valtaosa meistä vanhemmista on sinun vanhempiesi kaltaisia, asia on kyllä päinvastoin.
Kun lapsentekoon ryhtyy, tulevasta ei tiedä. Skitsofrenia voi purra, alkoholismi halata otteeseensa, masennus vyöryä, työttömyys jäytää tai vaimo erota ja ryhtyä perkeleelliseksi tai häiriintyä muuten. Eivät minunkaan vanhempani ehdoin tahdoin helvettiä järjestäneet. Heillä oli edellytykset ja aikeet rakentaa lapsilleen hyvä elämä. Elämä ei vain aina jos milloinkaan kulje niin kuin sen toivoisi kulkevan. Paskan kasaantuessa se myös leviää. Uhriksi satutaan, ei ryhdytä.
Vanhemmuuskeskusteluun tarvitaan enemmän realismia. Väitän että:
a) Lapsen alaikäisyyden aikana huomattava osa vanhemmista käyttäytyy lapsiaan kohtaan tuhoisasti vähintään kuukausien mutta usein vuosien ajan.
b) Lapsen alaikäisyyden aikana monet vanhemmat käyvät läpi parisuhdekriisejä, jotka heijastuvat lapsiin. Lapsen persoonasta riippuu, miten turvattomiksi hän ne kokee.
c) Lapsen alaikäisyyden aikana monet vanhemmat käyvät läpi henkilökohtaisia kriisejä. Lapsen persoonasta riippuu, miten turvattomiksi hän ne kokee.
d) Lapsen alaikäisyyden aikana monet vanhemmat yrittävät tehdä samalla uraa, vaikka lasten kasvatus on täysipäiväistä työtä. Nyky-yhteiskunnan päivähoitojärjestelmä ja keinotekoiset repaleiset yhteisöt eivät lapsen ehjää kasvua tue. Lapsen kuuluu kasvaa tiiviissä pienyhteisössä, jossa vanhempien lisäksi on muita jokapäiväisiä pysyviä ihmissuhteita ja jossa lapsi kasvaa jatkuvassa yhteydessä yhteisöönsä ja sen käytäntöihin.
e) Suomessa lapset joutuvat näkemään aivan liikaa alkoholin käyttöä. Kun asiaa on lapsilta tutkimusluonteisesti kyselty, niin tulokset ovat olleet hyvin selviä: yksikin kalja on liikaa. Vanhemman tulisi olla absolutisti lapsensa hyvinvointia tukeakseen.
f) Lapsen alaikäisyyden aikana moni vanhempi pohtii, kannattiko vanhemmaksi ryhtyä. Tämän onneksi jo monet äidit myöntävätkin. Lapsi aistinee isänsä tai äitinsä epävarmuuden tai väsymyksen omasta vanhemmuudestaan.
g) On merkittävä määrä vanhempia, jotka eivät tiedosta, millainen on lapsen kasvun psykologinen perusta tai jotka eivät pysty sitoutumaan siihen. Lapsia yksinkertaisesti kasvatetaan väärin menetelmin, mikä siirtyy lapsen mieleen esimerkiksi luottamuksen puutteena.
h) On merkittävä määrä vanhempia, jotka siirtävät omia käsittelemättömiä ongelmiaan lapsiinsa.
i) Lastenhuollon piiriin kuuluu
Vantaalla jo useampi kuin joka kymmenes lapsi. Nämä tapaukset ovat ainoastaan jäävuoren huippu. Huonosti perheissään voivia lapsia on moninkertainen määrä.
Perusongelma lasten teossa kuitenkin on nykymaailma. Lasten kasvu ja kasvatus ja vanhempien palkkatyö eivät kuulu yhteen. Malli pitäisi hakea kivikautisista yhteisöistä, joissa lapset kasvoivat leikkiin, työhön, vastuuseen ja kuuluvuuteen. Eriytetty kilpailuyhteiskunta on lapsille juoksupyörä sekä suoraan että välillisesti.
En tiedä, miksi vanhemmuudesta ja lapsiperhe-elämästä tahdotaan jatkuvasti maalata ruusuinen kuva, vaikka todellisuus on mitä on. Senkin jälkeen, kun helvetit, puolihelvetit ja neljänneshelvetit eli elämänhallinnan puutteeseen liittyvät tilanteet karsitaan pois, jää vielä suuri joukko lapsia ja vanhempia, jotka eivät voi perheissään hyvin.
Vanhemmuus ja lapsena olo on "sotatrauma". Siitä vaietaan, kunnes ongelmia ei enää kestetä ja niistä aletaan puhua. Se aika on vielä edessä. Ehkä silloin lasten tekeminenkin ruvetaan näkemään moniulotteisemmin kuin nykyään. Yhä vielä kulttuurimme tarjoama malli on yksiulotteinen.