Lapsia vai ei?

[Rod Weary]

Toinen minua vituttava seikka, joka lapsettomien kanssa nousee tuon tuosta esiin, on se, miten koira/kissa/joku eläin on heidän lapsensa. No vittu, kun ei ole. Se voi olla rakas, enkä epäile yhtään sitä, etteikö siihen voisi kiintyä kuin läheiseen ihmiseen.

Jos sulle selviäisi vaikkapa sattumalta, ettei sun lapsesi ole sulle mitään sukua, tykkäisitkö niistä silti kuin omista lapsistasi?

Koira on muuten yleensä niin fiksu, että se osaa ilmaista itsensä ilman sanoja ;)

 

[kiwipilot]

Toinen minua vituttava seikka, joka lapsettomien kanssa nousee tuon tuosta esiin, on se, miten koira/kissa/joku eläin on heidän lapsensa. No vittu, kun ei ole. Se voi olla rakas, enkä epäile yhtään sitä, etteikö siihen voisi kiintyä kuin läheiseen ihmiseen. Mutta ei sitä ole kannettu 9kk vatsassa, synnytetty kivulla, imetetty ja hoidettu vuosikausia. Ei siinä ole osaa sinusta, vaikka se rakas olisikin. Korostan vielä, että ymmärrän täysin sen, että lemmikki voi olla todella rakas ja kuin perheenjäsen. Lapsi se ei kuitenkaan ole, se vertaus on jopa loukkaava, vaikkei sitä sellaiseksi tarkoittaisikaan. Tässä ei nyt arvoteta kenenkään tuntemuksia omaa lemmikkiään kohtaan, vaan totean vain sen faktan, mikä biologian puolelta on olemassa. Ja jätetään nyt ne alkoholistiäidit pois tästä paketista.

Totta. Vuosia sitten eräs entinen työkaveri - lapseton nainen ja koiraihminen - valitti kuinka väärin on, että hän ei saa lapsilisiä koiristaan; ne kun "ovat hänen lapsiaan". Samainen eukko sitten jalosti ja myi "lapsiaan" eteenpäin kovaan hintaan. En sanonut mitään, kuuntelin vain.

Sanoisin että aika tasapuolisesti noita pölkkypäitä löytyy molemmista porukoista. Joskus aikanaan isossa supermarketissa työskennellessäni kahvi- sekä ruokatauot tuppasivat olemaan välillä aikamoista tuskaa puheenaiheiden Top kolmosen ollessa 1) koirat 2) lapset ja 3) kulloinkin pinnalla oleva tosi-tv -ohjelma.

 

[Ted Raikas]

Voi tulla ehkä joillekin uutisena, mutta itse en kaveripiirissäni ole kokenut tarvetta saarnata kenellekään vanhemmuuden iloista. Olen toki ottanut osaa keskusteluun, jos sellaista on fiksunoloisesti syntynyt, mutta noin lähtökohtaisesti kyse on jokaisen omasta valinnasta.

Sen voin uskoa, että et saarnaa ja annat asian olla ja myös ihmisten tehdä itse omat päätöksensä ja olla lisääntymättä jos siltä tuntuu. Ei kai se keltään ole pois jos jotkut ei lapsia hanki.

Hyvin usein vaan törmää siihen ajattelumalliin, että lisääntyminen on ikään kuin päivänselvä kaikkien pariskuntien (miksei toki sinkkujenkin) kohdalla, asia jota jokainen ns. normaali ihminen haluaa ja se tulee ajankohtaiseksi ennemmin tai myöhemmin. Siitä sitten aika huolettomasti heitellään kommentteja ja olettamuksia ja vihjailuja, että "no, millos teillä tulee sitä perheenlisäystä?" jne. Mielestäni se on melko loukkaavaa ja etenkin tunkeilevaa. Sitten jos sanoo, että ei ole lapsia, eikä tule, niin oletetaan, että on joku paatunut lapsivihaaja. Näinkään ei aina ole. Mielestäni en ole itse lapsivihajaa, jos nyt en niitä yleensä jaksakaan katsella ja kuunnella pitkiä aikoja. Esimerkiksi veljenpojat on ihan mukavia ja fiksuja tenavia ja on hauskaa seurata heidän kasvuaan ja kehittymistään, silloin kun heitä toisinaan näkee. Jotenkin tosi monet, etenkin lapselliset, tuntuvat vetävän jonkun valtavan yhteneväisyysmerkin lapsettomuuden ja lapsivihan välille. Puhumattakaan, että lapsettomuutta vapaaehtoisena elämänkatsomuksena katsotaan helposti todella kieroon ja outona juttuna. Jopa mielenhäiriönä joka menee ohi, mikä on todella epäkunnioittavaa ja vähättelevää käytöstä.

Toinen minua vituttava seikka, joka lapsettomien kanssa nousee tuon tuosta esiin, on se, miten koira/kissa/joku eläin on heidän lapsensa. No vittu, kun ei ole.

Tässä kohtaa ihan samaa mieltä. Voin sanoa, että tunnen puistatusta kun joku ihminen lässyttää lemmikistään, miten se on hänen vaavi tai ties mitä ja hän itse on sen mamma tai pappa. Kuka mitenkin, mutta jotenkin koen tuon aika omituisena käytöksenä. Etenkin jos suhtautuminen lapsiin on hyvin kielteinen ja jopa vihamielinen. Kuitenkin joku selkeä voimakas vietti vanhemmuuteen ja siihen samastumiseen löytyy?

En voisi itse kuvitella leikillänikään sanovani mahdollista lemmikkiäni vauvaksi tai lapseksi tai puhua itsestäni sen jonkinlaisena isähahmona. Ei ole tippaakaan isyysviettiä ja tarvetta samaistua siihen minkään elävän olennon kautta.

 

[TosiFani]

Älä turhaan, mulla on sun jäliltäsi niin paljon jemmassa, ettei tartte omia tuhlata.

Niin, mutta täytyy valita ketju oikein, tämä on sun kotikenttäsi..

 

[sampio]

Jos sulle selviäisi vaikkapa sattumalta, ettei sun lapsesi ole sulle mitään sukua, tykkäisitkö niistä silti kuin omista lapsistasi?

Todennäköisesti kyllä, koska kiintymyssuhde olisi kuitenkin rakennettu. Vähän vaikea sen kummemmin alkaa spekuloida asialla, kuinka siihen suhtautuisin lopulta, mutta tuskinpa ainakaan hylkäisin alkushokin jälkeen. Mutta näitähän on vähän vaikea lähteä vannomaan, kun omia reaktioitaan on lopulta aika vaikea ennustaa.

 

[Rod Weary]

Todennäköisesti kyllä, koska kiintymyssuhde olisi kuitenkin rakennettu. Vähän vaikea sen kummemmin alkaa spekuloida asialla, kuinka siihen suhtautuisin lopulta, mutta tuskinpa ainakaan hylkäisin alkushokin jälkeen. Mutta näitähän on vähän vaikea lähteä vannomaan, kun omia reaktioitaan on lopulta aika vaikea ennustaa.

Eli kiintymyssuhde on merkittävä, vaikka verisukulaisuutta ei olekaan? Hmm... Asia, joka ei avaudu mulle.

Mutta mitäs siihen sanotte, kun kerron, että mun koiralla ja teidän lapsilla on yhteiset esi-isät, kun mennään tarpeeksi kauas ajassa taaksepäin?

 

[Alamummo]

Se hassu juttu tässä on se, että kuten edellä jo mainitsin, joillain lapsettomilla on hyvin vahvat mielipiteet vanhemmuudesta, jopa kaikin tavoin fiksuilla ja ajattelukykyisillä, varttuneilla ihmisillä. He tietävät mitä se on, joten heitä ei kiinnosta. No joo, ei tartte kiinnostaa, mutta hupaisaa silti, että he "tietävät" mitä se tuo tullessaan. Vähän sama kuin vanhanpojan tieto parisuhteesta.

Hassuahan se on, että yleensä ihmisillä tuppaa olemaan voimakkaat mielipiteet asioista, joista heillä ei ole omakohtaista kokemusta. Sinullakin.

 

[kyykäärme]

Eli kiintymyssuhde on merkittävä, vaikka verisukulaisuutta ei olekaan? Hmm... Asia, joka ei avaudu mulle.

Mutta mitäs siihen sanotte, kun kerron, että mun koiralla ja teidän lapsilla on yhteiset esi-isät, kun mennään tarpeeksi kauas ajassa taaksepäin?

Minun tyttäreni esi-isiin ei kuulu koiran sukuisia, vaan Aatamista ja Eevasta alkaa meidän suku polveutua. Ja matkalla on jos jonkinlaista vipeltäjää ja säpeltäjää.

 

[sampio]

Tämä Leonin edelliseen viestiin, kun unohtui lainaus:

Totta kai se on, sama kai se on adoptiolapsillakin. En näistä teorioista sen kummemmin tiedä, mutta kai sillä varhaisella kiintymisellä on jonkinlainen merkitys. Vaan halusitko enemmänkin saivarrella? Pointti nyt kuitenkin on siinä, että keskivertovanhemmuus perustuu 9kk odotukseen, mikä on, anteeksi vain, hiukan eri juttu kuin kennelissä käynti. En vähättele muita vanhemmuuksia tai edes koiraihmisiä, vaan totean vain, että näinhän se on. Jumankauta.

Tuo Tedin heitto siitä, että eläin olisi vahvan hoivavietin purkamiskanava näille vauvattelijoille voipi olla aika todenperäinen. Kaikkivoipaisella pika-analyysillä tuohon kastiin menee muutama omasta tuttavaperheestä, tosin yhdellä niistä on myös jo vanhempia lapsia. Pitäisi kysyäkin siltä, että kenen synnytys oli helpointa, Pekan, Irmelin, Mustin vai Rekun.

 

[Rod Weary]

Minun tyttäreni esi-isiin ei kuulu koiran sukuisia, vaan Aatamista ja Eevasta alkaa meidän suku polveutua. Ja matkalla on jos jonkinlaista vipeltäjää ja säpeltäjää.

Tjaa? NImimerkistä olisin voinut päätellä, että sä olet suoraa sukua sille heebolle, joka sai Eevan päähän ihan uusia ideoita. Enkä puhu Aatamista. Tai ehkä Aatami kuuluukin siihen 4-5 % jannuista, jotka julistavat isyyden onnea, vaikkei heillä ole muuta kuin panosuhde jonkin kersan äitiin. Siinä tapauksessa, onnea esi-isällesi iloisen perhetapahtuman johdosta.

 

[Alamummo]

Pitäisi kysyäkin siltä, että kenen synnytys oli helpointa, Pekan, Irmelin, Mustin vai Rekun.

Tätä juuri tarkoitin. Sulla on aika vahvat mielipiteet synnyttämisestä, mutta yhtään lasta et ole itse synnyttänyt. Et todellakaan siis voi tietää, miltä se tuntuu. Se, että vaimo kertoo tai että istut vieressä pelkäämässä ettei lapsi olekaan poika, ei ole sama kuin että itse olisit pusertanut sen lapsen maailmaan.

 

[sampio]

Hassuahan se on, että yleensä ihmisillä tuppaa olemaan voimakkaat mielipiteet asioista, joista heillä ei ole omakohtaista kokemusta. Sinullakin.

Meillä on ollut montakin koiraa. Sinulla ei käsittääkseni ole ollut lapsia. Kummalla on omakohtaisemmat kokemukset?

Miksi se on niin vaikea paikka myöntää, ettei se oma ihana rekku täysin vertaudu heikki-kaleviin, vaikka kuinka olisi ainutkertainen juuri itselle?

 

[Rod Weary]

Pointti nyt kuitenkin on siinä, että keskivertovanhemmuus perustuu 9kk odotukseen, mikä on, anteeksi vain, hiukan eri juttu kuin kennelissä käynti. En vähättele muita vanhemmuuksia tai edes koiraihmisiä, vaan totean vain, että näinhän se on. Jumankauta.

Minun pointtini oli, että täällä julistetaan suu messingillä, että "toi on osa minua, jumankauta!". Vaikka 4-5 % tapauksista noin ei suinkaan ole. Tekemättä syväanalyysiä tästä ketjusta, väitän silti, että täällä on vähintään yksi isä, jolla ei ole omaa lasta, vaikka niin luulee.

 

[Alamummo]

Ei mulla ole ongelmaa myöntää, ettei oma ihana rekku vertaudu heikki-kaleviin, koska koiramme eivät ole minulle lapsen korvikkeita.

 

[sampio]

Tätä juuri tarkoitin. Sulla on aika vahvat mielipiteet synnyttämisestä, mutta yhtään lasta et ole itse synnyttänyt. Et todellakaan siis voi tietää, miltä se tuntuu. Se, että vaimo kertoo tai että istut vieressä pelkäämässä ettei lapsi olekaan poika, ei ole sama kuin että itse olisit pusertanut sen lapsen maailmaan.

En nyt oikein ymmärrä, mitä tällä haet. Kai isänä olen kuitenkin elänyt siinä rinnalla 9kk ja nähnyt, ettei itse synnytys aivan helpoimmasta päästä ole. Joo, en ole tunkenut heppiini mustekynää vain samaistumisen ilosta, mutta ehkä minä nyt jollain tapaa oikeutettu olen kuitenkin puhumaan tästä asiasta.

En muuten istunut vieressä ja pelännyt, ettei tule poika. Vääristelet aikalailla kirjoittamaani.

 

[Alfred E Neuman]

Totta. Vuosia sitten eräs entinen työkaveri - lapseton nainen ja koiraihminen - valitti kuinka väärin on, että hän ei saa lapsilisiä koiristaan; ne kun "ovat hänen lapsiaan". Samainen eukko sitten jalosti ja myi "lapsiaan" eteenpäin kovaan hintaan. En sanonut mitään, kuuntelin vain.

Joo, idiootteja löytyy joka leiristä. Lapsettomista ja lapsellisista. Lemmikkisistä ja lemmikittömistä. Jotenkin tuo tarinasi entisestä työkaveristasi sopii hyvin nimenomaan naiseen. En osaa kuvitella miestä puhumassa vastaavia omasta lemmikkieläimestään, ellei ole sitten oikein kunnon naisellinen homomies.

 

[kyykäärme]

Tjaa? NImimerkistä olisin voinut päätellä, että sä olet suoraa sukua sille heebolle, joka sai Eevan päähän ihan uusia ideoita. Enkä puhu Aatamista. Tai ehkä Aatami kuuluukin siihen 4-5 % jannuista, jotka julistavat isyyden onnea, vaikkei heillä ole muuta kuin panosuhde jonkin kersan äitiin. Siinä tapauksessa, onnea esi-isällesi iloisen perhetapahtuman johdosta.

No okei, myönnetään, pelkästään Eevasta suku on alkanut.

En ole koskaan erityisemmin pitänyt lapsista, ja ensimmäiset kuukaudet ja vuodet olivat aika raskaita omankin tyttären kanssa. Ehkä osasyy oli oma korkeahko ikäkin ja raskas työ, ei oikein kunnolla jaksanut valvomisia ja itkuja. Nyt kun tyttö on jo yli kolmen, hänen kanssaan on oikein mukavaa viettää aikaa ja en kyllä vaihtaisi mihinkään. Muiden ihmisten lapsistakin pidän vähän enemmän.

 

[sampio]

Minun pointtini oli, että täällä julistetaan suu messingillä, että "toi on osa minua, jumankauta!". Vaikka 4-5 % tapauksista noin ei suinkaan ole. Tekemättä syväanalyysiä tästä ketjusta, väitän silti, että täällä on vähintään yksi isä, jolla ei ole omaa lasta, vaikka niin luulee.

Edelleen väännät tikusta asiaa. Suurin osa kuitenkin on, jos 95% on biologisia isukkeja. Ja vaikkei sattuisikaan olemaan, niin ellei asiaa tiedä, voiko sitä lopulta pitää epäaitona? Sähän sen "tiedät" lapsettomana, vai? Enkä viittaa siihen, että olisit jonkun isä tms. vaan edellä mainitsemaani siitä, että kovanluokan asiantuntijoita moni lapseton näissä jutuissa on.

 

[Alamummo]

En nyt oikein ymmärrä, mitä tällä haet. Kai isänä olen kuitenkin elänyt siinä rinnalla 9kk ja nähnyt, ettei itse synnytys aivan helpoimmasta päästä ole. Joo, en ole tunkenut heppiini mustekynää vain samaistumisen ilosta, mutta ehkä minä nyt jollain tapaa oikeutettu olen kuitenkin puhumaan tästä asiasta.

En muuten istunut vieressä ja pelännyt, ettei tule poika. Vääristelet aikalailla kirjoittamaani.

No seisoit sitten, mutta samapa tuo.

Sinulla on tismalleen yhtä paljon kovan luokan synnytyskokemusta kuin minulla. Eli et tiedä siitä mitään. Samalla tavalla kärjistät meidän lapsettomien ymmärrystä lapsista ja perhe-elämästä. Sinun kokemuksesi on se, kun seurasit vaimosi mahan kasvua ja olit laitoksella läsnä. Samalla tavalla lapseton ihminen on voinut seurata hyvin lähetä lasten elämää. Miksi lapseton ei siis saisi kommentoida ja muodostaa mielipidettä?

 

[obi-wan]

Jännä juttu. Taidan olla poikkeus kun minulle ei ole 18 kuukauden aikana tullut pakottavaa tarvetta todistella lapsettomille kuinka he tekevät väärän ratkaisun.

Sen sijaan ymmärrän paremmin niitä ihmisiä jotka haluavat omistaa elämänsä itselleen. Ja yhä vähemmän ymmärrän näitä sampioita

 

[kiwipilot]

No seisoit sitten, mutta samapa tuo.
Sinun kokemuksesi on se, kun seurasit vaimosi mahan kasvua ja olit laitoksella läsnä. Samalla tavalla lapseton ihminen on voinut seurata hyvin lähetä lasten elämää.

Väitätkö tosiaan että voit vetää yhtäläisyysmerkit noiden kahden asian välille? Tai no, varmasti voit mutta samalla avaat ikkunan lapsettoman ajatusmaailmaan.

Sinänsä mulle on aivan se ja sama tekevätkö ihmiset lapsia vai ei. Jokaisen oma valinta eikä kuulu kenellekään pätkän vertaa.

 

[sampio]

Jännä juttu. Taidan olla poikkeus kun minulle ei ole 18 kuukauden aikana tullut pakottavaa tarvetta todistella lapsettomille kuinka he tekevät väärän ratkaisun.

Sen sijaan ymmärrän paremmin niitä ihmisiä jotka haluavat omistaa elämänsä itselleen. Ja yhä vähemmän ymmärrän näitä sampioita

Kerropa mulle, missä kohtaan olen todistellut lapsettomille heidän tekevän väärin.

 

[Rod Weary]

Edelleen väännät tikusta asiaa. Suurin osa kuitenkin on, jos 95% on biologisia isukkeja. Ja vaikkei sattuisikaan olemaan, niin ellei asiaa tiedä, voiko sitä lopulta pitää epäaitona? Sähän sen "tiedät" lapsettomana, vai? Enkä viittaa siihen, että olisit jonkun isä tms. vaan edellä mainitsemaani siitä, että kovanluokan asiantuntijoita moni lapseton näissä jutuissa on.

Kovanluokan asiantuntija missä asiassa? Isänä olemisessa? Lapsen kasvattamisessa? Molemmissa, vain vain toisessa? En siis puhu itsestäni, vaan tämän ketjun (metafora, puhun oikeasti koko mieskunnasta) perheellisistä miehistä, jotka tilastollisen faktan mukaan osuvat tuohon joukkoon, jota on kustu silmään. Mutta ovat silti faktisesta lapsettomuudestaan huolimatta yhtä valideja paasaamaan isyyden onnesta kuin sinä, jolla on erittäin suurella todennäköisyydellä ihka oma mukula, melko todennäköisesti kaksikin. Hauskaahan tässä on toki se, etten voi 100 % varmuudella sanoa, että minulla ei ole lapsia.

 

[Alamummo]

Väitätkö tosiaan että voit vetää yhtäläisyysmerkit noiden kahden asian välille? Tai no, varmasti voit mutta samalla avaat ikkunan lapsettoman ajatusmaailmaan.

Et ole ehkä tullut ajatelleeksi, että oman isä-äiti-lapset -ydinperheesi lisäksi on olemassa niin paljon erilaisia perheitä ja perhesuhteita.

 

[TosiFani]

Pikku tauko, on pakko käydä vessassa ja hakea lisää kaljaa...