Mainos

Lapin vaellusreitit

  • 45 422
  • 178
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Mites Saanan valloitus onnistuu talvella pimeässä? Ajateltiin kavereiden kanssa lähteä vähän lappiin ajelemaan marras-joulukuun vaihteessa ja ohessa käydä Saanan huipulla. Pimeäähän tuolloin jo on ja varmaan aika lumistakin. Kokemusta vaelluksesta melko vähän ja varusteet vaatimattomat.
Vaatetta enemmän kuin riittävästi mukaan, sää voi muuttua nopeasti, ja ylimääräisiä valonlähteitä myös. Käsittääkseni Kilpisjärvellä ei ole vielä tällä hetkellä lunta juuri ollenkaan, joka tietysti helpottaa jalan etenemistä. Vielähän tässä ehtii rojahtaa kunnon lumet ennen reissuanne.

Saanalla on hyvä huomioida, että riittävän kapuaminen jälkeen on melkoisen jyrkkää pudotusta vähän joka puolella. Koillisesta eli porrasreittiä kiivettäessä ja samaa polkua palattaessa ollaan koko ajan reilusti turvallisen matkan päässä jyrkänteistä. Onhan tuolla tilaa vähän reitiltäkin poiketa, mutta ihan kesäaikaan ja hyvällä poutakelillä huomaa joskus päätyneensä pystysuoran seinämän reunalle ihmeen äkkiä. Varovaisuudesta ei ole tässäkään suhteessa haittaa.
 

M@rko77

Jäsen
Suosikkijoukkue
LFC, FC Lahti ja Pelicans
Olisiko vinkkiä aloittelijalle sopivasta kierroksesta esim. UKK:n maisemissa? Yö ulkona / autiotuvassa..
 
Olisiko vinkkiä aloittelijalle sopivasta kierroksesta esim. UKK:n maisemissa? Yö ulkona / autiotuvassa..
Viime keväänä vein ensikertalaisen naisihmisen vaeltamaan Saariselälle. Jos helpohkoa kolmen-neljän päivän rengasreittiä haluaa, niin esimerkiksi lähtö Kiilopäältä Niilanpäiden kautta kohti Suomujoen latvoja. Ensimmäinen yö esimerkiksi Suomun latvojen laavun tuntumassa teltassa tai Suomunruoktun kämpällä. Siitä edelleen Suomujoen varsia seuraillen kohti koillista. Välissä ehkä yö laavussa tai teltassa esimerkiksi Salonlammilla. Tästä edelleen jokivarsia myötäillen Lankojärven autiotuvalle, yöpyminen kämpässä tai teltassa. Seuraavana aamuna Lankojärveltä Rautulammin kautta Kiilopään tuntumaan (Niilanpäille tai Luulammille) viimeiseksi yöksi (teltta) tai suoraan Kiilopäälle ja kotiin.

Tuolle reitille mahtuu sopivasti helpompaa metsäpolkua ja toisaalta mahtavia tunturimaisemia ja Raututunturien tunturinummia. Kannattaa googlettaa, blogeista löytyy kyllä kivasti erilaisia variaatioita. Tiettyä turvallisuuden tunnetta tuo se, että todennäköisesti tällä reitillä kohtaa myös muita ihmisiä. Me olimme ennen sesongin alkua, ja näimme neljään päivään yhteensä neljä ihmistä, mutta yhden joka päivälle kuitenkin. Tällä kohteella sain sytytettyä lapinkuumeen myös omaan seuralaiseeni.
 

vanukas

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Sebastian Ahon kiekkokoulu
Urtaslaakso on varmaan maisemien puolesta Suomen hienointa seutua ja parhaiten varjeltu salaisuus. Taksi vie Kilpisjärveltä Didnujohkan lähtöpaikalle, josta on muistaakseni 13 km Lossujärven tuvalle, ja sieltä 19 km Pihtsusjärvelle, joten siinä on jokseenkin sopivasti kahdeksi päiväksi käveltävää. Matka Pihtsusjärvelle on siis jonkun verran lyhyempi tätä kautta kuin kalottireittiä. Sitten voi mennä takaisin Kilpisjärvelle kalottireittiä pitkin, jolloin ei tule paljonkaan samaa reittiä käveltäväksi kahteen kertaan.

Ainut ongelma (niiden kivikkojen lisäksi) on Pihtsusjoen ylittäminen kahlaamalla, se on vaikea ainakin veden ollessa korkealla. Kannattaa varata hyvät ylitysvarusteet (sauva, ylityskengät) mukaan ja miettiä varasuunnitelma, jos joen yli ei olekaan menemistä.

Olipa hyvä, että ketju nousi taas sillä minähän tosiaan kävin syyskuussa Käsivarressa juuri Urtaslaakson kautta. Suosittelen varauksettomasti tuota reittiä kaikille. @Telaketju mainitsema Didnujoen ylitys meni meiltä mallikkaasti kun olimme jo etukäteen siitä lukeneet ja ottaneet jopa GPS-koordinaatit ylös. Muilla vaeltajilla ei sen sijaan mennyt tuo kohta kovinkaan hyvin mitä tuli seudulla juteltua. Osa oli jopa nähnyt ne nuolet mistä ylempänäkin oli puhetta, mutta selitelleet itselleen, että syy on joku muu kuin ihmisten oikealle polulle ohjaaminen. Niin sitä voi olla varma omasta sijainnistaan, että hylkää kaikki vinkit. Siellä oli vaellettu järjestään ohi ja sitten kierrelty tunturinrinteitä Lossulle.

Lossulla en ollut kovin varma "parhaiten varjellusta salaisuudesta" kun tupa oli täynnä (8 henkeä), pihalla yksi teltta ja Norjan puolen mökillekin tuli illalla porukkaa. Hyvin tuollakin seudulla ruskaretkeilijöitä on. Myöhemmin kun saavutimme Kalottireitin niin siellähän sitä väkeä käveli peräkanaa ja mökeissä nukkui enemmän väkeä kuin ohjeet antaisivat myöten, joten siihen verrattuna salaisuutena tuota Urtaslaaksoa voi pitää. Laaksohan on todella kaunis ja sitä jää aina ihmettelemään millaista maisemaa Suomestakin löytyy.

Matkan päätavoitteena meillä oli käydä huiputtamassa Govddosgaisi tässäkin ketjussa mainitun vaellustarinan innoittamana - "Kovat jätkät käy Kovddolla". Siinä onnistuttiin nousemalla Urtashotellilta suoraan rinnettä ylös ja sitten puron kovertamaa kurua huipulle ohittaen huippua kiertävät jyrkänteet. Tuo on ihan siedettävä nousupaikka, jos tuon tunturin huiputtamista ajattelee. Hieman nousu jännitti kun aamulla oli lumi maassa ja päivälläkin tuiskutteli välillä. Huipulla oli rakka ohuessa lumessa iltapäivälläkin, joten askelia piti varoa. Pirun kylmä siellä huipulla oli eikä oikein sopivia vaatteitakaan ollut loppujen lopuksi mukana. Onneksi saatiin nousta tuulen suojassa ihan huipulle asti. Näpit jäässä muutama kuva hymyilevistä kasvoista ja toki muutama kuva myös Urtaslaaksosta Govddon vinkkelistä. Sitten viesti kotopuoleen ja takaisin alas Govddon ja Pihtsusjunnin satulaan, josta mentiin yli Pihtsusjärven puoleiselle rinteelle. Illan leiripaikka löydettiin sieltä rinteeltä jostain 800 metristä pikkulampien tuntumasta. Upeat maisemat sieltäkin järven suuntaan. Muu reitti menikin sitten Haltin ja Ridnin huippujen kautta Pihtsuskönkäälle ja joen yli kahlaamosta. Kahlaamossa ei ollut vettä liiaksi ja siitä pääsi ihan urheilematta ylitse. Lopulta Urtaslaakso käveltiin toiseen suuntaan uudelleen ja auton luokse Didnulle.

Kalottireitti tosiaan oli kuin täyteen ammuttu syyskuussa, joten jos rauhaa haluaa niin oikea paikka tuo ei ole. Urtaksella saa kävellä rauhassa ja vaikka siellä muutama muukin on, niin eipä tungokseksi äidy kuin ehkä tuvalla. Teltassa nukkumalla väistää senkin.

Matkamme päätavoitteesta sen verran, että Govddosgaisilla on vaativan tunturin maine ja onhan se ihan eri luokkaa vaativuustasoltaan kuin vaikkapa Halti tai Ridni, jotka molemmat oikeastaan voi kävellä ylös sen kummemmin reittiä suunnittelematta. Haltille on selkeä polku ja Ridnillä loivaa tunturinummea riittää ylös asti. Jos haastetta kaipaa niin ehdottomasti kannattaa käydä Govddosgaisilla. Ei siellä ruuhkaa ainakaan ole. Govddolle ei oikein ole mitään hyvää reittiä ja väitän että me käytimme sitä parasta (nousu Govddon ja Pihtsusjunnin satulan välistä). Sitten sitä rakkaa ja osittain myös jyrkähköä rinnettä on jonkun verran. Tarkasti kävelemällä varmasti onnistuu. Fiilis huipulla oli kuin suuremmankin mäen valloittajalla. Jos Urtaslaakso on hieno laakson pohjalta katsottuna niin Govddon huipulta sen käsittää vasta kokonaan. Hieno keikka.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Täällä kun on asiantuntevaa väkeä, niin kysytäänpä, minkälaisia kokemuksia ihmisillä on Kilpisjärvestä kesäkuun loppupuolelta? Ovatko nämä päiväpatikkareitit, kuten esim. Saanan polku ja Mallan luonnonpuisto yleensä jo kulkukelpoisessa kunnossa? Tänä vuonna on ainakin riittänyt lunta, ja tänäänkin näytti olevan vielä metrin verran Kilpisjärven keskustassa hankea. Tokihan tuo riippuu täysin siitä, miten nopeasti säät lämpenevät. Yleensä lumet lähtevät ymmärtääkseni kesäkuun alkupuolella, mutta tunturissa voi kai olla vielä paikkoja, joissa on maa valkeana. Hiihtäväthän nuo Saanalla joka juhannus...

Ja kulkukelpoisuus on toki suhteellinen käsite. Mutta minun mittarilla se tarkoittaa suunnilleen sitä, että vaelluskengillä pärjää, ja kahlaamaan ei joudu.
 

JZZ

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Piraattiryhmä, Caps, ManU
Täällä kun on asiantuntevaa väkeä, niin kysytäänpä, minkälaisia kokemuksia ihmisillä on Kilpisjärvestä kesäkuun loppupuolelta? Ovatko nämä päiväpatikkareitit, kuten esim. Saanan polku ja Mallan luonnonpuisto yleensä jo kulkukelpoisessa kunnossa? Tänä vuonna on ainakin riittänyt lunta, ja tänäänkin näytti olevan vielä metrin verran Kilpisjärven keskustassa hankea. Tokihan tuo riippuu täysin siitä, miten nopeasti säät lämpenevät. Yleensä lumet lähtevät ymmärtääkseni kesäkuun alkupuolella, mutta tunturissa voi kai olla vielä paikkoja, joissa on maa valkeana. Hiihtäväthän nuo Saanalla joka juhannus...

Ja kulkukelpoisuus on toki suhteellinen käsite. Mutta minun mittarilla se tarkoittaa suunnilleen sitä, että vaelluskengillä pärjää, ja kahlaamaan ei joudu.
Me oltiin heinäkuun ekalla viikolla jokin vuosi sitten ja silloin ei lunta näkynyt Suomen puolella lainkaan. Lähdettiin kolmen valtakunnan reitille, ja korkella tuli kyllä lunta muutamana yönä sen verran että maa oli valkoinen, mutta suli heti pois. Norjan puolelta löytyi myös muutamia lumi / jääkenttiä, mutta Suomen puolella oli kyllä ihan kesäinen keli. Kuvittelisin, että tuohon aikaan vuodesta kun aurinko paistaa käytännössä koko ajan ei kauheasti enää lunta olisi.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Kuvittelisin, että tuohon aikaan vuodesta kun aurinko paistaa käytännössä koko ajan ei kauheasti enää lunta olisi.

Kiitoksia vastauksesta! Näin pohdin itsekin. Lumen ohella - tai oikeastaan sen sijaan - enemmän arveluttaa sen sulaminen. Jos se olisi tapahtunut vasta hiljattain, olisivatko polut täysin "hillasuota" tai "mutavelliä", tai voisiko tunturista valuva sulamisvesi katkaista patikointireitin kokonaan...
 

NDT665

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Ei ehkä täsmällinen paikka tälle viestille, mutta ei liene syytä avata uuttakaan.
Jos haluaa Lapissa lompsia, niin tässä voisi olla pieni vinkki;
Midnight Sun Film Festival - Etusivu

Linkki on Sodankylän elokuvafestareille. Hyvä paikka aloittaa/lopettaa?

Edit: 72 tuntia elokuvia vuorokaudessa.
 
Viimeksi muokattu:

Fat Cat

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Nyt kun tämä ketju on ylhäällä niin kysytään: onkohan syyskuun toinen viikko jo liian myöhäistä kelien puolesta lähteä Kilpisjärveltä valloittamaan Haltia? Ollaan ihan ensikertalaisina lähdössä liikkeelle, toki kaikilla hyvä kunto ja reipas mieli. Muutkin vaelluskohteet tietysti kiinnostaa mikäli tuohon ajankohtaan löytyy vinkkejä.

Tuo viikko on oikeastaan ainoa joka sopii koko poppoolle, vähän myöhäiseltä ehkä tuntuu mutta tuntukoot.
 

MacRef

Jäsen
Suosikkijoukkue
KuPS - elä laakase, naatittaan
Täällä kun on asiantuntevaa väkeä, niin kysytäänpä, minkälaisia kokemuksia ihmisillä on Kilpisjärvestä kesäkuun loppupuolelta? Ovatko nämä päiväpatikkareitit, kuten esim. Saanan polku ja Mallan luonnonpuisto yleensä jo kulkukelpoisessa kunnossa? Tänä vuonna on ainakin riittänyt lunta, ja tänäänkin näytti olevan vielä metrin verran Kilpisjärven keskustassa hankea. Tokihan tuo riippuu täysin siitä, miten nopeasti säät lämpenevät. Yleensä lumet lähtevät ymmärtääkseni kesäkuun alkupuolella, mutta tunturissa voi kai olla vielä paikkoja, joissa on maa valkeana. Hiihtäväthän nuo Saanalla joka juhannus...

Ja kulkukelpoisuus on toki suhteellinen käsite. Mutta minun mittarilla se tarkoittaa suunnilleen sitä, että vaelluskengillä pärjää, ja kahlaamaan ei joudu.

Me oltiin heinäkuun ekalla viikolla jokin vuosi sitten ja silloin ei lunta näkynyt Suomen puolella lainkaan. Lähdettiin kolmen valtakunnan reitille, ja korkella tuli kyllä lunta muutamana yönä sen verran että maa oli valkoinen, mutta suli heti pois. Norjan puolelta löytyi myös muutamia lumi / jääkenttiä, mutta Suomen puolella oli kyllä ihan kesäinen keli. Kuvittelisin, että tuohon aikaan vuodesta kun aurinko paistaa käytännössä koko ajan ei kauheasti enää lunta olisi.

Olen (vuosia sitten) ollut itse kertaalleen tuolla kolmen valtakunnan rajapyykin ympäristössä vaeltamassa juhannuksen jälkeisellä viikolla. Siellä oli kyllä paikoin lunta varsin paljonkin tuolloin. Välillä sai reitillä tarpoa pitkiäkin pätkiä lumessa. Mäkeäkin päästiin laskemaan. Toki valtaosa oli lumetonta. Vedet olivat paikoin korkeallakin.

Hyvä ystäväni oli samoilla seuduilla myöhemmin ehkä vähän aiempana ajankohtana. Tuolloin oli lunta niin paljon, että varsinaiselle vaellukselle ei ollut ollut mitään asiaa vaan päätyivät sitten tekemään päiväretkiä eri suuntiin, kun tunturissa oli mahdoton kulkea.

Riippuu nyt vähän siitä, mihin päin @Sistis olisit menossa ja onko tarkoitus tosiaan tehdä päiväretkiä yhdestä kohteesta vai joku pidempi "rengasreissu". Itse en Kilpisjärveltä ainakaan Norjan / Ruotsin puolelle enää suostu lähtemään vielä kesäkuussa pidemmälle vaellukselle. Sen verran siellä lunta on koettu. Toki vuodet eivät ole samanlaisia keskenään, joten neuvoni ei ainakaan joka vuosi välttämättä päde.

Tuossa aiemmin pohditkin tekeväsi enempi ehkä päiväpatikkaretkiä. Niille voisin hyvinkin uskaltautua kesäkuun lopullakin. Ja onhan Mallan luonnonpuistossa sijaitseva Kitsiputous varmasti komeimmillaan silloin, kun siinä reippaasti vettä liikkuu.
 

vanukas

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Sebastian Ahon kiekkokoulu
Nyt kun tämä ketju on ylhäällä niin kysytään: onkohan syyskuun toinen viikko jo liian myöhäistä kelien puolesta lähteä Kilpisjärveltä valloittamaan Haltia? Ollaan ihan ensikertalaisina lähdössä liikkeelle, toki kaikilla hyvä kunto ja reipas mieli. Muutkin vaelluskohteet tietysti kiinnostaa mikäli tuohon ajankohtaan löytyy vinkkejä.

Tuo viikko on oikeastaan ainoa joka sopii koko poppoolle, vähän myöhäiseltä ehkä tuntuu mutta tuntukoot.

Yöpakkasia tuohon aikaan on jo ja luntakin tietenkin voi tulla. En uskalla sanoa kuinka todennäköistä on sellainen lumimäärä, että jopa päiväksi maahan jää. Pikkulumisateet sulavat päivän mittaan kuitenkin. Turha liikaa huolehtia noista, sillä luultavimmin Kalottireitti on ihan kuljettavassa kunnossa. Jos liukkautta pelkää niin suosittelen vaellussauvoja mukaan.
 

Fat Cat

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Yöpakkasia tuohon aikaan on jo ja luntakin tietenkin voi tulla. En uskalla sanoa kuinka todennäköistä on sellainen lumimäärä, että jopa päiväksi maahan jää. Pikkulumisateet sulavat päivän mittaan kuitenkin. Turha liikaa huolehtia noista, sillä luultavimmin Kalottireitti on ihan kuljettavassa kunnossa. Jos liukkautta pelkää niin suosittelen vaellussauvoja mukaan.
Ok, eli ei ehkä mikään ideaali keli näin ensikertalaisille muttei mikään talvireissukaan.

Mites kulkeminen Kilpisjärvelle Helsingistä, kannattaako yrittää jotain lento+bussi komboa vai suoraan omalla autolla?
 

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Ouluun (tai Rovaniemelle) yöjunalla ja siitä Eskelisen bussilla Kilpisjärvelle?

En ole syyskuussa ollut kalottireitillä, mutta tuskin lumikinoksista on kovin suurta riskiä. Ensilumi voi sataa tuntureille mutta ei sitä kahlattavaksi asti kai tule.
 

vanukas

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Sebastian Ahon kiekkokoulu
Julkiset yhteydet toimivat, mutta niiden aikatauluissa ja reiteissä on myös osittain jumissa. Minulle se on ainakin pieni stressitekijä, mutta ihmisestähän tuo riippuu. Jos auton saa täyteen niin itse menisin autolla. Hieman raskastahan se on ajella, mutta siinä saa joustavuutta elämään paljon ja voi paikan päälläkin sitten tehdä muutoksia jos sää tai muut asiat sitä vaativat. Autojunalla meneminen lienee kalliimpi vaihtoehto, mutta antaa mahdollisuuden nukkua matkalla, joka on luksusta sekin.
 

Prof. Puck

Jäsen
Suosikkijoukkue
***HIFK*** & Norristolainen
Repun lähtöpaino on yleensä siinä 25-30 kilon välissä. Saisihan tuota kevyemmäksikin, mutta kun on tullut tavaksi kantaa hieman ylimääräisiä mukavuustuotteita mukana...

Tulee omat 80- ja 90 luvun reissut mieleen noita rinkan painoja lukiessa. Aika paljon varusteet ovat noista ajoista parantuneet ja keventyneet. Oman kolmen vuodenajan repun paino tavaroineen lapin vaellukselle (pl. ruoat) on aikalailla tarkkaan 10kg, sisältäen majoitteen ja tuohon mahtuu jo pientä luksustakin mukaan. Ruoat (ja juomat) sitten painavat esimerkiksi viikon vaellukselle mitä tahansa 3-30 kilon väliltä :-)

Yleensä repun lähtöpaino ruokien kanssa on siinä 14-15 kilon paikkeilla. Tuollaisella kantamuksella liikkuu tarvittaessa nopeasti ja vaivatta. En laske itseäni grammanviilaajaksi, sillä kuten sanottua, hiukan luksusta on mukana eloa helpottamassa ja osa varusteistakin voisi olla selkeästi kevyempiä. 2-3 kiloa repun kokonaispainosta saisi helpostikin pois, kun oikeasti alkaisi keventämään. Tosin vanha nyrkkisääntöhän sanoo, että tietyn kipurajan jälkeen lähes minkä tahansa retkeilytuotteen hinnanmuodostus suhteessa vähenevään painoon on gramma = euro..Jokaisen täytyy itse päättää, onko se kilon kevyempi reppu tuhannen euron arvoista... joillekin on!

Minulle on muutamia mukavuustekijöitä joista en halua tinkiä ja jotka siten lisäävät repun painoa. Yksi tällainen on teltan sisätilavuus ja erityisesti korkeus. En tykkää teltoista, joissa ei kunnolla mahdu edes istumaan. Minulla kulkee mukana myös kevyt köysi jokien ylitystä ym vaikeita paikkoja varten joka tuon sen puolisen kiloa lisäpainoa. Samoin ylimääräinen kangas, jolla saan yhdessä köyden ja esimerkiksi vaellussauvojen kanssa rakennettua leirikatoksen tai pidennetyn "abisidin" teltan eteen. Lisää leiriviihtyvyyttä noin sadalla prosentilla, kun on tilaa oikeasti touhuta ja oleskella sateelta suojassa huonommankin kelin yllättäessä. Onhan noita muitakin mukavuusvälineitä, jotka voisi jättää pois jos vaellukselle lähtisi suorittamaan, ei nautiskelemaan.

Ylä-lapissa vaeltaessa kannattaa aina varautua kolmen vuodenajan keleihin. Kokemattoman kannattaa myös varautua siihen, että ruoan kulutus voi jopa tuplaantua siihen, mitä siviilissä syö.
 

NDT665

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Vaikka alue onkin kaunista, niin pieniä epäkohtia ilmenee. Juna Rovaniemeltä kulkee lähes sekunnintarkasti, mutta kuinkahan pääset sinne. Bussiyhteydet voivat olla myöhässä jopa puolisen tuntia. Herra Junankuljettajaa se ongelmasi ei juurikaan kiinnosta. Juna meni jo.
Matka kartalla voi olla ideaalisesti 3600 sekuntia, joten se käytännössä on 1,5 tuntia.

Oma vikani on ollut nopeus ja suorittamiseen liittyvä pakko.
Onko palstalla jäseniä, jotka ovat suunnistajia ja rinkkareppuilijoita?
Aika ikävä yhdistelmä... Ei toimi.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Riippuu nyt vähän siitä, mihin päin @Sistis olisit menossa ja onko tarkoitus tosiaan tehdä päiväretkiä yhdestä kohteesta vai joku pidempi "rengasreissu". Itse en Kilpisjärveltä ainakaan Norjan / Ruotsin puolelle enää suostu lähtemään vielä kesäkuussa pidemmälle vaellukselle. Sen verran siellä lunta on koettu. Toki vuodet eivät ole samanlaisia keskenään, joten neuvoni ei ainakaan joka vuosi välttämättä päde.

Tuossa aiemmin pohditkin tekeväsi enempi ehkä päiväpatikkaretkiä. Niille voisin hyvinkin uskaltautua kesäkuun lopullakin. Ja onhan Mallan luonnonpuistossa sijaitseva Kitsiputous varmasti komeimmillaan silloin, kun siinä reippaasti vettä liikkuu.

Kiitos viestistäsi! Tänä vuonna lunta on paljon, joten tilanne voi olla pahempikin kuin sinun reissuvuotenasi.

Tuonne kolmen valtakunnan rajapyykille pääsee laivallakin. Yksi ajatus oli, että menisi laivalla sinne, ja patikoisi sieltä Kalottireittiä pitkin Kilpisjärvelle. Mutta tämän kevään lumitilanne ja kertomuksesi pistävät miettimään, että pitäisikö valita varmuudeksi joku toinen vuosi, ja suunnata tällä kertaa esimerkiksi Ylläkselle.

Pikku-Mallalle nousu ja Saanan ympäri patikointi olisivat ehdottomia minimivaatimuksia, jotka pitäisi varmuudella pystyä toteuttamaan, jotta tuonne viitsisi lähteä. Saanalle nousu toki myös, mutta sen kai pitäisi onnistua ongelmitta.
 

Fordél

Jäsen
Syksyisen Pyhän mainion ruskaretken jälkeen innostaisi nähdä keväistä Lappia. Kesäisin on tullut koluttua Lappia jo moneen otteeseen eri paikoissa (Pallas, Kilpisjärvi, Pyhä, Saariselkä jne.), mutta keväinen Lappi on vielä kokematta.

Onko mielestänne kevät hyvä aika Lapin reissulle? Jos kyllä niin mitäs kohteita ja ajakohtaa suosittelisitte? Tarkoitus olisi siis tehdä päiväretkiä koiran kanssa ja mieluusti niin, ettei tarvitsisi lumessa kahlata.
 
Viimeksi muokattu:

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Sukset. Keväällä siellä tarvitsee sukset. Itse en ole kokeillut, mutta kuuluu olevan suosittua sekin. Mikäs siellä keväisillä hohtavilla hangilla hiihdellessä ja varusteita ahkiossa kiskoessa.

Lumi sulaa kesäkuussa ja sitten pääsee vaelluskengilläkin. Mutta joet on tulvassa ja maasto kosteaa, joten kannattaa valita reitti ilman jokien ja soiden ylittämistä.
 

Fordél

Jäsen
Sukset. Keväällä siellä tarvitsee sukset. Itse en ole kokeillut, mutta kuuluu olevan suosittua sekin. Mikäs siellä keväisillä hohtavilla hangilla hiihdellessä ja varusteita ahkiossa kiskoessa.

Lumi sulaa kesäkuussa ja sitten pääsee vaelluskengilläkin. Mutta joet on tulvassa ja maasto kosteaa, joten kannattaa valita reitti ilman jokien ja soiden ylittämistä.

Niin idea olisi mennä Lappiin vasta siinä vaiheessa, kun kevät on siellä lopuillaan eikä sitä lunta juurikaan enää ole.
 

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Laskujeni mukaan 12. Kilpisjärven reissu takana ja nyt kolmatta kertaa vannon että tämä kerta oli viimeinen. Saa sitten nähdä.

Paljon oli kansaa kylällä, varmaankin pääosin koronaeristyksestä villiintyneen matkustushalun yllyttämänä. Joka ikinen parkkipaikka aivan tupaten täynnä.

Kelit sattuivat kattamaan oikeastaan kaiken mahdollisen. Mennessä tuli vaakatasossa vastaan räntää ja yöllä nenänpäätä tiristi muutama pakkasaste. Päiväsaikaan paria lämpöastetta lietsoi parinkymmenen metrivauhdin kylmä länsituuli, joka teki teltan pystyttämisestä haasteen kahdellekin vaeltajalle. Viimeisinä päivinä sitten sammui tuuli ja syttyi aurinko, joka räköttikin vajaan kolmenkymmenen asteen voimalla herättäen samalla ruoan hakuun mäkärät, sääsket ja varsinkin paarmat. Listasta taisi jäädä vain kaatosade kokematta.

Yhden yön vietimme autiotuvalla, joka täyttyikin illan mittaan nuorista vaeltajista (tai no ainakin itseäni paljon nuoremmista). Varsin moni kuulosti olevan ensi kertaa reissussa. Kovasti hämmensi ja vähän kauhistuttikin vähäinen varautumisen määrä mitä heillä tuntui olevan Käsivarren luonnon varalle. Kova kiire ja aikataulu (juna/työ/X odottaa) ja silti on pakko käydä "huiputtamassa" Halti; ruoan riittävyys puhutti; ei ollut karttaa mukana sumun/pilvipeiton varalle;ei telttaa mukana vaan luotettiin että päästään aina tupaan nukkumaan; väsyttää mutta jaksaako Haltille asti (entäpä sitten vielä takaisin?); ei ollut tiedossa ettei Kuonjarin jälkeen paljoa whatsappia ja tiktokkia päivitetä. Vahvasti tuli tuntua jonkinlaisesta näytttösuorituksesta nautinnon sijaan. Mitäs sitten, mennyttä maailmaa kai sekin jo on.

Kalottireitin polku on vuosi vuodelta levennyt monikaistaiseksi kivipelloksi kun kaikki maa-aines, kuntta on jalkojen ja tuulen myötä huuhtoutunut pois. Ikävä tuota on tallustaa, oli kengät millaiset hyvänsä. Milloinkohan polulle tuodaan pehmikettä pururatojen tapaan vai ruvetaanko kävijämääriä rajaamaan?
 

Cluller

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, TML
Laskujeni mukaan 12. Kilpisjärven reissu takana ja nyt kolmatta kertaa vannon että tämä kerta oli viimeinen. Saa sitten nähdä.

Paljon oli kansaa kylällä, varmaankin pääosin koronaeristyksestä villiintyneen matkustushalun yllyttämänä. Joka ikinen parkkipaikka aivan tupaten täynnä.

Kelit sattuivat kattamaan oikeastaan kaiken mahdollisen. Mennessä tuli vaakatasossa vastaan räntää ja yöllä nenänpäätä tiristi muutama pakkasaste. Päiväsaikaan paria lämpöastetta lietsoi parinkymmenen metrivauhdin kylmä länsituuli, joka teki teltan pystyttämisestä haasteen kahdellekin vaeltajalle. Viimeisinä päivinä sitten sammui tuuli ja syttyi aurinko, joka räköttikin vajaan kolmenkymmenen asteen voimalla herättäen samalla ruoan hakuun mäkärät, sääsket ja varsinkin paarmat. Listasta taisi jäädä vain kaatosade kokematta.

Yhden yön vietimme autiotuvalla, joka täyttyikin illan mittaan nuorista vaeltajista (tai no ainakin itseäni paljon nuoremmista). Varsin moni kuulosti olevan ensi kertaa reissussa. Kovasti hämmensi ja vähän kauhistuttikin vähäinen varautumisen määrä mitä heillä tuntui olevan Käsivarren luonnon varalle. Kova kiire ja aikataulu (juna/työ/X odottaa) ja silti on pakko käydä "huiputtamassa" Halti; ruoan riittävyys puhutti; ei ollut karttaa mukana sumun/pilvipeiton varalle;ei telttaa mukana vaan luotettiin että päästään aina tupaan nukkumaan; väsyttää mutta jaksaako Haltille asti (entäpä sitten vielä takaisin?); ei ollut tiedossa ettei Kuonjarin jälkeen paljoa whatsappia ja tiktokkia päivitetä. Vahvasti tuli tuntua jonkinlaisesta näytttösuorituksesta nautinnon sijaan. Mitäs sitten, mennyttä maailmaa kai sekin jo on.

Kalottireitin polku on vuosi vuodelta levennyt monikaistaiseksi kivipelloksi kun kaikki maa-aines, kuntta on jalkojen ja tuulen myötä huuhtoutunut pois. Ikävä tuota on tallustaa, oli kengät millaiset hyvänsä. Milloinkohan polulle tuodaan pehmikettä pururatojen tapaan vai ruvetaanko kävijämääriä rajaamaan?

Samat aatokset täällä. Ihan ei noin montaa kertaa vielä ole takana Käsivarressa, mutta useampi kuitenkin.

Nuo vaihtelevat ja rajutkin kelit on itselle toisaalta osa nautintoa. Sitä huomaa pärjäävänsä melko paskassa kelissä, kunhan pitää järjen päässä.

Samat havainnot Kalottireitin nykysuosiosta ja ihmisten varautumisesta. Todella hurjaa olla tuolla matkassa ilman omaa majoitetta varsinkin noin ruuhkaiseen aikaan. Mitäs jos tupaan ei mahdukaan!? Ja sitä sapuskaakin olisi syytä olla muutamaksi ylimääräiseksi päiväksi. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Vaikkapa sen sumun takia saattaa juuttua paikalleen..
Tuvissa en silti itsekään viihdy kuin ehkä ruoka-/ wc-tauolla kerran pari viikossa. Ja päiväkirjaan voi vähän reissusuunnitelmaa jättää.

Maastoetiketti tuntuu myös olevan ensikertalaisilla hukassa. Vaan ehkä oli itselläkin alkuun, ei vaan enää muista.. Tuntuu että mitään ei olla selvitetlty etukäteen. Minimissään pitäisi käydä joku luontoon.fi lukaisemassa. Viime vuonna tuli Saarijärven paikkeilla vastaan joku rippikouluryhmä. Siellä pastori huudatti bt-kaiuttimesta herran sanaa, jota sai sitten myös kanssakulkijat kuunnella jo puolen kilometrin päästä. :)
Ja tuo kalottireitin kuluneisuus ja "ruuhkaisuus" ajaa itseni nykyään pois reitiltä poluttomaan maastoon, toki myös kalavesien perässä.

Mutta maisemien ja rauhan vuoksi Käsivarsi edelleen kutsuu, tänäkin vuonna.. Reilun viikon päästä taas reissuun!
 

vanukas

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Sebastian Ahon kiekkokoulu
Samat havainnot Kalottireitin nykysuosiosta ja ihmisten varautumisesta. Todella hurjaa olla tuolla matkassa ilman omaa majoitetta varsinkin noin ruuhkaiseen aikaan. Mitäs jos tupaan ei mahdukaan!? Ja sitä sapuskaakin olisi syytä olla muutamaksi ylimääräiseksi päiväksi. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Vaikkapa sen sumun takia saattaa juuttua paikalleen..
Tuvissa en silti itsekään viihdy kuin ehkä ruoka-/ wc-tauolla kerran pari viikossa. Ja päiväkirjaan voi vähän reissusuunnitelmaa jättää.

Itse en koskaan ole ottanut mukaan ylimääräisiä aterioita vaellukselle, liekö se yleistä sitten... Jos matka venähtää, niin voihan sitä jäljellä olevaa ruokamäärää hieman vähentääkin päiväkohtaisesti varsinkin jos jossain teltassa nököttäessä ei mitään kulutakaan.

Siitä olen samaa mieltä, että oma majoite on syytä olla mukana tuolla liikkuessa. Vaikka ruuhkainen reitti onkin, niin silti siellä ollaan aika luonnon armoilla.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös