Ahar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp, Pelicans, Suomi, Ruotsi, Columbus
Minkä painoisella kantamuksella olet ollut liikkeellä? Onhan siinä toki ero hölkätä vaikka 10kg selässään kuin könytä se vakio 30kg...
Repun lähtöpaino on yleensä siinä 25-30 kilon välissä. Saisihan tuota kevyemmäksikin, mutta kun on tullut tavaksi kantaa hieman ylimääräisiä mukavuustuotteita mukana...
 
Ei tämä ole ensimmäinen kerta. Menemättä hirveän pitkälle menneisyyteen niin Jyppifaneilla on tästä jo pitkä historia. Tämä tosin kohdistettiin omaisuuteen eikä henkilöihin ja se viittaa kieltämättä anarkisteihin.
-Action Bronson-

Vesuri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vyborg Jesters
Kyllähän nuo parinkymmenen kilometrin päivämatkat tuolla ovat muuhun lappiin verrattuna suht rankkoja, kun paikoin pääsee vain vajaa kaksi km tunnissa eteenpäin, vaikka on koko ajan liikkeessä, mutta kun aamulla ajoissa liikkeelle lähtee, niin hyvinhän nuo menee. Ensimmäisen reissun aikoinaan tuonne tein siten, että kävelin luontotuvan parkkipaikalta Pitsusjärvelle. Seuraavana päivänä Haltin huiputus ja paluu Meekolle, mistä kolmantena päivänä takaisin Kilpisjärvelle. Silloin tuli jalat kipeiksi, vaikka rakkoja ei muistaakseni tullut yhtään.
Noilla päivämatkoilla ei ehdi juuri kalastamaan tai paljoa muutakaan. Itse tykkään mennä aikalailla rauhassa, kalastella, kuvailla ja taivastella muutenkin. Parit kerrat Haltilla käynyt ja molemmilla kerroilla mennyt Muurivvaran kupeesta Kahperukselle ja Meekon länsipuolelta Pitsukselle. Takaisin idempää Saivaaran, Porovaaran kautta Rommaenolle, jossa kalastellut päivän. Sieltä suoraa reittiä Termiksen kautta pois. Melkoinen kierto tulee ja aikaa tärvääntyy, mutta hienoja paikkoja eikä ongelma kun aikaa varattuna riittävästi.
 
Cobol 1.1.2009: En mene sanomaan mitään muista joukkueista ja siitä kuinka niiden johto seuraa Jatkoaikaa, mutta Jokerien johto lukee moneen kertaan päivässä sen mitä kirjoitan.

Fordél

Jäsen
Joskus tekisi mieli hölkkäillä Kilpisjärveltä Haltille. Vaikea reitti tottakai, mutta ovat sitä muutkin tehneet, kuten nämä kaksi Korson Kenguruiden heppua (linkki vie YouTubeen). Pari viikkoa sitten tuli oltua juuri Killpisjärvellä kolme päivää ja tämä ajatus hiipi jälleen kerran mieleen. Odotellaan jos joku järkkäisi tonne polkujuoksukisan niin saisi huollon muiden toimesta.
 
“You never actually own a Patek Philippe, you merely look after it for the next generation.”

Ahar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp, Pelicans, Suomi, Ruotsi, Columbus
Joskus tekisi mieli hölkkäillä Kilpisjärveltä Haltille. Vaikea reitti tottakai, mutta ovat sitä muutkin tehneet, kuten nämä kaksi Korson Kenguruiden heppua (linkki vie YouTubeen). Pari viikkoa sitten tuli oltua juuri Killpisjärvellä kolme päivää ja tämä ajatus hiipi jälleen kerran mieleen. Odotellaan jos joku järkkäisi tonne polkujuoksukisan niin saisi huollon muiden toimesta.
Arvostettava suoritus, varsinkin kun ainoa suht hyvä alusta on vain Kuonjarin ja Meekon välillä ja Tsahkaljärven päästä poroaitaa ylöspäin. Muutoin koko reitti on rakkaa ja teräväreunaisia kiviä vierivieressä. Jos henkilökohtaisesti yrittäisin tuon lenkkitossuilla juosta, niin nilkat menisi varmuudella jossain vaiheessa ympäri ja reissu loppuisi siihen. Kävellessäkin maiharit jalassa nilkat muljui useampaankin kertaan, mutta vahva varsi pelasti nyrjähdyksiltä ja pahemmiltakin.
 
Ei tämä ole ensimmäinen kerta. Menemättä hirveän pitkälle menneisyyteen niin Jyppifaneilla on tästä jo pitkä historia. Tämä tosin kohdistettiin omaisuuteen eikä henkilöihin ja se viittaa kieltämättä anarkisteihin.
-Action Bronson-

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Oletko muuten koskaan lähestynyt Haltia lännestä Norjan puolelta. Urtaslaakso jne.? Olen itse kerran nähnyt Kalottireitin Kilpisjärveltä Haltille enkä sinänsä samaa polkua haluaisi taivaltaa uudelleen vaikka upeita paikkoja sen varrella on.
Urtaslaakso on varmaan maisemien puolesta Suomen hienointa seutua ja parhaiten varjeltu salaisuus. Taksi vie Kilpisjärveltä Didnujohkan lähtöpaikalle, josta on muistaakseni 13 km Lossujärven tuvalle, ja sieltä 19 km Pihtsusjärvelle, joten siinä on jokseenkin sopivasti kahdeksi päiväksi käveltävää. Matka Pihtsusjärvelle on siis jonkun verran lyhyempi tätä kautta kuin kalottireittiä. Sitten voi mennä takaisin Kilpisjärvelle kalottireittiä pitkin, jolloin ei tule paljonkaan samaa reittiä käveltäväksi kahteen kertaan.

Ainut ongelma (niiden kivikkojen lisäksi) on Pihtsusjoen ylittäminen kahlaamalla, se on vaikea ainakin veden ollessa korkealla. Kannattaa varata hyvät ylitysvarusteet (sauva, ylityskengät) mukaan ja miettiä varasuunnitelma, jos joen yli ei olekaan menemistä.

Noissa Käsivarren rankoissa maastoissa suosittelen kyllä alle 20 kilon rinkkaa ja alle 20 kilometrin päivämatkoja (yksi autiotupien väli kerrallaan on ihan passeli vauhti, vaikka lyhimmillään noiden väli kalottireitillä taitaa olla jotain 9 km). Jääpä aikaa kalastukseen, maakotkien ja piekanoiden bongailuun ym. Sään ja sääskitilanteen salliessa on mukavaa pitää kunnon lounastauko ulkoilmassa ruokalepoineen, sekä muutoinkin välillä vain istuskella ja katsella maisemia. Autiotuvat on kuitenkin suunnilleen samanlaisia sisältä kaikki, niin mitäpä niitä kohti kiirehtimään...

Eipä sillä, itsellä ei kyllä paikkojen kestävyys ja kunto mitenkään edes riittäisi tuollaiseen Aharin 25-30 kilon rinkan raahaukseen 25 km päivämatkoilla. Mahdoton ajatuskin kuin 300 kilon penkkipunnerrus.
 

Kulkuri

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Mites Saanan valloitus onnistuu talvella pimeässä? Ajateltiin kavereiden kanssa lähteä vähän lappiin ajelemaan marras-joulukuun vaihteessa ja ohessa käydä Saanan huipulla. Pimeäähän tuolloin jo on ja varmaan aika lumistakin. Kokemusta vaelluksesta melko vähän ja varusteet vaatimattomat.
 

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
No aurinko ei nouse, mutta valoisaa hämärää on viitisen tuntia puoli kymmenestä puoli kolmeen. Tietystl lamppuja pitää ottaa mukaan vaikka aikoisi valoisan aikana ehtiäkin. Jos lunta on vähän, niin saattaahan tuota polkua pystyä seuraamaan huipulle asti ja takaisin. Jos lunta on paljon, niin siihen luulisi kosahtavan yrityksen.

Sitten on se suurin ongelma, eli pakkasen ja tuulen yhteisvaikutus. Jos on huonot varusteet niin hypotermiahan tuolla ylhäällä iskee.

Ei ole kyllä omakohtaista kokemusta muussa kuin hellesäässä Saanalle noususta. Joulukuussa saisi olla aika ihanneolosuhteet (ei juurikaan lunta, vain vähän pakkasta, huipullakin lähes tyyni keli) että viitsisin edes harkita.
 
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Mites Saanan valloitus onnistuu talvella pimeässä? Ajateltiin kavereiden kanssa lähteä vähän lappiin ajelemaan marras-joulukuun vaihteessa ja ohessa käydä Saanan huipulla. Pimeäähän tuolloin jo on ja varmaan aika lumistakin. Kokemusta vaelluksesta melko vähän ja varusteet vaatimattomat.
Vaatetta enemmän kuin riittävästi mukaan, sää voi muuttua nopeasti, ja ylimääräisiä valonlähteitä myös. Käsittääkseni Kilpisjärvellä ei ole vielä tällä hetkellä lunta juuri ollenkaan, joka tietysti helpottaa jalan etenemistä. Vielähän tässä ehtii rojahtaa kunnon lumet ennen reissuanne.

Saanalla on hyvä huomioida, että riittävän kapuaminen jälkeen on melkoisen jyrkkää pudotusta vähän joka puolella. Koillisesta eli porrasreittiä kiivettäessä ja samaa polkua palattaessa ollaan koko ajan reilusti turvallisen matkan päässä jyrkänteistä. Onhan tuolla tilaa vähän reitiltäkin poiketa, mutta ihan kesäaikaan ja hyvällä poutakelillä huomaa joskus päätyneensä pystysuoran seinämän reunalle ihmeen äkkiä. Varovaisuudesta ei ole tässäkään suhteessa haittaa.
 
Ancylusjärven jää, on taakse jäänyttä elämää.

M@rko77

Jäsen
Suosikkijoukkue
LFC, FC Lahti ja Pelicans
Olisiko vinkkiä aloittelijalle sopivasta kierroksesta esim. UKK:n maisemissa? Yö ulkona / autiotuvassa..
 
”Venäläinen optimisti opettelee englannin kieltä, pessimisti kiinaa. Realisti opettelee kokoamaan Kalashnikovin...”
Olisiko vinkkiä aloittelijalle sopivasta kierroksesta esim. UKK:n maisemissa? Yö ulkona / autiotuvassa..
Viime keväänä vein ensikertalaisen naisihmisen vaeltamaan Saariselälle. Jos helpohkoa kolmen-neljän päivän rengasreittiä haluaa, niin esimerkiksi lähtö Kiilopäältä Niilanpäiden kautta kohti Suomujoen latvoja. Ensimmäinen yö esimerkiksi Suomun latvojen laavun tuntumassa teltassa tai Suomunruoktun kämpällä. Siitä edelleen Suomujoen varsia seuraillen kohti koillista. Välissä ehkä yö laavussa tai teltassa esimerkiksi Salonlammilla. Tästä edelleen jokivarsia myötäillen Lankojärven autiotuvalle, yöpyminen kämpässä tai teltassa. Seuraavana aamuna Lankojärveltä Rautulammin kautta Kiilopään tuntumaan (Niilanpäille tai Luulammille) viimeiseksi yöksi (teltta) tai suoraan Kiilopäälle ja kotiin.

Tuolle reitille mahtuu sopivasti helpompaa metsäpolkua ja toisaalta mahtavia tunturimaisemia ja Raututunturien tunturinummia. Kannattaa googlettaa, blogeista löytyy kyllä kivasti erilaisia variaatioita. Tiettyä turvallisuuden tunnetta tuo se, että todennäköisesti tällä reitillä kohtaa myös muita ihmisiä. Me olimme ennen sesongin alkua, ja näimme neljään päivään yhteensä neljä ihmistä, mutta yhden joka päivälle kuitenkin. Tällä kohteella sain sytytettyä lapinkuumeen myös omaan seuralaiseeni.
 
Urheiluministeri

Telaketju

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Ainut ongelma (niiden kivikkojen lisäksi) on Pihtsusjoen ylittäminen kahlaamalla, se on vaikea ainakin veden ollessa korkealla. Kannattaa varata hyvät ylitysvarusteet (sauva, ylityskengät) mukaan ja miettiä varasuunnitelma, jos joen yli ei olekaan menemistä.
Toinen (pieni) ongelma saattaa tulla vastaan jo Norjan puolella, nimittäin tuolla reitillä pitää osata kääntyä Didnun varresta oikealla kohdalla. Tuurilla saattaa löytyä kivistä rakennettu nuoli, joka osoittaa kääntöpisteen. Niillä jotka kulkevat GPS:n ja siinä toimivien norjalaisten karttojen kanssa, ei tietenkään tule tätä ongelmaa. Kaiken kaikkiaan Urttaksen reitti on kyllä ehdottomasti koettava sekä talvella että kesällä.

Vaatetta enemmän kuin riittävästi mukaan, sää voi muuttua nopeasti, ja ylimääräisiä valonlähteitä myös. Käsittääkseni Kilpisjärvellä ei ole vielä tällä hetkellä lunta juuri ollenkaan, joka tietysti helpottaa jalan etenemistä. Vielähän tässä ehtii rojahtaa kunnon lumet ennen reissuanne.
@Kulkuri
Heti kannattaa tosiaan opetella pukeutumaan kehon lämpötilan mukaan. Kiivetessä on taatusti lämmin, joten villa-alusvaatteet (tai polypropeiiniset) ja päällä viimalta suojaava kuorikerros (gore-tex tms.) yleensä riittää. Tuulettomissa oloissa pelkästään alusvaatteetkin (!). Hikoilu ei ole suositeltavaa, koska märät kamppeet ovat suorastaan vaaralliset kovissa oloissa. Sitten kun pysähtyy huipulla, niin kerroksia nopeasti väliin. Ja ei koskaan puuvillaisia vaatteita alimmaksi. Ne imevät kosteutta ja muuttuvat todella kylmiksi, toisin kuin villa ja tekniset kuidut. Jälkimmäiset kyllä sitten haisee naalin pesältä reissun jälkeen.
 
"The Flat Earth Society has members all around the globe" – A tweet by the Flat Earth Society
"Say that again, but slowly" - Friendly Atheist responding

vanukas

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Sebastian Ahon kiekkokoulu
Urtaslaakso on varmaan maisemien puolesta Suomen hienointa seutua ja parhaiten varjeltu salaisuus. Taksi vie Kilpisjärveltä Didnujohkan lähtöpaikalle, josta on muistaakseni 13 km Lossujärven tuvalle, ja sieltä 19 km Pihtsusjärvelle, joten siinä on jokseenkin sopivasti kahdeksi päiväksi käveltävää. Matka Pihtsusjärvelle on siis jonkun verran lyhyempi tätä kautta kuin kalottireittiä. Sitten voi mennä takaisin Kilpisjärvelle kalottireittiä pitkin, jolloin ei tule paljonkaan samaa reittiä käveltäväksi kahteen kertaan.

Ainut ongelma (niiden kivikkojen lisäksi) on Pihtsusjoen ylittäminen kahlaamalla, se on vaikea ainakin veden ollessa korkealla. Kannattaa varata hyvät ylitysvarusteet (sauva, ylityskengät) mukaan ja miettiä varasuunnitelma, jos joen yli ei olekaan menemistä.
Olipa hyvä, että ketju nousi taas sillä minähän tosiaan kävin syyskuussa Käsivarressa juuri Urtaslaakson kautta. Suosittelen varauksettomasti tuota reittiä kaikille. @Telaketju mainitsema Didnujoen ylitys meni meiltä mallikkaasti kun olimme jo etukäteen siitä lukeneet ja ottaneet jopa GPS-koordinaatit ylös. Muilla vaeltajilla ei sen sijaan mennyt tuo kohta kovinkaan hyvin mitä tuli seudulla juteltua. Osa oli jopa nähnyt ne nuolet mistä ylempänäkin oli puhetta, mutta selitelleet itselleen, että syy on joku muu kuin ihmisten oikealle polulle ohjaaminen. Niin sitä voi olla varma omasta sijainnistaan, että hylkää kaikki vinkit. Siellä oli vaellettu järjestään ohi ja sitten kierrelty tunturinrinteitä Lossulle.

Lossulla en ollut kovin varma "parhaiten varjellusta salaisuudesta" kun tupa oli täynnä (8 henkeä), pihalla yksi teltta ja Norjan puolen mökillekin tuli illalla porukkaa. Hyvin tuollakin seudulla ruskaretkeilijöitä on. Myöhemmin kun saavutimme Kalottireitin niin siellähän sitä väkeä käveli peräkanaa ja mökeissä nukkui enemmän väkeä kuin ohjeet antaisivat myöten, joten siihen verrattuna salaisuutena tuota Urtaslaaksoa voi pitää. Laaksohan on todella kaunis ja sitä jää aina ihmettelemään millaista maisemaa Suomestakin löytyy.

Matkan päätavoitteena meillä oli käydä huiputtamassa Govddosgaisi tässäkin ketjussa mainitun vaellustarinan innoittamana - "Kovat jätkät käy Kovddolla". Siinä onnistuttiin nousemalla Urtashotellilta suoraan rinnettä ylös ja sitten puron kovertamaa kurua huipulle ohittaen huippua kiertävät jyrkänteet. Tuo on ihan siedettävä nousupaikka, jos tuon tunturin huiputtamista ajattelee. Hieman nousu jännitti kun aamulla oli lumi maassa ja päivälläkin tuiskutteli välillä. Huipulla oli rakka ohuessa lumessa iltapäivälläkin, joten askelia piti varoa. Pirun kylmä siellä huipulla oli eikä oikein sopivia vaatteitakaan ollut loppujen lopuksi mukana. Onneksi saatiin nousta tuulen suojassa ihan huipulle asti. Näpit jäässä muutama kuva hymyilevistä kasvoista ja toki muutama kuva myös Urtaslaaksosta Govddon vinkkelistä. Sitten viesti kotopuoleen ja takaisin alas Govddon ja Pihtsusjunnin satulaan, josta mentiin yli Pihtsusjärven puoleiselle rinteelle. Illan leiripaikka löydettiin sieltä rinteeltä jostain 800 metristä pikkulampien tuntumasta. Upeat maisemat sieltäkin järven suuntaan. Muu reitti menikin sitten Haltin ja Ridnin huippujen kautta Pihtsuskönkäälle ja joen yli kahlaamosta. Kahlaamossa ei ollut vettä liiaksi ja siitä pääsi ihan urheilematta ylitse. Lopulta Urtaslaakso käveltiin toiseen suuntaan uudelleen ja auton luokse Didnulle.

Kalottireitti tosiaan oli kuin täyteen ammuttu syyskuussa, joten jos rauhaa haluaa niin oikea paikka tuo ei ole. Urtaksella saa kävellä rauhassa ja vaikka siellä muutama muukin on, niin eipä tungokseksi äidy kuin ehkä tuvalla. Teltassa nukkumalla väistää senkin.

Matkamme päätavoitteesta sen verran, että Govddosgaisilla on vaativan tunturin maine ja onhan se ihan eri luokkaa vaativuustasoltaan kuin vaikkapa Halti tai Ridni, jotka molemmat oikeastaan voi kävellä ylös sen kummemmin reittiä suunnittelematta. Haltille on selkeä polku ja Ridnillä loivaa tunturinummea riittää ylös asti. Jos haastetta kaipaa niin ehdottomasti kannattaa käydä Govddosgaisilla. Ei siellä ruuhkaa ainakaan ole. Govddolle ei oikein ole mitään hyvää reittiä ja väitän että me käytimme sitä parasta (nousu Govddon ja Pihtsusjunnin satulan välistä). Sitten sitä rakkaa ja osittain myös jyrkähköä rinnettä on jonkun verran. Tarkasti kävelemällä varmasti onnistuu. Fiilis huipulla oli kuin suuremmankin mäen valloittajalla. Jos Urtaslaakso on hieno laakson pohjalta katsottuna niin Govddon huipulta sen käsittää vasta kokonaan. Hieno keikka.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Täällä kun on asiantuntevaa väkeä, niin kysytäänpä, minkälaisia kokemuksia ihmisillä on Kilpisjärvestä kesäkuun loppupuolelta? Ovatko nämä päiväpatikkareitit, kuten esim. Saanan polku ja Mallan luonnonpuisto yleensä jo kulkukelpoisessa kunnossa? Tänä vuonna on ainakin riittänyt lunta, ja tänäänkin näytti olevan vielä metrin verran Kilpisjärven keskustassa hankea. Tokihan tuo riippuu täysin siitä, miten nopeasti säät lämpenevät. Yleensä lumet lähtevät ymmärtääkseni kesäkuun alkupuolella, mutta tunturissa voi kai olla vielä paikkoja, joissa on maa valkeana. Hiihtäväthän nuo Saanalla joka juhannus...

Ja kulkukelpoisuus on toki suhteellinen käsite. Mutta minun mittarilla se tarkoittaa suunnilleen sitä, että vaelluskengillä pärjää, ja kahlaamaan ei joudu.
 
Hö.

JZZ

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Piraattiryhmä, Caps, ManU
Täällä kun on asiantuntevaa väkeä, niin kysytäänpä, minkälaisia kokemuksia ihmisillä on Kilpisjärvestä kesäkuun loppupuolelta? Ovatko nämä päiväpatikkareitit, kuten esim. Saanan polku ja Mallan luonnonpuisto yleensä jo kulkukelpoisessa kunnossa? Tänä vuonna on ainakin riittänyt lunta, ja tänäänkin näytti olevan vielä metrin verran Kilpisjärven keskustassa hankea. Tokihan tuo riippuu täysin siitä, miten nopeasti säät lämpenevät. Yleensä lumet lähtevät ymmärtääkseni kesäkuun alkupuolella, mutta tunturissa voi kai olla vielä paikkoja, joissa on maa valkeana. Hiihtäväthän nuo Saanalla joka juhannus...

Ja kulkukelpoisuus on toki suhteellinen käsite. Mutta minun mittarilla se tarkoittaa suunnilleen sitä, että vaelluskengillä pärjää, ja kahlaamaan ei joudu.
Me oltiin heinäkuun ekalla viikolla jokin vuosi sitten ja silloin ei lunta näkynyt Suomen puolella lainkaan. Lähdettiin kolmen valtakunnan reitille, ja korkella tuli kyllä lunta muutamana yönä sen verran että maa oli valkoinen, mutta suli heti pois. Norjan puolelta löytyi myös muutamia lumi / jääkenttiä, mutta Suomen puolella oli kyllä ihan kesäinen keli. Kuvittelisin, että tuohon aikaan vuodesta kun aurinko paistaa käytännössä koko ajan ei kauheasti enää lunta olisi.
 
Piraattiryhmäläiset ovat erilaisia - Siinä missä Ultrat ovat onnellisia jakaessaan sämpylän keskenään, on Piraateilla varaa ostaa kaikille omat.

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Kuvittelisin, että tuohon aikaan vuodesta kun aurinko paistaa käytännössä koko ajan ei kauheasti enää lunta olisi.
Kiitoksia vastauksesta! Näin pohdin itsekin. Lumen ohella - tai oikeastaan sen sijaan - enemmän arveluttaa sen sulaminen. Jos se olisi tapahtunut vasta hiljattain, olisivatko polut täysin "hillasuota" tai "mutavelliä", tai voisiko tunturista valuva sulamisvesi katkaista patikointireitin kokonaan...
 
Hö.

NDT665

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Ei ehkä täsmällinen paikka tälle viestille, mutta ei liene syytä avata uuttakaan.
Jos haluaa Lapissa lompsia, niin tässä voisi olla pieni vinkki;
Midnight Sun Film Festival - Etusivu

Linkki on Sodankylän elokuvafestareille. Hyvä paikka aloittaa/lopettaa?

Edit: 72 tuntia elokuvia vuorokaudessa.
 
Viimeksi muokattu:
Joskus tekis, toisinaan sitten taas ei.
- Tuntematon suomalainen filosofi -

Fat Cat

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Nyt kun tämä ketju on ylhäällä niin kysytään: onkohan syyskuun toinen viikko jo liian myöhäistä kelien puolesta lähteä Kilpisjärveltä valloittamaan Haltia? Ollaan ihan ensikertalaisina lähdössä liikkeelle, toki kaikilla hyvä kunto ja reipas mieli. Muutkin vaelluskohteet tietysti kiinnostaa mikäli tuohon ajankohtaan löytyy vinkkejä.

Tuo viikko on oikeastaan ainoa joka sopii koko poppoolle, vähän myöhäiseltä ehkä tuntuu mutta tuntukoot.
 

MacRef

Jäsen
Suosikkijoukkue
KuPS - elä laakase, naatittaan
Täällä kun on asiantuntevaa väkeä, niin kysytäänpä, minkälaisia kokemuksia ihmisillä on Kilpisjärvestä kesäkuun loppupuolelta? Ovatko nämä päiväpatikkareitit, kuten esim. Saanan polku ja Mallan luonnonpuisto yleensä jo kulkukelpoisessa kunnossa? Tänä vuonna on ainakin riittänyt lunta, ja tänäänkin näytti olevan vielä metrin verran Kilpisjärven keskustassa hankea. Tokihan tuo riippuu täysin siitä, miten nopeasti säät lämpenevät. Yleensä lumet lähtevät ymmärtääkseni kesäkuun alkupuolella, mutta tunturissa voi kai olla vielä paikkoja, joissa on maa valkeana. Hiihtäväthän nuo Saanalla joka juhannus...

Ja kulkukelpoisuus on toki suhteellinen käsite. Mutta minun mittarilla se tarkoittaa suunnilleen sitä, että vaelluskengillä pärjää, ja kahlaamaan ei joudu.
Me oltiin heinäkuun ekalla viikolla jokin vuosi sitten ja silloin ei lunta näkynyt Suomen puolella lainkaan. Lähdettiin kolmen valtakunnan reitille, ja korkella tuli kyllä lunta muutamana yönä sen verran että maa oli valkoinen, mutta suli heti pois. Norjan puolelta löytyi myös muutamia lumi / jääkenttiä, mutta Suomen puolella oli kyllä ihan kesäinen keli. Kuvittelisin, että tuohon aikaan vuodesta kun aurinko paistaa käytännössä koko ajan ei kauheasti enää lunta olisi.
Olen (vuosia sitten) ollut itse kertaalleen tuolla kolmen valtakunnan rajapyykin ympäristössä vaeltamassa juhannuksen jälkeisellä viikolla. Siellä oli kyllä paikoin lunta varsin paljonkin tuolloin. Välillä sai reitillä tarpoa pitkiäkin pätkiä lumessa. Mäkeäkin päästiin laskemaan. Toki valtaosa oli lumetonta. Vedet olivat paikoin korkeallakin.

Hyvä ystäväni oli samoilla seuduilla myöhemmin ehkä vähän aiempana ajankohtana. Tuolloin oli lunta niin paljon, että varsinaiselle vaellukselle ei ollut ollut mitään asiaa vaan päätyivät sitten tekemään päiväretkiä eri suuntiin, kun tunturissa oli mahdoton kulkea.

Riippuu nyt vähän siitä, mihin päin @Sistis olisit menossa ja onko tarkoitus tosiaan tehdä päiväretkiä yhdestä kohteesta vai joku pidempi "rengasreissu". Itse en Kilpisjärveltä ainakaan Norjan / Ruotsin puolelle enää suostu lähtemään vielä kesäkuussa pidemmälle vaellukselle. Sen verran siellä lunta on koettu. Toki vuodet eivät ole samanlaisia keskenään, joten neuvoni ei ainakaan joka vuosi välttämättä päde.

Tuossa aiemmin pohditkin tekeväsi enempi ehkä päiväpatikkaretkiä. Niille voisin hyvinkin uskaltautua kesäkuun lopullakin. Ja onhan Mallan luonnonpuistossa sijaitseva Kitsiputous varmasti komeimmillaan silloin, kun siinä reippaasti vettä liikkuu.
 
Kielipoliisi - prkl... päivämäärään kuuluu piste molempien numeroiden perään!

vanukas

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Sebastian Ahon kiekkokoulu
Nyt kun tämä ketju on ylhäällä niin kysytään: onkohan syyskuun toinen viikko jo liian myöhäistä kelien puolesta lähteä Kilpisjärveltä valloittamaan Haltia? Ollaan ihan ensikertalaisina lähdössä liikkeelle, toki kaikilla hyvä kunto ja reipas mieli. Muutkin vaelluskohteet tietysti kiinnostaa mikäli tuohon ajankohtaan löytyy vinkkejä.

Tuo viikko on oikeastaan ainoa joka sopii koko poppoolle, vähän myöhäiseltä ehkä tuntuu mutta tuntukoot.
Yöpakkasia tuohon aikaan on jo ja luntakin tietenkin voi tulla. En uskalla sanoa kuinka todennäköistä on sellainen lumimäärä, että jopa päiväksi maahan jää. Pikkulumisateet sulavat päivän mittaan kuitenkin. Turha liikaa huolehtia noista, sillä luultavimmin Kalottireitti on ihan kuljettavassa kunnossa. Jos liukkautta pelkää niin suosittelen vaellussauvoja mukaan.
 

Fat Cat

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Yöpakkasia tuohon aikaan on jo ja luntakin tietenkin voi tulla. En uskalla sanoa kuinka todennäköistä on sellainen lumimäärä, että jopa päiväksi maahan jää. Pikkulumisateet sulavat päivän mittaan kuitenkin. Turha liikaa huolehtia noista, sillä luultavimmin Kalottireitti on ihan kuljettavassa kunnossa. Jos liukkautta pelkää niin suosittelen vaellussauvoja mukaan.
Ok, eli ei ehkä mikään ideaali keli näin ensikertalaisille muttei mikään talvireissukaan.

Mites kulkeminen Kilpisjärvelle Helsingistä, kannattaako yrittää jotain lento+bussi komboa vai suoraan omalla autolla?
 

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Ouluun (tai Rovaniemelle) yöjunalla ja siitä Eskelisen bussilla Kilpisjärvelle?

En ole syyskuussa ollut kalottireitillä, mutta tuskin lumikinoksista on kovin suurta riskiä. Ensilumi voi sataa tuntureille mutta ei sitä kahlattavaksi asti kai tule.
 

vanukas

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Sebastian Ahon kiekkokoulu
Julkiset yhteydet toimivat, mutta niiden aikatauluissa ja reiteissä on myös osittain jumissa. Minulle se on ainakin pieni stressitekijä, mutta ihmisestähän tuo riippuu. Jos auton saa täyteen niin itse menisin autolla. Hieman raskastahan se on ajella, mutta siinä saa joustavuutta elämään paljon ja voi paikan päälläkin sitten tehdä muutoksia jos sää tai muut asiat sitä vaativat. Autojunalla meneminen lienee kalliimpi vaihtoehto, mutta antaa mahdollisuuden nukkua matkalla, joka on luksusta sekin.
 

Prof. Puck

Jäsen
Suosikkijoukkue
***HIFK*** & Norristolainen
Repun lähtöpaino on yleensä siinä 25-30 kilon välissä. Saisihan tuota kevyemmäksikin, mutta kun on tullut tavaksi kantaa hieman ylimääräisiä mukavuustuotteita mukana...
Tulee omat 80- ja 90 luvun reissut mieleen noita rinkan painoja lukiessa. Aika paljon varusteet ovat noista ajoista parantuneet ja keventyneet. Oman kolmen vuodenajan repun paino tavaroineen lapin vaellukselle (pl. ruoat) on aikalailla tarkkaan 10kg, sisältäen majoitteen ja tuohon mahtuu jo pientä luksustakin mukaan. Ruoat (ja juomat) sitten painavat esimerkiksi viikon vaellukselle mitä tahansa 3-30 kilon väliltä :-)

Yleensä repun lähtöpaino ruokien kanssa on siinä 14-15 kilon paikkeilla. Tuollaisella kantamuksella liikkuu tarvittaessa nopeasti ja vaivatta. En laske itseäni grammanviilaajaksi, sillä kuten sanottua, hiukan luksusta on mukana eloa helpottamassa ja osa varusteistakin voisi olla selkeästi kevyempiä. 2-3 kiloa repun kokonaispainosta saisi helpostikin pois, kun oikeasti alkaisi keventämään. Tosin vanha nyrkkisääntöhän sanoo, että tietyn kipurajan jälkeen lähes minkä tahansa retkeilytuotteen hinnanmuodostus suhteessa vähenevään painoon on gramma = euro..Jokaisen täytyy itse päättää, onko se kilon kevyempi reppu tuhannen euron arvoista... joillekin on!

Minulle on muutamia mukavuustekijöitä joista en halua tinkiä ja jotka siten lisäävät repun painoa. Yksi tällainen on teltan sisätilavuus ja erityisesti korkeus. En tykkää teltoista, joissa ei kunnolla mahdu edes istumaan. Minulla kulkee mukana myös kevyt köysi jokien ylitystä ym vaikeita paikkoja varten joka tuon sen puolisen kiloa lisäpainoa. Samoin ylimääräinen kangas, jolla saan yhdessä köyden ja esimerkiksi vaellussauvojen kanssa rakennettua leirikatoksen tai pidennetyn "abisidin" teltan eteen. Lisää leiriviihtyvyyttä noin sadalla prosentilla, kun on tilaa oikeasti touhuta ja oleskella sateelta suojassa huonommankin kelin yllättäessä. Onhan noita muitakin mukavuusvälineitä, jotka voisi jättää pois jos vaellukselle lähtisi suorittamaan, ei nautiskelemaan.

Ylä-lapissa vaeltaessa kannattaa aina varautua kolmen vuodenajan keleihin. Kokemattoman kannattaa myös varautua siihen, että ruoan kulutus voi jopa tuplaantua siihen, mitä siviilissä syö.
 
Do not seek to follow in the footsteps of the men of old; seek what they sought.
—Basho

NDT665

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Vaikka alue onkin kaunista, niin pieniä epäkohtia ilmenee. Juna Rovaniemeltä kulkee lähes sekunnintarkasti, mutta kuinkahan pääset sinne. Bussiyhteydet voivat olla myöhässä jopa puolisen tuntia. Herra Junankuljettajaa se ongelmasi ei juurikaan kiinnosta. Juna meni jo.
Matka kartalla voi olla ideaalisesti 3600 sekuntia, joten se käytännössä on 1,5 tuntia.

Oma vikani on ollut nopeus ja suorittamiseen liittyvä pakko.
Onko palstalla jäseniä, jotka ovat suunnistajia ja rinkkareppuilijoita?
Aika ikävä yhdistelmä... Ei toimi.
 
Joskus tekis, toisinaan sitten taas ei.
- Tuntematon suomalainen filosofi -
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy