Mainos

Lapin vaellusreitit

  • 45 436
  • 178

Ahar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp, Pelicans, Suomi, Ruotsi, Columbus
Tämä olikin mielenkiintoista kuulla. Itse olen vähintään viikon verran joka talvi pulkkaa kiskomassa ja telttailemassa jossain päin Lappia (enimmäkseen Käsivarressa), mutta enpä ole tullut noilla päälaen seuduilla käyneeksi sitten muinaisen kesäreissuni. Ehkä sinne sitten ensi talvena — tänä talvena olen luvannut kaverille taas yhden reissun Käsivarteen, jossa pitää käydä bongaamassa se ainoa autiotupa, jossa emme ole vielä vierailleet (Taabmajärvi).

Olikos Kaldoaivin seudulla tuulen kovettamaa hankea tarjolla, vai menittekö kelkan jälkeä?

Pääsääntöisesti mentiin kelkkauria, mutta jonkin verran myös umpihankeen. Kelkkaurien ulkopuolellakaan muutamaa pätkää lukuunottamatta sukset eivät uponneet juuri 10-20 cm enempää. Hyvät oli kelit maaliskuun lopulla.

Kuukauden päästä olisi tarkoitus lähteä Pöyrisjärven erämaahan. Pikkaisen lähteneet näin keski-ikäisenä nämä lapin reissut lapasesta, kun juuri kuukausi sitten tulin Pallas-Ylläs kansallispuistosta, ja ajomatkaa per suunta tulee aina 1000-1400 km. Näillä mennään, ei sen iso vika tarvi olla kun se on oikeassa paikassa...
 

Mazaa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Karsinnat
Itse olen lähdössä Käsivarteen viikolla seitsemän: kasvava/täysikuu pitää huolen alkuillan valaistuksesta, joten saa ilman otsalamppuakin päivämatkoihin vähän enemmän pituutta. Ajomatkaa meikäläiselläkin se 1200 km suuntaansa (Tsadi – Kilpis).
Yöttömän yön aikaan tekisi kovasti mieli ottaa ehkä Suomen kovin haaste vastaan: Kovddoskaisi, eli Suomen neljänneksi korkein tunturi ja siellä käyneiden vaeltajien mukaan kyseessä on ehkä Suomen hienoin vaelluskohde. Helppo se ei todellakaan ole, mutta varmasti antoisa.

Tässä erinomainen ja lukemisen arvoinen vaelluskertomus Kovddoskaisille, Käsivarsi Bang Bang a.k.a. kovat jätkät käy Kovddolla
 

Ahar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp, Pelicans, Suomi, Ruotsi, Columbus
Taas vierähti viikko Kilpiksen itäpuolisilla tuntureilla. Säät vaihteli auringonpaisteesta nollanäkyvyyteen. Erikoiseksi reissun teki se, että hanki oli vielä pehmeää – todella harvinaista tähän aikaan vuodesta, koska yleensä tuuli pieksää ylätunturissa ja jopa laaksoissakin hanget kantokuntoon varsin aikaisin. Samasta syystä myöskään Metsähallituksen tikkutietä ei oltu pystytetty valtaväylälle. Meitä tuo ei hidastanut, mutta vähän hirvitti joidenkin ulkomaalaisten/ensikertalaisten puolesta, joita liikuskeli jo jonkin verran reitillä. Toinen erikoisuus oli suolanhimoinen kettu, joka järsi yöaikaan muutamasta sauvasta lenkit piloille. No onneksi oli varasauvaa, nippusidettä ja jesaria mukana kuten aina. Kaiken kaikkiaan taas kerran aivan helkkarin hieno ja mieleenpainuva reissu.

Missäs asti käväisit? Itselläni olisi tarkoitus lähteä kuukauden päästä kolmatta kertaa käymään Haltilla. Olikos muuten moottorikelkkauria jo kalottireitillä? Edellisen reissun neljä vuotta sitten Kilpisjärveltä Haltille tein metsäsuksilla ahkion kanssa, mutta nyt ajattelin lähteä kapeammilla tunturisuksilla ja repulla, ja kun yksin menen, niin ajattelin vahvasti tukeutua kelkkauriin.

Niin, ja tuo aikaisemmin kirjoittamani Pöyrisjärven reissu peruuntui, kun kaverille tuli este, joten päätinkin sitten yksikseni lähteä hiukan pitemmälle...
 

Webb

Jäsen
Lappi-asiantuntijat, avautukaa mitä kautta löytäisi helpoiten Pohjois-Lapista jonkun keskellä ei mitään olevan erämökin jonka voisi vuokrata? Tekisi mieli lähteä johonkin tuntureille vaeltelemaan kovassa pakkasessa ja revontulien räiskyessä, missä on hiirenhiljaista, säkkipimeää ja elävinä olentoina ainoastaan villieläimiä. Lähinnä tulee mieleen joku Utsjoki, Kilpisjärvi, Kittilä ym., missä nämä ehdot voisi täyttyä.
 

Ahar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp, Pelicans, Suomi, Ruotsi, Columbus
Lappi-asiantuntijat, avautukaa mitä kautta löytäisi helpoiten Pohjois-Lapista jonkun keskellä ei mitään olevan erämökin jonka voisi vuokrata? Tekisi mieli lähteä johonkin tuntureille vaeltelemaan kovassa pakkasessa ja revontulien räiskyessä, missä on hiirenhiljaista, säkkipimeää ja elävinä olentoina ainoastaan villieläimiä. Lähinnä tulee mieleen joku Utsjoki, Kilpisjärvi, Kittilä ym., missä nämä ehdot voisi täyttyä.

Eipä tuolla taida varsinaisia vuokramökkejä juurikaan siviileillä olla, mutta metsähallituksen kautta voi vuokrata varaustuvan, joissa saa ohjeiden mukaan olla kerrallaan maks. kaksi päivää/yötä. Autiomökeissä saa oleilla ilmaiseksi.

Viime talvena maalis/huhtikuun taipeessa kävin Kaldoaivisssa, ja siellä ei neljään päivään näkynyt muita ihmisiä. Pakkasta oli noin kymmenkunta astetta ja revontulet näkyivät kahtena yönä erittäin hienosti. Illalla/alkuyöstä oli hienoa hiihdellä kirkkaan tähtitaivaan alla. Kaldoaivissa ei korkeita tuntureita ole, joten jos niitä haluaa, niin sitten pitää lähteä länsilappiin.
 

Ahar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp, Pelicans, Suomi, Ruotsi, Columbus
Tulipa taas kerran käytyä Haltilla.

Sunnuntai-iltana lähdin etelästä ajamaan kohti Kilpisjärveä. Maanantai -aamuna 1266 kilometriä ja 13 tuntia myöhemmin olin luontotalon P-paikalla, missä heti tunturisukset jalkaan, reppu selkään ja kohti erämaata, pikkaisen väsytti.

1.päivä, maanantai: Luontotalolta lähdön jälkeen käännyin Tsahkaljärven itäpäästä kohti Saanajärveä ja Saanajärven kotaa. Kodalla pieni paussi, minkä jälkeen offroadina tunturin yli kohti kalottireittiä, jonka yhytin poroaidan kohdalla ja sitten kohti Saarijärven tupaa pienelle paussille. Tarkoitus oli alunperin mennä Saarijärveltä kesäreittiä kohti Kuonjarjokea, mutta yli vuorokauden hereilläolo sai sen verran järkeä päähän, että menin Kuonjarille talvireittiä pitkin. Ensimmäisen vaelluspäivän pituus pikkaisen vajaa 30 km. Keli oli aurinkoinen ja kova etelätuuli.

2.päivä, tiistai: Aamulla aikaisin Kuonjarilta myötäisessä myrskytuulessa kohti Meekonjärveä, Meekolle kesti Kuonjarilta moottorikelkkauraa pitkin tunnin ja kymmenen minuuttia, aivan tolkuttoman tuulen ansiosta. Meekonlaaksossa tuuli tyyntyi ja jatkoin sukkana ilman taukoa kohti Pitsusjärveä, missä oli tarkoitus yöpyä, mutta koska matka oli mennyt huomattavasti laskettua nopeammin, niin päätin ruokatauon jälkeen jatkaa kohti Haltin tupaa. Pitsukselta Haltille sitten tuuli kääntyi, ja koska koko n. 10 kilometrin matka on ylämäkeä ja myrskylukemissa oleva tuuli pisti lisää vastusta, niin etapista tuli todella raskas. Haltin mökille saavuin joskus klo 16 jälkeen näkyvyyden ollessa nollassa ja miehen ollessa aivan puhki. Toisen päivän taival +-30 km. Sää oli surkea.

3.päivä, keskiviikko: Herätyskellon laitoin soimaan klo 07:ksi. Herätessä autiomökki tärisi tuulessa ja ikkunasta ulos katsoessa näkyvyys oli maksimissaan 10 metriä. Päätinkin samalla, että en tuossa kelissä lähde edes huipulle yrittämään, koska henkihän siinä menee, mutta aamupalan syötyäni tulin toisiin ajatuksiin ja ajattelin ainakin lähteä kokeilemaan. Pakkasta oli n.10 astetta, mitä myrskylukemissa oleva tuuli hieman kovensi. Lähdin seuraamaan huipulle johtavaa moottorikelkkauraa tikutuksineeen, mutta koska keli oli pyyhkinyt uran tasaiseksi eikä tikkujakaan pystynyt näkemään, otin avuksi GPS:n, minkä avulla lähestulkoon nollanäkyvyydessä huipun tavoitin parin tunnin kuluttua. Nopeasti nimi kirjaan ja pari valokuvaa ja sitten äkkiä huonossa näkyvyydessä alas, mikä sekään ei ollut aivan helppoa, mutta tuostakin selvittiin. Huiputuksen jälkeen muutaman tunnin ruokatauko vielä tuvalla, minkä jälkeen yllättäen keli parani, aurinko alkoi paistamaan ja tuuli tyyntyi. Tämän jälkeen taivalsin hyvässä tuulettomassa ja aurinkoisessa kelissä vielä Pitsuksen kautta Meekolle yöpymään. Päivän taival reilut 30 km.

4.päivä, torstai: Meekolta aamulla lähtö n. 5 asteen pakkasessa ja auringonpaisteessa. Meekon nousun jälkeen alkoi taas aivan älytön vastatuuli, ja kympin matka Meekolta Kuonjariin kesti liki 4 tuntia, kun eteenpäin ei vain meinannut päästä. Taukojakaan ei siinä tuulessa ollut mitään järkeä pitää, kun maasto on aivan suojatonta. Kuoonjarilla puolentoista tunnin ruoka- ja lepotauko, minkä jälkeen edelleen tuohon poskettomaan vastatuuleen kohti Saarijärven tupaa, mihin viimeiseksi yöksi. Pikanttina yksityiskohtana, että kannoin koko reissun reppussa ylimääräisenä painona viittä pinttiä, tarkoituksena nauttia ne viimeisellä tuvalla, ja voin sanoa, että kylläpä maistui hyvältä. Toinen asia on sitten se, että kannattaako tuollaisen takia lisätä täyden repun painoa vielä kolmella kilolla??? Päivän keli oli aurinkoinen ja pikku pakkanen, mutta tuuli oli jälleeen aivan käsittämätöntä. Päivän taival n. 20 km.

5.päivä, perjantai: Aamulla aikaisin ylös, ja viimeinen etappi kohti Kilpisjärveä tuulettomassa, aurinkoisessa n. 15 asteen pakkasessa. Olisipa ollut tällainen keli koko reissun.... Kilpisjärvellä vajaa kaksi tuntia ja 12 kilometriä myöhemmin. Sitten retkeilykeskuksessa aamupala ja auton nokka kohti etelää, missä 1266 kilometriä ja 14 tuntia myöhemmin kotona vällyjen väliin nukkumaan.

En tiedä olenko huonossa kunnossa, vai alkaako vain ikä painaa, mutta oli kyllä raskas reissu, mutta jälleen kerran kaiken vaivan arvoinen. Päiväetapeista tuli kolmena ensimmäisenä päivänä aivan liian pitkiä, mutta loman pituuden johdosta ne oli pakko suunnitella suurinpiirtein noin. Ehkäpä myöskin ahkio olisi voinut olla reppua viisaampi valinta noinkin pitkälle reissulle, kun lähtiessä repun paino kuitenkin sen 30 kg, ja keveni huomattavasti vasta viimeiselle pätkälle.
 

Ahar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp, Pelicans, Suomi, Ruotsi, Columbus
Mainio retkipäiväkirjan tiivistelmä. Reippaita huikosia olet painellut reppu selässä ja eipä ihme, että pikkasen väsyttää. Itse kuljen yleensä ahkion kanssa noin parin kämpän välin päivässä, mikä jättää paljon aikaa valokuvaamiseen, fiilistelyyn ja kämppähommiin mutta toki hyvillä keleillä menee aika ajon joku tuollainen 35 km pätkäkin.


Tää on niin tuttua. Mikähän kujeilija tuo Yliperän ilmojen haltija on, kun aika usein se viimeinen päivä on just se, kun aurinko paistaa ja on tyyni pakkassää.

Olikos jo muita kulkijoita paljon ja kämpillä vilskettä?

Joo, noi päivämatkat oli pakko ottaa vähän pitkiksi aikataulullisista syistä johtuen, vaikka olisihan tuossa viilaamisen varaa vielä ollut, mutta viimeisen etapin pyrkii aina pitämään lyhyenä pitkän kotimatkan johdosta.

Oli yllättävän hiljaista, jokaisella mökillä yksin. Kolme tsekkiä tuli vastaan Haltin ja Pitsuksen välissä ja yksi suomalainen pariskunta Pitsuksen ja Meekon välissä. Oli itsellenikin yllätys väen vähäisyys, mutta olisiko niin, että pääsiäisen jälkeinen viikko ei aivan sesonkia vielä tuollakaan ole. Kelistä johtuen moottorikelkkojakaan ei juuri näkynyt muutamaan päivään.
 

Fordél

Jäsen
Kertokaahan te kokeneemmat Lapin kävijät, että millanen on tilanne mäkäräisten ja muiden ötököiden osalta Kilpisjärven ja Haltin suunnalla heinäkuussa ensimmäisillä viikoilla? Mahtuuko sekaan?
 

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Kertokaahan te kokeneemmat Lapin kävijät, että millanen on tilanne mäkäräisten ja muiden ötököiden osalta Kilpisjärven ja Haltin suunnalla heinäkuussa ensimmäisillä viikoilla? Mahtuuko sekaan?

Yläperässä ilmassa lentelevät harvoin ovat riesaksi asti missään vaiheessa, koska puustoa ei ole ja tuuli + aurinko hoitelevat suojattomat siipiveikot. Eli lähinnä jokiuomien ympäristöt ja vaivaiskoivurisukot ovat niitä paikkoja missä on tarvetta ötökkäsuojaukselle. Itselläkin on sama suunta jälkikasvun kanssa heinäkuun alkuviikoille.
 

Fordél

Jäsen
Yläperässä ilmassa lentelevät harvoin ovat riesaksi asti missään vaiheessa, koska puustoa ei ole ja tuuli + aurinko hoitelevat suojattomat siipiveikot. Eli lähinnä jokiuomien ympäristöt ja vaivaiskoivurisukot ovat niitä paikkoja missä on tarvetta ötökkäsuojaukselle. Itselläkin on sama suunta jälkikasvun kanssa heinäkuun alkuviikoille.

Ok, kiitoksia tiedosta. Täytyypi siis jatkaa matkasuunnittelua.
 

Ahar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp, Pelicans, Suomi, Ruotsi, Columbus
Tulipa taas käytyä.

Loman lopulla viime viikon keskiviikkona mietin, että mitäköhän tekis? No, aloin pakkailemaan reppua ja päätin lähteä käymään Haltilla, jo neljännen kerran. Emännän ja tyttären mukaan olin päästäni vialla jälleen kerran, mutta näillä mennään.

Yön yli 1252 kilometriä autolla Kilpisjären luontotalon pihaan, mistä samoilla silmillä heti erämaahan...

1.päivä: Ensimmäinen mäki meinasi jo ottaa luulot pois, mutta sen jälkeen helpotti. Saarijärven autiomökille ilman taukoa 3,5 tuntia, missä pieni tauko. Sen jälkeen nousuun kohti Kuonjaria. Nousuhan on noin 6 kilometriä pitkä, ja alkupäästä hankalakulkuista, joten jo yli vuorokauden valvominen alkoi pikkaisen rokottamaan. Tunturin huipulta alaspäin tullessä ja Kuonjarin laaksoon päästyäni piti ylittää oja, missä kivi petti kengän alta, ja kaaduin naamalleni veteen. Onneksi naamalleen, koska reppu ja muut kamat pysyi suurinpiirtein kuivana. Kuonjarjärven tuvalla lämpömittari näytti varjossa 27 astetta, ja oli kyllä rankka reilu 20 kilometrin etappi. Naama, niska ja oikea käsi ehti kyllä palaa pahoin. Päivämatka n. 22-23 km.

2. päivä: Aamulla 7 aikaan matkaan, ja jalat kenkien pettämisen jälkeen aivan rakoilla. Kuonjarista Meekolle onneksi helppokulkuista maastoa parilla joen ylityksellä, joten helppo noin kymmenen kilometrin pätkä kolmessa tunnissa. Meekolla täytin kaikki kolme juomapulloa ( 2,1 l ), mutta kolmenkympin helle teki Meekonlaakson läpimenosta yhtä helvettiä. Porottava helle, ei yhtään tuulta, ja miljoonia ötököitä, ei naurattanut. Happea ei ilmassa yhtään, ja normaalisti n. 3,5 tunnin etappiin Pitsusjärven autiomökille meni 5 tuntia. Onneksi tällä välillä on runsaasti vesistöä, joten sai aina täytettyä juomapulloja, ja matkan aikana tulikin juotua n. 7 litraa nestettä, ja kusella ei tarvinnut käydä kertaakaan. Pitsusjärvelle mökille päästyä tuli vielä juotua pari litraa vettä, mutta eipä siltikään tarvinnut käydä edes yöllä kusella. Lämpötila Pitsuksen varjossa olevan mittarin mukaan tuvalle tullessa oli 31 astetta. Tarkoitus oli kävellä Haltin tuvalle asti, mutta jaloissa olevat rakot ja hiertymät tekivät tuolle ajatukselle stopin. Päivämatka n. 22 km.

3. Päivä: Jalkojen rakot kipeinä. Seitsemältä aamulla lähtiessä lämpötila jo 20 astetta, ja edelleenkään ei yhtään tuulta. Haltin nousuun lähtiessä pari tuntia myöhemmin lämpötila oli jo helteinen, ja louhikkoa kiivetessä alkoi tuntua olevansa saunassa. Joka askel kirveli jalkoihin aivan perkuleesti ja mietinkin jo, että miten ihmeessä täältä pääsee takaisin. No, ylhäälle menin, ja sielläkään ei tuullut yhtään ja ötököitä oli miljoonia. Onneksi keli oli hyvä ja maisemat huipulta olivat sellaiset, että kruunasi jälleen kerran kivut. Alastulo oli kivuliasta, ja Pitsusjärvelle päästyäni lämpömittari näytti edelleen 30 astetta varjossa. Ei ihme, että satakiloinen vanha juoppo oli suht loppu tuossa vaiheessa. Tarkoitus oli vielä jatkaa Meekolle, mutta jalat tekivät totaalisen tenän. Päivämatka n. 24 km.

4. Päivä: Alunperin tarkoitus oli kävellä Meekolle, ja sieltä tehdä päiväreissu Saivaaran huipulle, mutta jalkojen kunnon takia jo Meekolle meno rakassa oli niin kivuliasta, että kun Meekolle pääsin, niin päätin pitää lähes vuorokauden paussin ja parannella jalkoja. Keli muuttui tässä vaiheessa vesisateeksi, mikä oli vain positiivista alkupäivien helteiden jälkeen. Vaikka vettä satoi, niin tuo väli ei helppo ollut, joten vettä piti edelleen tankata pulloihin puroista nestetasapainon ylläpitämiseksi. Ikinä en ole näin lyhyttä vaelluspäivää tehnyt, mutta pakko mikä pakko. Päivämatka n. 12 km.

5.Päivä: Liki 20 tunnin levon jälkeen kenkien jalkaan laitto sattui edelleen, mutta silti aamulla kahdeksalta matkaan. Maasto Meekolta Kuonjariin onneksi helppoa kävellä, joten hieman alkoi kipu helpottamaan. Meekolta ensin n. 4 kilometrin nousu, mitä rikkinäisillä jalkaterilläkin oli mukava kävellä. Kuonjarissa ruokatauko ja siitä yöpymään Saarijärvelle. Vettä satoi, mutta ei haitannut. Saarijärvellä olin noin klo 17, ja siinä vaiheessa koko reissun mukana kantamani viisi Koffin pinttiä meni muovipussissa järveen viilenemään, ja oli kyllä mukavaa juoda tuo ylimääräinen paino pois viimeisellä mökillä. Päivämatka n. 20 km.

6. Päivä: Aamulla n.klo 04 herätys ja hiostavassa, mutta selkeässä kelissä kelissä viimeiset 12-15 kilometriä kohti Kilpisjärveä, jotta pääsisi ajoissa lähtemään kotimatkalle. Luontotalon pihaan päästyä jaloissa olevat kengät samantien roskakoriin ja autosta sandaalit tilalle. Helpotti.

Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta hyä reissu, ja syyskuussa sitten sokostille. Uusilla kengillä.
 

MacRef

Jäsen
Suosikkijoukkue
KuPS - elä laakase, naatittaan
Kiitos Ahar taas matkaraportistasi. Noita on kiva lukea. Itseä harmittaa, että jo vuosia on ollut niin saamaton, ettei selviä vaeltamaan. Perhe ja muita tekosyitä on, mutta enitenhän tuo on itsestä kiinni. Jos taas ehkä joskus...

Mikäs kengissä? Menikö vanhat (hyvät) oikeasti hajalle vai oliko alunperinkin huonot?
 

Ahar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp, Pelicans, Suomi, Ruotsi, Columbus
Kiitos Ahar taas matkaraportistasi. Noita on kiva lukea. Itseä harmittaa, että jo vuosia on ollut niin saamaton, ettei selviä vaeltamaan. Perhe ja muita tekosyitä on, mutta enitenhän tuo on itsestä kiinni. Jos taas ehkä joskus...

Mikäs kengissä? Menikö vanhat (hyvät) oikeasti hajalle vai oliko alunperinkin huonot?

Olen/olin seitsemän vuotta vaeltanut näillä kengillä ilman rakon rakkoa, mutta nyt ilmeisesti jokin rakenne kengissä petti, mikä aiheutti nämä rakot ja hiertymät. Kengissäkin näköjään tulee viimeinen-käyttö-päivä vastaan.
 

vanukas

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Sebastian Ahon kiekkokoulu
Olen/olin seitsemän vuotta vaeltanut näillä kengillä ilman rakon rakkoa, mutta nyt ilmeisesti jokin rakenne kengissä petti, mikä aiheutti nämä rakot ja hiertymät. Kengissäkin näköjään tulee viimeinen-käyttö-päivä vastaan.

Melkoista menoa olet mennyt rikkinäisillä jaloilla. Ei tainneet kantamuksetkaan olla grammattu minimilleen. =) Oletko muuten koskaan lähestynyt Haltia lännestä Norjan puolelta. Urtaslaakso jne.? Olen itse kerran nähnyt Kalottireitin Kilpisjärveltä Haltille enkä sinänsä samaa polkua haluaisi taivaltaa uudelleen vaikka upeita paikkoja sen varrella on.
 

Ahar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp, Pelicans, Suomi, Ruotsi, Columbus
Melkoista menoa olet mennyt rikkinäisillä jaloilla. Ei tainneet kantamuksetkaan olla grammattu minimilleen. =) Oletko muuten koskaan lähestynyt Haltia lännestä Norjan puolelta. Urtaslaakso jne.? Olen itse kerran nähnyt Kalottireitin Kilpisjärveltä Haltille enkä sinänsä samaa polkua haluaisi taivaltaa uudelleen vaikka upeita paikkoja sen varrella on.

En ole koskaan urtashotellin puolelta tullut, mutta tarkoitus olisi sitäkin suuntaa joskus vaellella.

Ja juu, ei ollut grammalleen mitattu kantamukset. Mulla on tapana kantaa muutamia olut -tölkkejä aina reissulla mukana, ja viimeisenä iltana nauttia ne....
 

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Mulla on tapana kantaa muutamia olut -tölkkejä aina reissulla mukana, ja viimeisenä iltana nauttia ne....

Jos meno-paluu kulkee samoja latuja, eikö kannattaisi haudata nuo menomatkalla "varmaan paikkaan" ja poimia sitten paluureissulla...?

Itse vietin tuolla samalla alueella (lähinnä Valtijoen puolella) heinäkuun alkuviikon ja kovin toisenlaisissa olosuhteissa. Vettä tuli jatkuvasti ja osittain vaakatasossa eli paikoin myrskylukemia hätyyteltiin. Siinä olivat jo teltatkin kovalla koetuksella. Helvetin kovia kilometrilukemia tuollaiset >20km päivämarssit kantamusten kanssa noissa maisemissa. Meikäläiselle puolet tuosta on riittävä tahti.
 
Viimeksi muokattu:

Ahar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp, Pelicans, Suomi, Ruotsi, Columbus
Jos meno-paluu kulkee samoja latuja, eikö kannattaisi haudata nuo menomatkalla "varmaan paikkaan" ja poimia sitten paluureissulla...?

Itse vietin tuolla samalla alueella (lähinnä Valtijoen puolella) heinäkuun alkuviikon ja kovin toisenlaisissa olosuhteissa. Vettä tuli jatkuvasti ja osittain vaakatasossa eli paikoin myrskylukemia hätyyteltiin. Siinä olivat jo teltatkin kovalla koetuksella. Helvetin kovia kilometrilukemia tuollaiset >20km päivämarssit kantamusten kanssa noissa maisemissa. Meikäläiselle puolet tuosta on riittävä tahti.

Onhan tuo kätkeminen käynyt mielessä, mutta vaikka tuolla lapissa ei reitin varrelle tai autiotupiin jätettyä omaisuutta kukaan anasta, niin oluiden kohdalla en silti tuohon luota, joten varmuuden vuoksi kulkevat repussa mukana...

Kyllähän nuo parinkymmenen kilometrin päivämatkat tuolla ovat muuhun lappiin verrattuna suht rankkoja, kun paikoin pääsee vain vajaa kaksi km tunnissa eteenpäin, vaikka on koko ajan liikkeessä, mutta kun aamulla ajoissa liikkeelle lähtee, niin hyvinhän nuo menee. Ensimmäisen reissun aikoinaan tuonne tein siten, että kävelin luontotuvan parkkipaikalta Pitsusjärvelle. Seuraavana päivänä Haltin huiputus ja paluu Meekolle, mistä kolmantena päivänä takaisin Kilpisjärvelle. Silloin tuli jalat kipeiksi, vaikka rakkoja ei muistaakseni tullut yhtään.
 

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Kyllähän nuo parinkymmenen kilometrin päivämatkat tuolla ovat muuhun lappiin verrattuna suht rankkoja, kun paikoin pääsee vain vajaa kaksi km tunnissa eteenpäin, vaikka on koko ajan liikkeessä,

Minkä painoisella kantamuksella olet ollut liikkeellä? Onhan siinä toki ero hölkätä vaikka 10kg selässään kuin könytä se vakio 30kg...
 

Ahar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp, Pelicans, Suomi, Ruotsi, Columbus
Minkä painoisella kantamuksella olet ollut liikkeellä? Onhan siinä toki ero hölkätä vaikka 10kg selässään kuin könytä se vakio 30kg...

Repun lähtöpaino on yleensä siinä 25-30 kilon välissä. Saisihan tuota kevyemmäksikin, mutta kun on tullut tavaksi kantaa hieman ylimääräisiä mukavuustuotteita mukana...
 

Vesuri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vyborg Jesters
Kyllähän nuo parinkymmenen kilometrin päivämatkat tuolla ovat muuhun lappiin verrattuna suht rankkoja, kun paikoin pääsee vain vajaa kaksi km tunnissa eteenpäin, vaikka on koko ajan liikkeessä, mutta kun aamulla ajoissa liikkeelle lähtee, niin hyvinhän nuo menee. Ensimmäisen reissun aikoinaan tuonne tein siten, että kävelin luontotuvan parkkipaikalta Pitsusjärvelle. Seuraavana päivänä Haltin huiputus ja paluu Meekolle, mistä kolmantena päivänä takaisin Kilpisjärvelle. Silloin tuli jalat kipeiksi, vaikka rakkoja ei muistaakseni tullut yhtään.
Noilla päivämatkoilla ei ehdi juuri kalastamaan tai paljoa muutakaan. Itse tykkään mennä aikalailla rauhassa, kalastella, kuvailla ja taivastella muutenkin. Parit kerrat Haltilla käynyt ja molemmilla kerroilla mennyt Muurivvaran kupeesta Kahperukselle ja Meekon länsipuolelta Pitsukselle. Takaisin idempää Saivaaran, Porovaaran kautta Rommaenolle, jossa kalastellut päivän. Sieltä suoraa reittiä Termiksen kautta pois. Melkoinen kierto tulee ja aikaa tärvääntyy, mutta hienoja paikkoja eikä ongelma kun aikaa varattuna riittävästi.
 

Fordél

Jäsen
Joskus tekisi mieli hölkkäillä Kilpisjärveltä Haltille. Vaikea reitti tottakai, mutta ovat sitä muutkin tehneet, kuten nämä kaksi Korson Kenguruiden heppua (linkki vie YouTubeen). Pari viikkoa sitten tuli oltua juuri Killpisjärvellä kolme päivää ja tämä ajatus hiipi jälleen kerran mieleen. Odotellaan jos joku järkkäisi tonne polkujuoksukisan niin saisi huollon muiden toimesta.
 

Ahar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp, Pelicans, Suomi, Ruotsi, Columbus
Joskus tekisi mieli hölkkäillä Kilpisjärveltä Haltille. Vaikea reitti tottakai, mutta ovat sitä muutkin tehneet, kuten nämä kaksi Korson Kenguruiden heppua (linkki vie YouTubeen). Pari viikkoa sitten tuli oltua juuri Killpisjärvellä kolme päivää ja tämä ajatus hiipi jälleen kerran mieleen. Odotellaan jos joku järkkäisi tonne polkujuoksukisan niin saisi huollon muiden toimesta.

Arvostettava suoritus, varsinkin kun ainoa suht hyvä alusta on vain Kuonjarin ja Meekon välillä ja Tsahkaljärven päästä poroaitaa ylöspäin. Muutoin koko reitti on rakkaa ja teräväreunaisia kiviä vierivieressä. Jos henkilökohtaisesti yrittäisin tuon lenkkitossuilla juosta, niin nilkat menisi varmuudella jossain vaiheessa ympäri ja reissu loppuisi siihen. Kävellessäkin maiharit jalassa nilkat muljui useampaankin kertaan, mutta vahva varsi pelasti nyrjähdyksiltä ja pahemmiltakin.
 

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Oletko muuten koskaan lähestynyt Haltia lännestä Norjan puolelta. Urtaslaakso jne.? Olen itse kerran nähnyt Kalottireitin Kilpisjärveltä Haltille enkä sinänsä samaa polkua haluaisi taivaltaa uudelleen vaikka upeita paikkoja sen varrella on.

Urtaslaakso on varmaan maisemien puolesta Suomen hienointa seutua ja parhaiten varjeltu salaisuus. Taksi vie Kilpisjärveltä Didnujohkan lähtöpaikalle, josta on muistaakseni 13 km Lossujärven tuvalle, ja sieltä 19 km Pihtsusjärvelle, joten siinä on jokseenkin sopivasti kahdeksi päiväksi käveltävää. Matka Pihtsusjärvelle on siis jonkun verran lyhyempi tätä kautta kuin kalottireittiä. Sitten voi mennä takaisin Kilpisjärvelle kalottireittiä pitkin, jolloin ei tule paljonkaan samaa reittiä käveltäväksi kahteen kertaan.

Ainut ongelma (niiden kivikkojen lisäksi) on Pihtsusjoen ylittäminen kahlaamalla, se on vaikea ainakin veden ollessa korkealla. Kannattaa varata hyvät ylitysvarusteet (sauva, ylityskengät) mukaan ja miettiä varasuunnitelma, jos joen yli ei olekaan menemistä.

Noissa Käsivarren rankoissa maastoissa suosittelen kyllä alle 20 kilon rinkkaa ja alle 20 kilometrin päivämatkoja (yksi autiotupien väli kerrallaan on ihan passeli vauhti, vaikka lyhimmillään noiden väli kalottireitillä taitaa olla jotain 9 km). Jääpä aikaa kalastukseen, maakotkien ja piekanoiden bongailuun ym. Sään ja sääskitilanteen salliessa on mukavaa pitää kunnon lounastauko ulkoilmassa ruokalepoineen, sekä muutoinkin välillä vain istuskella ja katsella maisemia. Autiotuvat on kuitenkin suunnilleen samanlaisia sisältä kaikki, niin mitäpä niitä kohti kiirehtimään...

Eipä sillä, itsellä ei kyllä paikkojen kestävyys ja kunto mitenkään edes riittäisi tuollaiseen Aharin 25-30 kilon rinkan raahaukseen 25 km päivämatkoilla. Mahdoton ajatuskin kuin 300 kilon penkkipunnerrus.
 

Kulkuri

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Mites Saanan valloitus onnistuu talvella pimeässä? Ajateltiin kavereiden kanssa lähteä vähän lappiin ajelemaan marras-joulukuun vaihteessa ja ohessa käydä Saanan huipulla. Pimeäähän tuolloin jo on ja varmaan aika lumistakin. Kokemusta vaelluksesta melko vähän ja varusteet vaatimattomat.
 

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
No aurinko ei nouse, mutta valoisaa hämärää on viitisen tuntia puoli kymmenestä puoli kolmeen. Tietystl lamppuja pitää ottaa mukaan vaikka aikoisi valoisan aikana ehtiäkin. Jos lunta on vähän, niin saattaahan tuota polkua pystyä seuraamaan huipulle asti ja takaisin. Jos lunta on paljon, niin siihen luulisi kosahtavan yrityksen.

Sitten on se suurin ongelma, eli pakkasen ja tuulen yhteisvaikutus. Jos on huonot varusteet niin hypotermiahan tuolla ylhäällä iskee.

Ei ole kyllä omakohtaista kokemusta muussa kuin hellesäässä Saanalle noususta. Joulukuussa saisi olla aika ihanneolosuhteet (ei juurikaan lunta, vain vähän pakkasta, huipullakin lähes tyyni keli) että viitsisin edes harkita.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös