Lapsia vai ei?

  • 175 167
  • 1 367

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Anteeksi väliin huutelu, mutta et varmaan ollut tosissasi tämän kanssa ja ajan nyt miinaan? Olet mielestäni kuitenkin fiksun oloinen kaveri joka kykenee järkevään ajatteluun. Voiko sinkku parisuhdeterapeutti toimia tehtävässään? Entäpä lapseton lastentarhan täti/setä? Ainoa asia mistä lapseton ei voi sanoa tietävänsä on oman lapsen pyyteetön rakkaus, henkinen side. Siitä esimerkiksi minä en tiedä yhtään mitään.
Olen tosissani. Olen fiksu ja jopa älykäs, tiedän sen, vaikka tämä jankkaaminen ei sitä ehkä alleviivaakaan, koska olen myös tolkuttoman itsepäinen. Vuodet kasvattavat.

Noihin ammattikyselyihisi vastaan, notta voi varmasti. Tosin aina se perspektiiviä laajentaa, kun on ihan omaa kokemusta asiasta, mutta voi toki silti. Ei vanhemmuus mihinkään pätevöitä, ja moni sinkku olisi varmasti hyvä vanhempi.

Mutta kun pointtini on nimenomaan ollut noissa kahdessa viimeisessä virkkeessäsi.
 

ukkometso

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
En kyllä voi ymmärtää, tai toisaalta kyllä mutta.... siis TQoFE:n näkemystä siitä, että Hän on oikeassa, ja muut väärässä. Useinhan noihin "en halua lapsia" -argumentteihin liittyy se eittei ole uskaltanut, ei ole ollut mahdollisuutta, toki myös ihan sitä, ettei vaan tunnu siltä.Turha sitä on perustella joillain ravintoloilla, tai toimitsijavuoroilla.
Itse olen tehnyt noita kaikkea. Siis lapsia, jne. Myös toimitsijavuoroja. Ei mikään poissulje toista. Elämää vaan se on.

Nykyisin vaan monilla on se käsitys, että ensin eletään, ja sitten tehdään lapsia. Voi voi. Tehkää toisinpäin. Nuorena jaksaa kaikenlaista, yöheräämiset, kolme alle kouluikäistä kylpylässä jne. Ei enää nelikymppisenä.

Ja mitäs sitten 60-vuotiaana? Edelleen Michelin -rafloissa (siis jossain ainoassa johon rahat riittää), edelleen a-junnujen toimitsijana, vai sitä että joskus lapset, tai lapsenlapset käyvät moikkaamassa? Rauhallista elämää. Ja voi lähteä ihan rauhassa ravintolaan. Ja voin kertoa, että kaiken tämän jälkeen voi olla juuri 50 -vuotiaskin. Hah-haa.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Noihin ammattikyselyihisi vastaan, notta voi varmasti. Tosin aina se perspektiiviä laajentaa, kun on ihan omaa kokemusta asiasta, mutta voi toki silti.

Toisaalta on valitettavan paljon tapauksia, joissa ns. huonot vanhemmat laiminlyövät monia kasvatuksellisia velvollisuuksia. Esimerkkinä tästä mainittakoon rajojen asettamiset lapsille. Tällöin rajat saattavat tulla lapsille ensimmäistä kertaa vastaan lastentarhan lapsettoman hoitosedän tai peruskoulun lapsettoman opettajatädin niitä asettaessa...

Eli joissain tapauksissa saattaa olla, että se lapseton, kasvatustieteen ammattilainen onkin pätevämpi kasvattaja kuin lapsen biologinen kasvattaja, eli oma vanhempi. Perspektiivin lisääntyminen synnyttämisen myötä ei välttämättä siis ole mitenkään itsestäänselvyys.
 

Snakster

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Mikäs helvetin kähinä täällä on saatu aikaiseksi maailman yksinkertaisimmasta asiasta. Juttuhan on nimittäin niin, että ainakin sikäli kun tiedän, jokainen järjestää oman elämänsä haluamallaan tavalla ja muilta on siinä vaiheessa pulinat pois. Ei kenenkään tarvitse tietää, millaista on olla isä tai äiti tai millaista toisaalta on olla olematta isä tai äiti. Jos lapsia haluaa, niin niitä hankkii, mikäli sattuu tärppäämään ja jos ei halua, niin sitten mennään ilman. Ei tämän sen monimutkaisempaa pitäisi olla.

Itse olen suurimman osan työurastani tehnyt lasten parissa erilaisissa tehtävissä (nykyään tosin ihan pöydän ääressä ja enimmäkseen aikuisten kesken) ja siinä mielessä varmaan aika hyvin tulen lasten kanssa toimeen ja tiedän suunnilleen, miten lapset toimivat. En silti mitenkään erityisesti ole lapsista tohkeissani tai pidä lapsista siinä mielessä, että viitsisin alkaa lässyttämään tuttujenkaan lapsille mitenkään erityisen paljon.

Omia lapsia on tullut hommattua pari kappaletta eikä siihen minulla ainakaan liittynyt mitään suuren suurta dramatiikkaa. Vaimon kanssa alkoi jossain vaiheessa tuntua siltä, että ehkä tätä kuviota voisi alkaa kehittää eteenpäin ja hommata uusia elementtejä perheeseen. Nyt vanhin on 8 v ja tuntuu edelleen siltä, että päätös oli oikea. Totta kai se on elämää rajoittanut, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että ihan hyvää ne rajoitukset ovat tehneet noin muutenkin. Suurimman osan todella tärkeistä asioista (kuten matkustelu) pystyy tekemään melko pienin muutoksin myös lasten kanssa ja elämä on satunnaisesta vääntämisestä huolimatta enimmäkseen oikein nastaa.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Mutta se pointti on, etten halua tähän maailmaan enää yhtään ihmistä lisää. Minun mielestäni maailma ei ole enää hyvä paikka uusille ihmisille.

Jos lapsentekoa ajattelisi koko maailmaa hyödyttävänä tekona, niin silloin länsimaisten, hyvin koulutettujen ihmisen kannattaisi ja pitäisi ehdottomasti lisääntyä ennemmin kuin kehitysmaiden kouluttamattomien, paikoin kivikautisella kulttuurisella tasolla olevien heimolaisten. Länsimaissakin olisi parempi saada enemmän koulutetun/sivistyneen/hyvin toimeentulevan keskiluokan ja "eliitin" lapsia kuin lähiöiden yh-mammojen, uskovaislahkolaisten (kattaa sekä lesot että äärimuslimit) ja juoppojen rähinöitsijöiden lapsia. Maailma olisi hyvä paikka uusille ihmisille jos perheiden keskimääräinen lapsiluku olisi 1-2 globaalisti ja mielellään siten painottuneena, että tietyn pohjatason saavuttaneet ihmiset lisääntyisivät nykyistä enemmän. Lapsien hankintaan pitäisi muutenkin olla ajokorttia vastaava tutkinto.

Mutta nyt tilanne on se, että jos minusta tulee isä, olen eläkkeellä ennen kuin esikoiseni lentäisi pesästä. Thank you, but no thank you. Asiasta ei neuvotella.

Ikä ei toki ole este. Kyllähän Paavo Lipponenkin hommasi 26 vuotta nuoremman Päivin, mörähti "Pöö, ei ole mitään pelättävää" ja pisti pussit tyhjäksi, tuloksena lapsia. Ja eiköhän vastakruunattu tasavallan keisari Saukki I Puolivallatonkin vielä laita lastin liikkeelle lapsivaimoonsa. Nuori vaimo jaksaa vaippoja vaihdella kun ikämies-Sauli heiluu presidentoimassa.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Väittäisin, että aika moni lapseton ihminen on TQoFE:n kanssa samaa mieltä, lapsien mukana tulee vastuu ja vapaus menee. Mutta aika moni lapsen saanut on muuttanut mielipiteensä lapsen saamisen jälkeen, lapsi on antanut jotain sellaista, mitä ei voi oikeastaan selittää.
Näin varmasti, ja tällaisia vanhempia on varmaan todella paljon.

TQoFE:n tapauksessa tilanne on aika onnellinen. Jos omat tarpeensa, elämäntilanteensa ja mieltymyksensä tunnistaa selkeästi ja ymmärtää tehdä oikeat johtopäätökset, niin sittenpä ei tule hankkineeksi lapsia ja välttyy aiheuttamasta isoja ongelmia itselleen ja ennen muuta lapsille. Jos olisin syntymätön lapsi joka saisi valita vanhempansa, niin ilman muuta haluaisin syntyä toivottuna lapsena perheeseen jossa lapsista välitetään ja huolehditaan. Jos TQoFE myöntää rehellisesti että omat jutut ja baareissa käyminen kiinnostavat enemmän kuin lastenhoito, niin silloin on kai parempi olla hankkimatta lapsia. Moni tulee silti hankkineeksi, vaikka motivaatio huolehtia lapsista ei ole yhtään sen vahvempi. TQoFE:n elämänarvot ovat hänen oma asiansa siinä kuin meidän muidenkin, mutta vastuuttomaksi häntä ei ainakaan pidä tässä suhteessa syyttää.

Lapsia syntyy muutenkin ihan liikaa vääränlaisille vanhemmille, joilta puuttuu halu pitää huolta jälkikasvustaan. Samaan aikaan toiset käyvät hedelmöityshoidoissa ja käyttävät valtavasti energiaa saadakseen kovasti kaipaamansa lapsen. Ei kukaan tietysti ole luvannutkaan että elämä olisi reilua.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Toisaalta on valitettavan paljon tapauksia, joissa ns. huonot vanhemmat laiminlyövät monia kasvatuksellisia velvollisuuksia. Esimerkkinä tästä mainittakoon rajojen asettamiset lapsille. Tällöin rajat saattavat tulla lapsille ensimmäistä kertaa vastaan lastentarhan lapsettoman hoitosedän tai peruskoulun lapsettoman opettajatädin niitä asettaessa...

Eli joissain tapauksissa saattaa olla, että se lapseton, kasvatustieteen ammattilainen onkin pätevämpi kasvattaja kuin lapsen biologinen kasvattaja, eli oma vanhempi. Perspektiivin lisääntyminen synnyttämisen myötä ei välttämättä siis ole mitenkään itsestäänselvyys.
Juu, tästä en ole eri mieltä. Ei vanhemmuus sinänsä pätevöitä kasvattajaksi, ja toisaalta ihan kouluja käymätön perusfiksu lapseton voi olla parempi kasvattaja kuin joku vanhempi. Ehkä nyt kuitenkin puhun perusperteistä, joilla on suurin piirtein samanlainen käsitys kasvattamisesta ja kutakuinkin samanlaiset arvot. Kyllä silloin se omakohtainen kokemus nousee arvoonsa, vaikka teoriassa tietotaito olisikin samaa tasoa.
 
Tällä hetkellä sanoisin, etten halua lapsia. En tunne oloani mukavaksi lasten seurassa. Enkä halua elämääni sen kaltaista muutosta, sillä pidän sekavasta nykytilastani; siitä että voin rytmittää päiväni miten tahdon, kirjoittaa, lähteä lätkäpeliin tai vaikkapa kalareissulle sen enempää organisoimatta.

Eikä avovaimokaan halua jälkikasvua. Tietysti valintaamme pitäisi aina olla selittämässä niille pariskunnille joilla lapsia on, ikään kuin lasten saanti olisi velvollisuus. Väittävät jopa, että sen todellisen yhteiselon merkityksenkin oppii vasta lapsen myötä, koska lapsi sitoo pariskuntaa yhteen tiiviimmin.

Mutta ehken halua siihenkään muutosta. Noin kahdeksan vuotta on mennyt hyvin näin ja koen olevani tyytyväinen. Ja sitä paitsi tunnen sellaisiakin pariskuntia, jotka lapsen syntymä on lopulta ajanut erilleen. Että ei sekään ole niin yksiselitteistä. Moni haluaa vain pitää yllä yltiöromantisoitua kuvaa perinteisen perhe-elämän auvosta.

Eräs ikätoverini ja ystäväni, jolla muksuja on melkoinen liuta, sanoi hiljan minun kerran vannoneen hänelle, etten koskaan halua omia lapsia. Kertoi tällöin pitäneeni suhtautumistani hivenen lapsellinena (heh). "Jahka siitä vartut ja viisastut."

Myöhemmin olen kuuelma muuttanut kantani sanomalla jotain sen suuntaista, että pidän lasta mahdollisena joskus hamassa tulevaisuudessa. Ja heti kaveri koki minun kasvaneen ihmisenä.

Itse en tosin edes muista sanoneeni hänelle kumpaakaan.

Aina on hieman ärsyttänyt se, että ihmiset tuntuvat pitävän kanssaeläjiensä valintoja ja arvoja vähäpäitöisempinä silloin, kun ne sattuvat poikkeamaan omistaan. Jotenkin hieman arveluttavaa ajattelua, että jokainen oma ajatusmalli olisi oikea kaikkien muiden ollessa vääriä. Näen moisessa minä-kuvassa itsetuntoa, tai mitä lie, liikaakin. Tähän törmää miltei kaikissa asioissa, eikä lapsi-lapsettomuus-vastakkainasettelu ole poikkeus.

Mutta koskaan ei tiedä miten mieli ajan myötä muuttuu. Mitään vaihtoehtoa en ole valmis sulkemaan lopullisesti pois, mutta tällä hetkellä en koe jääneeni lapsettomana paitsi mistään sellaisesta, mitä elämääni kaipaisin.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Meillä oli kyllä sellainen tilanne, että lähinnä vaimo halusi lapsia ja minä koulutin itseni useamman vuoden aikana siihen ajatukseen, että pärjään sellaisen vastuun kanssa - olisin ollut varmaan aika helpottunut, jos vaimon vauvakuume olisikin hellittänyt. Ei ollut mitään sisäsyntyistä halua lisääntyä. Mutta omalla kohdallani kävi niin, että jouduin toteamaan, ettei minulla oikeastaan ollut ollut mitään realistista mielikuvaa koko hommasta, paitsi ehkä siitä vastuun suuruudesta ja siitä ettei touhuun pitäisi helpolla ryhtyä. En oikein osaa kuvata sitä kokemuksen totaalisuutta omalla kohdallani. En siis kadu.

Minusta on rationaalista ottaa huomioon tämä mahdollisuus, mutta olisi ihan järjetöntä ajatella, että ihmisillä olisi velvollisuus jonkun mahdollisuuden takia kokeilla erittäin keskeistä elämänmuutosta vain sillä perusteella, ettei ehkä tulisikaan sitä katumaan. Perustellut syythän siihen tarvitaan. Minusta lapsettomuus on mitä luonnollisin tila, enkä usko että useimmat lapsettomat katuvat valintaansa, jotkut katuvat, mutta niin katuvat jotkut lasten hankkimistakin. Ja valitettavan monen ei olisi pitänyt lasta koskaan hankkiakaan, kun eivät kerran ymmärrä siitä pitää huolta.
 

TQoFE

Jäsen
Suosikkijoukkue
En gång IFK, alltid IFK, FREE SCHOLL!
Pointti nyt vain ei ollut noissa ulkokohtaisissa asioissa, kts. seuraava kohta.

Jäin toivomaan kommenttia koskien nakkikastiketta. Tuotit pettymyksen.

En tiedä, en. Mutta sun julistus oli kuitenkin se, ettei lapset voi antaa mitään sellaista, mitä arvostat. Sen teit kovin julistavaa tyyliin, ilman yhtään kommenttia koko ketjussa ennen sitä. Siihen minä otin kiinni. Ehkä kärpäsestä härkänen tuli, mutta vitut annan periksi tästä, koska olen oikeassa.

Miten ihmeessä sinä kuvittelet olevasi oikeassa siinä, miltä minusta, jota et ole koskaan tavannutkaan, mikäkin asia tuntuu tai on tuntumatta?

En kyllä voi ymmärtää, tai toisaalta kyllä mutta.... siis TQoFE:n näkemystä siitä, että Hän on oikeassa, ja muut väärässä.

Tällä palstalla on yksi ihminen, jolla on muihin verrattuna ylivertainen käsitys siitä, miltä minusta mikäkin tuntuu, ja se olen minä itse. Muiden asioihin tai siihen, miten muut lapsensa tai lapsettomuutensa kokevat, en ole jaellut omia käsityksiäni.

En ole ottamassa selvää ystävistäsi, mutta olisipa vain hauska kuulla tuo ihan omaan korvaani, kuinka joku arvottaa asioita tuohon malliin. Kuulostaa, anteeksi vain, siltä, ettei arvot aivan kohdallaan ole, jos oman vapauden arvottaa jo tehdyn lapsen edelle. Olisi EHKÄ kannattanut funtsia aiemmin. Mun elämäni oli helpompaa ennen lapsia, kyllä. Sen sijaan oliko se onnellisempaa? Jotenkin absurdi ajatus edes miettiä sitä, mutta joo, ei todellakaan ollut. Jotenkin todella mustavalkoista pistää noita asioita edes rinnan, ja todeta, että onnellisuus on jotain elämän helppouteen rinnastettavaa.

En ole kysynyt, mutta jotenkin arvelisin, ettei kenelläkään ole suurta halua hankkia tunnuksia Jatkoaikaan vain päästäkseen kuulemaan sinulta, kuinka hänen arvoissaan ja järjessään on vikaa.

Pidit siitä eli et, joku voi ihan oikeasti tehdä lapset ja myöhemmin todeta, ettei omasta mielestään niiltä saakaan niin paljoa kuin ne tekemällä menetti.

Edelleen Michelin -rafloissa (siis jossain ainoassa johon rahat riittää), edelleen a-junnujen toimitsijana, vai sitä että joskus lapset, tai lapsenlapset käyvät moikkaamassa? Rauhallista elämää. Ja voi lähteä ihan rauhassa ravintolaan. Ja voin kertoa, että kaiken tämän jälkeen voi olla juuri 50 -vuotiaskin. Hah-haa.

Mikäli omat vanhempasi eivät sitä aikanaan sinulle kertoneet, minä teen sen nyt. On epäkorrektia arvuutella paljonko kenelläkin on rahaa tai mihin kenelläkin on varaa. Sillä voi loukata, jos sen sanoo sellaiselle, jolla oikeasti on vaikeuksia tulla toimeen tai vaihtoehtoisesti voi tehdä itsensä naurunalaiseksi jos solvaa köyhäksi tuntematonta, jonka vuosipalkka onkin seitsennumeroinen.

Toisekseen korjataan sellainen juttu, että useimmiten yhden Michelin-tähden paikoissa on suunnilleen sama hintataso, kahden tähden paikoissa sama hintataso keskenään jne. A-junnujen pelissä en ole koskaan ollut toimitsijana, mutta voisin toki mennä.

Lapsiin ja lapsenlapsiin sen verran, että mukavaa, kun olet tehnyt elämästäsi sellaisen, mikä sopii juuri sinulle parhaiten. Se tosin ei tarkoita, että tismalleen samanlainen elämä olisi paras mahdollinen jollekin toiselle, joten Hah-haa loppukaneettisi oli kenties hieman tarpeeton.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Sen verran tekisi mieli saada aikakone käyttöön, että hypähtäisi 30 vuoden päähän ja kysyisi kaikkien näiden "en tarvitse/halua/kaipaa lapsia, olen itsellinen ihminen ja haluan bilettää jne jne jne"-ihmisten näkemyksiä uudestaan, samoin kuin lapsia hankkineiden mielipiteitä. Voi olla, että näkemykset olisivat muuttuneet. Tai voi olla, että eivät.
Omalta kohdaltani voin sanoa, että mikään ei ole varmaa. Jos jotain olen oppinut tähän ikään mennessä on se, että mitään ei pidä vannoa varmaksi.

Eli. Mieli voi tietysti vielä muuttuakin tässä lapsiasiassa toiseksi, myös minulla. Sitten jos muuttuu, niin sitten muuttuu. Ei siihen liity sen kummempaa dramatiikkaa tai arvotappiota. Olen minä ennenkin kääntänyt kelkkaa joissain asioissa, jos vaan on alkanut tuntua erilaiselta.

Nyt toistaiseksi ei ole vaan tuntunut yhtään siltä, että haluaisi lapsia. Paha sanoa mitä ajattelen asiasta 10 vuoden päästä. En voi tietää täysin varmasti, mutta voin olettaa ja tällä haavaa oletan samaa kuin mitä mieltä olen nyt.

Mitä tulee tuohon katkeruuteen vanhuksena ja muuhun, niin siinäkin oiotaan nyt mutkia pahan kerran. Ihan kuin se olisi joku vääjäämätön juttu? Jos ihminen on päätöstensä kanssa ollut tyytyväinen koko elämänsä ja muuten löytänyt siihen rikasta sisältöä ja onnea, niin miksi hitossa katkeroituisi jostain? Tuossa piilee nyt ilmeisesti joku ajatus, että ne omat lapset on kuin ovatkin alitajuisesti jokaiselle kaikki kaikessa ja tärkeintä?

En osta tuota juttua.

P.S. Narsistiseksi en itseäni kyllä vähemmissäkään määrin miellä ja jos joku minut paremmin tunteva sellaisen ihmisen piirteet minusta löytää, niin olen kyllä hämmentynyt todella suuresti.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Tässä on mielestäni varsin hyvä artikkeli koskien vapaaehtoista lapsettomuutta:

"Lapsettomuuteni ei pitäisi olla muilta pois" - Perhe ja suhteet - ESS.fi

Artikkeli on kirjoitettu naisnäkökulmasta, mutta ainakin minä miehenä löysin tuosta paljon omiakin tuntemuksia. Suosittelen jokaisen lukemaan, saattaa avartaa maailmaa.

Se on ainakin selviö, että naiset joutuvat tuota ratkaisua perustelemaan huomattavasti useammin kuin miehet... ja perustelujen läpi meneminen voi olla joskus melkoista arpapeliä kuulijasta johtuen. Tämä yhteiskunta kun vaan tuppaa olettamaan yhä, että jokainen nainen haluaa jossain vaiheessa lapsen.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Jäin toivomaan kommenttia koskien nakkikastiketta. Tuotit pettymyksen.
Huomaa toki, etten ole verrannut nakkikastiketta ja lapsia, vaan tuo kommenttisi on samaa tasoa. Miksi, no koska et ole maistanut/kokenut. Simple is that. Eikä tarvitse kokeakaan, jos siltä tuntuu, mutta turha täysin varmaksi julistaakaan.

Miten ihmeessä sinä kuvittelet olevasi oikeassa siinä, miltä minusta, jota et ole koskaan tavannutkaan, mikäkin asia tuntuu tai on tuntumatta?
Minä olen oikeassa siinä, että sinä tämän aloitit. Siinä minä olen oikeassa. Julistuksen aloitit sinä, kukaan ei millään tavalla ollut provoamassa sitä. Siihen sitten otin kiinni, koska ärsytti niin rankasti, ja sanoin ettet voi tietää, ellet ole kokenut. Ja siinä olen oikeassa, edelleen!

En ole kysynyt, mutta jotenkin arvelisin, ettei kenelläkään ole suurta halua hankkia tunnuksia Jatkoaikaan vain päästäkseen kuulemaan sinulta, kuinka hänen arvoissaan ja järjessään on vikaa.

Pidit siitä eli et, joku voi ihan oikeasti tehdä lapset ja myöhemmin todeta, ettei omasta mielestään niiltä saakaan niin paljoa kuin ne tekemällä menetti.
En ole sanonut, että järjessä olisi vikaa. Ihmetyttää tuollaiset arvot, sen voin sanoa uudestaankin. Jos ovat järkeviä ihmisiä, osaavat sitten myös miettiä lopputulosta, eivätkä sudi ympäriinsä.

Pakko sanoa, että en hirveän paljon osaa tuon viimeisen kommenttisi päälle laskea, sinä kun et tasan tarkkaan tiedä yhtään, mitä saamapuolella on. Aina voidaan mustavalkoisesti laittaa allekain asioita, mistä joutuisi luopumaan, mutta sitä ei tunnuta tajuavan, että saamapuolella on paljon aineetonta. Ja lisäksi harva noista menoistakaan lopulta katoaa, ainakaan täysin.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Se on ainakin selviö, että naiset joutuvat tuota ratkaisua perustelemaan huomattavasti useammin kuin miehet... ja perustelujen läpi meneminen voi olla joskus melkoista arpapeliä kuulijasta johtuen. Tämä yhteiskunta kun vaan tuppaa olettamaan yhä, että jokainen nainen haluaa jossain vaiheessa lapsen.
Varmasti juuri näin. Voisin kuvitella, että naiset varsinkin työelämässä voivat joutua hankalaan tilanteeseen jos on lapseton. Johtoportaassa voidaan arvella ja epäillä, että nuori nainen voi pamahtaa paksuksi milloin tahansa ja sitä kautta ei ole käytettävissä. Olen ainakin itse kuullut joskus tuttavanaisilta, että heihin kohdistuu epäilyjä ja töiden saaminen voi olla hankalaakin ja joutuu painottamaan jatkuvasti, että lapset eivät ole suunnitelmissa.

Tunnen tosiaan itse varsin monia "veloja."

Hyvää tekstiä tosiaan ja löysin myös miehisestä kuvakulmasta katsottuna monia samanlaisuuksia. Kuten jossain aiemmassa viestissä sanoin, niin esim. veljenpojat ovat minulle rakkaita ja tärkeitä ja tahdon heille pelkkää hyvää ja tulen auttamaan aina kaiken minkä voin. Joskus aikoinaan en olisi voinut kuvitellakaan, että lasten seurassa voi olla myös hauskaa ja lennokasta, mutta nuo nassikat ovat ainakin sen puolen todistanut itselleni vääräksi. Uskon edelleen, että se verisukulaisuus on tässä kohtaa yksi merkittävä tekijä. Silti, ei tuo asia tee minulle oloa, että pitäisi olla omia muksuja.
 

Snakster

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Siihen sitten otin kiinni, koska ärsytti niin rankasti, ja sanoin ettet voi tietää, ellet ole kokenut. Ja siinä olen oikeassa, edelleen!

Eihän tuolla ole mitään tekemistä itse asian kanssa. Jatkuvasti ihminen jättää tekemättä sellaisia asioita, joista ei tiedä, kun ei ole kokeillut, eikä se ole mikään syy alkaa niitä tehdä. Itse en esimerkiksi koskaan ole matkustellut Aasiassa ja joku Thaimaa ei kiinnosta pätkän vertaa. Matkustan mieluummin esimerkiksi Etelä-Amerikkaan, jossa olen asunut ja sen jälkeen käynyt piipahtamassa reilut viisi kertaa. Aion tehdä näin jatkossakin ja turha tulla urputtamaan, että syy ei ole pätevä, koska en tiedä, mikä ihanuus Thaimaassa odottaa. Ei kiinnosta.

Minulle on myös useampi naisihminen valitellut sitä urpoutta, että jatkuvasti kysellään, milloin aiotaan lisääntyä. Se on enimmäkseen loukkaavaa ja alentavaa käytöstä, ja siitä välittyy sellainen viesti, että nykyinen elämä olisi jotenkin vähäpätöistä ja arvotonta, kun ne lapset puuttuvat. Tästä syystä en itse koskaan ole ko. kysymystä esittänyt enkä esitä jatkossakaan.

Lapsettomuutta ei tarvitse perustella eikä lasten hankkimista tarvitse perustella. Tällaisella keskustelupalstalla tietysti perusteluja on ihan kiva lukea ja keskustelukin pysyy mukavasti yllä, kun kukin tuo oman näkemyksensä kehiin, mutta ei tässä asiassa mikään näkemys ole toista parempi.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Tässä on mielestäni varsin hyvä artikkeli koskien vapaaehtoista lapsettomuutta:

"Lapsettomuuteni ei pitäisi olla muilta pois" - Perhe ja suhteet - ESS.fi
Ihan asiallinen artikkeli, tosin ymmärrän hyvin sen, ettei ystävät haluaisi kuulla abortista. Miksi pitäisi kuulla uutinen, että on lopettanut ihmiselämän. Toinen pointti, joka aina pistää silmään näissä keskusteluissa, on tuo "maailmassa on jo liikaa ihmisiä"-mantra. Niin humaania ja kestävää kehitystä. Joopa joo. Suomen muksuilla tämä maailma upotetaan. Itku ja kiristys.
 

TQoFE

Jäsen
Suosikkijoukkue
En gång IFK, alltid IFK, FREE SCHOLL!
Ihan asiallinen artikkeli, tosin ymmärrän hyvin sen, ettei ystävät haluaisi kuulla abortista.

Jopas taas on erikoisia kommentteja. Vastaan ihan kohta äskeiseen pidempään viestiisi mutta nyt välissä on pakko kysyä, mitkä muut ystävien päätökset tai ystäville tapahtuvat asiat ovat sellaisia, joista ei ystäville saakaan kertoa, ettei vaan kenellekään tule paha mieli?
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Toinen pointti, joka aina pistää silmään näissä keskusteluissa, on tuo "maailmassa on jo liikaa ihmisiä"-mantra. Niin humaania ja kestävää kehitystä. Joopa joo. Suomen muksuilla tämä maailma upotetaan. Itku ja kiristys.

Tätä perustelua en itsekään täysin niele. Suurimmat syylliset löytyvät ihan jostain toisesta maailmankolkasta. Itse vaihtaisin tähän tilalle sen, että maailma ei minusta ole enää sellainen, että se olisi kovinkaan hyvä paikka uusille lapsille. Yhteiskuntakin menee Suomessa melkoista vauhtia alamäkeen.

Noh, samanlaista kysymystä varmasti joutuivat pohtimaan omat vanhempamme eläessään ydinsodan pelon alla 1970- ja 1980-lukujen taitteessa...

Ei sillä, että tuo olisi minulla mikään ykkössyy siihen, etten (ainakaan tällä hetkellä) koe haluavani lisääntyä... mutta yksi syy muiden joukossa kuitenkin.
 

benicio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Jopas taas on erikoisia kommentteja. Vastaan ihan kohta äskeiseen pidempään viestiisi mutta nyt välissä on pakko kysyä, mitkä muut ystävien päätökset tai ystäville tapahtuvat asiat ovat sellaisia, joista ei ystäville saakaan kertoa, ettei vaan kenellekään tule paha mieli?

Öö, kaikki sellaiset, joista tulee paha mieli kertomisen hyödyttämättä mitään?
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Eihän tuolla ole mitään tekemistä itse asian kanssa. Jatkuvasti ihminen jättää tekemättä sellaisia asioita, joista ei tiedä, kun ei ole kokeillut, eikä se ole mikään syy alkaa niitä tehdä. Itse en esimerkiksi koskaan ole matkustellut Aasiassa ja joku Thaimaa ei kiinnosta pätkän vertaa. Matkustan mieluummin esimerkiksi Etelä-Amerikkaan, jossa olen asunut ja sen jälkeen käynyt piipahtamassa reilut viisi kertaa. Aion tehdä näin jatkossakin ja turha tulla urputtamaan, että syy ei ole pätevä, koska en tiedä, mikä ihanuus Thaimaassa odottaa. Ei kiinnosta.
Niinpä. Homma vain lähti käyntiin TQoFE:n manifestaatiosta tuolla vitutusketjussa, ja jankkaan sitä vastaan vaikka maailman tappiin saakka. En ole käännyttänyt häntä vanhemmaksi, eikä hän tarvitse kannalleen mitään muuta perustetta kuin sen, ettei häntä kiinnosta vanhemmuus.

Minulle on myös useampi naisihminen valitellut sitä urpoutta, että jatkuvasti kysellään, milloin aiotaan lisääntyä. Se on enimmäkseen loukkaavaa ja alentavaa käytöstä, ja siitä välittyy sellainen viesti, että nykyinen elämä olisi jotenkin vähäpätöistä ja arvotonta, kun ne lapset puuttuvat. Tästä syystä en itse koskaan ole ko. kysymystä esittänyt enkä esitä jatkossakaan.
En ole minäkään. Yksityisasia on tuo, ellei sitten tule muuten puheeksi. Tosin ne pari kertaa kun on muuten tullut puheeksi, olen itse kokenut joutuvani selittelemään, miksi mulla on muksuja. Ja jostain syystä kaveripiirini otaksui automaattisesti, että meille tulee heti muksuja, koska minä olen isosta perheestä.

Lapsettomuutta ei tarvitse perustella eikä lasten hankkimista tarvitse perustella. Tällaisella keskustelupalstalla tietysti perusteluja on ihan kiva lukea ja keskustelukin pysyy mukavasti yllä, kun kukin tuo oman näkemyksensä kehiin, mutta ei tässä asiassa mikään näkemys ole toista parempi.
Samaa mieltä.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Jopas taas on erikoisia kommentteja. Vastaan ihan kohta äskeiseen pidempään viestiisi mutta nyt välissä on pakko kysyä, mitkä muut ystävien päätökset tai ystäville tapahtuvat asiat ovat sellaisia, joista ei ystäville saakaan kertoa, ettei vaan kenellekään tule paha mieli?
No häh? Miksi minun pitäisi "saada" tietää jonkun muun urpoiluista. En vastusta aborttia aivan joka tilanteessa, mutta noin pääpiirteittäin kyllä, enkä haluaisi missään tapauksessa tietää, että joku ystävättäreni olisi siihen päätynyt. Ei sillä, että tuomitsisin hänet ihmisenä, mutta ihan vain varjellakseni itseäni.
 
Suosikkijoukkue
Paikalliset, nykyinen ja entinen
En ole minäkään. Yksityisasia on tuo, ellei sitten tule muuten puheeksi. Tosin ne pari kertaa kun on muuten tullut puheeksi, olen itse kokenut joutuvani selittelemään, miksi mulla on muksuja. Ja jostain syystä kaveripiirini otaksui automaattisesti, että meille tulee heti muksuja, koska minä olen isosta perheestä.

Jep. Yleensähän nuo utelut alkavat avioitumisen jälkeen. Yksi syy miksi sellainen on hyvin epäsopivaa on myös se, että kaikki eivät välttämättä saa lapsia vaikka yrittäisivätkin.
 

TQoFE

Jäsen
Suosikkijoukkue
En gång IFK, alltid IFK, FREE SCHOLL!
Öö, kaikki sellaiset, joista tulee paha mieli kertomisen hyödyttämättä mitään?

Omassa ystäväpiirissä on tapana jakaa niin riemut kuin surut sekä vaikeat ja helpot päätökset. Vaikka joku tekisi jotain sellaista, mitä ei itse allekirjoita, siitä ei tuomita vaan ollaan tukena. Jokainen varmaan osaa tuomita ihan itse itsensä tarvittaessa, ei siinä tarvita syyllistämistä muilta.

No häh? Miksi minun pitäisi "saada" tietää jonkun muun urpoiluista. En vastusta aborttia aivan joka tilanteessa, mutta noin pääpiirteittäin kyllä, enkä haluaisi missään tapauksessa tietää, että joku ystävättäreni olisi siihen päätynyt. Ei sillä, että tuomitsisin hänet ihmisenä, mutta ihan vain varjellakseni itseäni.

Vai että urpoilusta. Kai olet tietoinen siitä, että yksikään edes oikein käytetty ehkäisy ei ole 100-prosenttisen varma? Ei-toivotut raskaudet eivät suinkaan kaikki ala sillä, että lähdetään kolmen promillen humalassa baarista tuntemattoman matkaan eikä käytetä ehkäisyä.

Riippumatta siitä, puhutaanko abortista vai jostain muusta, ainakin itse haluan olla ystävieni tukena, vaikka itse siitä saisinkin pahan mielen ja unettomia öitä.
 

-OO-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Mun mielestäni ei vain kannattaisi huudella ja esittää tietävänsä, jos ei oikeasti tiedä. Mulla sentään on jotain pohjaa huudella, vaikka voin sen 100% tehdä vain omasta puolestani.

Edelleenkään tässä ei ole ollut kyse tietämisestä, vaan tuntemuksista. Esimerkiksi minä olen sanonut suoraan että en voi 100% varmasti tietää millaista elämä omien lasten kanssa olisi, mutta tunnen hyvin vahvasti sen mikä on minulle parasta ja teen päätökset oman elämäni suhteen sen mukaan. Mutta se että minulla ei ole 100% tarkkaa tietoa asiasta ei tarkoita sitä ettenkö voisi esittää sitä perusteluksi päätöksilleni ilman että nämä mielipiteet leimataan typeräksi paskapuheeksi. Ja samalla tavalla minun mielestäni TQoFE:kin puhui vain omasta tunteistaan eikä yrittänyt esittää edes että hänellä olisi ollut 100% varmaa tietoa asiasta.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Omassa ystäväpiirissä on tapana jakaa niin riemut kuin surut sekä vaikeat ja helpot päätökset. Vaikka joku tekisi jotain sellaista, mitä ei itse allekirjoita, siitä ei tuomita vaan ollaan tukena. Jokainen varmaan osaa tuomita ihan itse itsensä tarvittaessa, ei siinä tarvita syyllistämistä muilta.
Minäpä katson oikeudekseni myös sen, ettei mun tarvitse tietää kaikkea. Tuossahan oli kyse nimenomaan siitä, että vahinkoraskaudessa naisen päätös olisi abortti. Ok, hänen päätöksensä, mutta tarvitseeko syyttömän tietää siitä? Ei mun mielestäni. Eri asia, jos kyseessä olisi esim. raiskaus, jolloin tukea olisi syytä ilman muuta jakaa, vaikkei naisen päätös ehkä olisikaan omaan mieleen.

Vai että urpoilusta. Kai olet tietoinen siitä, että yksikään edes oikein käytetty ehkäisy ei ole 100-prosenttisen varma? Ei-toivotut raskaudet eivät suinkaan kaikki ala sillä, että lähdetään kolmen promillen humalassa baarista tuntemattoman matkaan eikä käytetä ehkäisyä.
Mutta nyt oli kyse nimenomaan urpoilusta:

Olen viettänyt aika hurjaa sinkkuelämää ja sanoin kerran, että jos tulisin vahingossa raskaaksi, tekisin abortin. Kaksi sellaista ystävääni joiden kanssa voin puhua ihan kaikesta pyysivät, että jos niin käy, en kertoisi heille.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös