Lapset on perseestä. Toisinaan. Todella. Vanhempana olo on perseestä. Toisinaan. Todella. Aika usein tekisi mieli heittää hanskat tiskiin ja antaa kaiken olla. Paskaako tässä omistaan kunnollisia kansalaisia kasvattamaan, kun niin moni muukin jättää sen tekemättä. Pääsisivätkö omat lapset elämässään helpommalla, jos olisivat samanlaisia itsekeskeisiä vinkujia kuten niin monet muutkin? Eikö jokainen vanhempi halua lapselleen parempaa kuin mitä itse on kokenut? Jos näin, en voi välttämättä suositella omille lapsilleni tätä olotilaa, missä aika usein tunnen taistelevani tuulimyllyjä vastaan ihan aikuistenkin keskuudessa. Olisiko elämä oikeasti helpompaa, jos vain olisi juntti moukka, joka paskat nakkaa siitä, miltä muista tuntuu tai mitä muut itsestä mahdollisesti ajattelevat, jos on tyrinyt?
Kun itse lähden ulos aikuisten kanssa, en välttämättä jaksa naapuripöydässä meluavia lapsia. Normaali lapsista lähtevä ääni on ihan ok, mutta en välttämättä jaksa sitä siltikään. Ja tämä johtuu siitä, että saan kokea sitä aivan riittävästi himassa. Mulle ei tulisi mieleenikään viedä lapsia sellaisiin ravintoloihin, mitkä eivät ole lapsille tarkoitettu. Toiset aikuiset ovat vain niin itksekkäitä, ettei heitä kiinnosta sen kummemmin lapset kuin muutkaan ihmiset. Ja toisilla on ihan oikeasti sellainen tilanne, ettei ole lastenvahteja käytettävissä ja jonnekin pitää edes joskus päästä. Tosin itse omalla kohdallani miettisin silti hyvin tarkkaan, minkälaisiin ravintoloihin tai paikkoihin omat lapseni raahaisin. Rossot ja muut ketjupaikat ovat siksi hyviä paikkoja lasten kanssa ulkonasyömiseen, että siellä on otettu lasten viihtyvyys myös huomioon. Jossain näitä ulkonasyömisen jaloja taitoja on opeteltava. Ruoka nyt on mitä on, mutta ihan kelvollista syötäväksi kuitenkin. Pienten lasten kanssa ulkonasyöminen nyt ei muutenkaan ole mikään suuri nautinto, ainakaan minulle. Silti sitäkin tulee harrastettua, vieläpä aika usein. Mä pyrin aina ottamaan mukaan lapsille myös jotain ajanvietettä, kuten väristyskirjan tai vastaavaa. Tällöin ne kaikkein suurimmat känkkäränkkäilyt luultavasti jäävät tulematta, kun lapsi voi keskittää energiansa itselleen mielekkääseen tekemiseen.
Joka paikassa on ihmisiä, jotka eivät lapsista pidä tai heidän seuraansa siedä. Se ei ole lapsellisten ongelma, jos joku on täysin kohtuuton (näitäkin on, enkä viittaa nyt erityisesti keneenkään täällä). Lähes joka paikassa on lähes aina myös vähintään se yksi Virtasen perhe, jonka janicat ja joachimit saa tehdä, mitä haluavat. Hekin kaikki ovat perseestä. Mutta kaikkeen ei voi itse vaikuttaa. Suora ystävällinen palaute pyynnön tai huomautuksen muodossa, ketään nolaamatta on oman kokemukseni mukaan paras vaihtoehto, jos haluaa johonkin vaikuttaa. Valitettavasti kaikkien kanssa sekään ei toimi. Elämä ja ihmiset on joskus ihan perseestä. Onneksi on niitäkin tilanteita, mitkä ei vituta ollenkaan :).
Kun itse lähden ulos aikuisten kanssa, en välttämättä jaksa naapuripöydässä meluavia lapsia. Normaali lapsista lähtevä ääni on ihan ok, mutta en välttämättä jaksa sitä siltikään. Ja tämä johtuu siitä, että saan kokea sitä aivan riittävästi himassa. Mulle ei tulisi mieleenikään viedä lapsia sellaisiin ravintoloihin, mitkä eivät ole lapsille tarkoitettu. Toiset aikuiset ovat vain niin itksekkäitä, ettei heitä kiinnosta sen kummemmin lapset kuin muutkaan ihmiset. Ja toisilla on ihan oikeasti sellainen tilanne, ettei ole lastenvahteja käytettävissä ja jonnekin pitää edes joskus päästä. Tosin itse omalla kohdallani miettisin silti hyvin tarkkaan, minkälaisiin ravintoloihin tai paikkoihin omat lapseni raahaisin. Rossot ja muut ketjupaikat ovat siksi hyviä paikkoja lasten kanssa ulkonasyömiseen, että siellä on otettu lasten viihtyvyys myös huomioon. Jossain näitä ulkonasyömisen jaloja taitoja on opeteltava. Ruoka nyt on mitä on, mutta ihan kelvollista syötäväksi kuitenkin. Pienten lasten kanssa ulkonasyöminen nyt ei muutenkaan ole mikään suuri nautinto, ainakaan minulle. Silti sitäkin tulee harrastettua, vieläpä aika usein. Mä pyrin aina ottamaan mukaan lapsille myös jotain ajanvietettä, kuten väristyskirjan tai vastaavaa. Tällöin ne kaikkein suurimmat känkkäränkkäilyt luultavasti jäävät tulematta, kun lapsi voi keskittää energiansa itselleen mielekkääseen tekemiseen.
Joka paikassa on ihmisiä, jotka eivät lapsista pidä tai heidän seuraansa siedä. Se ei ole lapsellisten ongelma, jos joku on täysin kohtuuton (näitäkin on, enkä viittaa nyt erityisesti keneenkään täällä). Lähes joka paikassa on lähes aina myös vähintään se yksi Virtasen perhe, jonka janicat ja joachimit saa tehdä, mitä haluavat. Hekin kaikki ovat perseestä. Mutta kaikkeen ei voi itse vaikuttaa. Suora ystävällinen palaute pyynnön tai huomautuksen muodossa, ketään nolaamatta on oman kokemukseni mukaan paras vaihtoehto, jos haluaa johonkin vaikuttaa. Valitettavasti kaikkien kanssa sekään ei toimi. Elämä ja ihmiset on joskus ihan perseestä. Onneksi on niitäkin tilanteita, mitkä ei vituta ollenkaan :).