Lapsi- ja vanhemmuusasiat

[Eikka86]

Kävimme perheen kanssa katsomassa Leikitään Pikku Kakkosta konserttia, kun inhimillisen matkan päähän sattui.

Muistaakseni kolme kertaa ennen konsertin alkua mainittiin, että lähellä lavaa olevat aikuiset pysyisivät matalana, jotta takana olevat lapset näkevät lavalle. Ja mitä tekee yksi vatussi, seisoo about kolmannella rivillä, välillä lasta olalle nostaen.

Vittu että mulla keitti, vaikkei tämä idiootti edes meidän näkyvyyttä blokannut. Vaikutti että useampi antoi palautetta, ja ehkä puolessa välissä tämä vajukki lähti sitten kauemmas lavalta.

Jos pitäisi jakaa vuoden kusipää palkinto, niin lastenkonsertissa perseilevä aikuinen nousisi minun papereissa kärkeen aika mukisematta.

Ei ihme, että maailma on välillä mitä se on, kun meillä on tälläisia aikuisia olemassa.

Tuota tapahtuu aivan jokaisessa lastentapahtumassa mikäli vanhempien menoa lavan eteen lasten kanssa ei suoraan kielletä. Silloinkin se hitaampi kansanosa sinne tunkee pikkuisen liisapetterin tueksi ja kannustamaan katsomaan esitystä.

Kannattaa vain totutella asiaan kun ei tuolle oikein mitään voi mutta aivan perkeleen ärsyttävää se kyllä on.

 

[PataJaska]

Täällä on varmaan sellaisia kirjoittajia, joilla on yksi ainoa lapsi. Itsellä siis näin, menee syksyllä kolmannelle luokalle. Poika on alkanut tässä tämän vuoden mittaan kipuilemaan omaa yksinäisyyttään, siis sitä kun ei ole veljeä tai siskoa (kavereita on kyllä paljonkin, eli sen puoleen ei ole yksinäisyydestä tietoakaan). Asia alkaa selvästi tuossa iässä iskemään tajuntaan, on jopa pari kertaa itkenyt lohduttomasti suruaan, kun ei ole sisaruksia. Tässä viimeksi tänään asia nousi esiin, kun oli suunniteltu että tehdään päiväretki Ähtärin eläinpuistoon. No kuinka ollakaan serkku ei päässytkään mukaan vaikka piti tulla, jonka jälkeen poika ilmoitti ettei hän halua lähteä vain minun kanssani kahdestaan, että mennään joskus myöhemmin kesällä kun serkku pääsee mukaan. Kyllä hän vain haluaa jakaa sen kokemuksen jonkun oman kaverin tai vastaavanlaisen oman "viiteryhmän" edustajan kanssa, ei pelkkä isäukko seurana riitä..

On vain jotenkin ihmeellisen neuvoton olo itsellä, kun en voi asialle yhtään mitään (tai no teknisesti ottaen tietysti voin, mutta ei mennä nyt siihen, heh heh). Äitinsä on avioeromme jälkeen päättänyt siirtyä seksuaalivähemmistöjen remmiin eikä aio lisääntyä enää koskaan. Ja kun minä itsekään en kyllä lisää lapsia oikein aio tehdä, alkaa olla jo sen verran ikää, eikä edes ole ketään vakituisempaa kenen kanssa tosissaan lähteä ylipäätään yrittämään. Ensin pitäisi ollakin sen ihmisen kanssa yhdessä pari vuotta, että voisiko tuon kanssa lapsia edes tehdä, joten kyllä kynnys lähteä koko projektiin enää uudestaan on aikalailla ylittämätön..

Toisin sanoen, pojalle pitäisi käytännössä kertoa ettei hän tule koskaan saamaan sisaruksia. Kyllähän tuo kipuilu iän myötä menee ohi ja näin, mutta miten te yhden lapsen omaavat olette asian käsitelleet? Vai kipuileeko jokainen ainokainen lapsi tällä tavalla jossain kohtaa? Olen hyvä isä, tai koska ainakin haluan olla, niin haluaisin käsitellä asian pojan kanssa kuitenkin ihan tässä hetkessä..

 

[Nahkasohva]

Kyllähän tuo kipuilu iän myötä menee ohi ja näin, mutta miten te yhden lapsen omaavat olette asian käsitelleet? Vai kipuileeko jokainen ainokainen lapsi tällä tavalla jossain kohtaa? Olen hyvä isä, tai koska ainakin haluan olla, niin haluaisin käsitellä asian pojan kanssa kuitenkin ihan tässä hetkessä..

Nämä taitavat olla hyvin yksilöllisiä juttuja. Mulla on yksi lapsi, nyt jo aikuinen. Enempää emme toiveistamme huolimatta saaneet. Hän ei ole koskaan kaivannut tai toivonut itselleen sisarusta. Päinvastoin hän on monta kertaa sanonut, että on ollut hyvin tyytyväinen siihen, että kasvoi ainoana lapsena. Kaverit toki ovat aina olleet hänelle jopa korosteisen tärkeitä. Lähipiirissäni on kuitenkin muutama muu ainoa lapsi, jotka ovat lapsesi tavoin kipuilleet asiasta. Mitään suurta logiikkaa asiassa ei taida olla.

Tsemppiä asian kanssa joka tapauksessa! Vanhemmuus on välillä aika raastavan vaikea laji.

 

[valkeaori]

Hieman tuohon aiempaan pikkukakkosen konserttiin, tai huonosti käyttäytyviin vanhempiin, liittyen. Tuli alkukesästä reissattua laivalla pariin otteeseen lapsien kanssa ja melko surullisen välinpitämätöntä käytöstä siellä pienten lasten vanhemmilta ja huoltajilta näkee. Laivojen leikkipaikoissa vanhemmat jättävät hyvin pieniäkin lapsia (jopa 3-4 vuotiaita) vapaasti leikkimään ja lähtevät itse leikkipaikan ulkopuolelle, vaikka kyseisissä laivojen leikkipaikoissa lapset ovat nimenomaan huoltajiensa vastuulla, eivätkä missään nimessä laivojen työntekijöiden (tai muiden matkustajien). Leikkipaikat pallomerineen ovatkin usein laivoilla aika ikäviä paikkoja sen takia, että useat lapset ovat siellä leikkimässä täysin ilman huoltajiensa valvontaa. Pallomerissä on esimerkiksi melkein aina käynnissä pallosota, joka ei ole siellä sallittua, eikä kovin mukavaakaan monille muille lapsille. Toki itse näihin useimmiten puutun, mutta on se kyllä hyvin ärsyttävää toistuvasti puuttua muiden lasten tekemisiin ja huomata, että heidän peräänsä ei kukaan muu ole katsomassa. En ainakaan itse voisi kuvitella jättäväni alle kouluikäistä täysin ilman valvontaa vaikkapa juuri laivojen leikkipaikkoihin, ellei nyt sattuisi olemaan aivan satavarma, että siellä ei ala sekoilu. Mutta tuollaista tilannetta ei oikein voi vielä pienten lasten kohdalla ollakaan. Monesti myös näkee jo tutuksi tulleen surullisen näyn, että huoltajat kyllä ovatkin lähistöllä, mutta uppotuneena omaan puhelimeensa.

 

[Knox]

@valkeaori

Olen huomannut saman asian valitettavan monta kertaa. Lapset työnnetään leikkipaikalle, eikä heitä sen jälkeen tarvitse vahtia. Pahimmillaan isommat lapset sitten terrorisoivat menoa siten, että pienemmät eivät uskalla leikkiä. Minä puutun tähän joka kerta, ja yleensä homma menee kerrasta perille.

Muutenkin vituttaa kun jengi ei pidä kuria lapsilleen. Meidän alle kaksivuotiaalta ei luonnollisesti voi vaatia paljoa, mutta neljävuotiaalta voi jo eri tavalla. Ruokaillessa voi vaatia istumaan kunnolla, maistamaan vähän kaikkea ja keskittymään syömiseen. Ei ole iso juttu, mutta neiti onkin varsin loistavaa seuraa esimerkiksi ravintolassa.

 

[WildCore]

Kurin pitämisestä lapsille tuli mieleen muutama päivä sitten näkemäni tilanne. Oltiin katsomassa toisen sällin futismatsia yleisurheilukentällä, kun noin 4-vuotias lapsi leikki korkeushyppypatjalla ja keksi alkaa heiluttamaan toista korkeudensäätötolppaa, vanhemmat olivat muutaman kymmenen metrin päässä katsomassa tilannetta. Siinä itsekseni mietin, että koska se tolppa kaatuu sen lapsen päälle. Sai se lapsi sen lopulta kaadettua, ei onneksi jäänyt alle. Vasta tämän jälkeen toinen vanhemmista reagoi tähän ja tuli hakemaan lapsen pois.Oma järki sanoisi, että kyllä tuollainen tolppa sattuu, jos sen alle jää, saati että se kaatuu pienen lapsen päälle.

 

[iibor]

Tuli alkukesästä reissattua laivalla pariin otteeseen lapsien kanssa ja melko surullisen välinpitämätöntä käytöstä siellä pienten lasten vanhemmilta ja huoltajilta näkee.

Olen huomannut saman asian valitettavan monta kertaa. Lapset työnnetään leikkipaikalle, eikä heitä sen jälkeen tarvitse vahtia.

Kyllä. Ja ne kerrat kun lähdemme käymään HopLopissa tai vastaavassa, niin kyllä siellä useampi vanhempi selailee puhelintaan tai keskustelee kavereidensa kanssa, kun esimerkiksi 6-7 -vuotiaat, joskus jopa vanhemmat tulevat terrorisoimaan alle 5-vuotiaille tarkoitetulle alueelle. Myös minä puutun joka kerta asiaan, mutta ihan oikeasti rupeaa vituttamaan, että yritän kasvattaa ensin omista lapsistani kunnon kansalaisia, niin siinä samassa pitäisi vielä kasvattaa muidenkin lapsia.

Muutenkin vituttaa kun jengi ei pidä kuria lapsilleen. Meidän alle kaksivuotiaalta ei luonnollisesti voi vaatia paljoa, mutta neljävuotiaalta voi jo eri tavalla. Ruokaillessa voi vaatia istumaan kunnolla, maistamaan vähän kaikkea ja keskittymään syömiseen. Ei ole iso juttu, mutta neiti onkin varsin loistavaa seuraa esimerkiksi ravintolassa.

Meillä samanikäiset lapset, ja meillä myös kumpikin loistavaa seuraa ravintolassa kun kummaltakin on vaadittu ruokaillessa ainoastaan sitä, että ruokaillessa istutaan paikoillaan ja kaikkea lautasella olevaa maistetaan. Kaiken ei ole pakko olla omaan makuun, mutta maistaa pitää ennen kuin voi sanoa onko makuun vai ei.

Kaksivuotiaan kanssa on kotona kyllä välillä sellaista, ettei malta syödä ja lähtee vain pöydästä pois, mutta siinä vaiheessa kun ruoka-aika on loppu, lähtee kaikki lautaset myös pöydästä pois. Oli niissä ruokaa tai ei. Seuraavan kerran syödään sitten kun on taas ruoka-aika.