Tulipa taas käytyä.
Loman lopulla viime viikon keskiviikkona mietin, että mitäköhän tekis? No, aloin pakkailemaan reppua ja päätin lähteä käymään Haltilla, jo neljännen kerran. Emännän ja tyttären mukaan olin päästäni vialla jälleen kerran, mutta näillä mennään.
Yön yli 1252 kilometriä autolla Kilpisjären luontotalon pihaan, mistä samoilla silmillä heti erämaahan...
1.päivä: Ensimmäinen mäki meinasi jo ottaa luulot pois, mutta sen jälkeen helpotti. Saarijärven autiomökille ilman taukoa 3,5 tuntia, missä pieni tauko. Sen jälkeen nousuun kohti Kuonjaria. Nousuhan on noin 6 kilometriä pitkä, ja alkupäästä hankalakulkuista, joten jo yli vuorokauden valvominen alkoi pikkaisen rokottamaan. Tunturin huipulta alaspäin tullessä ja Kuonjarin laaksoon päästyäni piti ylittää oja, missä kivi petti kengän alta, ja kaaduin naamalleni veteen. Onneksi naamalleen, koska reppu ja muut kamat pysyi suurinpiirtein kuivana. Kuonjarjärven tuvalla lämpömittari näytti varjossa 27 astetta, ja oli kyllä rankka reilu 20 kilometrin etappi. Naama, niska ja oikea käsi ehti kyllä palaa pahoin. Päivämatka n. 22-23 km.
2. päivä: Aamulla 7 aikaan matkaan, ja jalat kenkien pettämisen jälkeen aivan rakoilla. Kuonjarista Meekolle onneksi helppokulkuista maastoa parilla joen ylityksellä, joten helppo noin kymmenen kilometrin pätkä kolmessa tunnissa. Meekolla täytin kaikki kolme juomapulloa ( 2,1 l ), mutta kolmenkympin helle teki Meekonlaakson läpimenosta yhtä helvettiä. Porottava helle, ei yhtään tuulta, ja miljoonia ötököitä, ei naurattanut. Happea ei ilmassa yhtään, ja normaalisti n. 3,5 tunnin etappiin Pitsusjärven autiomökille meni 5 tuntia. Onneksi tällä välillä on runsaasti vesistöä, joten sai aina täytettyä juomapulloja, ja matkan aikana tulikin juotua n. 7 litraa nestettä, ja kusella ei tarvinnut käydä kertaakaan. Pitsusjärvelle mökille päästyä tuli vielä juotua pari litraa vettä, mutta eipä siltikään tarvinnut käydä edes yöllä kusella. Lämpötila Pitsuksen varjossa olevan mittarin mukaan tuvalle tullessa oli 31 astetta. Tarkoitus oli kävellä Haltin tuvalle asti, mutta jaloissa olevat rakot ja hiertymät tekivät tuolle ajatukselle stopin. Päivämatka n. 22 km.
3. Päivä: Jalkojen rakot kipeinä. Seitsemältä aamulla lähtiessä lämpötila jo 20 astetta, ja edelleenkään ei yhtään tuulta. Haltin nousuun lähtiessä pari tuntia myöhemmin lämpötila oli jo helteinen, ja louhikkoa kiivetessä alkoi tuntua olevansa saunassa. Joka askel kirveli jalkoihin aivan perkuleesti ja mietinkin jo, että miten ihmeessä täältä pääsee takaisin. No, ylhäälle menin, ja sielläkään ei tuullut yhtään ja ötököitä oli miljoonia. Onneksi keli oli hyvä ja maisemat huipulta olivat sellaiset, että kruunasi jälleen kerran kivut. Alastulo oli kivuliasta, ja Pitsusjärvelle päästyäni lämpömittari näytti edelleen 30 astetta varjossa. Ei ihme, että satakiloinen vanha juoppo oli suht loppu tuossa vaiheessa. Tarkoitus oli vielä jatkaa Meekolle, mutta jalat tekivät totaalisen tenän. Päivämatka n. 24 km.
4. Päivä: Alunperin tarkoitus oli kävellä Meekolle, ja sieltä tehdä päiväreissu Saivaaran huipulle, mutta jalkojen kunnon takia jo Meekolle meno rakassa oli niin kivuliasta, että kun Meekolle pääsin, niin päätin pitää lähes vuorokauden paussin ja parannella jalkoja. Keli muuttui tässä vaiheessa vesisateeksi, mikä oli vain positiivista alkupäivien helteiden jälkeen. Vaikka vettä satoi, niin tuo väli ei helppo ollut, joten vettä piti edelleen tankata pulloihin puroista nestetasapainon ylläpitämiseksi. Ikinä en ole näin lyhyttä vaelluspäivää tehnyt, mutta pakko mikä pakko. Päivämatka n. 12 km.
5.Päivä: Liki 20 tunnin levon jälkeen kenkien jalkaan laitto sattui edelleen, mutta silti aamulla kahdeksalta matkaan. Maasto Meekolta Kuonjariin onneksi helppoa kävellä, joten hieman alkoi kipu helpottamaan. Meekolta ensin n. 4 kilometrin nousu, mitä rikkinäisillä jalkaterilläkin oli mukava kävellä. Kuonjarissa ruokatauko ja siitä yöpymään Saarijärvelle. Vettä satoi, mutta ei haitannut. Saarijärvellä olin noin klo 17, ja siinä vaiheessa koko reissun mukana kantamani viisi Koffin pinttiä meni muovipussissa järveen viilenemään, ja oli kyllä mukavaa juoda tuo ylimääräinen paino pois viimeisellä mökillä. Päivämatka n. 20 km.
6. Päivä: Aamulla n.klo 04 herätys ja hiostavassa, mutta selkeässä kelissä kelissä viimeiset 12-15 kilometriä kohti Kilpisjärveä, jotta pääsisi ajoissa lähtemään kotimatkalle. Luontotalon pihaan päästyä jaloissa olevat kengät samantien roskakoriin ja autosta sandaalit tilalle. Helpotti.
Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta hyä reissu, ja syyskuussa sitten sokostille. Uusilla kengillä.
