Lapsi- ja vanhemmuusasiat

[Kirjoittelija]

Jos otetaan esimerkiksi vaikka ravintolassa ruokailu, niin pitääkö lasta rangaista, jos hän ei osaa käyttäytyä siellä? Siinä vanhempien pitää miettiä, voiko lapselta odottaa moitteetonta käytöstä ravintolassa? Onko lapsi vain väsynyt tai nälkänen? Aikuiset eivät voi vaatia mahdottomia lapsilta, ehkä lapsi ei vaan ole valmis ravintolaan.

Missäköhän olivat esim. niiden keski-ikäisten ihmisten vanhemmat, jotka "junttimaisinta mitä tiedät" -ketjun mukaan olivat ravintola Tuulensuussa erehtyneet tilaamaan olutta ja nolanneet näin itsensä.

 

[doublepenetrator]

Tässä Embusken näkemys eräänlaisista vanhemmista, joita tuntuu täälläkin piisaavan: Embuske

Linkki vie Embusken kolumniin vauva.fi sivustolle.

 

[Girardi #5]

Kyllä tuon oman lapsen syntymän jälkeen aika on vain alkanut juosta. Tytöllä on ikää nyt reilut 3kk ja kesäkin siinä vain pyrähti. :) Alkuun oli kyllä raskasta kun lapsi herätti n. 3h välein ja kun oli hereillä niin miltei aina itki jostain asiasta. Nyt 3kk ikäisenä alkaa jo unirytmiä löytyä ja nukkumiset ovat venyneet jo n. 6,5h mittaisiksi. Päikkärit ovat olleet nyt 3h luokkaa ja varsinkin ulkona. Nyt alkaa vanhemmillakin olemaan jo sitä ns. omaa aikaa eikä toinen oli koko ajan kiinni lapsen kanssa. Olemme pystyneet jo käymään ravintoloissa kun juniori nukahtaa miltei aina pienenkin vaunumatkan jälkeen ja iltaisin pystyy jo katsomaan yhdessä elokuvaa kun tyttö alkaa nukahtamaan jo heti klo. 20 jälkeen. Toivottavasti tämä jatkuu näin, koska alkoi nimittäen lapsikuume iskeä taas uudelleen. :) Oma 4h+k+s rivari hakusessa.

 

[Datsun]

Ja näin lokakuussa. Nyt ollaan jo neljännessä kirjassa vaikka niin kovasti vannoin ettei kolmannesta eteenpäin jatketa. Tytär tuntuu jotenkin aika kivasti ymmärtävän että Potterit eivät ole totta eikä niitä sen takia tarvitse sen enempiä kelailla. Hyvin menee, ja vähän vaikuttaa siltä että saatetaan joutua vetämään koko saaga loppuun saakka...

Tällä viikolla aloitettiinkin sitten jo kuudes Harry Potter. Eli reiluun puoleentoista vuoteen olen lukenut viisi ekaa kirjaa ääneen, tehkääpä perässä. Ja välillä on luettu muutakin ettei aivan ala puuduttamaan.

Kakara on siis ekaluokkalainen nyt.

 

[Ted Raikas]

Tässä Embusken näkemys eräänlaisista vanhemmista, joita tuntuu täälläkin piisaavan: Embuske

On muuten todella terävää tekstiä jälleen kerran Enbuskelta. Monia realiteetteja ja ydinasioita, jotka ihmisillä on ihan hukassa. Tuo kannattaa lueskella ihan ajatuksella, jos vaikka avaisi silmiä.

 

[sampio]

Tässä Embusken näkemys eräänlaisista vanhemmista, joita tuntuu täälläkin piisaavan: Embuske

Linkki vie Embusken kolumniin vauva.fi sivustolle.

Ei vauva.fi -kirjoituksia saa linkata tänne, koska niissä ei ole päätä eikä häntää.

Ei vaan, asiaa liki alusta loppuun. Ainut mutina liittyy siihen, että me jokainen toimimme noin varmasti jossain asiassa. Mulla ainakin lipsahtelee Facebookiin juuri noita humblebrag-päivityksiä itselle tärkeistä asioista, joista nyt ylipäätään tykkään Fb:tä päivittää. Perheeni ei tähän kuulu, tärkeisiin kyllä, mutta en tykkää raportoida jokaista hetkeämme kaikille. Mutta siis ruoista ja vaikkapa lenkkikengistä on tullut laitettua päivityksiä, jotka ovat kätkeneet piiloviestin siitä, miten tolkuttoman kova jätkä minä olenkaan.

Niin, ja sen verran olen eri mieltä, että tupakoivan vanhemman esimerkki nyt ei ehkä kaikkein fiksuin ole.

 

[ukkometso]

Tällä viikolla aloitettiinkin sitten jo kuudes Harry Potter. Eli reiluun puoleentoista vuoteen olen lukenut viisi ekaa kirjaa ääneen, tehkääpä perässä. Ja välillä on luettu muutakin ettei aivan ala puuduttamaan.

Kakara on siis ekaluokkalainen nyt.

Eli olet eskari-ikäiselle lukenut Pottereita ääneen, ja jatkat samalla tiellä!? No, huh-huh. Eiköhän noi ole hieman isommille tarkoitettu. Toki, jos luit alkuperäiskielellä, niin sittenhän ei mitään hätää, unisatuna varmaan toimii, pitkästyyhän siinä vilkkaampikin lapsi.

Seuraavaksi varmaan sitten Lehväslaihoa tai Päätaloa?

Ja ihan vaan tarkennuksena, ei ole mitenkään hienoa kertoa lukevansa vääränlaista kirjallisuutta (jos nyt Pottereista voi noin sanoa) väärän ikäryhmän lapselle.

 

[tinkezione]

Seuraavaksi varmaan sitten Lehväslaihoa tai Päätaloa?

Ja ihan vaan tarkennuksena, ei ole mitenkään hienoa kertoa lukevansa vääränlaista kirjallisuutta (jos nyt Pottereista voi noin sanoa) väärän ikäryhmän lapselle.

No kukapa muukaan se paikalle ratsasti kertomaan, että väärin luettu ja vieläpä vääriä kirjoja luettu. Lapsille luetaan pääsääntöisesti sitä, mitä ne haluavat kuulla ja jos nimimerkki Datsunin perheessä homma toimii näin, niin sitten se vain on niin. Multa sentään pistettiin nelivuotiaana Tuntematon Sotilas piiloon, kun olin kuulemma kovaan ääneen tankannut kirosanoja sivuilta x ja y.

 

[Sistis]

Ja ihan vaan tarkennuksena, ei ole mitenkään hienoa kertoa lukevansa vääränlaista kirjallisuutta (jos nyt Pottereista voi noin sanoa) väärän ikäryhmän lapselle.

Minähän en mitään lapsista tiedä kun sellaisia ei ole, eikä tämän hetken suunnitelmien mukaan myöskään tule... mutta kysyisin, että onko tuo sitten yhtä iso synti, jos lapsi lukisi kirjaa itse?

Minä opin nelivuotiaana lukemaan ja viiden vanhana luin Jules Vernen Maailman ympäri 80 päivässä. Sekin on tarkoitettu vähän isommille lapsille/nuorille, vaikka tuohon aikaan kirjasta tehty lapsille suunnattu animaatiosarja televisiossa pyörikin.

Teinkö väärin? Vai tekivätkö vanhempani väärin kun eivät ottaneet kirjaa minulta pois? Kirja oli muuten isukin 50-luvulla joululahjaksi saama. Verot maksava, oman alan töissä käyvä, nuhteeton ja akateemisesti koulutettu kansalainen minusta kuitenkin tuli. Aiheuttiko tuo liian nuorena kirjaan tutustuminen minussa kuitenkin jonkinlaiset traumat, joiden vuoksi matkustelen maailmalla melkein aina kun siihen on mahdollisuus?

 

[finnjewel]

Tällä viikolla aloitettiinkin sitten jo kuudes Harry Potter. Eli reiluun puoleentoista vuoteen olen lukenut viisi ekaa kirjaa ääneen, tehkääpä perässä. Ja välillä on luettu muutakin ettei aivan ala puuduttamaan.

Kakara on siis ekaluokkalainen nyt.

Kaikki seitsemän on tullut ääneen luettua, mutta ei noin nopeasti. Kuusivuotias ol poika kun aloitettiin ja seitsemäs saatiin loppuun kun oli hiukan vaille 12 v. Tahti oli n. 4-5 sivua illassa tai sopivaan kohtaan asti. Viimeistä osaa kahlattiin ehkä vähän nopeammin kun loppuratkaisu lähestyi. Elokuvatkin on nähty. Mitään Potter-intoilijaa ei pojasta missään vaiheessa tullut. Pleikkaripelit ovat vieneet voiton. Jos lukee, niin Matti Rönkää. Tappajan näköisen miehen luettuaan jäi koukkuun.

 

[Datsun]

finnjewel, me teimme lapsistamme hirviöitä! Ääää!

Ei saakeli, kellohan on puoli yheksän - on päivittäisen annoksen aika!

 

[kiwipilot]

Ja ihan vaan tarkennuksena, ei ole mitenkään hienoa kertoa lukevansa vääränlaista kirjallisuutta (jos nyt Pottereista voi noin sanoa) väärän ikäryhmän lapselle.

Kerrotko ystävällisesti mikä sitten olisi sitä oikeaa luettavaa?

Oma isäni luki mulle (7v) ja veljelleni (6v) aikoinaan Sormusten herrat iltasaduiksi. Ilmeisen normaali minusta tuli vaikka joku onneton vara-scholl olisi tästä(kin) eri mieltä.

Vittu näitä palstan kansankynttilöitä, aina suuna päänä pätemässä ja tietämässä oli asia mikä tahansa.

 

[kamik]

Vittu näitä palstan kansankynttilöitä, aina suuna päänä pätemässä ja tietämässä oli asia mikä tahansa.

Kerrotko ystävällisesti mikä sitten olisi oikea ammattiryhmä pätemään ja tietämään vaikkapa lapsi- ja vanhemmuusasioissa? Tuosta lapsille lukemisesta sitä mieltä, että (lähes) aina on hyvä asia, kun muksuille luetaan. Ainakin minulle lapseni sanovat jos jokin kohta on pelottavaa kuunneltavaa. Silloin lukeminen seis, paluu satumaailmasta todellisuuteen ja tarvittaessa vaihdetaan kirjaa. Kirjan sisältöä enemmän merkitsee se, että olet lapsesi kanssa ja annat hänelle aikaa, huomiota, rakkautta jne.

En kyllä tunne kuuluvani tuohon kuvailemaasi porukkaan, vaikka opettajana toiminkin.

 

[TosiFani]

...Vittu näitä palstan kansankynttilöitä, aina suuna päänä pätemässä ja tietämässä oli asia mikä tahansa.

Minusta on hienoa, että joku jaksaa lukea lapsilleen Harry Potteria. Kuten Kamik sanoi, kyllä lapset kertovat mikäli heitä pelottaa.

 

[sampio]

Vittu näitä palstan kansankynttilöitä, aina suuna päänä pätemässä ja tietämässä oli asia mikä tahansa.

Vittu näitä palstan lentäjiä, kun pitää ajatella putkiaivoisesti asioista.

Pätijoitä riittää aiheeseen kuin aiheeseen ja jokaisesta ammattikunnasta. Opet sattuvat vain olemaan helppoa riistaa, koska ainakin tällä palstalla ammatti on monelta tullut eri yhteyksissä esille ja se on helppo muistaa. Vai kuinka monta copya, raksamiestä tai vaikka vakuutusvirkailijaa satut muistamaan? Myönnän kyllä itse olleeni suuna päänä joissain keskusteluissa, mutta olin sitä jo ennen opettajuuttani. Toisaalta, mun on nykyään aivan turha ottaa kantaa mihinkään, koska aina on joku väärinymmärtämässä ja loukkaantumassa koska sampio.

 

[kiwipilot]

Kerrotko ystävällisesti mikä sitten olisi oikea ammattiryhmä pätemään ja tietämään vaikkapa lapsi- ja vanhemmuusasioissa?

Niin, sitä tietoa ja pätemistä voi jakaa niin monella tavalla. Tuo ukkometson avautuminenhan oli pelkkää paskaa ja hänelle tyypillistä vittuilua, ilman perustelujen häivääkään.

Joltain sampiolta tai TF:ltä olisi todennäköisesti tullut perusteltu vastaus, ei mitään tyhjän trollaamista. Mutta nythän olikin kyse niinkin vakavasta asiasta kuin Harry Potterin lukemisesta kuusivuotiaalle, ei mistään turhanpäiväisestä koskenkorvan sekoittamisesta iltamaidon joukkoon tai lasten kotiintuloajoista.

Vittu näitä palstan lentäjiä, kun pitää ajatella putkiaivoisesti asioista.

Pätijoitä riittää aiheeseen kuin aiheeseen ja jokaisesta ammattikunnasta. Opet sattuvat vain olemaan helppoa riistaa, koska ainakin tällä palstalla ammatti on monelta tullut eri yhteyksissä esille ja se on helppo muistaa. Vai kuinka monta copya, raksamiestä tai vaikka vakuutusvirkailijaa satut muistamaan? Myönnän kyllä itse olleeni suuna päänä joissain keskusteluissa, mutta olin sitä jo ennen opettajuuttani. Toisaalta, mun on nykyään aivan turha ottaa kantaa mihinkään, koska aina on joku väärinymmärtämässä ja loukkaantumassa koska sampio.

En nyt suoraan sanottuna ajatellut ensiksi sinua, vaikka tuossa vastauksessa Kamikille esimerkkinä käytinkin. Mutta näköjään tunsit piston. Muistaakseni et pahemmin ole tuota ammattiasi edes korostanut vaikka suuna päänä monesti oletkin:)

 

[sampio]

En nyt suoraan sanottuna ajatellut ensiksi sinua, vaikka tuossa vastauksessa Kamikille esimerkkinä käytinkin. Mutta näköjään tunsit piston. Muistaakseni et pahemmin ole tuota ammattiasi edes korostanut vaikka suuna päänä monesti oletkin:)

Lähinnä minä vikisin palstan moninaisen opettajalauman puolesta, koska onhan täällä HJL:ää, kamikia ja mjr:ää ynnä muita, jotka yleensä varsin asiallisesti keskustelevat. Itse nyt tykkään tykittää vähän suorempaa, mutta kaltaisiani on kyllä ammattikunnat pullollaan.

 

[fat of the land]

Oli tietysti vähän valikoidusti poimittu, joutui itsekkin katsomaan että mitä paskaa tässä on oikein tullut kirjoitettua.

Tämä on mielenkiintoinen juttu. Nimittäin mihin vertaamme nykyistä kasvatuksen puutetta? Kuinka paljon vanhemmat olivat läsnä joskus uuden ajan taitteessa tai 1800-luvulla teollistuvassa tai esi-teollisessa Suomessa? Sotien aikaan? Tai millainen kasvatusympäristö oli mieleltään järkkyneen sotaveteraani-isän diktatoria kotona? Toki aiemmin yhteisö osallistui kasvattamiseen, mutta väittäisin kyllä, että nykyään meillä on parhaimmat edellytykset hyvälle ja tasapainoiselle varttumiselle. Vanhempien täydellinen välinpitämättömyys on kuitenkin melko harvinaista ja suoranaista väkivaltaakaan ei laajalti ole. Sanoisin, että ongelma taitaa olla nykyään se, että lapsista tehdään koskemattomia. Ei sillä, että kannattaisin mitään risua ja piiskaa, mutta kyllä lapseen saa tarttua ja tuleekin niin tehdä, jos tilanne näin vaatii. Selkeät rajat on toki oltava, vaikka johdonmukaisuus ei helppoa olekaan.

Toki se sotaveteraani-diktaattoori-isä on stereotypiä, siinä mielessä kuin täysin vanhemmuutensa unohtava tämän vuosituhannen uraohjus. Molemmissa on toki totuutta mukana. Tottahan puhut siinä mielessä, että kasvattajalla on tällä hetkellä parhaat mahdolliset edellytykset kasvatustehtävään, koska tietoa ja taitoa on aivan eri tavalla kuin ennen. Toisaalta kasvatus on niin sidottu omaan aikaansa, että henkinen hyvinvointi on ollut vähän eri tavalla mitattavissa vuosisadan alussa tai sotien aikana kuin nykyään. Tieto lisää tuskaa siinä mielessä, että suurissa osissa kolmannen maailman kielissä ei ole edes sanaa "mielenterveys" tai "henkinen hyvinvointi" jne.

Se ollaan kadotettu se yhteisön merkitys nyt tässä toisessa maaltamuuton aallossa ja samoin meillä on tehty siinä mielessä lapsen edunmukainen lainsäädäntö, että tosiaan lapsen etu on aina ensisijainen tavoite. Kuitenkin se, mikä tällä hetkellä on kateissa on se mitä tuossa TF:n kirjoituksessa sanotaankin, että lapsen rooli on vääristynyt pahimmillaan siihen, että vanhemmat kokee lapsen olevan niin tasa-arvoinen perheenjäsen ja ikäänkuin TF sanoo "kaveri". Sinänsä jos aktiivinen fyysinen ja psyykkinen väkivalta on lailla kielletty kasvatettu ja harvinaisempaa kuin nyykyään, sekä passiivinen fyysinen väkivalta (eli heitteille jättäminen) on enemmän mt-ongelmaisten ja päihdevanhempien cup of tea. Niin Passiivinen psyykkinen väkivalta, eli tuo roolien vääristyminen on lisääntymään päin. Eli sellaista rajattomuutta löytyy, kun ei uskalleta tuottaa lapselle pettymystä vaan lahjotaan koko lapsuus läpi siihen pisteeseen, että 10-vuotias haistattaa kaikille pitkät ja kuvittelee olevansa maailman napa.

On myös tilanteita, joissa on oltava armoton. Juuri juttelimme vaimoni kanssa tästä, ja siinä missä minä olen joskus turhan armoton, hän sanoi taas alentuvansa turhiin keskusteluihin. Ei aikuisten päätöksiä tarvitse aina perustella. Tämä riippuu toki hiukan lapsen iästä ja asiasta, mutta joskus asiat tehdään vain siksi, että aikuinen näin sanoo. Joskus lähdetään mäkkäristä autoon, kun homma ei toimi, ja hamppari jää syömättä. Toki tulee tajuta itsekin se, ettei uhkaile asioilla, joita ei ole valmis toteuttamaan tai joita ei oikeasti kannata toteuttaa. Ei ehkä ole järkevää pilata lopun perheen lomaa yhden kiukuttelevan uhmaikäisen takia ja kääntää pirssiä kotia kohden, jottei jättäisi uhkaustaan toteuttamatta, vaan funtsia sellainen toimenpide, minkä pystyy myös toteuttamaan.

Tuossa on boldattuna sellaisia käsitteitä mitkä ei minun mielestäni kuulu kasvatukseen. Tokikaan et varmaan tarkoita armottomuudella mitään julmuutta, vaan ilmeisesti sitä että toleranssi joidenkin asioiden tekemiseen on matalammalla kuin toisilla. Eli samaa mieltä, termi on vaan ehkä vähän vittumaisen kuuloinen. Ettei joku nyt sitten pohdi että "perkele täytyy olla meidän muksulle vähän armottomampi" sen kummempia miettimättä.

Minun mielestäni taas tulee perustella, se ei välttämättä tarkoita mitään alas istumista ja isoa kasvatuskeskustelua vaan ihan sitä että selittää joka kerralla että miksi nyt tehdään näin "et voi, koska se on vaarallista", "pakko mennä nukkumaan, koska olet väsynyt", "pakko syödä, koska isi tietää että tunnin päästä olet nälkäinen ja kiukkuinen". Että ei nyt ihan mitään "koska isä sanoo" tokikin aina niin että asenne "isä päättää koska isä aikuisena tietää mikä on tässä tilanteessa parempi vaikka oletkin varmasti eri mieltä".

Uhkailu jollain "rangaistuksella" nyt on sitten ihan oma juttunsa, ne perinteiset uhkailu, kiristys ja lahjonta ei ole mitenkään kasvattavia. Siis jos halutaan opettaa lapselle jotain. Enemmänkin puhuisin siitä että selitetään se asia sillä tapaa että "nyt näyttää siltä että et ole vielä valmis syömään ravintolassa ja on pakko lähteä kotiin ja kokeilla sitten joku toinen kerta uudestaan", kysehän ei ole rangaistuksesta jos siinä on joku opetus takana.

Ja se etukäteen funtsiminen on ihan paikallaan, pitäähän se himassa miettiä että onko se lapsi valmis menemään ravintolaan, onko puhuttu siitä miten siellä tulee käyttäytyä jne? Samalla tapaa tietysti pitää funtsia, että mitä tehdään jos homma ei toimikkaan.

Tämä on joskus paikallaan, en epäile, mutta pelisilmää se kyllä vaatii. En kovin helposti lähde tunkemaan nokkaani muiden asioihin tai tilanteisiin, enkä toisaalta jaksaisi kenenkään viisasteluja omasta riehuvasta muksustakaan. Nuo tilanteet kun ovat yleensä aika stressaavia vanhemille, eikä tilannetta paranna, jos joku ulkopuolinen ilman pelisilmää tulee paikalle kikkailemaan.

Tottahan se on, että se vaatii pelisilmää ja sitä että asiat toteutetaan jonkinsortin tahdikkuudella. Tässähän on se yhteisön merkitys, mitä muu yhteiskunta sallii. Miksei tarjoilija voi sanoa ravintolassa lapselle että "anteeksi mutta nyt sinun käytöksesi häiritsee muita asiakkaita" tai joku vieras aikuinen "anteeksi, mutta voisitko olla hiljempaa kun me haluaisimme syödä rauhassa kun olemme pitkästä aikaa ulkona syömässä". Jos aikuisen pitää pelätä lapsen tai vanhempien reaktiota niin aika hukassa tässä ollaan.

Kesällä kun tulin helvetin väsyneenä lontoosta koneella oli juuri takarivissä sellainen 6 teinitytön ja parikymppisen valvojan ryhmä jostain tanssiryhmästä. Meininki oli jo terminaalissa sellaista että toivoin ettei ne missään nimessä istuisi lähellä ja kuinka ollakaan istui juuri taakse. Oli pakko sanoa niille pissiksille kaiken vittuilun uhalla että "anteeksi mutta on pakko pyytää että olisitte vähän hiljempaa, koska meillä on rankka reissu takana ja haluttaisiin levätä". No siinä oltiin haavi auki ja valvoja vain hymyili, sitten kun käänsin selkäni niin joku draamakuningatar ilmoitti ainakin puhuvansa ja tämänkin reissun olleen tosi rankka. Kuinka ollakkaan volyymit laski aika pienelle ja kun loppulennosta oli volyymit taas nousussa niin valvoja sitten hyssytteli hyvällä menestyksellä. Mitään mitalia tästä en saanut, ehkä saan sen täältä.

Kyse nyt siis ei ole Sampiolle tiedoksi mitään kasvattajakykyjesi epäilyä. Olen siinä käsityksessä että homma toimii ihan mainiosti sielläpäin, nuo on nyt minun näkökulmaani aiheesta.

 

[TosiFani]

...Minun mielestäni taas tulee perustella, se ei välttämättä tarkoita mitään alas istumista ja isoa kasvatuskeskustelua vaan ihan sitä että selittää joka kerralla että miksi nyt tehdään näin "et voi, koska se on vaarallista", "pakko mennä nukkumaan, koska olet väsynyt", "pakko syödä, koska isi tietää että tunnin päästä olet nälkäinen ja kiukkuinen". Että ei nyt ihan mitään "koska isä sanoo" tokikin aina niin että asenne "isä päättää koska isä aikuisena tietää mikä on tässä tilanteessa parempi vaikka oletkin varmasti eri mieltä".

Uhkailu jollain "rangaistuksella" nyt on sitten ihan oma juttunsa, ne perinteiset uhkailu, kiristys ja lahjonta ei ole mitenkään kasvattavia. Siis jos halutaan opettaa lapselle jotain. Enemmänkin puhuisin siitä että selitetään se asia sillä tapaa että "nyt näyttää siltä että et ole vielä valmis syömään ravintolassa ja on pakko lähteä kotiin ja kokeilla sitten joku toinen kerta uudestaan", kysehän ei ole rangaistuksesta jos siinä on joku opetus takana...

Miksi isän tai äidin pitäisi joka kerta perustella nukkumaan menemiset, syömiset, pukeutumiset jne. jokapäiväiset toiminnot? Näitä tilanteita tulee vastaan aika paljon uhma- tai murrosikäisen lapsen kanssa. Yleensä näissä tilanteissa, joissa lapsi kyseenalaistaa aikuisen ohjeen, kyse on auktoriteetin uhmaamisesta. Lapset pyrkivät viemään säännöillä ja ohjeilla valtaa aikuiselta, vetoamalla pilkkuihin ja pisteisiin. Sinä sanoit, että ruoka pitää syödä, mutta et puhunut mitään maidosta ja leivästä...

Pääsääntöisesti päätökset on hyvä perustella, mutta kyllä lapsi pitää kasvattaa siten, että hän kunnioitaa ja luottaa aikuisen ohjeisiin ilman toistuvaa perusteluntarvetta.

Ajatuksesi uhkailun poistamisesta kasvatuskeinona on kaunis ja ideologinen, mutta valitettavasti utopiaa. Maailmassa asetetaan rajoja uhkailulla. Jos ajat ylinopeutta saat sakot. Jos virtsaat puistoon saat sakot jne. Lapset nyt ovat sellaisia, että joskus niitä rajoja pitää asettaa myös uhkailulla.

 

[Puscutractori]

Minusta on hienoa, että joku jaksaa lukea lapsilleen Harry Potteria. Kuten Kamik sanoi, kyllä lapset kertovat mikäli heitä pelottaa.

Täyttä asiaa.

Lapset kertovat, jos heita pelottaa, ja he myös ilmaisevat hyvin selvästi, jos jokin ei heitä kiinnosta. Jos 6-vuotias on kuunnellut kaikki Harry Potterit, hän selvästi pitää Harry Pottereista. Oma samanikäinen tyttäreni ei pidä Pottereista (enkä itsekään niistä pidä), mutta Astrid Lindgrenin kirjoja hän haluaa kuulla lähes loputtomasti.

Lapselle lukeminen kaikkiaan on asia, jota haluan tehdä. Edelleen muistan hyvin, kuinka itselleni luettiin, kun olin lapsi: Lindgrenit, Blytonit, Tolkienit ja muut. Mielestäsi kirjoissa käsitellään monia sellaisia vaikeitakin asioita, joista lapsen on hyvä jonkin verran tietää mutta joista Pikku Kakkosessa ei koskaan mainita sanallakaan.

Nykykulttuurissa toisinaan häiritsee hyssyttely. On hieman ristiriitaista, että mediassa, mainonnassa jne. tuodaan koko ajan lasten näkyville asioita, joista lasten ei välttämättä vielä tarvitsisi tietää kaikkea, mutta toisaalta vaimennetaan joitakin sellaisia asioita, joiden tietäminen ei ehkä olisi vahingoksi. Monissa kirjoissa taas tuodaan tällaisia asioita esiin mielestäni aika viisaalla tavalla.

 

[fat of the land]

Miksi isän tai äidin pitäisi joka kerta perustella nukkumaan menemiset, syömiset, pukeutumiset jne. jokapäiväiset toiminnot? Näitä tilanteita tulee vastaan aika paljon uhma- tai murrosikäisen lapsen kanssa. Yleensä näissä tilanteissa, joissa lapsi kyseenalaistaa aikuisen ohjeen, kyse on auktoriteetin uhmaamisesta. Lapset pyrkivät viemään säännöillä ja ohjeilla valtaa aikuiselta, vetoamalla pilkkuihin ja pisteisiin. Sinä sanoit, että ruoka pitää syödä, mutta et puhunut mitään maidosta ja leivästä...

Pääsääntöisesti päätökset on hyvä perustella, mutta kyllä lapsi pitää kasvattaa siten, että hän kunnioitaa ja luottaa aikuisen ohjeisiin ilman toistuvaa perusteluntarvetta.

Ajatuksesi uhkailun poistamisesta kasvatuskeinona on kaunis ja ideologinen, mutta valitettavasti utopiaa. Maailmassa asetetaan rajoja uhkailulla. Jos ajat ylinopeutta saat sakot. Jos virtsaat puistoon saat sakot jne. Lapset nyt ovat sellaisia, että joskus niitä rajoja pitää asettaa myös uhkailulla.

Miksi ei pitäisi perustella? Useinhan lapsi ei syö koska "ei ole nälkä" (juuri sillä hetkellä, ruoka on "pahaa", on kiire tehdä jotakin muuta. Ei mene nukkumaan koska ei malta mennä, leikit on kesken, on todellisuudessa niin väsynyt ettei edes huomaa sitä jne. Ei pue kunnolla päälle koska ei itsenäisesti vielä tajua sitä miten pitää pukeutua eri keleihin, pipo näyttää rumalta tai muillakaan ei ole kurahousuja.
Kyllä lapsi kyseenalaistaa aikuisen auktoriteetin muttei tee sitä vittuillakseen vaan kasvaikseen itsenäiseksi toimijaksi, silloinhan nimenomaan pitää opettaa että miksi tietyt asiat tehdään milläkin tavalla niin on mahdollisuudet siihen että se lapsi ymmärtää vaikkapa teininä sen että kannattaa syödä aamupala aamulla että jaksaa ensimmäiset tunnit koulussa paremmin tai menee ajoissa nukkumaan että jaksaa herätä aikaisin jne. Jos ne alkaa viilaamaan pilkkua, niin sitten sitä ohjetta tulee vain tarkentaa. Tottakai ne haastaa ne lapset, koska se on kehitystehtävä. Ei ne sitä tee vittumaisuuttaan tai sen takia että siitä saa mitään nautintoa.

Aikuisen kunnioitusta tulee opettaa ja perusmeininki on aina se että aikuinen määrää, mutta rajat ilman perusteluja on turhia. Jossain kasvatustilanteessa se oppiminen ei tapahdu siitä että tulee paha mieli kun joku kieltää vaan siitä että se tilanne käydään läpi. Johdonmukaisuutta on se, että vaikka lapsella olisi vaikea mennä nukkumaan joka ilta 2-18 vuotiaaksi, niin aikuinen silti huolehtii siitä nukkumaanmenosta joka ilta ja pitää sen selvänä miksi niin tulee tehdä, alle kouluikäiselle asia vain tarvitsee selittää eri tavalla kuin amislaiselle.

Se, että poistaa uhkailun ei tarkoita sitä että poistetaan seuraamukset. Idea on jotakuinkin se että minä en aja ylinopeutta koska se vaarantaa tieliikenteen eikä niin että minä en aja ylinopeutta koska siitä voi saada sakot. Minä en kuse julkisella paikalla koska se on sopimatonta, eikä niin että en kuse koska siitä voi saada sakot. En puukota nakkikioskilla etuolevaa urpoa koska puukottaminen on väärin, eikä sen takia että siitä voi joutua vankilaan.

Uhkailu on toki nopea tie saada lapsi hiljenemään ja sitä käytetään arjessa etupäässä sen takia että kenenkään voimavarat ei riitä käydä niitä keskusteluja 24/7 18 vuoden ajan. Eikä siitä voi ketään syyttää, mutta pakkohan sitä on parhaansa tehdä, puhutaan kuitenkin ihmisestä joka ei osaa elämän taitoja, jonka kasvattamisesta aikuisella on vastuu.

 

[sampio]

Oli tietysti vähän valikoidusti poimittu, joutui itsekkin katsomaan että mitä paskaa tässä on oikein tullut kirjoitettua.

Kaikinpuolin hyviä kommentteja. Muutama poiminta:

Tuossa on boldattuna sellaisia käsitteitä mitkä ei minun mielestäni kuulu kasvatukseen. Tokikaan et varmaan tarkoita armottomuudella mitään julmuutta, vaan ilmeisesti sitä että toleranssi joidenkin asioiden tekemiseen on matalammalla kuin toisilla. Eli samaa mieltä, termi on vaan ehkä vähän vittumaisen kuuloinen. Ettei joku nyt sitten pohdi että "perkele täytyy olla meidän muksulle vähän armottomampi" sen kummempia miettimättä.

Joo, armottomuus tässä yhteydessä meinaa siis sitä, että kaikesta ei voi neuvotella, vaan vanhemman tulee mielestäni olla armoton siinä mielessä, että se hänen pointtinsa pitää. Fyysinen armottomuus ei kuulu tähän.

Minun mielestäni taas tulee perustella, se ei välttämättä tarkoita mitään alas istumista ja isoa kasvatuskeskustelua vaan ihan sitä että selittää joka kerralla että miksi nyt tehdään näin "et voi, koska se on vaarallista"

Minä lähden siitä, että pitää perustella, mutta ei jatkuvasti. Tai ainakin meillä tämä homma toimii niin, että vanhempi muksu selvästi tietää asian ja rajansa, mutta silti asiasta pitää vääntää. Silloin sanon usein, että sinä tiedät homman nimen ja tässä piste, asia ei miksikään muutu. En minä lähde perustelemaan kotiintuloaikaa tai hampaidenpesua viikon aikana useita kertoja, toki välillä on hyvä muistuttaa, miksi ne hampaat kannattaa pestä. Välillä sitten taas sanotaan, että pesulle ja pulinat pois.

Samaan törmää yläkouluikäisten oppilaiden kanssa. Kyllä ne säännöt ja perusteet niiden takana tiedetään oikein hyvin, eikä niitä ole enää mielekästä kerrata joka tölväyksen jälkeen. Silloin ollaan hiljaa, kun opettaja sanoo niin.

Uhkailu jollain "rangaistuksella" nyt on sitten ihan oma juttunsa, ne perinteiset uhkailu, kiristys ja lahjonta ei ole mitenkään kasvattavia. Siis jos halutaan opettaa lapselle jotain.

En nyt tarkoittanut uhkailulla mitään kiristystä, vaan lähinnä seuraamusta, mikä teolla on. En siis kannata sitä, että muksut saadaan olemaan hiljaa ruokapöydässä, koska muuten jää karkit saamatta. Ymmärrän kuitenkin sen, että muksut saadaan hiljenemään, koska niin ei kuulu käyttäytyä ruokapöydässä, eikä ilman ruokailua voi syödä makeaakaan.

 

[sampio]

Ja jos paikalla olisi lapsi (jota tosin ei ole eikä tule), luopuisin siitä ihan oma-aloitteisesti, etten olisi huonona esimerkkinä.

Lainaan Tgufia, mutta varsinaisesti tämä ei ole pelkästään sinulle/hälle osoitettu. Eli mitä pahaa on oluen juomisessa lasten nähden? Enkä nyt meinaa mitään kännäämistä vaan ihan vain satunnaista olutta.

 

[Iker]

Lainaan Tgufia, mutta varsinaisesti tämä ei ole pelkästään sinulle/hälle osoitettu. Eli mitä pahaa on oluen juomisessa lasten nähden? Enkä nyt meinaa mitään kännäämistä vaan ihan vain satunnaista olutta.

Tämä on ihan totta.

Mikäs sen kivempaa oli lapsuuden viikonloppuiltoina, kun istua sohvalla faijan kanssa, mulla limppari ja karkkipussi ja faija litki siinä muutaman oluen. Katseltiin leffaa tai futista ja pelkästään hyvät muistot on mielessä noiltakin ajoilta.

Molemmat kaksi poikaa eli minä ja isoveljeni kasvettiin varsin kunnollisiksi aikuisiksi ja joku isän tai äidin alkoholin nauttiminen ei kyllä meidän perheessä tehnyt mitään hallaa kenellekään.

Monilla toki tekee, mutta sitten puhutaan liiallisesta käytöstä ja niin valitettavan paljon kuin niitäkin onnettomia koteja ja valitettavia seurauksia on, ei normikäyttöä mielestäni ole syytä mitenkään lasten edessä täyskieltää. Eri asia jos faija olisi minunkin kurkusta alas halunnut sitä olutta kaataa, mutta ei halunnut enkä halunnut muuten itsekään ennen kuin vasta parinkympin tienoilla.

 

[TQoFE]

Lainaan Tgufia, mutta varsinaisesti tämä ei ole pelkästään sinulle/hälle osoitettu. Eli mitä pahaa on oluen juomisessa lasten nähden? Enkä nyt meinaa mitään kännäämistä vaan ihan vain satunnaista olutta.

Lainaan sössiötä.

Satunnaisessa oluessa ei mielestäni ole mitään vikaa, mutta mä kokkaan noin viitenä päivänä viikossa, välillä aamupäivisinkin.