Urtaslaakso on varmaan maisemien puolesta Suomen hienointa seutua ja parhaiten varjeltu salaisuus. Taksi vie Kilpisjärveltä Didnujohkan lähtöpaikalle, josta on muistaakseni 13 km Lossujärven tuvalle, ja sieltä 19 km Pihtsusjärvelle, joten siinä on jokseenkin sopivasti kahdeksi päiväksi käveltävää. Matka Pihtsusjärvelle on siis jonkun verran lyhyempi tätä kautta kuin kalottireittiä. Sitten voi mennä takaisin Kilpisjärvelle kalottireittiä pitkin, jolloin ei tule paljonkaan samaa reittiä käveltäväksi kahteen kertaan.
Ainut ongelma (niiden kivikkojen lisäksi) on Pihtsusjoen ylittäminen kahlaamalla, se on vaikea ainakin veden ollessa korkealla. Kannattaa varata hyvät ylitysvarusteet (sauva, ylityskengät) mukaan ja miettiä varasuunnitelma, jos joen yli ei olekaan menemistä.
Olipa hyvä, että ketju nousi taas sillä minähän tosiaan kävin syyskuussa Käsivarressa juuri Urtaslaakson kautta. Suosittelen varauksettomasti tuota reittiä kaikille.
@Telaketju mainitsema Didnujoen ylitys meni meiltä mallikkaasti kun olimme jo etukäteen siitä lukeneet ja ottaneet jopa GPS-koordinaatit ylös. Muilla vaeltajilla ei sen sijaan mennyt tuo kohta kovinkaan hyvin mitä tuli seudulla juteltua. Osa oli jopa nähnyt ne nuolet mistä ylempänäkin oli puhetta, mutta selitelleet itselleen, että syy on joku muu kuin ihmisten oikealle polulle ohjaaminen. Niin sitä voi olla varma omasta sijainnistaan, että hylkää kaikki vinkit. Siellä oli vaellettu järjestään ohi ja sitten kierrelty tunturinrinteitä Lossulle.
Lossulla en ollut kovin varma "parhaiten varjellusta salaisuudesta" kun tupa oli täynnä (8 henkeä), pihalla yksi teltta ja Norjan puolen mökillekin tuli illalla porukkaa. Hyvin tuollakin seudulla ruskaretkeilijöitä on. Myöhemmin kun saavutimme Kalottireitin niin siellähän sitä väkeä käveli peräkanaa ja mökeissä nukkui enemmän väkeä kuin ohjeet antaisivat myöten, joten siihen verrattuna salaisuutena tuota Urtaslaaksoa voi pitää. Laaksohan on todella kaunis ja sitä jää aina ihmettelemään millaista maisemaa Suomestakin löytyy.
Matkan päätavoitteena meillä oli käydä huiputtamassa Govddosgaisi tässäkin ketjussa mainitun vaellustarinan innoittamana - "Kovat jätkät käy Kovddolla". Siinä onnistuttiin nousemalla Urtashotellilta suoraan rinnettä ylös ja sitten puron kovertamaa kurua huipulle ohittaen huippua kiertävät jyrkänteet. Tuo on ihan siedettävä nousupaikka, jos tuon tunturin huiputtamista ajattelee. Hieman nousu jännitti kun aamulla oli lumi maassa ja päivälläkin tuiskutteli välillä. Huipulla oli rakka ohuessa lumessa iltapäivälläkin, joten askelia piti varoa. Pirun kylmä siellä huipulla oli eikä oikein sopivia vaatteitakaan ollut loppujen lopuksi mukana. Onneksi saatiin nousta tuulen suojassa ihan huipulle asti. Näpit jäässä muutama kuva hymyilevistä kasvoista ja toki muutama kuva myös Urtaslaaksosta Govddon vinkkelistä. Sitten viesti kotopuoleen ja takaisin alas Govddon ja Pihtsusjunnin satulaan, josta mentiin yli Pihtsusjärven puoleiselle rinteelle. Illan leiripaikka löydettiin sieltä rinteeltä jostain 800 metristä pikkulampien tuntumasta. Upeat maisemat sieltäkin järven suuntaan. Muu reitti menikin sitten Haltin ja Ridnin huippujen kautta Pihtsuskönkäälle ja joen yli kahlaamosta. Kahlaamossa ei ollut vettä liiaksi ja siitä pääsi ihan urheilematta ylitse. Lopulta Urtaslaakso käveltiin toiseen suuntaan uudelleen ja auton luokse Didnulle.
Kalottireitti tosiaan oli kuin täyteen ammuttu syyskuussa, joten jos rauhaa haluaa niin oikea paikka tuo ei ole. Urtaksella saa kävellä rauhassa ja vaikka siellä muutama muukin on, niin eipä tungokseksi äidy kuin ehkä tuvalla. Teltassa nukkumalla väistää senkin.
Matkamme päätavoitteesta sen verran, että Govddosgaisilla on vaativan tunturin maine ja onhan se ihan eri luokkaa vaativuustasoltaan kuin vaikkapa Halti tai Ridni, jotka molemmat oikeastaan voi kävellä ylös sen kummemmin reittiä suunnittelematta. Haltille on selkeä polku ja Ridnillä loivaa tunturinummea riittää ylös asti. Jos haastetta kaipaa niin ehdottomasti kannattaa käydä Govddosgaisilla. Ei siellä ruuhkaa ainakaan ole. Govddolle ei oikein ole mitään hyvää reittiä ja väitän että me käytimme sitä parasta (nousu Govddon ja Pihtsusjunnin satulan välistä). Sitten sitä rakkaa ja osittain myös jyrkähköä rinnettä on jonkun verran. Tarkasti kävelemällä varmasti onnistuu. Fiilis huipulla oli kuin suuremmankin mäen valloittajalla. Jos Urtaslaakso on hieno laakson pohjalta katsottuna niin Govddon huipulta sen käsittää vasta kokonaan. Hieno keikka.
