Lapsia vai ei?

[-OO-]

Eli kärjistäen...ei naista mutta Jatkoajassa 24/7?

Sanotaan näin että ei pitkäaikaisia suhteita. Ja täysin tietoinen valinta.

 

[Vanha Len]

Sanotaan näin että ei pitkäaikaisia suhteita. Ja täysin tietoinen valinta.

Ja jos naiset eivät ole kerran se juttu niin voi keskittyä muihin tärkeisiin asioihin. Äijän Euroviisu, Idols ja muutenkin musajutskat ovat tehneet meikäläiseen vaikutuksen.

 

[ms.qvist]

Ja jos naiset eivät ole kerran se juttu niin voi keskittyä muihin tärkeisiin asioihin.

Heitetään kysymys: Miksi parisuhteen pitäisi olla se juttu? Hyvin monet parisuhteelliset ihmiset mieltävät asian siten, että elämän onni ja auvoisuus on parisuhde ja ilman sitä ihminen on puolikas. Mikä tekee siitä parisuhteesta niin tavoiteltavan ja tärkeän asian, että sen tähden olisi luovuttava omista tärkeitä periaatteista?

vlad.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Itse sain lapset vasta yli 35 vuotiaana kun yhtäkkiä tuli fiilis "nyt olen valmis isäksi". Sitä ennen oli kiva elää dink-elämää, ja ajatuksissani oli myös jo esillä ollut kannattaako tähän paskaan maailmaan ihmisen alkua jota rakastaa toimittaa ylipäänsä. No nyt ne on, ja huoli omien lapsien hyvinvoinnista on jokapäiväinen "taakka", mutta silti en ole katunut lapsia kertaakaan.

Olen joskus miettinyt tuon kannattaako paskaan maailmaan hankkia lapsia -motiivin todenperäisyyttä ja uskottavuutta. Olen nimittäin kuullut tällaista juttua monesti ja hyvin erilaisilta ihmisiltä. Myös sellaisilta tyypeiltä jotka eivät muissa yhteyksissä tunnu mitenkään pohtivan maailman pahuutta eivätkä millään muotoa ole vastoinkäymisten kolhimia. Varmaan joku kokee aidostikin tällaisia tuntoja arvioidessaan ihmiselämän alkuun laittamisen mielekkyyttä. Silti väitän että paha maailma -kortin takana piilevät todelliset motiivit liittyvät oletettuun paineeseen muuttaa omia elämäntapojaan ikävämpään suuntaan. Ehkä on vain helpompi muotoilla asia yleisistä syistä käsin kuin paljastaa konkreettiset ja puhtaasti omiin mieltymyksiin perustuvat arvovalintansa. Toisin sanoen kaikki eivät jaksa sanoa ääneen etteivät tykkää lapsista tai että pienet lapset vaikuttavat omasta mielestä vittumaisilta.

 

[-OO-]

Ja jos naiset eivät ole kerran se juttu niin voi keskittyä muihin tärkeisiin asioihin. Äijän Euroviisu, Idols ja muutenkin musajutskat ovat tehneet meikäläiseen vaikutuksen.

En minä sitä sano etteikö naiset voisi myös olla se juttu mutta minä en vaan halua mitään pitkäaikaisempaa/pysyvää juttua koska se ei sovi minulle yhtään. Minä viihdyn yksin, tykkään olla yksin ja arvostan ihan liikaa omaa aikaa ja vapautta tehdä asioita sen mukaan milloin minua sattuu huvittamaan, ja siihen kuvioon ei vaan toinen saman katon alla oleva ihminen oikein mahdu. Ja nämä suhteet missä ei ole mitään tarkoitustakaan sitoutua ja homma menee hyvin pitkälti vain toisen ihmisen ehdoilla, eivät pidemmän päälle toimi koska aina siinä lopulta tullaan siihen tilanteeseen että toinen haluaa jotain varmempaa ja pysyvämpää. Been there, done that.

Ja kyllä minun elämääni mahtuu paljon muutakin kuin Jatkoajassa tai TV:n ääressä roikkumista, vaikka ehkä voi sellaisen kuvan saada kun aika paljon aiheesta kirjoitan ja yleensäkin jumalattoman paljon tänne kirjoitan. Mutta kun voi elää elämäänsä täysin omien aikataulujen mukaan ja omilla ehdoillaan niin sitä aikaa jää yllättävän paljon kaikenlaiseen mikä kiinnostaa - välillä myös naisiin.

 

[cottonmouth]

Eli kärjistäen...ei naista mutta Jatkoajassa 24/7?

Kai tuo on kuitenkin kaikkien kannalta parempi vaihtoehto kuin vaimo sekä lapset ja Jatkoajassa 24/7? Viittaamatta nyt sen enempää kehenkään nimimerkkiin...

 

[Vanha Len]

Heitetään kysymys: Miksi parisuhteen pitäisi olla se juttu?

Jaa...a. Paha sanoa. Miksi tätä meikäläiseltä kysyt?

 

[Timbit]

Can't we all just get along??

Lapsia vai ei. Oikeasti ei taida olla kovinkaan montaa asiaa, joka olisi henkilökohtaisempi kuin tämä. Ja moni niistä muista taitaa olla jollain tavoin sidoksissa lasten saamiseen... Mutta ei siitä sen enempää.

Oma näkemykseni asiaan on, että hyvin harva tekee tietoisen päätöksen hankkia tai olla hankkimatta lapsia. Sen vaan jokainen jotenkin... tietää. Ne, jotka haluavat, tekevät sitten tarkemmin sen päätöksen, että koska niitä hankitaan, mutta se on mielestäni eri asia. Ihminen itse tietää parhaiten, haluaako lapsia vai ei, ja oikeastaan ainoa, kenelle koko asia sen kummemmin kuuluu, on sen ihmisen mahdollinen elämänkumppani. Mielestäni asia kuuluu kaikille muille suunnilleen saman verran kuin pariskunnan seksitavat kaikkine lempiasentoineen ja fetisseineen.

Meidän tilanne, siis tarkoitan aivan kaikkia meitä, jotka tätä keskustelua luemme ja käymme, on sikäli hieno, että meillä on ylellisyys saada valita. Oikeasti kun vertaa moneen muuhun maahan, ja myös menneeseen Suomeen, niin tilanne on nyt todella erilainen. Se on paljon vapaampi. Se, että lapsettomuuden valinneet käyvät keskustelua täällä, on aika eri tilanne kuin se, että he kävisivät sitä päivittäin ympärillään olevien ihmisten kanssa. Nykyään tässäkin asiassa on mahdollista olla itsekäs, eikä se itsekkyys ole huono asia koska se ei ota keneltäkään mitään pois.

Ja tuohon edellämainittuun pitää tietty huomauttaa, että eroja toki on eri ihmisten ja eri elämänvaiheiden kohdalla. Asia ei ole mustavalkoinen, mutta suuret linjat menevät noin. Ainakin minun mielestäni.

On siis vapaus valita, mutta tähänkin vapauteen kuuluu olennaisena osana vastuu. Nimenomaan vastuu kunnioittaa muiden näkemyksiä ja valintoja. Se on hienoa, kun asiasta osataan keskustella sillä tasolla, jolla halutaan oppia ymmärtämään toisin valinneiden motiivit päätökselle, sekä sekin, miten päätökset ovat elämää ohjailleet. Mutta jos tullaan sormea heristäen julistamaan, että vain sen heristäjän oma päätös on se oikea ja että toisin päättäneet ovat millään tavoin tehneet väärin tai ehkä jopa huonompia ihmisiä, niin sopii mennä työntämään se sormi vaikka omaan peräaukkoon tai lähimpään lihamyllyyn. Toisen ihmisen valintojen halveksiminen tällaisessa asiassa on äärimmäisen loukkaavaa.

Jaa että oma tilanne? Joskus parikymppisenä ajattelin lähinnä siten, että jos lapsia hankin, niin hankin vähintään kaksi, mutta lasten hankinta ei ole mikään välttämättömyys. No nyt olen sitten yhden lapsen isä, ja suurella todennäköisyydellä enempää lapsia ei tule. Tilanteeni tuntuu minulle täysin oikealta.

 

[ms.qvist]

Jaa...a. Paha sanoa. Miksi tätä meikäläiseltä kysyt?

Siksi koska mielsin naisten liittyvän myös olennaisena osana parisuhteeseen mutta kavennetaan aihepiiriä: Miksi naisten pitäisi olla se juttu (tai miesten jos on homo)?

vlad.

 

[Vanha Len]

Kai tuo on kuitenkin kaikkien kannalta parempi vaihtoehto kuin vaimo sekä lapset ja Jatkoajassa 24/7?

Tähänkin paha sanoa mitään kun ei osaa kaikkien puolesta vastata. Periaatteessa tuo olisi kuitenkin suht ideaali tilanne...eli mulla on kaikki!

 

[Vanha Len]

Miksi naisten pitäisi olla se juttu (tai miesten jos on homo)?

Eiköhän tämä ole jokaisen oma asia...tai mitä sitten tarkoitit tuolla jutulla? Rakkautta...seurustelua...?

En kirjoita näistä enää tässä Lapsia vai ei- ketjussa. Menee nyt puurot ja vellit sekaisin.

 

[ms.qvist]

Eiköhän tämä ole jokaisen oma asia...tai mitä sitten tarkoitit tuolla jutulla? Rakkautta...seurustelua...?

Itsehän sinä kirjoitit seuraavaa:

Ja jos naiset eivät ole kerran se juttu niin voi keskittyä muihin tärkeisiin asioihin.

Joten haluan vain yksiselitteisen vastauksen sinulta miksi naisten (tai seurustelun) pitäisi olla elämässä "se juttu"? Miksi se sinun mielestä näyttäisi olevan se elämän tärkeimpiin kuuluva "juttu"? Mutta ilmeisesti vastauksen saaminen on nyt mahdotonta kun vältät ketjussa käytävää keskustelua jatkossa.

vlad.

 

[-OO-]

Sen verran pitää muuten aiheen vierestä kirjoittaa, kun tuntuu olevan joillakin sellainen käsitys että minä olisin täällä 24/7, että vaikka minä kieltämättä paljon vietän aikaani kirjoitellen tänne niin en minä nyt kuitenkaan ihan koko aikaani Jatkoajassa vietä. Se että nimimerkkini ehkä näkyy tuossa etusivun listassa 24/7 johtuu siitä että minulla on kone päällä 24/7 ja muutamat sivut koko ajan auki välilehdissä. Eli fyysisesti en ole välttämättä paikalla vaikka nimimerkki listassa näkyy.

Mutta tuo vladin kysymys on kyllä mielenkiintoinen, ja johon hyvin usein törmää kun on valinnut elää elämäänsä vähän näistä yleisistä normeista poikkeavalla tavalla. Eli minkä takia sitä pysyvää parisuhdetta pidetään sellaisena mihin kaikkien pitäisi automaattisesti pyrkiä, ja jos päätät että parisuhde ei ole sinun juttusi niin sitä pidetään automaattisesti outona, säälittävänä ja alelmpiarvoisena elämänä? Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun olen törmännyt tällaiseen suhtautumiseen niin tällaisessa "virtuaalimaailmassa" kuin ihan oikeassakin maailmassa. Eikä ole yksi eikä kaksi kertaa kun olen saanut osakseni hyvinkin vähättelevää suhtautumista ja ohjeita kuinka minun pitäisi muuttaa elämääni sellaisilta ihmisiltä joiden kohdalla tiedän että se parisuhde ei todellakaan ole sellaista onnea ja auvoa kuin mitä he antavat ymmärtää silloin kun tulevat neuvojaan jakamaan.

 

[Vanha Len]

Itsehän sinä kirjoitit seuraavaa:

Ja jos naiset eivät ole kerran se juttu niin voi keskittyä muihin tärkeisiin asioihin.

Tuohon kohtaan naiset voisi laittaa vaikkapa autot, koirat, kissat, leffat, musiikki tai mitä vain. Kyse oli asioiden priorisoinnista.

Vastasinpas tässä ketjussa sitten. Heikko minä.

 

[TQoFE]

Minäpä katson oikeudekseni myös sen, ettei mun tarvitse tietää kaikkea

Ei tokikaan. Sinun asiasihan se on, millaisia asioita haluat ystäviesi kanssa jakaa.

Mutta nyt oli kyse nimenomaan urpoilusta:

Eihän tuossa niinkään sanottu, että ilman ehkäisyä pantaisiin. Kumpikaan meistä ei voi varmaksi tietää, tarkoitettiinko sitä vai ei.

Niin, lähinnä ajattelen enemmänkin niin, että koska elämässä voi tehdä tietyn asian asioita kerrallaan, niin menen mieluummin sinne, jossa osaan kieltä ja jossa tiedän kokemuksesta viihtyväni, vaikka sielläkin toki joutuu tekemisiin lämpimän ja kostean sekä vieraiden kulttuurien kesken.

Kyllä toki. Käytin sinua täysin teoreettisena esimerkkinä, pahoittelut siitä.

Vaan vaikka kuinka päin asiaa pyörittelet, mulla on asiasta edes se oma, subjektiivinen kokemus. Sulla ei sitä ole, eikä tarvitsekaan. Mutta silloin ei kannattaisi alkaa huudella liikoja.

Vaan vaikka kuinka päin asiaa pyörittelet, mulla on edes se oma, subjektiivinen kokemus siitä, mikä minut tekee onnelliseksi tai on tekemättä. Sulla ei ole minkäänlaista kokemusta siitä, millaista on olla minä, eikä tarvitse ollakaan. Mutta silloin ei kannattaisi alkaa huudella liikoja.

Tässä pokaali, näin.

Kiva, kiitti. Otan vastaan kunhan ei ole nahkainen.

 

[sampio]

Omasta puolestani pahoittelen mahdollisesti aiheuttamaani mielipahaa eri osapuolille. Itsepäinen mölli olen, ja vaikka lähtökohtani tähän vääntöön olikin aivan aito, pitäisi toki tajuta antaa vaikka periksi tai muuten vetäytyä hedelmättömästä inttämisestä. Painotan, kuten olen jo aiemminkin tehnyt, että minä en ketään ole painostanut vanhemmuuteen, ja tiedän tasan tarkkaan, että ihminen voi olla onnellinen myös ilman muksuja. Jokainen valitsee oman tiensä, eikä kenelläkään toisen valintoihin ole nokan koputtamista, jos kyse ei laittomuuksista ole. Näen toki oikeudekseni myös puuttua asioihin edelleen, jos niin koen, koska uskon myös avaavani joskus ihan aitojakin perspektiivejä eri keskusteluihin. Joskus. Kyllä.

Mutta joo, keskustellaan edelleen asioista, koska opittavaahan näistä puolin ja toisin vain on. Ainakin minä voin myöntää oppineeni paljonkin tämän palstan keskusteluissa mukana olleena ja niitä seuranneina, koska kaikkien persoonien kanssa ei vain tule jutusteltua tuolla reaalimaailman puolella.

Näin se makaa.

 

[Tepe#44]

Lapsien kera

Itsellä oli aika selvät sävelet jo nuorempana että muksuja hankin, kunhan vaan se oikea löytyy. Ja löytyihän se oikea. Vuosien rilluttelu vaihtui parisuhteeseen nopeasti ja yhteen muuttettiin parin-kolmen viikon seurustelun jälkeen. Kokeiltiin toimiiko yhdessä eläminen, kihloihin mentiin puolen vuoden yhteisen elämisen jälkeen ja ensimmäinen muksu tuli pari vuotta siitä ja naimisiin mentiin samana päivänä tasan kaksi vuotta siitä kun oli tavattu.

Itsellä tuli ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen sellainen tunne että olen saavuttanut elämässäni oikeasti jotain merkittävää. Töissä kuulee työkavereilta että nyt pitää päästä tuonne johtoon että vasta sitten oon jotain. Ei ole minulle tehty. Ehkäpä katson nyt itseäni isona johtajana kun kolme muksua ja kaikki menee perhe elämässä hyvin.

Ei ole tarvinnut luopua harrastuksista, viihteellekin pääsee jos huvittaa lähteä (tosin krapulan ajatteleminen vie nekin pienet juhlimis halut) ja perheen kanssa on yhteinen harrastus nimeltään jääkiekko. Kaksi vanhinta pelailee joukkueisaan joissa itse mukana ja nuorin luistelukoulussa oppimassa alkeita vaimon kanssa (vaimo haluaa oppia sirklaamaan).

Ymmärtäähän esim TQoFE:n halun viettää huoletonta elämää ja mikäs siinä jos tykkää. Itse koen että perhe-elämä ja kaikki sen tuomat huolet ja murheet ovat elämisen arvoista.

Ja mitä tulee ikään jolloin ne muksut hankkii. Niin itse olen pikkaisen päälle kolmekymmentä ja muksut toivottavasti 13 vuoden päästä elämässä/oppimassa hyvää elämää johon toivottavasti pystyn heidät valjastamaan. Oli se sitten lapsien kera tai ilman. Joka tapauksessa elämme silloin vaimon kanssa matkustellen ja nauttien siitä mitä meillä on.

 

[#76]

Varmasti joku 50-60 vuotiaana katuu ettei ole tehnyt lapsia. Varmasti joku lapsia tehnyt katuu, että niitä piti tulla tehtyä. Tärkeintä lienee miten itse pystyy elämään tekemiensä valintojen kanssa. Mitä sitä hermostumaan, jos joku toinen ihminen on tyytyväinen omiin valintoihinsa, vaikka olisivat tyystin päinvastaiset kuin omat valinnat? Tekemäni valinnat eivät ole ylipäänsä parhaita, mutta ne ovat omiani.

 

[Rommeli]

Voisi sopia vitutus- tai nauratusketjuihinkin...

Kohta lähdetään raahaamaan kaksi viikkoa sitten taloon hankittua plasmatöllöä huoltoliikkeeseen korjausarviota varten. Syynä alle kolmivuotias lapsi ja hetkellinen oman huomion herpaantuminen.

En silti vaihtaisi mitään pois. Ainakin on mielenkiintoista elämää, vaikkei baareissa ja muualla voikaan ihan jatkuvasti ravata.

 

[tombraider]

Jokaisen oma asiahan se on, että haluaako sen lapsen vierelleen. Myös moni haluaa lapsen, mutta ei sitä kuitenkaan saa. Poikani täytti minun elämäni täydellisesti. En ymmärtänyt ennen, että kuinka mahtava asia se voisi olla. Kun esim. kävellään kaupassa ja pienen nelivuotiaan käsi ottaa sun kädestä kiinni, niin tunne on sanoin kuvaamaton. Kun lapsesi juoksee syliisi ja antaa suukon tokaisten perään, että "isi mä tykkään susta", tuntuu siltä, että rakkaudella ei näytä olevan rajoja. Se vaan suurenee koko ajan.

Kaikki mitä tuo pieni poika tekee on uskomatonta. Välillä menee hermot ja välillä kyynel vierii onnesta, mutta rakkaus poikaa kohtaa kasvaa kasvamistaan.

 

[sampio]

Kun esim. kävellään kaupassa ja pienen nelivuotiaan käsi ottaa sun kädestä kiinni, niin tunne on sanoin kuvaamaton. Kun lapsesi juoksee syliisi ja antaa suukon tokaisten perään, että "isi mä tykkään susta", tuntuu siltä, että rakkaudella ei näytä olevan rajoja. Se vaan suurenee koko ajan.

Nuo pienet jutut arjessa ovatkin niitä parhaita. Esim. ykkösluokkalaiseni, joka tulee välillä viereeni katsomaan telkkua ja kallistaa päänsä hartiaani vasten. Tai juuri tuo, kun kävelemme autollemme ja poikani, kohta neljä vuotta, nappaa kädestä kiinni. Aika vaikea niitä hetkiä on kuvata muille, se vain on jotain sellaista, mitä varmasti jää kaipaamaan, kun lapset varttuvat. Vilpittömiä piirrustusten esittelyjä, ilahtumista jostain puistotraktorin ilmestymisestä pihalle tai haaveiluja lempiammateista. Pitää vain nauttia niistä kaiken sen kiireen ja paineen keskellä, mitä elämä muuten sisältää.

 

[ukkometso]

No joo, eihän tietenkään voi toisille sanoa mikä on todellisuus. Toiselle vasen, toiselle oikea. Toiselle aurinko, toiselle kuu. Toiselle maaliskuu, toiselle syyskuu. Toiselle lapsen tuhina sängyssä, toiselle ilman sitä.

Onneksi tämä on edes jonkin verran valittavissa, valitettavasti ei aina. Ja järkyttävän surullista on, kun "valitettavasti ei aina" ryhtyy panikoimaan, ja yrittää kietoa kaiken siihen, että EN milloinkaan olisi edes halunnut lasta. Olen surullinen heidän puolestaan. Kuin myös Uleåborgirin ja Pilvin suhteen romahtamisesta.

Mutta, tyttären häitä odotellessa, ja muutenkin ihan hyvin. Ja ketjun alkuperäiskymykseen vastaan että lapsia.

 

[#76]

Sikälihän keskustelu on aika hassua, koska saman pohdinnan saa avioliitosta, naisista, harrastuksista, työstä tai melkein mistä vaan, mikä aiheuttaa sitoumuksia sekä vaatimuksia rajoittaen yksilön toimimista täysin oman mielensä mukaan. Toisaalta viime kädessähän lainsäädäntökin aiheuttaa rajoituksia yksilölle ja ainoa tapa elää riippumattomana olisi muuttaa Lapin erämaahan omavaraistaloutta harrastamaan.

Aamulla katsottiin hetki telkkaria lapsien ( 1 ja 3 v. ) kanssa ja kumpikin tuli syliin istumaan. Tuskin montaa vuotta enään istuvat sylissä, joten naatitaan nyt kun voi.

 

[Rod Weary]

Silti väitän että paha maailma -kortin takana piilevät todelliset motiivit liittyvät oletettuun paineeseen muuttaa omia elämäntapojaan ikävämpään suuntaan. Ehkä on vain helpompi muotoilla asia yleisistä syistä käsin kuin paljastaa konkreettiset ja puhtaasti omiin mieltymyksiin perustuvat arvovalintansa. Toisin sanoen kaikki eivät jaksa sanoa ääneen etteivät tykkää lapsista tai että pienet lapset vaikuttavat omasta mielestä vittumaisilta.

Elämäntavoilla ja lapsista tykkäämisellä (silleen epäeroottisella tavalla) ei ole mitään tekemistä tuon tietoisen valinnan kanssa. Olen yli 25 vuotta tiennyt, että paha maailma on suurimpia syitä, miksen ole kovin kiinnostunut lisääntymisestä. Oma elämäntilanteeni on heitellyt rankastikin tuona aikana. Ainoa pysyvä asia on ollut sama mielipide, joka pätee edelleen.

Jatka tutkimuksia, Freud.

 

[Mace]

Elämäntavoilla ja lapsista tykkäämisellä (silleen epäeroottisella tavalla) ei ole mitään tekemistä tuon tietoisen valinnan kanssa. Olen yli 25 vuotta tiennyt, että paha maailma on suurimpia syitä, miksen ole kovin kiinnostunut lisääntymisestä. Oma elämäntilanteeni on heitellyt rankastikin tuona aikana. Ainoa pysyvä asia on ollut sama mielipide, joka pätee edelleen.

Jatka tutkimuksia, Freud.

Kolme huomiota. Ensimmäisenä se, että nyt on siis vain sinun sanasi asiasta. Tuolle en anna ihan kauheasti tässä yhteydessä painoarvoa, koska tuskinpa (juuri) kukaan itse myöntäisikään, jos kuuluisi tuohon Pisin Kääpiö 186cm:n teoriassa mainittuun "tekosyyporukkaan". Tai miksi yhtäkkiä myöntäisi, kun on jo alun pitäenkin vältellyt todellisen syyn mainitsemista ja vedonnut paha maailma -korttiin tekosyynään? Toisekseen se, että sinä voit tosiaankin ihan oikeasti pitää pahaa maailmaa syynä olla hankkimatta lapsia, mutta tuo ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö tuo Pisin Kääpiö 186cm:n teoria voisi hyvinkin pitää paikkaansa monen muun kohdalla. Kolmas asia on sitten se jo muistaakseni jonkun aiemmin tässä ketjussa mainitsema, että onko maailma sitten yleisesti ottaen kuitenkaan (ihmisen subjektiivisen kokemusmaailman mukaan) niin valtavan paha, kun niin tavattoman moni (myös sinä) kuitenkin mieluummin valitsee elämän kuin kuoleman?