Olen jonkun aikaa ajanut työkseni täysperävaunuyhdistelmällä maakuntajakelua pikkukuntiin. Tuo homma on 15 % kuormantekoa, 30 % ajamista, loput asiakaspalvelua. Vein ja toin tavaraa sekä yksityisille että yrityksille ja vaikka en ole erityisen kiinnostunut asiakaspalvelutehtävistä, niin tuossa hommassa on vain pakko osata se taito.
Vaikka vitutti, aikataulut puski päälle ja muutenkin oli hankala päivä, niin sitä vain ei saanut näyttää asiakkaalle. Jos jonkun vakioasiakkaan luokse vei tavaraa niin siinä saattoi joskus heittää huulta asiasta, mutta töykeyksiä, sanoilla tai eleillä, ei joutanut näyttää yhtään jos kuvitteli, että edustamani kuljetusyrityksen palveluksia tämä asiakas toistekin käyttäisi.
Kun pääsi paikalle, tervehditään, kysytään mihin tavarat voi laittaa, hoidetaan homma rivakasti, pyydetään kuittaus rahtikirjaan, kiitetään ja toivotetaan hyvää päivän jatkoa. Ja tämä kymmeniä kertoja päivässä. Ei auta leipääntyä vaikka samat tilanteet toistuvat päivittäin.
Jos asiakkaalle tarvitsi soittaa, niin siinäkin luonnollisesti käytöstavat ovat kunniassa: "Iceblacks kuljetusyritys N.N:stä hyvää päivää, teille olisin tavaraa tuomassa, oletteko paikalla, pääseekö sinne isolla autolla jne, kiitos hei."
Ajojärjestäjä kertoi terminaalilla, että joku kuljettaja oli jonkun yksityisen luona hakemassa tavaraa kyytiin. Siinä tuli pientä epäselvyyttä jostain ja kuljettaja soitti ajojärjestelyyn: "Mulla on nyt nää asiakkaan romut kyydissä..." Saa arvata ottiko asiakas hieman nokkiinsa tuosta kommentista.
Vaikka tuntuu itsestäänselvyydelle, niin tällaisia perusasioita ei osata. Mutsi kouluttaa aikuispuolen logistiikan perustutkintoa ja sieltä hän kertoo jatkuvasti tarinoita kun aikuiset miehet eivät osaa esittäytyä puhelimessa ja käytöstavoista tulee yrityksistä, joissa nämä ovat harjoittelussa, moitteita.
Mukavinta oli kun vein hellaa jonnekin hevon helvettiin naurettavan pienen hiekkatien päähän jossa hädin tuskin mahtui ympäri (peili jäi sinne). Pariskunnan mies oli saksalainen ja rouvakin oli asunut 40 vuotta Saksassa ja hän päivitteli kauheasti, että ei hän voinut kuvitellakaan että sinne niin isolla autolla tultaisiin. Totesin vain, että ei tämä hän vikansa ole vaan sen kodinkoneliikkeen joka kuljetuksen tilaa. Vein hellan ja toin vanhan pois ja sain 10 euroa tippiä kaupan päälle. Kieltäydyin ensin kohteliaasti, mutta hän sanoi, että Saksassa kuljettajille annetaan aina tippiä niin eihän siinä auttanut kieltäytyä. Kyseessä oli viimeinen paikka sinä päivänä, olin kohtalaisen tuskastunut ja jos siinä olisi ensimmäisenä alkanut marmattaa "no on tämäkin paikka tuoda tavaraa" niin olisi jäänyt tipit saamatta ja pilattu tapetit ja tunnelma heti kättelyssä.
Vaikka vitutti, aikataulut puski päälle ja muutenkin oli hankala päivä, niin sitä vain ei saanut näyttää asiakkaalle. Jos jonkun vakioasiakkaan luokse vei tavaraa niin siinä saattoi joskus heittää huulta asiasta, mutta töykeyksiä, sanoilla tai eleillä, ei joutanut näyttää yhtään jos kuvitteli, että edustamani kuljetusyrityksen palveluksia tämä asiakas toistekin käyttäisi.
Kun pääsi paikalle, tervehditään, kysytään mihin tavarat voi laittaa, hoidetaan homma rivakasti, pyydetään kuittaus rahtikirjaan, kiitetään ja toivotetaan hyvää päivän jatkoa. Ja tämä kymmeniä kertoja päivässä. Ei auta leipääntyä vaikka samat tilanteet toistuvat päivittäin.
Jos asiakkaalle tarvitsi soittaa, niin siinäkin luonnollisesti käytöstavat ovat kunniassa: "Iceblacks kuljetusyritys N.N:stä hyvää päivää, teille olisin tavaraa tuomassa, oletteko paikalla, pääseekö sinne isolla autolla jne, kiitos hei."
Ajojärjestäjä kertoi terminaalilla, että joku kuljettaja oli jonkun yksityisen luona hakemassa tavaraa kyytiin. Siinä tuli pientä epäselvyyttä jostain ja kuljettaja soitti ajojärjestelyyn: "Mulla on nyt nää asiakkaan romut kyydissä..." Saa arvata ottiko asiakas hieman nokkiinsa tuosta kommentista.
Vaikka tuntuu itsestäänselvyydelle, niin tällaisia perusasioita ei osata. Mutsi kouluttaa aikuispuolen logistiikan perustutkintoa ja sieltä hän kertoo jatkuvasti tarinoita kun aikuiset miehet eivät osaa esittäytyä puhelimessa ja käytöstavoista tulee yrityksistä, joissa nämä ovat harjoittelussa, moitteita.
Mukavinta oli kun vein hellaa jonnekin hevon helvettiin naurettavan pienen hiekkatien päähän jossa hädin tuskin mahtui ympäri (peili jäi sinne). Pariskunnan mies oli saksalainen ja rouvakin oli asunut 40 vuotta Saksassa ja hän päivitteli kauheasti, että ei hän voinut kuvitellakaan että sinne niin isolla autolla tultaisiin. Totesin vain, että ei tämä hän vikansa ole vaan sen kodinkoneliikkeen joka kuljetuksen tilaa. Vein hellan ja toin vanhan pois ja sain 10 euroa tippiä kaupan päälle. Kieltäydyin ensin kohteliaasti, mutta hän sanoi, että Saksassa kuljettajille annetaan aina tippiä niin eihän siinä auttanut kieltäytyä. Kyseessä oli viimeinen paikka sinä päivänä, olin kohtalaisen tuskastunut ja jos siinä olisi ensimmäisenä alkanut marmattaa "no on tämäkin paikka tuoda tavaraa" niin olisi jäänyt tipit saamatta ja pilattu tapetit ja tunnelma heti kättelyssä.