Lapin vaellusreitit

  • 44 417
  • 178
Suosikkijoukkue
FC Barcelona
No mutta tähän suunnistustaito hommaan, että kyllähän senki oppii parhaiten tekemällä. Ku kuljet ajatuksen kanssa niitä merkattuja reittejä, niin siinä alkaa pikkuhiljaa huomaamaan asioita. Ja siis jos ei ole kulkenu ollenkaan niin en tosiaankaan suosittele lähtemään mato-ongen ja linkkuveitten kanssa vaeltelemaan.

Mutta esim tämä kyseessä oleva hetta-pallas ei kyllä vaadi minkäänlaisia suunnistustaitoja. Suosittelen silti lataamaan esim karttakeskuksen kartan puhelimeen ja kannaattaahan se aina ennen reissua tarkkaan kattoa karttaa, että tietää, mitä sieltä tulee.
 

MacRef

Jäsen
Suosikkijoukkue
KuPS - elä laakase, naatittaan
No mutta tähän suunnistustaito hommaan, että kyllähän senki oppii parhaiten tekemällä. Ku kuljet ajatuksen kanssa niitä merkattuja reittejä, niin siinä alkaa pikkuhiljaa huomaamaan asioita. Ja siis jos ei ole kulkenu ollenkaan niin en tosiaankaan suosittele lähtemään mato-ongen ja linkkuveitten kanssa vaeltelemaan.

Mutta esim tämä kyseessä oleva hetta-pallas ei kyllä vaadi minkäänlaisia suunnistustaitoja. Suosittelen silti lataamaan esim karttakeskuksen kartan puhelimeen ja kannaattaahan se aina ennen reissua tarkkaan kattoa karttaa, että tietää, mitä sieltä tulee.
Sää et nyt pohjosen mies ymmärrä, mihin eteläläiset kykenee. Mieti nyt vähän, maastoon pelkällä puhelimen kartalla ne samat tyypit, jotka kantaa pullovettä mukanaan. Silloin tarvitaan nopiaan se paikallinen hakemaan turisti pois tunturista.

Suunnistamaan oppii suunnistamalla, se on totta, mutta vaellus Lapissa ei ole se paikka, missä opetellaan ensimmäisen kerran. Tai voi se ollakin, jos on osaava opettaja mukana. Mutta ei niin, että ryhmän paras suunnistaja on se, joka tietää mikä on kartta, mutta ei tiedä miten päin sitä pidetään kädessä.
 
Varsinkin yksinvaelluksessa on ihan suositeltavaa kantaa kaiken varalta mukanaan myös tuollaista GPS:sää, jossa on SOS-toiminto, esimerkiksi satelliitin kautta. Kuitenkin melko halpa henkivakuutus, jos eritteet osuu oikeasti tuulettimeen. Jossain Käsivarren tai Vätsärin erämaassa, jossa puhelin ei yksinkertaisesti kuulu, olisi tuollaista ihan suotavaa kantaa mukana, vaikka omaisikin erinomaiset suunnistustaidot: Mestarisuunnistajat eksyivät tunturituuleen - Paikalliset - Turun Sanomat (ts.fi)

Vähän menee offtopiciksi, mutta vaelluksilla mukana olevat ensiapuvälineet ovat myös usein alimitoitettuja, ainekin oman leikkisästi tehdyn gallupin mukaan. On mukana EA-pakkaus, jossa on rakkolaastareita ja tulehduskipulääkkeitä. Niitähän sieltä yleisimmin kaivetaan, mutta lämpö-/avaruuspeite sekä kiristys- ja paineside ovat mielestäni ehdottomia kantaa mukana. CAT:lla saa nuo henkeä uhkaavat verenvuodot kuitenkin jotenkin hallintaan, esim. avomurtuman sattuessa.

Vaellusvarusteet ovat kalliita, varsinkin jos ostaa oikeasti laadukkaita ja toimivia tuotteita. Näitä ei toisaalta tarvi uusia käytännössä koskaan. Laadukkaan rinkan, retkikeittimen, majoitteen ja majoitusvarusteiden elinkaari on käytännössä +20 vuotta, joten niistä saa elinikäisiä kumppaneita. Pitäisikin kostoksi laskea, että paljon näihin on euroja laitettu..
 
Suosikkijoukkue
FC Barcelona
Sää et nyt pohjosen mies ymmärrä, mihin eteläläiset kykenee. Mieti nyt vähän, maastoon pelkällä puhelimen kartalla ne samat tyypit, jotka kantaa pullovettä mukanaan. Silloin tarvitaan nopiaan se paikallinen hakemaan turisti pois tunturista.

Suunnistamaan oppii suunnistamalla, se on totta, mutta vaellus Lapissa ei ole se paikka, missä opetellaan ensimmäisen kerran. Tai voi se ollakin, jos on osaava opettaja mukana. Mutta ei niin, että ryhmän paras suunnistaja on se, joka tietää mikä on kartta, mutta ei tiedä miten päin sitä pidetään kädessä.
Arvostan tätä pulloveden muistamista :D

Yllättävän harvoin siihen väkimäärään nähen tapahtuu pelastustehtäviä, ku kattoo missä kamppeissa tuolla osa pyörii. Parhaana/pahimpana esimerkkinä kerran tuli tuolla keskellä ei mitään vastaan semmonen parikymppinen mies farkuissa ja rinkan alla oli teltan pakkauksessa vielä muovit päällä. Tienny pitäiskö itkeä vai nauraa.

Kyllä jollaki oikeasti hyvin merkityllä reitillä on hyvä hankkia niitä ensikokemuksia. Esimerkiksi vaikka jonku isomman tunturin/vaaran kokoa on tosi vaikea ymmärtää, ennenku joutuu kiertää semmosen.
 
Suosikkijoukkue
FC Barcelona
En ole ite muita käyttäny, en tiiä miten ne toimii, mutta tuo avenza maps on pirun kätevä. Se näyttää aina sinut kartalla ja siinä on kätevä/toimiva se välimatkan mittaus ja etappien luominen
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Yksi, mitä ei saa unohtaa, on vanha kunnon ilmastointiteippi. Ja myös karhunlangalle vahva suositus.

Hetta-Pallaksen puolivälissä meikäläisen kahdeksan vuotta aiemmin bosnialaisesta basaarissa ostamani vyön solki halkesi aivan yllättäen. Ilmastointiteipin, karhunlangan ja nuotiopaikalta löytämäni nippusiteen pätkän avulla sain parsittua soljen kasaan ja retkeilyhousut pysyivät ylhäällä Muonioon asti. Siellä sitten vaihto farkkuihin, ja pärjäsi jopa ilman vyötä.

Myönsin itselleni tuosta MacGyver-kerhon kunniajäsenyyden.

Parempi idea on toki se, että ostaa vähän kalliimman vyön vaikkapa Partioaitasta...
 

Glove

Jäsen
Näityä lukiessa alkaa pian tekemään mieli patikoimaan. Eipä ole tullut käytyä pitkän aikaan, taisi olla 1997 tai 1998 kun Karhukierroksella oltiin. Sitten siunaantui perheesen lapsia ja muita kiireitä. sitä vaan mietin, että uskaltaisiko sitä yksin lähteä vai pitääkö kaivaa jostain joku kaveri mukaan. Semmoisia vaan on aika harvassa.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
sitä vaan mietin, että uskaltaisiko sitä yksin lähteä vai pitääkö kaivaa jostain joku kaveri mukaan. .

Kesällä talkooleirillä metsähallituksen miäs Kilpisjärveltä kertoili pelastusreissuista, joihin tyyppiä kutsutaan, kun jotain tapahtuu... itekkin itseäni pitänyt niin "kovana" kaverina, että yksinkin on tullu mentyä... en taida enää. Kun se salama iskee tunturissa, tai saat kohtauksen ja... olet yksin.

Älä Ole Yksin, mee kaverin kaa... mää en enää mee yksin.
 

hihhu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Näityä lukiessa alkaa pian tekemään mieli patikoimaan. Eipä ole tullut käytyä pitkän aikaan, taisi olla 1997 tai 1998 kun Karhukierroksella oltiin. Sitten siunaantui perheesen lapsia ja muita kiireitä. sitä vaan mietin, että uskaltaisiko sitä yksin lähteä vai pitääkö kaivaa jostain joku kaveri mukaan. Semmoisia vaan on aika harvassa.
Yksin voi kyllä mennä, mutta sitten kannattaa mennä suositummille reiteille ja suosittuun aikaan, niin jos tulee ongelma, niin ei ainakaan ole ihan hukassa. Kaveri mukana on kyllä kiva muutenkin, kannattaa koittaa kaivaa, mutta ei se välttämättömyys ole.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Kesällä talkooleirillä metsähallituksen miäs Kilpisjärveltä kertoili pelastusreissuista, joihin tyyppiä kutsutaan, kun jotain tapahtuu... itekkin itseäni pitänyt niin "kovana" kaverina, että yksinkin on tullu mentyä... en taida enää. Kun se salama iskee tunturissa, tai saat kohtauksen ja... olet yksin.

Älä Ole Yksin, mee kaverin kaa... mää en enää mee yksin.

Muistan hurjasta nuoruudestani jostain 80-luvun puolivälistä (olin muistaakseni 5-6 -vuotias), kun legendaarinen Pikku Kakkonen jossain Lappi-aiheisessa pätkässä valisti asiaa: tunturissa liikuttaessa on porukassa oltava aina vähintään kolme henkilöä. Jos yksi loukkaantuu, toinen jää loukkaantuneen luo ja kolmas lähtee hakemaan apua.

Ehkä vilkkaalla ja merkityillä lähireiteillä (esim. Saariselän lähistöllä) pärjää kahdellakin (Ja yksinkin), mutta vähänkin syrjemmällä tuo legendaarisen lastenohjelman ohje on kyllä edelleen hyvä.
 

pettter

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Mä oon aina mieltänyt vaeltamisen ns. ilmaiseksi harrastukseksi. Senkun vaan kävelet skutsiin. Tietty teltta ja makuupussi yms. mukaan, jos meinaa yöpyä ja evästä jne. Ihminen jättäytyy arjen ja kodin mukavuuksista ja välineistä ja menee luonnon "armoille". Mulla ainakin menisi osa ideasta ja fiiliksestä, jos kaikki digivehkeet olisi mukana ja muutenkin hifistelyvarusteet, mutta kukin tyylillään. Osa haluaa kesämökillekin vaikka mitä.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Mä oon aina mieltänyt vaeltamisen ns. ilmaiseksi harrastukseksi. Senkun vaan kävelet skutsiin. Tietty teltta ja makuupussi yms. mukaan, jos meinaa yöpyä ja evästä jne. Ihminen jättäytyy arjen ja kodin mukavuuksista ja välineistä ja menee luonnon "armoille". Mulla ainakin menisi osa ideasta ja fiiliksestä, jos kaikki digivehkeet olisi mukana ja muutenkin hifistelyvarusteet, mutta kukin tyylillään. Osa haluaa kesämökillekin vaikka mitä.

Ei sekään täysin ilmaista ole, vaan kyllähän tuossa tietyt alkuinvestoinnit tarvitaan. Mutta sen jälkeen pärjää "vähällä". Toki retkeilyvarusteet ja -vaatteet ovat sellaisia, että niihin saa halutetessaan uppoamaan rahaa vaikka kuinka, ja tietyn rajan jälkeen tuntuu, että laadun kasvattaminen yhdellä pykälällä nostaa hintaa viidellä.

Osa välineistä on toki ihan turvallisuutta parantamaan. Sen sijaan osa on täysin tarpeetonta hifistelyä tai jopa idiotismia, kuten kannettava kaiutin - vitutti kun Saariselällä kuuli jo kaukaa, kuinka vastaan tuli vaeltaja, joka pilasi luonnon rauhan jotain suomalaista "räppiä" luukuttamalla.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
". Mulla ainakin menisi osa ideasta ja fiiliksestä, jos kaikki digivehkeet olisi mukana ja muutenkin hifistelyvarusteet,

Esim puhelin on nykyaikana aivan järkevä turvaväline. Jos jotain sattuu.. toki voi soittaa jne, mutta 112 sovellus on Must. On hieman eriasia, jos helikopteri sua ettii puhelimeen annetun kuvauksen perusteella "tossa on tommonen tunturi, kai se pyhä on" kun että 112 sovellus antaa sen gps sijainnin sun maatessa näkymättömissä jalka paskana kurun pohjalla.

Puhumattakan tilanteista, joissa sään takia helikopteri ei lennä, ja sua lähetäään hakeen miesvoimin maastosta...

Että hifistellen vaan ne nykyaikaset digivehkeet powerpankkeineen mukaan...

Vai mulkemitäänkoskaankuitenkaantapahdu
 

Tombe76

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Kiitti kaikille Ylläs-vinkeistä. Parin viikon kuluttua mennään. Täytyy toivoa että kelit osuu kohilleen, nehän voi olla mitä vaan.

Mutta onhan tämäkin harrastus oikein mukava. Ja onhan se kiva kun saa huolehtia vain itsestään. Vähän ehkä takaraivossa aikaisemmin ollut nuo entisen elämän metsäkeikat, jossa joutui katsomaan isomman joukon perään, eikä kaikki todellakaan olleet mitään motivoituneita ruudinkeksijöitä. Mutta ei siitä sen enempää.

Luonnossa on kiva liikkua ja ehkä sitä vielä löytää itsensä isommiltakin nyppylöiltä kun tää koronapaska helpottaa.
 

Tombe76

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Eilen tultiin mestoille Ylläkselle. Ajettiin suoraan Ylläsjärven puolelle (kun oltiin täällä jo klo 11) ja pitihän sitä gondolilla ylös mennä ja käppäillen alas tulla, jotta näki vähän tuotakin puolta. Illalla kauppareissun ja kämppään asettumisen jälkeen käytiin vielä tuo Kesänkijärvi kiertämässä.

Tänään vedettiin tuo Kukastunturin 20km-reitti, vähän ehkä pitkähkö koirille mutta ihan hyvä retki auringonpaisteessa. Miinuksena toki se, että noita fillareita oli varsinkin siellä tunturin nousuissa/laskuissa ihan helvetisti. Mutta oli hienot maisemat ja sai vähän kiivetäkin. Joten itselle nuo oli tämän päivän parhaat pätkät.

Huomenna auton keula kohti Totovaaran parkkipaikkaa ja Aakenukselle. Ehkä siellä on vähemmän sähköpyöriä. Vähän kiinnostaisi edelleen vetää Äkäslompolo-Ylläs huippu-Äkäslompolo omana juoksuna, mutta kun on vähän kröhää olevan niin ei viitti turhaa itseään liikaa rasittaa, ainakaan vielä.

... ja kyllä sinne Haltille pitää lähteä, enemmin tai myöhemmin. Toki ilman emäntää ja koiria. Jollain kokoonpanolla.
 

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Pari FB-kuvaa (ryhmästä Kilpisjärvi ja Käsivarren erämaa-alue) joista saa hieman käsitystä tuosta polkujen kulumisesta. Hintansa on tällä räjähtäneellä suosiollakin. Nuo jäljet toipuvat sangen hitaasti.


 

disco-stu

Jäsen
Suosikkijoukkue
JK Mylly
Pari FB-kuvaa (ryhmästä Kilpisjärvi ja Käsivarren erämaa-alue) joista saa hieman käsitystä tuosta polkujen kulumisesta. Hintansa on tällä räjähtäneellä suosiollakin. Nuo jäljet toipuvat sangen hitaasti.


No joo, näitä tulee vähän väliä vastaan noissa ryhmissä. Mulle ei ole vielä avautunut, onko tää huono asia?

Todella monilla luonnonsuojelualueilla maailmalla on nimenomaan kielletty kulkeminen missään muualla kuin merkityillä reiteillä ja silloin ne reitit yleensä ovat about kuvien kaltaiset. Jos haluaa enemmän eräjormailla ilman ihmisten jättämiä jälkiä, väittäisin, että se on ihan saamarin helppoa varsinkin tuolla pohjosessa. Kun jossain Nuuksiossakin voi pyöriä pari päivää näkemättä ketään tai mitään ihmisen aikaansannosta.

Luontoa itseäänhän ei tuollaiset viillot kiinnosta vittuakaan, jos muut olosuhteet on kunnossa.
 

Tombe76

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Toisena patikointikohteena suosittelen ajamaan Pallakselle ja lähtemään Pallas-Hetta-reitille. Tunnin ajomatka, mutta tuolta pääsee monille hienoille reiteille ja taas kerran pääsee nopeasti hienoihin maisemiin. Hyviä päiväretkikohteita ja koiran kanssa pystyy menemään hyvin. Toki joillekin tunturien huiputuksille on rakkaa, joka voi olla pienelle koiralle haastavaa. Huiputukset voi toki jättää väliin. Meidän vähän isompi koira veti hienosti rakatkin. Näilläkin reiteillä voi toki olla ihmisiä, mutta ei haitaksi asti. Etenkin kun mentiin vähän syrjäsemmille reiteille niin ihan rauhassa saatiin vedellä.

Oli kyllä hieno paikka tuo Pallas. Taivaskero (809m) käytiin huiputtamassa ja alas sitä pientä polkua tunturipuron viertä, missä ei paljon muita ihmisiä näkynyt. Sai koirat pulahtaa molskimaankin. Vähän joutui ylhäällä kantamaan.

Ylösmentäessäkin sai olla aika rauhassa, kun 9.30 oltiin jo nousemassa. 3,5h myöhemmin olikin sitten niin paljon jengiä alhaalla että äkkiä pois. Mutta mahtavat oli näkymät ja mahtava keli (aurinkoa koko ajan). Ehdottomasti tämän reissun hienoin reissu.

Vähän lyhyitä siivuja kyllä ollut. Oisin voinut sitä nousu-osuutta jatkaa pidempäänkin. Mutta just sopivia tällä kokoonpanolla.
 

Keskiviiva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuopion KalPa
Tämä on ilmeisesti myös yleinen vaellusketju, avausviestin perusteella. Siis voi kirjoittaa myös muista kuin Lapin vaelluksista.

Innostunut tänä syksynä hieman 'itsensä haastamisesta' patikoimalla ja samalla huomannut siinä kiehtovia muitakin puolia.

Lapissa tullut aiempina vuosina jonkin verran käytyä ja tuntureilla vaellettua. Onhan siellä komeat maisemat, mutta loputtoman pitkät ylämäet ei jostain syystä niin sanotusti nappaa. Vaikka toki löytyyhän sieltä tasaisempaakin reittiä. Hyviäkin puolia löytyy sieltä tottakai.

No, joka tapauksessa itselläni suunnitteilla ensi keväälle ja kesälle kaksi pidempää vaellusta eteläisessä Suomessa.
A) Hämeen Härkätie Turku-Hämeenlinna polkuja/hiekkateitä pitkin 162 km. Joskin käyn samalla myös Marttilan korven eräreitistöllä, Torronsuon kansallispuistossa ja Liesjärven kansallispuistossa, joten lopullinen reitti lienee lähemmäs 200 km. Viikossa pitäisi onnistua, ehkä allekin sen, riippuen kuinka paljon omia reittejä. Siellä on laavuja melko passeleilla etäisyyksillä matkan varrella. Pääsiäisen tienoilla mahdollisesti tuo rykäisy huhtikuun puolivälissä.

Se olkoon treeniä kesäkuulle, jolloin ajattelen patikoida länsirannikolta itärajalle. Reitti vielä hahmotuksen alaisena. 400-500 km ja 2-3 viikkoa.

Viime kesänä useampi tyyppi vaelsi Suomen pituussuunnassa polkuja pitkin 1800 km. Sellainen ei minua kiinnostaa tässä kohdin. Aloitellaan ainakin näistä lyhyemmistä.

Treenimielessä syyskuussa kävelin yhdessä päivässä pääosin polkuja pitkin 14 tunnin aikana 48 km ja nyt lokakuussa kahden päivän aikana 61 km yhteisajalla 15 tuntia yötaukoa huomiomatta. Vedin yhden 7 tunnin rykäisyn ilman taukoa 32 km.

Kuulemma nuo Suomen läpi kävelleet päivämitaksi keskimäärin ottaneet 40 km. Se kuulostaa melko kovalta Jokainen päivä toistettavaksi. Riippuen myös maastosta. Itse suunnittelen 30-35 km päivämatkaa, riippuen toki myös laavujen sijainnista.

Yhtään rakkoa en ole tänä syksynä saanut. Ihme kyllä. Käytän kahta ohutta sukkaa päällekkäin. Veikkaan siinä olevan salaisuus.
 

Keskiviiva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuopion KalPa
Länsirannikolta itärajalle vaellusreitti voisi olla:

Pyhämaan Lyökki ja siellä uloin kallioluoto ja sen jälkeen noin suuntaan antavasti, Pyhäranta-Ihode-Kodisjoki-Hinnerjoki-Honkilahti-Yläne-Oripää-Punkalaidun-Urjala-Hattula-Tuulos-Padasjoki-Pulkkilanharju-Marjoniemi-Heinola-Jaala-Repovesi-Savitaipale-Taipalsaari-Lappeenranta-Joutseno-Kuurmanpohja.

Tai sitten jotain aivan muuta. Tuossa ainakin muutama keskeinen elementti, jota reitillä pitää olla. Padasjoen Vesijaon kielletty metsä ei toki kuulu niihin. Sehän on jossain määrin haastavaa toteuttaa reittiä jossa olisi mahdollisimman paljon a) toimivia metsäpolkuja b) mahdollisimman pieniä hiekkateitä jotka kulkee oikeaan suuntaan. Mutta ei mahdotonta. Laavujen ym sijainnit myös haastavaa jossain kohdin, joskin kyllä sitä kunnon eräjorma nukkuu missä vaan(lain puitteissa).

Laavun paras korvike on luola ja niitä löytyy Suomesta valtaisa määrä. Kunhan tietää sijainnit.
 
Viimeksi muokattu:

hihhu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Kuulemma nuo Suomen läpi kävelleet päivämitaksi keskimäärin ottaneet 40 km. Se kuulostaa melko kovalta Jokainen päivä toistettavaksi. Riippuen myös maastosta. Itse suunnittelen 30-35 km päivämatkaa, riippuen toki myös laavujen sijainnista.

Mainitsit, että haastat itseäsi ja se on tietenkin täysin ok ja yhtä validi syy kulkea kuin joku muukin, mutta nyt kun olet antanut pirulle pikkusormen, niin kannattaa ottaa tavaksi ennen joka reissua kysyä itseltäsi, että miksi lähden tälle nimenomaiselle reissulle ja onko nimenomaan tälle reissulle järkeä lähteä tällä asenteella. Ettei käy niin, että joskus huomaat kävelleesi kuukauden koko maailman hienoimmissa maisemissa hyvien tyyppien kanssa laput silmillä mitään näkemättä ja vaihtaen 5 sanaa muiden kanssa, koska jostain syystä oli mentävä kovaa.

Toinen pointti, jos yhtään blogitusta irtoaa, niin matkakertomukset netissä on maailman paras resurssi muille, jotka miettii reissaamista samoissa maisemissa. Erityisesti missä oltiin yötä, varsinkin jos se paikka oli laavu, luola tai vastaava. Karttaa voi katsella vaikka maailman tappiin, se ei korvaa sitä, että joku kertoo edes kolmella sanalla, että mitä siellä oikeasti oli. Erityisesti ne luolat.
 

Alamummo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool FC, Heiskanen, Lundell, Rantanen
Tähän annan kyllä hivenen erilaisen neuvon. Vaellusryhmässä tai -porukassa on oltava vähintään yksi sellainen, joka osaa suunnistaa kartan ja kompanssin kanssa vähintään auttavasti. Jos olet yksin liikkeellä, niin sitten se olet sinä, mutta jos reissaajia on enemmän, niin saa olla joku muukin. Jos suunnistustaitoa (ryhmästä) ei löydy, niin en suosittele päiväretkiä pidempiä vaelluksia tekemään.
Todella tärkeä neuvo. Jos sää on sumuinen ja näkyvyys n 5 metriä eteenpäin niin karttaa ja kompassia todella tarvitsee. Taito on hyödyllinen ihan päiväretkilläkin varsinkin jos menee reittiä, joka ei ole suosittu / kunnolla merkitty.
 

Keskiviiva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuopion KalPa
Mainitsit, että haastat itseäsi ja se on tietenkin täysin ok ja yhtä validi syy kulkea kuin joku muukin, mutta nyt kun olet antanut pirulle pikkusormen, niin kannattaa ottaa tavaksi ennen joka reissua kysyä itseltäsi, että miksi lähden tälle nimenomaiselle reissulle ja onko nimenomaan tälle reissulle järkeä lähteä tällä asenteella. Ettei käy niin, että joskus huomaat kävelleesi kuukauden koko maailman hienoimmissa maisemissa hyvien tyyppien kanssa laput silmillä mitään näkemättä ja vaihtaen 5 sanaa muiden kanssa, koska jostain syystä oli mentävä kovaa.

Toinen pointti, jos yhtään blogitusta irtoaa, niin matkakertomukset netissä on maailman paras resurssi muille, jotka miettii reissaamista samoissa maisemissa. Erityisesti missä oltiin yötä, varsinkin jos se paikka oli laavu, luola tai vastaava. Karttaa voi katsella vaikka maailman tappiin, se ei korvaa sitä, että joku kertoo edes kolmella sanalla, että mitä siellä oikeasti oli. Erityisesti ne luolat.

Hyviä ajatuksia kirjoitit. Minulla on luonnossa liikkumiselle monia syitä. Ennen kaikkea havaintojen tekeminen. Ehkä tuosta aiemmasta viestistäni sai käsityksen, että menen kovaa kyytiä katsomatta mitään. Päinvastoin 95% ajasta. Esim. 48 km päivävaelluksen aikana olin monta kertaa vaakatasossa suomättäällä tai polulla kuvaamassa hyönteisiä ja niistä raportoin eri paikkoihin.
Omaan urheilutaustaa, joten pidän myös siitä, että silloin kun kuljetaan, niin välillä voi olla askel reipaskin. Joskin olen myös tutkijaluonne ja ennen kaikkea yksityiskohdat luonnossa kiinnostaa ja se onkin haastava yhtälö edetä tarpeeksi vauhdikkaasti, mutta kuitenkin myös nähdä hyvinkin pieniä asioita. Joskin sen huomannut, että kun kulkee tarpeeksi laajalla alueella, niin myös matkalle tarttuu lopulta monenlaista.

Minua ryhtynyt kiehtomaan ennen kaikkea yhteen suuntaan käveleminen. Silloin tuntee etenevänsä, kun ei palaa lähtöpistettä kohden. Lisäksi omien reittien vapaa suunnittelu ja toteutus inspiroi. Kun liikkuu luonnonsuojelualueelta toiselle luonnonsuojelualueelle, niin näkee sen koko kokonaisuuden millainen Suomen luonto on. Kaikki ne avohakkuualueet, siirtolaisten yhteismetsät, hylätyt maatilat ja kaikkea mahdollista. Suurin osa retkeilijöistä menevät suoraan hienoon suojeltuun kohteeseen ja kiertävät siellä ja tulevat sen jälkeen vauhdikkaasti kotia, näkemättä mitä kaikkea muuta Suomen maa pitää sisässään valtateiden viereisten peltojen takamailla.

Instagramia käytän ja siellä jaan kokemuksiani, mutta blogin perustaminen lienee ajankohtaista ennen ensi vuoden pitkiä reissuja. Jotta saa purettua kokemuksiaan ja havaintoja laajemminkin. Kirjoittamisesta kun pidän, mutta ei ole tullut blogia aiemmin perustettua, koska vasta nyt 'homma' lähtenyt sellaiselle levelille josta ehkä jotain viitsii kirjoittaakin.

Mottoni voisi olla. Silloin kun kuljetaan, niin kuljetaan kunnolla ja silloin kun pysähdytään, niin pysähdytään kunnolla. Ei nopeaa ohimenevää maisemakuvaa välttämättä, vaan mieluummin kantamukset pois selästä ja muutaman minuutin ajaksi rähmälleen koko pituudeltaan pureutuen asioiden ytimeen. Ja sen jälkeen taas reipasta kyytiä, kunnes silmäkulmaan osuu jokin pysäyttävä asia.

Vaellukset teenkin mieluummin yksin, koska on haastavaa löytää patikkaseuraa, joka haluaa kävellä vauhdilla ja pysähtyä yhtäkkiä ties mihin ja tuollaista sykliä koko päivä.
 
Viimeksi muokattu:

Keskiviiva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuopion KalPa
Suunnittelen koluavani 9-tien pohjoispuoleisen ylänköalueen läpikotaisin alueelta Orivesi-Jämsä väli pituussuunnassa +40 km ja ns. leveydeltään noin 10-15 km Juupajoki-Halli tasolla ja osaksi sitä ylempänäkin.

Lähes joka ikinen alueen kukkulan ja rotkon käynti. Niitähän riittää 50-70 kpl. Montakohan päivää tuon alueen koluamiseen saa varata. Joskus huhtikuun lopulla aikaisintaan kun päivän pituus taas riittävän pitkä.
 
Kesän (lue: alkusyksyn) vaelluskohteena Kilpisjärven erämaa ja luonnollisesti Haltin huiputus, vaikka siellä joskus varhaisnuoruudessa on tullut käytyäkin.

Suunnitelmana oli auton jättäminen Kilpisjärven luontokeskukselle, josta taksilla noin 20 kilometriä pohjoiseen kohti Didnojohkaa. Maastoutuminen ja Didnojohkaa myöten itään/kaakkoon, josta pitäisi löytyä Lossujärvi ja ensimmäinen leiripaikka. Reissun tarkoituksena olisi huiputtaa myös ''Suomen vaikeimmin noustava tunturi'' eli Govvdosgaisi, joka olisi tarkoitus huiputtaa reissun toisena tai kolmantena päivänä. Govdon huiputuksen jälkeen olisi ajatuksissa kiertää Pitsusjärven pohjoispuolelta ja liittyä jossain kohtaa Kalottireitille kohti Haltia. Itseäni ei ihan älyttömästi tuo Haltin seutu houkuta telttapaikkojen vähyyden (kivikkoisuuden) vuoksi, mutta reissuseuralle Haltin huiputus on iso juttu. Reissun teemana olisi vältellä tuota Kalottireittiä mahdollisimman paljon lievästä ihmisallergiasta johtuen, joten paluumatka tulisi Kalottireittiä pitkin aina johonkin Kuonarjoen varaus- ja autiotupien kohdalle, josta ajateltiin ottaa irti joko kohti Termisjärveä eli etelää, tai länteen kohti Iso-Jehkasta ja etsiä sopiva leiripaikka jostain lähistöltä. Maastossa olisi tarkoitus olla noin viikko, joista yksi ''hengailu'/huiputuspäivä''. Vaelluskilometrejä kertyy varmaan reilusti yli sata, mutta mikäs sielä on ruska-aikana vaellella.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös