Lapsi- ja vanhemmuusasiat

[Timbit]

Ehkäpä kokeilen ja sitten tuo nähdään.

Kokeile pois. Todennäköisesti tenava ehtii kyllästyä koko tarinaan jo paljon ennen mitään hurjempaa kohtaa, ja pyytää että palaatte takaisin sille Maukka ja Väykkä -linjalle. Tai jos ei kyllästy ja ei pyydä, niin teillä on todella mielenkiintoisia keskusteluja tiedossa.

 

[Juicey]

Oi lapselliset hoi! Mites...eskari-ikäinen kärttää että alettais lukea Harry Potteria. Mutta onkohan vielä kuusivuotiaalle pikkuisen liian hankalaa?

Mistä näitä koskaan ennalta tietää - Hatterpotterit ovat kuitenkin niin isoja teoksia että saattaa käydä liian vaikeaksi kokonaisuudeksi pienelle. Tietysti jos kirjan todellinen viehätys on se että kuulee iskän (vai äidin?) sitä lukevan, niin sittenhän se on sama vaikka lukisi lapselle miellyttävällä äänensävyllä Bilteman tuotekuvastoa. Toisaalta taas kirja on niin paljon parempi ajatus kuin vaikkapa elokuva, sillä se jättää erilaiset hurjuudet lapsen oman mielikuvituksen rakenneltavaksi ja on huomattavasti todennäköisempää että se oman pienen pään sisällä muodostuva mielikuva tapahtumista onkin huomattavasti turvallisempi kuin elokuvan visuaalinen ulosanti ja teksti muuttuukin paljon helpommin käsiteltävään muotoon, peilaten ja suhteutuen lapsen omaan maailmankuvaan ja mielikuvituksen tuotantoon.

Kaikenkaikkiaan kirjat ja lukeminen ruokkivat mielikuvitusta ja opettavat tuollaista ajatteluprosessia. Puhumattakaan siitä, että jos lapsi oikeasti on vilkas ja eläväinen mutta osaa rauhoittua kirjan äärellä, on tämä ilman muuta lepoheti myös lapselle. Rankkaa se on riehuminenkin.

Kaikenkaikkiaan olen sitä mieltä että liikaa näiden "traumojen" (huom! Ennen kuin lennät kattoon, huomaa lainausmerkit!) aiheuttamista ei kannata pelätä. Mielummin kuin virheiden neuroottista välttelyä, lapselle kannattaa opettaa niistä selviytymistä ja eteenpäin menemistä. Enkä tarkoita tällä sitä että erilaisia virheitä ja huonoja valintoja kannattaisi tarkoituksella tehdä, vaan sitä että kun niitä kuitenkin kaikesta erinomaisuudesta huolimatta tulee niin fokus kannattaa keskittää mielummin siihen miten tästä selvitään ja jatketaan kuin erilaisten syyllisten ja syiden osoitteluun, saati opettaa johdonmukaisesti sitä että vika löytyy aina jostain muualta. Ei elämässä menestyjät - siis onnelliset ihmiset - virheitä ja vastoinkäymisiä kammoa, vaan porhaltavat parhaansa mukaan eteenpäin niistä huolimatta.

 

[Datsun]

Nonni. Ensin luki äiti vähän aikaa ja meikä sitten jatkoi vielä puolisen tuntia siihen päälle. Hyvin jaksoi kuusivuotias kuunnella - oltaiskos nyt jo jossain n. sivulla 30.

En toki ollut vakavissani siinä että traumoja näistä aiheutuisi, kunhan vähän hassuttelin. Tytär ja äitinsä lukivat kesällä Ronja Ryövärintytär-kirjan läpi ja se meni ihan ongelmitta, kyllä mä uskon että ainakin tämä eka Potterkin menisi.

Mä olen vaan niiiin kyllästynyt lukemaan Aku Ankkoja ääneen...vaikka ollaankin useampi näitä kovakantisia Rosa-albumeita menty niin silti. Onhan se pidemmän päälle vähän puuduttavaa. Ja kun olen ite lukenut nuo kaikki Potterit vähintään kaksi kertaa läpi niin mielelläni tartun niihin uusiks.

 

[sampio]

Hienoa, että joillain on potkua vielä illan päätteeksi lukea muksulleen kymmeniä sivuja. Pakko myöntää, että omat luvut jäävät puoleenkymmeneen sivuun, riippuu tietysti hiukan opuksesta. Kai sillä voisi luoda valmiuksia lukuharrastukseen, mutta toisaalta meille ei veljen kanssa juurikaan luettu, ja veli pistelee romaaneja välipalaksi kovaan tahtiin. Mulle taas kaunokirjallisuuden lukeminen on jostain syystä todella vaikeaa.

 

[Datsun]

^ Eka Potter saatiin tänään luettua. Hyvin upposi kuusivuotiaalle, noin kuukauden päivät tähän nyt sitten meni. Paikka paikoin oli hyvinkin jännittävää - jos muistatte ekan kirjan kliimaksikohtaukset - mutta ei aiheuttanut mitään painajaisunia tms.

Saa nähdä alkaako kärttää huomenna että aloitettaisiin toinen kirja. Muistaakseni tosiaan kolme ekaa oli sellaisia "iisimpiä", sittenhän homma menee synkemmäksi kirja kirjalta. Voi silti olla ihan paikallaan lueskella välillä jotain ihan kevyttä hassutteluakin. Mutta ainakin tämän kokemuksen perusteella voin lämpöä uhkuen suositella jo tuommoiselle reippaalle eskari-ikäiselle kakaralle.

 

[Datsun]

Mukava juttu. Juuri tulin eskarikeskustelusta ja hyvältä näyttää.

Kakarahan on sellainen, noh, aika vilkas tapaus ja vielä viisivuotisneuvolassa annettiin ohjeeksi että levottomuuden vuoksi olisi ihan hyvä käyttää psykologilla. Mutta nyt sain kuulla että valmiudet ensi syksyä alkavaa koulua varten ovat hyvät, ja keskittymiskyky on parantunut huimasti.

Niin kauan kuin on mielekästä tekemistä jaksaa keskittyä ja puuhata. Paikallaan ei pysty istumaan yhtään jos pitää vaikka odottaa jotain. Niin on kuin isänsä.

Toivottavasti koulukin on jo tänä päivänä jotain ihan muuta kuin 80-luvun alussa. Ja vielä yläasteellakin muistan tuskalliset äidinkielentunnit...yksi lukee kirjaa ja koko muu luokka kuuntelee. Ja seuraava lukee ja muut kuuntelevat. Ja seuraava, ja seuraava.....pitkästyin kuoliaaksi. Niin ne taitaa ne huonoimmatkin ominaisuudet periytyä.

 

[Pavlovin Koira]

Kyllä helpotti. Poika nyt on sellainen että koulumatkoilla notkuu niin että puolen kilsan matkaan menee helposti puoli tuntia ja ylikin. Ja keräilee tienvarsilta kaikenmaailman pullonkorkkeja ynnä muita joista on monet kerrat saarnattu. Viime keväänä tuo oli löytänyt ojasta ruiskun - siis huumeneulan - ja sen kanssa saapui koululta iltapäiväkerhoon. Olihan siitä tietty pistoksenkin saanut ja piti viedä sairaalaan putsattavaksi ja testattavaksi. Sen jälkeen piti vielä ottaa testit ensin kolme kuukautta tapahtuneesta ja vielä uudelleen viime viikolla. Nyt onneksi viimeinenkin testi näytti kaikkien tartuntojen suhteen negatiivista.

 

[scholl]

Nyt on 7 miljardia ihmistä. Kun olin koulussa niin niitä oli 5 miljardia ja olin sellaisessa käsityksessä, että niitä olisi edelleen joku reilu 5, mutta onkin jo 7. Tein testin, jossa pystyi katsomaan kuinka mones ihminen olen ja olin joku 3,9. miljardis. Miettikääpä tuossa ajassa on ihmisten määrä melkein kaksinkertaistanut. Se vituttaa, maailmassa on ihan liikaa ihmisiä. Lasten hankkiminen pitäisi nyt ainakin vähäksi ajaksi julistaa laittomaksi. Säästettäisiin rahaa, kun jalostettaisiin jo olemassaolevia ihmisiä, eikä tehtäisi uusia. Se on sama asia kuin välillä voi juosta vaikka lenkkarit loppuun, eikä ostaa uusia lenkkareita. Sitten jossain vaihessa voi ostaa useammat lenkkarit. Nyt on niin paljon ongelmia maailmassa, ettei yhtään ihmistä pidä tehdä lisää.

 

[Ötökkä]

Mun mielestä kyllä voi kuusivuotiaalle ainakin noita ensimmäisiä Pottereita lukea ihan huoletta. Kuitenkin kun jokua ikuinen lapselle lukee kirjaa, niin samalla voi selittää niitä pelottavia kohtia - ihan eri juttu kun esim. samojen elokuvien katselu yksikseen.

Viimeisissä kirjoissa (n. 5-7) porukkaa taas kuolee paljon, mutta onneksi menee aikaa, että sinne asti pääsette. Lapselle lukeminen on kuitenkin aina hyvä juttu - lapsi tykkää kun silloin aikuisen huomio on osoitettu vain hänelle. Ja tosiaan, asioista voi samalla keskustella ja monet asiat muutenkin lapsen oma mielikuvituksen varassa, eli samat asiat olisivat kamalempia juuri esim. elokuvien kautta.

 

[Ötökkä]

...Nyt on niin paljon ongelmia maailmassa, ettei yhtään ihmistä pidä tehdä lisää.

No pitää kuitenkin katsoa, että missä osissa maailmaa se väestönkasvu on suurinta. Ongelmahan on esim. se, että ehkäisy on "kiellettyä" suuressa osassa maailmaa, ja vielä suuremmalla osalla ei ole edes minkäänlaista tietoa asiasta.

 

[sampio]

Se on sama asia kuin välillä voi juosta vaikka lenkkarit loppuun, eikä ostaa uusia lenkkareita. Sitten jossain vaihessa voi ostaa useammat lenkkarit. Nyt on niin paljon ongelmia maailmassa, ettei yhtään ihmistä pidä tehdä lisää.

Taidat ollakin aikamoinen sosialisti pohjimmiltasi. Oikein vekkuli.

Datsunille tuohon koulumaailman muuttumiseen sen verran, että juu, on se muuttunut sitten 80- ja 90-lukujen. Sekä hyvään että pahaan.

 

[TosiFani]

Mukava juttu. Juuri tulin eskarikeskustelusta ja hyvältä näyttää.

Kakarahan on sellainen, noh, aika vilkas tapaus ja vielä viisivuotisneuvolassa annettiin ohjeeksi että levottomuuden vuoksi olisi ihan hyvä käyttää psykologilla. Mutta nyt sain kuulla että valmiudet ensi syksyä alkavaa koulua varten ovat hyvät, ja keskittymiskyky on parantunut huimasti.

Niin kauan kuin on mielekästä tekemistä jaksaa keskittyä ja puuhata. Paikallaan ei pysty istumaan yhtään jos pitää vaikka odottaa jotain. Niin on kuin isänsä...

Eli kakarasi pystyy istumaan hiljaa paikallaan pidemmän aikaa, mikäli mielenkiintoista tekemistä on? ADHD epäilyä ei siis ole?

 

[Gellner]

No pitää kuitenkin katsoa, että missä osissa maailmaa se väestönkasvu on suurinta. Ongelmahan on esim. se, että ehkäisy on "kiellettyä" suuressa osassa maailmaa, ja vielä suuremmalla osalla ei ole edes minkäänlaista tietoa asiasta.

Jep, ja juuri sen takia niitä muksuja pitäisi adoptoida niistä maista, joissa ihmisiä on liikaa eikä alkaa itse ylikansoittamaan maapalloa lisää. Mutta joo, taitaa olla väärä ketju tälle aiheelle.

 

[Datsun]

Eli kakarasi pystyy istumaan hiljaa paikallaan pidemmän aikaa, mikäli mielenkiintoista tekemistä on? ADHD epäilyä ei siis ole?

Juuri näin. Ei ole ADHD-lapsi, kovin vilkas vain.

 

[Datsun]

Mukula on muuten täysin hurahtanut äänikirjoihin(kin). Ei toki istu paikoillaan niitä kuunnellessaan (ja miksi pitäisikään) vaan puuhaa samalla aina jotakin muuta. Järjestelee tavaroitaan ja piirtelee, mun nähdäkseni tuo on oivaa toimintaa.

Kirjastosta me näitä on kanniskeltu - ja nyt perkele äkkäsinkin varata nuo Nalle Puh-kuunnelmat joissa Pellonpää ja Väänänen ovat äänessä. Ovat muuten sitten aivan mielettömän hyvin tehty!

Tuosta vähän ääninäytettä ja kuvaa ja tekstiä aiheesta Ylen Areenassa: Nalle Puh | Elävä arkisto | yle.fi

 

[Evil]

Säästettäisiin rahaa, kun jalostettaisiin jo olemassaolevia ihmisiä, eikä tehtäisi uusia.

Tuo on muuten oiva idea! Joku voisi pikimmiten jalostaa minusta pitkän, tumman, komean, fiksun, huumorintajuisen, lihaksikkaan, isomulkkuisen ja rikkaan.

 

[Grainger]

Nyt on 7 miljardia ihmistä. Kun olin koulussa niin niitä oli 5 miljardia ja olin sellaisessa käsityksessä, että niitä olisi edelleen joku reilu 5, mutta onkin jo 7. Tein testin, jossa pystyi katsomaan kuinka mones ihminen olen ja olin joku 3,9. miljardis. Miettikääpä tuossa ajassa on ihmisten määrä melkein kaksinkertaistanut..

Itselleni suurin hämmästys oli, että vuonna 1900 maailmalla oli reilusti alle kaksi miljardia ihmistä ja itse asiassa miljardin rajakin ylittyi vasta 1800-luvun alussa. Kuvittelin, että muutama miljardi olisi ollut jo maailmansotien aikaan, mutta ilmeisesti ei.

Jep, ja juuri sen takia niitä muksuja pitäisi adoptoida niistä maista, joissa ihmisiä on liikaa eikä alkaa itse ylikansoittamaan maapalloa lisää.

Voi helvetti on älykästä ajattelua. Antaa afrikkalaisten lisääntyä rauhassa, koska heidän uskontonta mahdollisesti kieltää ehkäisyn. Sen sijaan meidän suomalaisten ei tulisi hankkia omia lapsia vaan adoptoida pieniä mustia tyttöjä ja poikia, että afrikkalaiset saisivat lisääntyä rauhassa? Minun tehtäväni ei ainakaan ole huolehtia yhdenkään savimaja-asukin jälkikasvusta ja jos heillä olisi Gellnerin kaltainen ajatuksenjuoksu tämän asian suhteen, niin en pistäisi koskaan yhtään ropoani Afrikan lapsille.

Huomattavasti mieluummin katselen tuossa vieressä kanssani futista katselevaa puolitoistavuotiasta omaa poikaani kuin jonkun muun tekemää ja hylkäämää nälkäkuoleman partaalla ollutta adoptiolasta. Ymmärrän toki, että adoptio on helvetin hyvä juttu, jos joku ei voi saada biologista jälkikasvua, mutta yhdelläkään länsimaalaisella ei ole velvollisuutta ottaa kolmannen maailman lapsia hoidettavakseen vain koska lapsen omilla vanhemmilla on ollut tarkoitus vain heiluttaa peittoa, seurauksista viis.

 

[koukku]

Voi helvetti on älykästä ajattelua. Antaa afrikkalaisten lisääntyä rauhassa, koska heidän uskontonta mahdollisesti kieltää ehkäisyn. Sen sijaan meidän suomalaisten ei tulisi hankkia omia lapsia vaan adoptoida pieniä mustia tyttöjä ja poikia, että afrikkalaiset saisivat lisääntyä rauhassa? Minun tehtäväni ei ainakaan ole huolehtia yhdenkään savimaja-asukin jälkikasvusta ja jos heillä olisi Gellnerin kaltainen ajatuksenjuoksu tämän asian suhteen, niin en pistäisi koskaan yhtään ropoani Afrikan lapsille.

Huomattavasti mieluummin katselen tuossa vieressä kanssani futista katselevaa puolitoistavuotiasta omaa poikaani kuin jonkun muun tekemää ja hylkäämää nälkäkuoleman partaalla ollutta adoptiolasta. Ymmärrän toki, että adoptio on helvetin hyvä juttu, jos joku ei voi saada biologista jälkikasvua, mutta yhdelläkään länsimaalaisella ei ole velvollisuutta ottaa kolmannen maailman lapsia hoidettavakseen vain koska lapsen omilla vanhemmilla on ollut tarkoitus vain heiluttaa peittoa, seurauksista viis.

Hieman karkeasti ilmaistu, mutta muuten my thoughts exactly. Ihan pikkuisen vitutti koko nenäpäivähuuhaakin tämän takia. Itsekkyydellä on monet kasvot...

 

[sampio]

En kyllä ymmärrä, miksi suomalaisen vanhemman pitäisi ottaa pultteja siitä, että joku lapsi ehkä saa apua toisella puolella palloa.

 

[Grainger]

En kyllä ymmärrä, miksi suomalaisen vanhemman pitäisi ottaa pultteja siitä, että joku lapsi ehkä saa apua toisella puolella palloa.

Ei kai kukaan noin ole ajatellutkaan. Minua ainakin vituttaa vain ajattelumalli, että länsimaissa ei saisi hankkia (no saada) omia lapsia, kun Afrikassa ja Aasiassa on jo liikaa kodittomia lapsia.

 

[koukku]

No joo, tuo ei ollut oman viestin pointti, liitin asian mukaan vain kun liippasi läheltä aihetta. Tarkoituksena oli siis kyseenalaistaa meidän velvollisuutemme olla lisääntymättä, ja lopettaa geeniemme levittäminen perusteella; onhan täällä jo liikaa lapsia muutenkin. Minulla ei ole vielä lapsia, mutta lapsista (terveellä tavalla) pitävänä henkilönä niitä tulevaisuudessa haluaisin. Jos ei biologisesti tärppää, niin sitten vaikka adoptiolla.

 

[sampio]

Olen teitin kanssa asiasta samoilla linjoilla, kunhan kitisin. Lähinnä vain puutuin tuohon nenäpäivään, kun sitä tuntuu olevan niin monessa yhteydessä muodikasta dissata, kuten vähän kaikkea yhteisöllistä ja ei niin vakavaa touhua. Hyvä tarkoitus ja ihan hauskaa kikkailua näin marraskuun hämäriin.

 

[Datsun]

Oi lapselliset hoi! Mites...eskari-ikäinen kärttää että alettais lukea Harry Potteria. Mutta onkohan vielä kuusivuotiaalle pikkuisen liian hankalaa? Tää ko. tytär ei ihan pienestä hätkähdä, ei ole arka, ei yleensä näe painajaisia eikä ole mitenkään säikky. Pystyy tosi hyvin keskittyä kuuntelemaan vaikka muuten onkin aika seko ja vilkas...

Näin oli syyskuussa.

^ Eka Potter saatiin tänään luettua. Hyvin upposi kuusivuotiaalle, noin kuukauden päivät tähän nyt sitten meni. Paikka paikoin oli hyvinkin jännittävää - jos muistatte ekan kirjan kliimaksikohtaukset - mutta ei aiheuttanut mitään painajaisunia tms.

Saa nähdä alkaako kärttää huomenna että aloitettaisiin toinen kirja. Muistaakseni tosiaan kolme ekaa oli sellaisia "iisimpiä", sittenhän homma menee synkemmäksi kirja kirjalta. Voi silti olla ihan paikallaan lueskella välillä jotain ihan kevyttä hassutteluakin. Mutta ainakin tämän kokemuksen perusteella voin lämpöä uhkuen suositella jo tuommoiselle reippaalle eskari-ikäiselle kakaralle.

Ja näin lokakuussa. Nyt ollaan jo neljännessä kirjassa vaikka niin kovasti vannoin ettei kolmannesta eteenpäin jatketa. Tytär tuntuu jotenkin aika kivasti ymmärtävän että Potterit eivät ole totta eikä niitä sen takia tarvitse sen enempiä kelailla. Hyvin menee, ja vähän vaikuttaa siltä että saatetaan joutua vetämään koko saaga loppuun saakka. Kunhan ei käy niin kuin isoveljelläni joka tosiaan luki koko sarjan. Ja kun seitsemäs kirja päättyi niin tyttäret halusivat että "alusta uudelleen." Ja näin tosiaan oli. Toisen kerran koko setti läpi! Nyt nuo mukulat ovat tänä vuonna jo 15 ja 13 joten tuskin kolmannen kerran enää alusta aloittavat.

Tuntuu kuin mikään aika ei olisi riittävästi. Yleensä luen n. 20.30 - 21 jotta yöuni olisi sentään tuommoiset 10 tuntia. Vaan aina kinutaan lisää, vielä pari sivua ja vielä pari ja vielä. Onhan ne hyviä kirjoja, ja vaikka olen kaikki vähintään kahteen kertaan lukenutkin niin kyllä tarina vieläkin tempaa mukaansa paikka paikoin.

 

[sampio]

Muutamia poimintoja Vitutusketjun puolelta:

Sopivia huutopaikkoja on nykyään enemmän kuin 80- tai 90-luvulla ja ihan totta on kyllä se, että sitä kasvatusken puutetta löytyy paljon enemmän kuin aiemmin.

Tämä on mielenkiintoinen juttu. Nimittäin mihin vertaamme nykyistä kasvatuksen puutetta? Kuinka paljon vanhemmat olivat läsnä joskus uuden ajan taitteessa tai 1800-luvulla teollistuvassa tai esi-teollisessa Suomessa? Sotien aikaan? Tai millainen kasvatusympäristö oli mieleltään järkkyneen sotaveteraani-isän diktatoria kotona? Toki aiemmin yhteisö osallistui kasvattamiseen, mutta väittäisin kyllä, että nykyään meillä on parhaimmat edellytykset hyvälle ja tasapainoiselle varttumiselle. Vanhempien täydellinen välinpitämättömyys on kuitenkin melko harvinaista ja suoranaista väkivaltaakaan ei laajalti ole. Sanoisin, että ongelma taitaa olla nykyään se, että lapsista tehdään koskemattomia. Ei sillä, että kannattaisin mitään risua ja piiskaa, mutta kyllä lapseen saa tarttua ja tuleekin niin tehdä, jos tilanne näin vaatii. Selkeät rajat on toki oltava, vaikka johdonmukaisuus ei helppoa olekaan.

Sellaiseen autoritääriseen "turpa kiinni tai tulee luunappi" tai "lopeta se vinkuminen tai lähdet autoon" kasvatukseen uskoo usein ne, joilla ei ole vielä omia lapsia tai sitten omien lapsien kanssa toimitaan silloin kun ryhdytään kasvatuspuuhiin omilta kiireiltään. Noissahan seurauksena on paljon annettuja luunappeja ja hiljenemistä luunappien pelkäämisen vuoksi, eikä todellakaan opita vaikkapa syömään ravintolassa siististi, koska se siihen tilanteeseen kuuluu.

On myös tilanteita, joissa on oltava armoton. Juuri juttelimme vaimoni kanssa tästä, ja siinä missä minä olen joskus turhan armoton, hän sanoi taas alentuvansa turhiin keskusteluihin. Ei aikuisten päätöksiä tarvitse aina perustella. Tämä riippuu toki hiukan lapsen iästä ja asiasta, mutta joskus asiat tehdään vain siksi, että aikuinen näin sanoo. Joskus lähdetään mäkkäristä autoon, kun homma ei toimi, ja hamppari jää syömättä. Toki tulee tajuta itsekin se, ettei uhkaile asioilla, joita ei ole valmis toteuttamaan tai joita ei oikeasti kannata toteuttaa. Ei ehkä ole järkevää pilata lopun perheen lomaa yhden kiukuttelevan uhmaikäisen takia ja kääntää pirssiä kotia kohden, jottei jättäisi uhkaustaan toteuttamatta, vaan funtsia sellainen toimenpide, minkä pystyy myös toteuttamaan.

Toinen hyvä pointti mitä voi ottaa esille on se mitä duud sanoi siitä, että on sanonut toisen lapselle huonosta käyttäytymisestä. Siinä on nimittäin lähes yhtä suuri vaikutusmahdollisuus kuin vanhemmilla, miten ympäristö reagoi siihen miten muut käyttäytyy.

Tämä on joskus paikallaan, en epäile, mutta pelisilmää se kyllä vaatii. En kovin helposti lähde tunkemaan nokkaani muiden asioihin tai tilanteisiin, enkä toisaalta jaksaisi kenenkään viisasteluja omasta riehuvasta muksustakaan. Nuo tilanteet kun ovat yleensä aika stressaavia vanhemille, eikä tilannetta paranna, jos joku ulkopuolinen ilman pelisilmää tulee paikalle kikkailemaan.

 

[TosiFani]

...Toki aiemmin yhteisö osallistui kasvattamiseen, mutta väittäisin kyllä, että nykyään meillä on parhaimmat edellytykset hyvälle ja tasapainoiselle varttumiselle...

...Sanoisin, että ongelma taitaa olla nykyään se, että lapsista tehdään koskemattomia...

...Toki tulee tajuta itsekin se, ettei uhkaile asioilla, joita ei ole valmis toteuttamaan tai joita ei oikeasti kannata toteuttaa...

Muutama poiminta Sampion tekstistä:

Vanha sanonta sanoo, että lapsen kasvatukseen tarvitaan kylällinen aikuisia. Tämä tietysti perustuu vanhaan agraariyhteiskuntaan, jolloin vanhemmat olivat maatöissä ja lapset olivat pääosin isovanhempien ja töihin osallistumattomien vastuulla.

Seuraava poiminta liittyy tähän hyvin olennaisesti. On hyvä, että väkivalta on poistunut kasvatuksesta, mutta valitettavasti on syntynyt arvostuksen puute lasten ja aikuisten välille. Lapsista ja nuorista on tullut aikuisten kavereita, vaikka suhde täysin epäsuhta. Tästä syystä laissa määritellään suojaiät ja muutenkin suojellaan lasta. Kun naapurin isäntä komentaa korttelin lapsia, vastaus on yleensä mallia, ei meidän tarvitse sinua uskoa. Ja toisaalta aikuiset eivät uskalla puuttua lasten tekemisiin, kun pahimmillaan lapsen vanhemmat tulevat haukkumaan puuttumisesta. Näin ollen lapsista on tullut henkisesti koskemattomia, ongelmatapaukset saavat riehua yhteisössä kenenkään puuttumatta.

Rangaistukset pitää miettiä tarkkaan, älä uhkaile mahdottomilla tai kohtuuttomilla asioilla. Pienten lasten rankaisemiseen pätee sama asia kuin koiran tai vaikka hevosen kouluttamiseen, rangaistuksen pitää tulla välittomästi. Ja vanhempien lasten kanssa käyttäisin vain kasvatuskeskusteluja, siinä on tarpeeksi rangaistusta. Tietysti kun hölmöilyt menevät överiksi pitää niihin puuttua kovemmalla kädellä.

Pitää myös miettiä mitkä asiat ovat rangaistavia ja mitkä ovat lapsen normaalia kasvua. Jos otetaan esimerkiksi vaikka ravintolassa ruokailu, niin pitääkö lasta rangaista, jos hän ei osaa käyttäytyä siellä? Siinä vanhempien pitää miettiä, voiko lapselta odottaa moitteetonta käytöstä ravintolassa? Onko lapsi vain väsynyt tai nälkänen? Aikuiset eivät voi vaatia mahdottomia lapsilta, ehkä lapsi ei vaan ole valmis ravintolaan. Ei voi juosta ellei osaa ensin kävellä.