Suosikkijoukkue
Venäjä, Lokomotiv Jaroslavl
Olen lähdössä kaverini kanssa kahden viikon päästä erävaellukselle. Suuntaamme kohti Utsjokea. Haluaisin tiedustella asiasta tietäviltä hieman alueen reiteistä.

Ensisijainen vaihtoehto olisi ollut Kevon kanjonin reitti, mutta se on vaeltajilta suljettu kesäkuun puoleen väliin asti, joten se ei tule kyseeseen. Mutta mitä muita reittejä alueella on? Tässä hieman kriteerejä reitille:

- Pituus 55-70 km
- Vietämme matkalla 3-4 yötä. Autiotupia olisi hyvä olla reitin varrella sen verran, että jokaisen yön voisi viettää tuvassa
- Vedenottopaikkoja sen verran, ettei mukaan tarvitse varata litrakaupalla juotavaa.
- Maisemien olisi tietysti myös hyvä olla komeat. Erityisesti jylhät tunturimaastot viehättävät.


Tässä ketjussa voi keskustella erävaelluksesta myös yleisesti. Missä, milloin ja miten pitkiä reittejä olette vaeltaneet?

Itselläni on takana toistaiseksi vasta Karhunkierros, mutta nyt siis lähden kokeilemaan myös Lapin erämaita. Into on kova, koska olen kuullut paljon juttuja Lapin erämaiden hienoudesta. Myös internetissä olevat kuvat kertovat, että nuo maisemat kannattaa käydä joskus kokemassa.
 
Ja varjele noita Suomen herroja, etteivät toista kertaa löisi päätään Karjalan mäntyyn - Väinö Linna.

Axel K.

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Viestin lähetti The Original Jags


- Vietämme matkalla 3-4 yötä. Autiotupia olisi hyvä olla reitin varrella sen verran, että jokaisen yön voisi viettää tuvassa
- Vedenottopaikkoja sen verran, ettei mukaan tarvitse varata litrakaupalla juotavaa.

Älä luota siihen, että voit yöpyä autiotuvassa! Viimeiseksi tulleella on aina etuajo-oikeus tupaan, joten voit joutua lähtemään tuvasta vaikka keskellä yötä. Toisekseen joku on voinut vaikka polttaa tuvan (on tapahtunut). Eli teltta mukaan ehdottomasti. Tämä antaa myöskin mahdollisuuden yöpyä omassa rauhassa komeimmilla paikoilla. Tuvathan on tarkoitettu kuivatteluun ja turvapaikoiksi. "Tosivaeltajalla" on aina oma majoite mukana.

Karttoja lukemalla valitaan sellainen reitti, jonka varrella on mahdollisimman paljon puroja ja jokia. Aika mahdotonta lapissa on janoon kuolla, jos vähän järkeä käyttää.

Itse olen vaeltanut käsivarressa, Muotkatunturin erämaassa (mukavaa, helpohkoa maastoa, ei niin hyviä kalapaikkoja, paikoitellen kuivaa) ja Ounastunturin läheisyydessä ja tehnyt muutamia vaelluksen omaisia retkiä. Nyt alkaa lapinkuume taas polttelemaan, mutta esikoisen syntymä hieman rajoittaa liikkumista... Käsivarsi kokonaisuudessaan on komeaa, joskin maastoltaan (ja ilmastoltaan) vaativaa aluetta (rakkaa, suota, paikoitellen vähän teltan paikkoja, suuria korkeuseroja tms.). Ja jos viitsii kävellä vähän kauemmaksi tiestä, myös erittäin loistavia kalavesiä löytyy.

Kirjoittelen myöhemmin lisää, jos tarvetta esiintyy.
 
75

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
Kelpaako ateistin apu :)
9:ttä kertaa olisi tarkoitus Syksyllä lähteä joten jonkinlaista hahmotusta alueista on hallussa.

Kuten Axel.K. sanoi, autiotupiin ei kannata nojautua kuin aivan suosituimmilla reiteillä (Lemmenjoen jokivarsi, Karhunkierros...iso uuh). Iso osa tuvista on nykyään aikalailla heitteillä ja toisaalta nopein käsi voittaa.

Paljon enemmän saa irti teltassa yöpymisellä, kun voi valita oman leiripaikkansa sieltä mistä huvittaa. Melkein sanoisin, että autiotupia käyttävä ei tiedä mitään vaeltamisesta tai erämaasta.
UKK:llakin suurin osa tuvista on jokilaaksoissa tms. seudulla ja ellei erityisesti pidä 200-300 metrin nousuista niin koko tunturiylänkö jää näkemättä tupia käyttäen.

Kevo on hyvä reitti aloittaa, autiotupia ei siltä reitiltä mielestäni löydy yhtään...pari kotaa tosin.
Reitti on opastettu ja polku sen verran kulunut, ettei eksymisen vaaraa ole. Alue on luonnonpuistoa (tai jotain sellaista) eli siellä ei sitten saa tehdä tulia missään muualla kuin määrätyissä paikoissa, joita on reitillä parin km välein.
Vettä löytyy Lapista aikalailla kaikkialta ja se on joutavaa...tosin kannattaa ihan varmuuden vuoksi katsoa jokea aina vähän matkaa ylävirtaan, ettei siellä makaa kuollutta poroa yms. (OYKS:ssä näitä tapauksia hoidetaan aina välillä).

Kevon kanjonissa hienoa paikkoja ovat ihan kanjoni itsessään, vaikka oikeasti se on aika pieni kolo ja sitten vesiputous, jonka alla jokainen tosimies käy kastautumassa (vesi on n. tajuttoman kylmää).

Maisematkin ovat ihan ok, joskin todellista erämaata ei reitillä näe kuin vähän alusta.
Erämaata etsivän kannattaa sitten eksyä UKK:n itäosiin tai Muotkalle, mutta erämaassa on sitten parempi osata suunnistaa.

Tosiaan takana on nyt 7/8 (ei jaksa laskea) reissua joista pääosa UKK:lla ja sitten nyt kaksi kertaa Muotkalla. Kevolla tuli oltua joskus 14-vuotiaana, joten muistot vähän jo hakusessa.
Hyvä aloittelureitti kuitenkin, ihan eri kaliiperia kuin joku Karhunkierros (vieläkin isompi UUUH 4 metrin valtatiellä kävelemiselle).
Reittien pituudet ovat olleet vaellusporukan kroonisesta aikapulasta johtuen sellaisia 3-4 yön reissuja n. 15-20km päivätahdeilla. Tosiasiassa pitää kyllä mainita etenemisestä sen verran, että kovakuntoinen nuori iso rinkka selässä kulkee maastossa aikalailla max 6 km/h (intissä mitattuna).
Sitten kun kunto(kivun/vitutuksenkesto) ei ole spesialvorcestasoa
niin se tippuu viiteen kilometriin.
Naatiskellen sitä menee 3-4 km/h jos pääsee talsimaan avointa tunturia, mutta kun eteen kasaa normikokoisen tunturin niin nopeus voi tippua nousun takia kilometriin/tuntia.
Kevo tosin on siis kävelty kahden yöpymisen kanssa läpi ja pituuttahan sillä ei ollut kuin 53 km.
 

tombraider

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tampereen Tappara
Itseänikin on päässyt puraisemaan vaelluskärpänen ja kiinnostus Lapin erämaihin on muuttunut totaalisesti.

Mikä on järkevää muonaa mukaan otettavaksi? Itselläni on kuvitelma, että valkoset pavut (Lucky luke) ja lihapulla/nötkötti/tonnikala ovat purkeissa helppoja kuljettaa sekä helppoja työstää. Tietenkin myös sopivan virran avautuessa, myös kalan käristäminen olisi paikallaan ( mikäli tärppää).

Onko energiageelit ja sun muut nykyteknologian ihmeet turhia kassissa? Onko reittien varrella jätteenkeräys paikkoja vai pitääkö muonapuoli suunnitella myös poiskuljettamisen mukaan?

Mikä on parasta vuodenaikaa tarpomiseen Lapissa? Syys-lokakuu olisi omissa hajatelmissa.

Kuten huomaatte, niin aloittelija kyselee suht tyhmiä.
 
Lehmä Kyllikki söi kartongin Norttia ja kuoli.-Zetor-
Begbie 13012006 HPK-Ässät ketjussa "Kun valhetta toistaa riittävän monta kertaa, niin ihmiset saattavat jopa uskoa sen". NIINPÄ!

er_bai_wu

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, LOFC, JJK, NYR, S.S. Lazio, v. Sacher-Masoch
Karhunkierros

Niin, se tuli heitettyä lähes täysimääräisenä olisiko ollut vuosi -94; erinomainen reitti, hyvin merkitty, kauniit maisemat ja melko tiheään yöpymispaikkoja (tuvat, laavut), joten voin suositella. Miinuksena syksyisen ja sateisen sään lietsomat vihaiset itikat. Kiersimme pohjoisesta etelään, eli Rukalle päin, ja Juumassa loppui viinat, joten tulimme asioimistaksilla lopun matkan, kuten todelliset eränkävijät tekevät. Sikäli oikea ratkaisu, että viimeiset 20 kilometriä käsitti muistaakseni kolmen tunturin ylityksen, joka siis jäi nyt kokematta.
 
二百五
"The study of phallicism is the study of religion"
-George Ryley Scott-

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
"Mikä on järkevää muonaa mukaan otettavaksi? Itselläni on kuvitelma, että valkoset pavut (Lucky luke) ja lihapulla/nötkötti/tonnikala ovat purkeissa helppoja kuljettaa sekä helppoja työstää. Tietenkin myös sopivan virran avautuessa, myös kalan käristäminen olisi paikallaan ( mikäli tärppää)."

Kyse on asenteesta, hyvän ruoan eteen pitää tehdä hieman töitä ts. kantaa kilokaupalla sisäfilettä, muurinpohjapannua ja litroittain viiniä ympäri erämaita. Lisäkiloja, kyllä, lisänautintoa, ehdottomasti.
Intissä tuli syötyä ihan tarpeeksi pussiruokia ja näkkileipää maksapasteijan kansssa, itse satsaankin aina metsässä ollessani ravinnon kulinaristisiin puoliin.

Meillä yleensä ekat päivät menevät aikalailla gourmet-annokssilla, vasikanfilettä röstiperunoitten kanssa yms. Yhdellä reissulla yksi porukan jäsen kantoi kokonaisen päivän muovipussia, jossa porofileet marinoituivat jonkinlaisessa punaviinipohjaisessa marinadissa. Pussi kulki siis kädessä niin soitten ylitysten kuin tunturinousujen ajan.
Ainoa ongelma on lihan säilyminen, mutta yleensä siinä syyskuun puolivälissä jolloin olemme liikkeellä on jo niin kylmä (yöpakkaset/lunta tullut useana vuotena) ettei liha pääse hyppimään silmille. Vikalle päivälle kuuluu perinteinen hernekeitto vahvistettuna milloin pekonilla, milloin jollain lihavalmisteella.
Ottaahan se päähän roudata pari päivää muutama kilo hernekeittoa, mutta loppumatka on sitten varsin keveä.


Energiageelit eivät vaelluksessa oikein kannata, hyöty on kyseenalainen ja hinta suhteettoman korkea. Suklaapatukka ja dexalia vesipullossa ajavat saman asian.
Kesävaelluksella tosin nestehuoltoon on kiinnitettävä erityisesti huomiota.

Syyskuu on parasta aikaa etenkin tuolla ylempänä, lokakuussa Muotkan tienoilla on jo miltei varmasti lumi maassa.
Omat reissuni ovat olleet järjestään syyskuun alun ja puolivälin välissä (pääasiasssa tuo n. 15. päivän viikonloppu) ja silloin ruska on ollut vuosi vuoden jälkeen parhaimmillaan eikä ötököistä ole pitänyt välittää.
Onhan minulla parin vuoden kuvalliset matkakertomukset (Muotkalta lähinnä, koska sitä ennen en sellaisia jaksanut tehdä) netissäkin, mutta kukin etsiköön ne itse.
 

Vesuri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vyborg Jesters
Viestin lähetti tombraider
Mikä on järkevää muonaa mukaan otettavaksi? Itselläni on kuvitelma, että valkoset pavut (Lucky luke) ja lihapulla/nötkötti/tonnikala ovat purkeissa helppoja kuljettaa sekä helppoja työstää. Tietenkin myös sopivan virran avautuessa, myös kalan käristäminen olisi paikallaan ( mikäli tärppää).

Onko energiageelit ja sun muut nykyteknologian ihmeet turhia kassissa? Onko reittien varrella jätteenkeräys paikkoja vai pitääkö muonapuoli suunnitella myös poiskuljettamisen mukaan?
Jos suunnittelee vähänkään pitempää vaellusta, kannattaa kaikki säilykepurkit unohtaa kokonaan. Niissä on painostaan aivan liian suuri osa vettä. Kuivamuonat höystettyinä omilla lisukkeilla takaavat hengissä pysymisen. Itse olen kuivannut jauhelihaa, sieniä ja vihanneksia, joita sitten nakkelen sekaan.

Kalaa kannattaa syödä aina kun sitä vaan tulee. Koskaan ei kuitenkaan voi eikä saa suunnitella ruokahuoltoa pyydetyn kalan varaan. Pohjoisesta löytyy kyllä erinomaisia kalavesiä, mutta saaliin saaminen ei ole koskaan varmaa. Nälkäänsä pyytävät kalamiehet pysyvät yleensä nälkäisinä.

Energiageeleistä ja muista hömpötyksistä ei ole kokemuksia. Hyvin on pärjätty ilmankin. Kuntojuomat ja suklaa ovat riittäviä energianlähteitä. Varsinkin kesäkuumalla täytyy huolehtia riittävästä suolan saannista. Juoda täytyy usein, mutta vähän kerrallaan. Suurin virhe on kulkea muutama tunti janoisena ja juoda sitten kerralla mahansa täyteen.
 
Cobol 1.1.2009: En mene sanomaan mitään muista joukkueista ja siitä kuinka niiden johto seuraa Jatkoaikaa, mutta Jokerien johto lukee moneen kertaan päivässä sen mitä kirjoitan.

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Utsjoella on tullut vaellettua vain Muotkatuntureiden alueella. Peltojoen rantamat lienee edelleen ihan mukavaa kalastus/patikointialuetta. Jos kaipaa näköaloja niin nousee tunturiin päiväreissulla.
Kalareissuilla on oltu alueella enemmänkin, mutta silloin on liikuttu autolla joenrantaan.

JOs jylhiä maisemia haet, niin silloin pitäisi suunnata Yliperälle, eli Käsivarren maisemiin. Se on mielestäni ainoa oikea Lappi (olen itse alkuperäinen lappilainen). Toki siellä 50 km ei riitä juuri mihinkään, ellet ensin lennä vesitasolla vaikka Valtijoelle.

Ruoan suhteen olen itse konservatiivi. Ei uusia geeni/energia/ydinvoima-aterioita. Ruoan tulee olla kevyttä kantaa mutta raskasta energiaa. Eli: suolaista lihaa (suolalihaa, metwurstia), riisiä, makaronia, kuivattua lihaa/hedelmiä/marjoja, sokerisia kiisselipusseja, näkkäriä, kiinteää voita. Maastosta otetaan kalaa ja sieniä (rouskut, tatit ja haperot pitäisi kaikkien osata), joilla täydennetään risottoa/pastaa. Mausteet mukaan!

Jos tulee osan reitistä samoja jälkiä pitkin, voi olla hyvä piilottaa osa ruokatavarasta menomatkalla hyvin paketoituna maastoon. Näin esim. perunat, joilla voi herkutella paluureissulla, kunhan vain pitää huolen, että itse löytää piilonsa (eikä hiiret tai ketut).

Juoksevaa vettä Lapissa riittää ja yleensä aina juomakelpoista.

Tupia en ole käyttänyt kuin kerran 30 vuoden vaellushistorian aikana ja silloin oltiin tosi märkiä. Kyllä hyvä teltta kuuluu ehdottomasti vaellukselle. Ainakin siis aloittelijalle se voi olla jo turvallisuustekijäkin (kylmä sadekeli pimeällä ja reitti hieman hakusessa, joku katkoo koipensa eikä pääse etenemään).
 

Timbit

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Canucks, BC Lions
Jos suunnistustaito riittää, niin yksi hyvä reitti on mennä Utsjoelta Karigasniemeen Norjan rajaa myötäillen. Kuivitunturilla kannattaa käydä, ja jos Ailigaksen juurella viettää viimeisen yön, jaksaa siitä jo kävellä yhteen menoon Karigasniemeen.
 
20042006
04052019

c'elysee

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Viestin lähetti Yläpesä
JOs jylhiä maisemia haet, niin silloin pitäisi suunnata Yliperälle, eli Käsivarren maisemiin. Se on mielestäni ainoa oikea Lappi (olen itse alkuperäinen lappilainen).
Laporiginaali olen minäkin. Valitettavan harvoin vaan tulee siellä enää vaelleltua. Lähinnä keskityn kalastusreissuihin Itä-Lapin tammukkapuroille.

Syyskuu on varmasti parasta aikaa Lapissa vaeltaa. Ruska on parhaimmillaan eikä lumikaan ole vielä tullut maahan. Itse tosin käyn siellä yleensä heinä-elokuussa juuri tuon kalastuksen takia.
 

palle fontän

Jäsen
Suosikkijoukkue
RDS
Vaihtoehtoista etenemistä?

Onko kellään kokemusta vaelluksesta kanootilla/kajakilla tai peräti fillarilla Lapin suunnalla? Viimeinen vaihtoehto taitaa kyllä olla melko tuhoontuomittu yritys. Sen verran on mies pistänyt paikkansa remonttiin vuosien varrella, että pidempi vaellus jalan ei houkuta ihan vaan kipukynnyksen kannalta. Ainakin melomalla etenemisestä olen kuullut ihan positiivisia kommentteja, mutta löytyykö täältä omakohtaista kokemusta?
 
YV-spesialisti asuu mutsinsa luona. Aikuiset äijät asuu mutsinsa luona.

Tapparas

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Montreal
Pari vuotta sitten syksyllä laskettiin kuuden hengen porukalla Lätäseno-joki kumiveneellä (käsivarressa). Ensin ajettiin parilla autolla Kilpisjärvelle, josta meidät lennätettiin vesitasolla käsivarren itärajalle päin. Alkujaan meidän piti lähteä Porojärveltä, mutta veden vähyyden takia (syyskuun eka viikko) lähdettiin hieman alempaa (paikan nimeä en muista). Kokemus oli mahtava ja ennen kaikkea kaupunkilaismieltä rauhoittava.

Lätäsenohan on ihka aito erämaajoki eli asutusta yms. sivistykseen viittaavaa ei ole. Ainoita rakennelmia joen varrella ovat metsähallituksen autiotuvat ja niitä onkin juuri sopivin välein. Meidän reissu ei ollut mitenkään tiukasti aikataulutettu sillä matkaan (n.60 km) taisi mennä kuusi päivää. Joka päivä laskettiin pikku pätkä ja loppupäivät kalasteltiin ja maisteltiin pikkuteräviä.

Tältä matkalta jäi kuitenkin ehkä parhaiten mieleen Isokurkkio-kosken laskeminen. Käsittääkseni kyseessä on yksi vaativimmista koskista, mitä kumiveneellä yleensäkään voi/saa laskea. Muuten joki oli varsin leppoisa ja helppo laskea. Mukana meillä oli myös perämoottori, jota hyödynnettiin muutamalla pidemmällä suvanto-osuudella. Loppujen lopuksi saavuttiin kylään nimeltä Markkina (Suomi-neidon kainalossa), josta tämä lentofirman häiskä haki meidät autollaan takaisin Kilpisjärvelle.

"Raskaan" reissun jälkeen mentiin sitten pariksi päiväksi vielä "virkistäytymään" Muonioon ja Ruskarokkiin. Reissu oli hyvä ja voin suositella sitä muillekin.
 
Anteeks ku oon olemassa, sori jos oon syntynyt.

CatWoman

Jäsen
Itse on tullut tehtyä reissuja pääasiassa tunturilapissa ja pään seutuvilla, joten paljon tietoa ei käsivarresta ja itärajan paikoista ei ole. Itselläni haaveissa siintää vielä Utsjoki-Karigasniemi -reitti Paistunturin erämaa-alueen halki.

Muotkaa suosittelen minäkin, jos Kevolle ei pääse. Maisemat on mahtavat ja maasto on helppokulkuista. Tosin reittiä pitää hieman itse suunnitella, sillä mitään valmiita selvästi merkittyjä reittejä ei ole. Alueen läpi kulkee kyllä vanha postipolku, jota pitkin voi mennä, mutta sitä ei ole merkitty ainakaan matkailukarttaan, ja jos harhautuu alkupään polulta, voi sille takaisin löytäminen olla hankalaa.

Jos haluaa mennä merkittyjä reittejä pitkin ja joskus yöpyä autiotuvissa, yksi, muistaakseni juuri n. 50-60km lenkki, on Lemmenjoen kansallispuistossa. Siellä on tosin edelleen kullankaivuuta ja joen penkat paikoitellen rääsitty pahasti, mikä voi kalamiehelle nostaa suuttumuksen pintaan, mutta maisemat on kyllä hienot. Saattaapa siellä törmätä aitoon kullankaivajaan ja jos hyvin käy, niin päästä jopa saunaan ja uimaan rännin patoaltaaseen. Tämä etuoikeus voi tosin koskea vaan naisvaeltajia.

Alempana löytyy sitten Pallas-Hettaa, Yllästä, Pyhää ym. Polut ovat leveitä kuin moottoritiet ja porukkaa lappaa runsaasti. Jos haluaa olla epäsosiaalinen, suosittelen erämaa-alueiden hyödyntämistä. Kuten ylempänä todettiin, oma teltta mukaan.

Hyvän teltan lisäksi suosittelen hyvää karttaa, kompassia ja niiden käyttötaitoa.
 

Tilatiili

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Metaani CH
Partaäijä tempaisi

No mutta iltaa Catwoman & son!

1985 kolusin Kevojoen kanjonin partioporukalla. Se tuntui pikkujannuna sen verran maailman railolta, että tuskin haluan koskaan käydä pilaamassa illuusiotani. Koskien ylityksiä kahlaten, vehreitä rantaniittuja, loppumattomia rinteiden kapuamisia ja paljakkaa. Räiskäleitä ja räntää.

Toissa kesänä laskin kanootilla Sattanen-joen sivuhaaran. Olikos se Soasjoki? Turhan kapea puro se oli, kapeimmillaan varmaan kaksimetrinen uoma. Ja yhdessä tiukassa ulkokurvissa risut kamppasivat kuskit kyydistä. Se oli porloiskis!

Serkkupoikaani pidin satavarmana ikuisena poikamiehenä. Kesälomansakin kyseinen partainssi käytti painumalla viikoiksi yksin erämaahan. No kerran se kuitenkin tuli sieltä akan kanssa. Yksinäiset sielut kohtasivat Urho Kekkosen kansallispuistossa. Olisko pariskunnalla nyt jo viisi penikkaa?
 
Suosikkijoukkue
Venäjä, Lokomotiv Jaroslavl
Osaisiko joku vastata, että onko välillä Ruktajärvi-Kuivi mahdollisuutta yöpyä laavussa, kodassa tai kammissa? Kartasta katselin, ettei tuolla välillä ole autiotupia ollenkaan. Telttaa emme viitsisi raahata mukaan.
 
Ja varjele noita Suomen herroja, etteivät toista kertaa löisi päätään Karjalan mäntyyn - Väinö Linna.

Neely#8

Jäsen
Suosikkijoukkue
Boston Bruins
Lapissa

Itse olen ollut vain kaksi kertaa vaeltamassa,mutta jotenkin pieni kipinä on jäänyt!Eka kerta,muistaakseni -97,suuntautui Ropi-tunturin juurelle,eli Lätäsenon ja Torisenon kupeeseen.Keli oli mitä paskin,satoi koko viikon!Mutta kuitenkin veri veti vielä uudestaan,joten -01 olin kaverini kanssa Iijärvellä,noin 100km Inarista pohjoiseen.Se oli huikea reissu,olimme kanootilla,ja teimme yhden ns.leirin,josta teimme pelkkiä päiväreissuja kevyellä varustuksella!Kannattaa kokeilla,jos hirveät kävelymatkat nappaa!Itse sytyin kyllä!

Toivottavasti ehtisi myös tänä syksynä lähtemään reissuun?
 
Tää on niin tätä

Santtu

Jäsen
Re: Karhunkierros

Viestin lähetti er_bai_wu
Niin, se tuli heitettyä lähes täysimääräisenä olisiko ollut vuosi -94; erinomainen reitti, hyvin merkitty, kauniit maisemat ja melko tiheään yöpymispaikkoja (tuvat, laavut), joten voin suositella. Miinuksena syksyisen ja sateisen sään lietsomat vihaiset itikat. Kiersimme pohjoisesta etelään, eli Rukalle päin, ja Juumassa loppui viinat, joten tulimme asioimistaksilla lopun matkan, kuten todelliset eränkävijät tekevät. Sikäli oikea ratkaisu, että viimeiset 20 kilometriä käsitti muistaakseni kolmen tunturin ylityksen, joka siis jäi nyt kokematta.
Totta, Karhunkierros alkaa vasta viimeisen 15 kilometrin kohdalla, sillä Konttaala on kaamea paikka. Meillä oli aikataulun kanssa ongelmia eli yhden mukana olleen piti ehtiä töihin ja meidän piti vaeltaa viimeisenä päivänä 20 kilometriä ja edessä oli siis tuo tunturihelvetti. Yksi oksensi ja muutkin olivat suorastaan tajuttomassa tilassa eli meni ihan pipariksi koko homma viimeisenä päivänä.

Laavuissa ja tuvissa ei todellakaan ollut mikään viimeinen saa paikan-systeemi vaan saksalaiset turistit ja partiolaiset varastivat kaikki tuvat ja niitä ei pois niistä saanut sitten millään, joten onko tuollainen sääntö muka joskus toiminut?

Sitten on näitä kaupunkivaeltajia, jotka tuovat viinit ja viinat mukanaan ja tyhjät pullot jää aina metsään. On se kumma kun täydet pullot jaksaa kantaa, mutta tyhjänä niistä tulee rasite.

Karhunkierros oli aikoinaan hieno, nyt se on pilattu.
 

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
"Sitten on näitä kaupunkivaeltajia, jotka tuovat viinit ja viinat mukanaan ja tyhjät pullot jää aina metsään. On se kumma kun täydet pullot jaksaa kantaa, mutta tyhjänä niistä tulee rasite."

Älä nyt, meidän porukka on kantanut viinipulloja yli kymmenen vuotta (noh viime vuosina lähinnä kanistereita), mutta aina pullot on kannettu pois tai piiloitettu laskuvarjojääkärin ja tiedustelijan kokemuksella. Pullot toimivat myös hyvänä vastalääkkeenä dementiaa vastaan, vikalla UKK-reissulla olimme miltei varmoja, että olimme yötä samalla paikalla kuin 4 vuotta aikaisemmin, mutta paikka ei jotenkin näyttänyt samalta.
Homman varmisti viinipullon löytyminen kivenkolosta ja sama pullo hmm '95 jotain espanjalaista on yhä siellä Peuranampumapään juurella.

En tiedä mikä tilanne on noissa turistirysissä, mutta erämaassa emme ole koskaan "pullo-ongelmaan" törmänneet ja aivan varma on, ettei meidän pullojamme kukaan löydä.

Pullojen kantamattomuus on ihan periaatekysymys, muut palamattomat roskat kyllä kannetaan, mutta pullot olemme aina nähneet eräänlaisina muistomerkkeinä. Ainakin itse näen vuosikertaviinipullon keskellä erämaata varsin ristiriitaisena asiana ja sen takia niitä sinne aina piiloitammekin.

ja Jags, teltta painaa kuitenkin max 4 kiloa, joten ei se niin paljoa tunnu kenelläkään etteikö sen tuomista eduista voisi nauttia.
Aika puolitiehen jää Lapinvaellus, jos aiotte pelkkiä mökkejä metsästää, mutta kaitpa sitä jostain pitää aloittaa.
 

Axel K.

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Viestin lähetti The Original Jags
...
Telttaa emme viitsisi raahata mukaan.
Nyt sanon kyllä että "älä jumalauta!". Oma majoite on AINA oltava messissä. Aikaisemmin yritin viestittää asian vähän solidaarisemmin, mutta en enää.

Mitä esim. jos porukasta joltain katkeaa jalka, eikä lähellä ole autiotupaa? Alkaa räntä/lumi/vesisade. Sinnekö kaveri jätetään paleltumaan kun osa porukasta lähtee hakemaan apua tai kaveria esim. yritetään saada kantokuntoon?

Toisekseen siihen ei todellakaan kannata luottaa, että karttaan merkitty tupa on siellä missä pitää. Niitä on poltettu.

Kolmannekseen tuvissa ei aina ole tilaa. Totta, että viimeiseenä tulleella on etuajo-oikeus, mutta ainakaan itse en viitsi alkaa tappelemaam. Autiotuvat eivät muutenkaan ole mitään kesämökkejä ts. leiriytymispaikkoja vaan lämmittelyyn ja varusteiden kuivaamiseen tarkoitettuja paikkoja. Jos esim. haluaa pitää leiriä pitempään, tulee se tehdä teltalla.

Neljänneksi teltassa on ainakin kesällä mukavampi nukkua kuin tuvassa. Aina löytyy joku joka lämmittää tuvan liian kuumaksi. Ja itse en ainakaan halua erämaalomallani tehdä kompromisseja ja olla solidaarinen muuta kuin oman porukan kesken. Tuvassa täytyy kuitenkin "käyttäytyä".

Siinä nyt aluksi. Kerron lisää syitä, jos kiinnostaa...
 
75

Tenho

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp
Suoraan sanoen vututtaa jotkut hemmetin pullojen jemmaajat. Minkä kiven alta tälläisetkin sankarit on kaivettu?
Jaksa nyt muuta kirjoittaa.
 
Careful with That Axe, Eugene.

Ruutuässä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Nostetaanpa ketju ylös. Ilokseni huomasin, että Jatkoajasta löytyy näin paljon innokkaita retkeilijöitä ja vaeltajia. Mukava lukea ihmisten kokemuksia ja vinkkejä. Itse en ainakaan vielä ole netistä löytänyt mitään tasokasta keskustelupalstaa retkeilyyn ja vaeltamiseen liittyen.

Vaeltaminen on aina kiinnostanut meikäläistä, mutta vielä ei ole tullut lähdettyä. Tänä keväänä kärpänen sitten puri vähän kovempaa, joten ostin hiukan tarvikkeita (teltan, repun, makuupussin ja -alustan, trangian sekä kengät). Tarkoituksena olisi harjoitella aluksi Nuuksiossa viikonlopun mittaisilla retkillä elämää luonnossa. Ruoanlaittoon ym. liittyvät niksit olisi hyvä osata ennen mitään suurempaa reissua. Periaatteessa kiinnostaisi lähteä syksyllä Lappiin, mutta tyttöystävä on rauhoitellut ja pistänyt jäitä hattuun, että katsotaan ensin miten Nuuksiossa menee.

Olisi kiinnostavaa kuulla kokeneempien vinkkejä liittyen ruoanlaittoon, reitin suunnitteluun yms. Miten noviisina yleensäkään kannattaa lähteä pidemmille retkille ja mitkä ovat sopivan mittaisia päivämatkoja? Olisi varmasti hyvä lähteä yhdessä kokeneempien vaeltajien kanssa, mutta todennäköisesti tulee reissattua yhdessä tyttöystävän kanssa, jolla on vielä vähemmän kokemusta kuin minulla. Itse uskoisin jaksavani kantaa vähän enemmän tavaraa ja kunto on ihan hyvä. Armeijan käymisestä on tässäkin apua, samoin siitä että on maalta kotoisin.
 

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
Ruutuässä sanoi:
Nostetaanpa ketju ylös. Ilokseni huomasin, että Jatkoajasta löytyy näin paljon innokkaita retkeilijöitä ja vaeltajia. Mukava lukea ihmisten kokemuksia ja vinkkejä. Itse en ainakaan vielä ole netistä löytänyt mitään tasokasta keskustelupalstaa retkeilyyn ja vaeltamiseen liittyen.
No en tiedä miten tason määrittelet, mutta relaa.comista tai vaellusnetin jäänteiltä kyllä löytyy kiintoisaa keskustelua. Ja toki nyysseissä sfnet.harrastus.retkeily on hyvä paikka esittää kysymyksiä, vaikka ryhmä muuten vaikuttaakin hiljaiselta.

Tarkoituksena olisi harjoitella aluksi Nuuksiossa viikonlopun mittaisilla retkillä elämää luonnossa. Ruoanlaittoon ym. liittyvät niksit olisi hyvä osata ennen mitään suurempaa reissua. Periaatteessa kiinnostaisi lähteä syksyllä Lappiin, mutta tyttöystävä on rauhoitellut ja pistänyt jäitä hattuun, että katsotaan ensin miten Nuuksiossa menee.
Jos kokemus on tuota luokkaa, mutta into kova, niin silloin ehdottomasti kannattaa harjoitella ihan jo metsässä elämistä lähimaastossa. Muuten on suuri vaara, että onnistuu tuhoamaan itseltään vaellusinnon loppuiäksi, kun ensimmäinen Lapin reissu menee reisille osaamattomuuden takia.
Ruoanlaittoon liittyvät niksit? Mitä ne on :)

Samalla lailla se kattila toimii, vaikka sitä kaasulla/spriillä lämmittää ja paistinpannut samoin. Se kannattaa tosin oppia jo nopeasti, että Marinolia ei kannata kaataa ruokaan.

Olisi kiinnostavaa kuulla kokeneempien vinkkejä liittyen ruoanlaittoon, reitin suunnitteluun yms. Miten noviisina yleensäkään kannattaa lähteä pidemmille retkille ja mitkä ovat sopivan mittaisia päivämatkoja? Olisi varmasti hyvä lähteä yhdessä kokeneempien vaeltajien kanssa, mutta todennäköisesti tulee reissattua yhdessä tyttöystävän kanssa, jolla on vielä vähemmän kokemusta kuin minulla. Itse uskoisin jaksavani kantaa vähän enemmän tavaraa ja kunto on ihan hyvä. Armeijan käymisestä on tässäkin apua, samoin siitä että on maalta kotoisin.
Tjaa-a, meillä on aina kulkenut osittain reissujen lyhyydestä johtuen kunnon safkat mukana. Sisäfileet yms. pystyy kyllä valmistamaan maastossakin, jos vain näkee vähän vaivaa. Hyvä, tai siis loistava, ruoka myös lisää nautintoa koko reissusta.
Intissä ja sitten kertauksissa söin aivan tarpeeksi sissimuonia, joten eipä houkuta tippaakaan viilata grammoja ja valita ruoaksi pussiruokia.
Käytännössä reissun pituus ja toisaalta kelit määräävät paljolti ruokien laadun.
Myöhään syksyllä Lapissa on öisin pakkasta, joten tuoreruokakin säilyy hyvin, kesällä taas on pakko tinkiä ja korkeintaan ensimmäisinä päivinä voi sitten syödä kunnon ruokia.
Viikonloppureissulla Nuuksiossa voi toki sitten ottaa mukaan ihan mitä tahansa, jos harjoitella tahtoo niin sehän onnistuu kotioloissakin, käyttää vain astioina Trangian kattiloita yms.
Paistinpannuksihan kannattaa ottaa ihan normaali teflon-pannu esim. joku vanha pannu, jonka nokeentumisella yms. ei ole niin väliä. Mikään ei rasita niin paljoa kuin polttaa ruokaa pohjaan, joten kunnon astiat ovat A ja O kunnollisessa maastogourmetissa.

Reitin suunnittelussa taas merkitsee eniten se, että miten hyvin olet sinut kartan kanssa. Jos suunnistus on haparoivaa, niin sitten kannattaa suosiolla unohtaa erämaat ja tyytyä erinäisiin polkureitteihin. Jos tosiaan erämaihin tahtoo, niin joko opettelee luottamaan sokeasti GPS:ään tai sitten alkaa käydä paikallisilla Iltarasteilla.

Kokeneen vaeltajan/porukan kanssa on hyvä aloittaa vaellusura, silloin saattaa välttää helposti monia aloittelijan virheitä ja sitä kautta päästä oppirahoista vähemmällä, mikä taas säilyttää vaellusinnon jne.
 

Aatos

Jäsen
Melontaretki Acerbin Keino - Jerisjärveltä Muonioon



- retkiä järjestetään sopimuksen mukaan tarvittaessa
- retken kesto n. 6-8 tuntia
- matkan pituus 28 km
- retki sopii hieman melontakokemusta omaaville
- minimi osanottajamäärä 4 h. maksimi 15 h.

Tullut vedettyä joskus läpi, mahtava reitti.
 

Harkins#33

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Ville Peltonen, Rem Murray, DEFC #18
Itselläni on tullut kaksi vuotiaasta asti käytyä isäni kanssa kalastusreissuilla Lapissa, nyt viime aikoina on valitettavasti jäänyt vähäiseksi tuo reissaaminen, mutta kyllä tässä joku vuosi on ihan pakko taas lähteä.
Aluksi reissumme suuntautuivat tosin vain johonkin Luttojoelle tms. sillä eihän tuollainen pieni kaveri pidemmälle jaksa.
Sitten hieman vanhempana, olisiko ollut 11 vuotiaana tehtiin ensimmäinen pidempi reissu Lätäsenolle, vaellus sinne oli sinällään jo kokemus, mutta kaksi viikkoa suht erämaassa, siinä oli sitä jotain.

Sitten siitä eteenpäin matkustettiinkin jo käsivarteen, parilla ensimmäisellä kerralla kävelimme Kilpisjärveltä Rommaenolle, matkaa kertyi n.40km yhteen suuntaan ja maisemat, upeaa.
Noihin reissuihin kului yleensä se kolmisen viikkoa, rankka reissuhan se on, mutta kokemuksena unohtumaton.
Kuvitelkaa nyt, tyyni keskikesän yö, keskiyön aurinko paistaa ja koski kohisee.
Mikä siinä on ollessa kauniissa Lapin erämaassa hyvässä seurassa kalastaen ja rauhasta nauttien.
Kyllä siinä sielu lepää.
Noiden reissujen jälkeen ollaan sitten pari kertaa lennetty vesitasolla Kilpisjärveltä Rommajärvelle ja siitä sitten loppumatka kävelty.
Mutta tuollaiselle reissulle kun lähtee, niin vähintään se viikko siellä pitää olla.

Ruokana nyt yleensä on ollut pussiruokaa ja joitain säilykkeitä, näkkileipää (tammukan kanssa aivan loistavaa), ruisleipää ja tietysti itse pyydettyä kalaa.
Vaellusmatkan aikana on ollut naposteltavana kuivattuja aprikooseja tai muuta vastaavaa sekä suklaata.
Ja tuolla erämaassa tosiaan ei tarvitse janoon kuolla.
Kylmiä erämaapuroja löytyy kyllä matkan varrelta
Vaeltaessa kannattaa vain muistaa juoda säännöllisesti.

Yleensä reissujen ajankohta on ollut siinä heinä-elokuussa johtuen siitä, että olemme lähteneet nimenomaan kalastamaan.

Hyttysiä ja mäkäräisiähän tuolta siihen aikaan löytyy suht paljon, mutta niihinkin tottuu kyllä.

Maisemat ovat upeat, mutta myös suht petolliset, sillä jos et yhtään osaa suunnistaa taikka tutkia karttaa, niin eksyt kyllä todella helposti sillä tunturit näyttävät melkoisen samanlaisilta, varsinkin ensikertalaisen silmin.

Mutta suosittelen lämpimästi vaellus/kalastusreissua Lapin erämaahan.
Sen taian tunnet vasta siellä paikanpäällä!
 
Suosikkijoukkue
Venäjä, Lokomotiv Jaroslavl
Mä kävin toissa kesänä Kevolla Utsjoella. En mennyt sitä perinteistä kanjonin reittiä, vaan poikkesin Paistunturin erämaassa. Yhteensä matkaa tuli n. 80 km. Kyseessä oli kesäkuun ensimmäinen viikko, joten kylmää oli. Välillä satoi jopa rakeitakin.

Olihan tuo reissu, eikä kommelluksiltakaan vältytty, mutta enpä ala niistä tässä enempää kertomaan.
 
Ja varjele noita Suomen herroja, etteivät toista kertaa löisi päätään Karjalan mäntyyn - Väinö Linna.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy