Talous on kovin kaukana empiirisistä tieteistä, vai mikä se marxistien pääteema taloustiedettä pilkatessa on...
Talousjärjestelmä on liian monimutkainen ja sen ilmiöt toisiinsa linkittyneitä yksinkertaisille matemaattiisille malleille tai tietokoneajoille. Kun koko järjestelmään liittyy myös ihmisen psykologiaa, häiriöt toisinaan vahvistuvat, ja voivat saada kaoottisia seuraamuksia aikaan.
Suomalaisasiantuntija (OP-Pohjolan pääekonomisti Timo Lindholm) on Ylen juuri alkaneiden uutisten mukaan sanonut amerikkalaisten hoitavan tämän kriisin tavalla tai toisella. Tähän on helppo yhtyä, mutta pelkkä lainsäädännön kiristäminen ei ole tässäkään asiassa se ainoa elementti.
Juristit ymmärtävät ja muut voivat tietoteoreettisella tasolla "tietää" sen, että lainsäädäntö parhaimmillaankin on retroaktiivista ja ei tosiasiallisesti estä turbulenssille alttiiden tarpeeksi kompleksisten järjestelmien kehittymistä epästabiileille alueille, puhuttiimpa sitten ihmisten rikolllisesta käyttäytymisestä tai vaikkapa mistä tahansa alueesta, jossa ihmisen rationaaliset tai irrationaaliset odotukset heijastuvat tämän käyttäytymisessä.
Tämä ei tarkoita sitä, etteikö lainsäätäjän tulisi reagoida, mutta ei se puutu perusongelmaan, eli oikeansuuntaisen informaation mahdollisimman vapaaseen saatavuuteen eri markkinatoimijoiden välillä, luottamuksen synnyttämiseksi ja säilyttämiseksi. Kysymyksessä on luottamuspula, järjestelmä kykenee jollakin tasolla "sulattamaan" muutaman sadan pankin kaatumisen, jos se tietäisi, että mitkä pankit kaatuvat ja mitkä pankit säilyisivät. Kun tälläistä tietoa ei ole kellään, koko järjestelmä on epästabiilissa tilanteessa, jolloin mitkä tahansa luottamusta lisäävät toimet voivat toimia "laastareina".