Mun mielestä yksi osa huonon asiakaspalvelun ongelmasta on se, että Suomessa asiakaspalvelua pidetään jotenkin vähäpätöisenä ja "tyhmempien" ihmisten hommana. Esim. kaupanmyyjiä ja siivoojia ei arvosteta ja heidän työhönsä suhtaudutaan niin, että kuka tahansa pystyisi hoitamaan heidän hommansa. Ihan varmasti pystyisikin, koska eihän niissäkään hommissa ole mitään sellaista, mitä ei opettelemalla pystyisi sisäistämään. Mutta ei nekään hommat kaikilta luonnistuisi kuin vettä vaan, ainakaan sillä tasolla kuin moni odottaa itse tulevansa palvelluksi. Itse en voi sietää sitä, että "koska duunissa käy siivooja, mä voin heittää nää roskat tähän lattialle"-mentaliteettia. Tai kaupassa "toi on vaan joku tyhmä pissis, jonka äly ei riitä mihinkään muuhun duuniin"-ajatusmaailmaa. Jokainen voi itse miettiä, millaista duunissa, kaduilla, ostoskeskuksissa jne. olisi, jos kukaan ei siellä siivoaisi. Tai miltä tuntuu seisoa jonossa, kun olisi vain yksi myyjä esim. Prisman kokoisessa kaupassa ja siinä sitten lennosta vaihdeltaisiin, että kyseinen kassahenkilö pääsisi tauolle. Ei varmasti kovin hauskaa olisi sekään.
Olen aikoinaan tehnyt pitkän päivätyön kaupanmyyjänä ja olen nähnyt kaikenlaisia työkavereita vuosien varrella. Kaikkein huonoimpia työkavereita ovat olleet ne, jotka eivät itse arvosta omaa työtään ja väheksyvät samalla joko tietoisesti tai tietämättään myös työkavereita. Tällöin hyvällä esimiehellä on ratkaiseva merkitys, sillä kun kaikkien rima nostetaan riittävän korkealle, se näkyy myös asiakkaalle. Lisäksi olen huomannut, että paskat tippuu näissä paikoissa kaikkein nopeiten pois rattailta, eli he vaihtavat maisemaa. Joko myymälää tai alaa kokonaan. Tässä voittaja on ehdottomasti asiakas, koska kun työporukalla on hyvä henki ja tekemisen meininki, se kyllä välittyy asiakkaillekin. Tällöin turhasta mankuminen vähenee ja se taas vaikuttaa myös työilmapiiriin. Tottakai hankalia ja vittumaisia asiakkaita on aina, mutta kun niiden osuus on pieni, jaksaa niihinkin suhtautua pitkäpinnaisemmin.
"Asiakas on aina oikeassa" on yksi typerimmistä sanonnoista ikinä. Toki siinäkin totta on toinen puoli, eli jos asiakas kokee saavansa huonoa palvelua, hän on sitä omasta mielestään varmasti saanut. Mutta kuten elämässä muutenkin, kaikkia ei voi miellyttää. Palvelun laadun standardit pitää kuitenkin olla riittävän korkealla ja kaikille samat, jotta voidaan myyjän puolella olla sitä mieltä, että asiakas meni kritiikissään metsään. Itse pidin aina tärkeänä sitä, että asiakasta kuunnellaan, vaikka hänen "ongelmaansa" ei pystyttäisikään ratkaisemaan hänen oman, usein epärealistisen toiveensa mukaisesti. Asiakas voi tietenkin kokea olevansa oikeassa, jos hän kotona huomaa itse ottaneensa kaupasta väärän tuotteen vasta, kun on avannut paketin ja yrittää saada rahoja siitä takaisin, koska "mä en siis niinq oikeesti halunnut tätä, vaan ton toisen tost vierest". Kokemukseni mukaan ainakin pt-kaupan puolella iso osa valituksista oli juuri em. tyylisiä. Myöskään sitä moni ei tunnu ymmärtävän, että jos esim. kanapaketin sisältö ei vastaa laadultaan sitä, mitä sen pitäisi olla, se ei ole myyjän vika. Myyjä voi ainoastaan palauttaa rahat ko. tuotteesta tai vaihtoehtoisesti vaihtaa paketin. Molempia ei luonnollisestikaan saa. Ja jos on jotakin lisävaateita, ne tulee kohdistaa valmistajalle. Nykykuluttajat tykkäävät myös vaatia korvauksia kaikesta mahdollisesta. Esim. bensakuluja on joskus pyydetty, kun vasta mökillä on huomattu, että alumiinifolion sijaan hyllystä tarttuikin se leivinpaperi. Ja kun piti ajaa 30km lähikauppaan ostamaan puuttuvaa foliota, niin kyllähän siinä bensaa kului. Ja tämä pitäisi korvata leivinpaperin myyneen kaupan toimesta (tämä tarina on tosi ja näitä olisi paljon lisääkin).
Teen tälläkin hetkellä asiakaspalvelutyötä, tosin erilaista kuin kaupassa työskennellessäni. Mutta siitä työstä on ehdottomasti suuresti etua nykytyössäni, koska olen nähnyt, kokenut ja ratkaissut aikoinaan erilaisia tilanteita. Uskon sopivani asiakaspalvelutyöhön hyvin, koska olen sisäistänyt sen, että tehtäväni on yleensä aina ratkaista asiakkaan ongelma. Aina ongelmaa ei pystytä ratkaisemaan heti, mutta kun vastapuolelle perustelee miksi asian ratkaisu kestää ja pitää asiakkaan ajan tasalla, ei enempää voi asiakaskaan vaatia. Olen toki huomannut, että enenevissä määrin ihmiset odottavat, että koko maailman tulisi pysähtyä, kun heillä on ongelma ja yrityksen kaikki resurssit tulisi valjastaa hänen ongelmansa ratkaisuun. Mutta kyllä useimmiten vähän dorkempikin yksilö tajuaa, kun asiat perustelee. Ja tärkeintä on tietenkin se, että asiaa todella pyritään selvittämään ja jos siinä kestää, asiakas pidetään ajan tasalla.
Yhdestä asiasta olen huolissani: nykynuorison asioita hoitaa nykyään todella paljon heidän vanhempansa. Työni on luonteeltaan sellaista, etten voi luovuttaa mitään tietoja kolmansille osapuolille, joten tästä seuraa usein pettymyksiä ja ihmetystä vastapuolelle. Mutta olen sitä mieltä, että jos täysi-ikäinen ihminen ei kykene omia asioitaan hoitamaan ilman vanhempiaan, hänen tulee sitten pystyä tekemään valtakirja vanhemmalleen. En yhtään ihmettele, että "nykynuoriso" on kujalla ihan perusasioista, jos vanhemmat tekevät kaiken valmiiksi. Itse ohjeistan vanhempia aina pyytämään lapsen itse ottamaan yhteyttä, jotta voimme keskustella asiasta ja pyrkiä ratkaisemaan se mahdollisimman nopeasti. Tällöin otan myös huomioon, että vastapuolella voi olla ihminen, joka ei ole koskaan ensimmäistäkään "virallista" asiaa itse hoitanut. Tällöin asiat pitää usein vääntää rautalangasta ja perustella niin, että nuori sen myös ymmärtää. Lisäksi se, että kehottaa nuorta ottamaan yhteyttä, jos jokin jäi epäselväksi, on mielestäni kaikkien osapuolten etu. Kannustan myös ottamaan yhteyttä sähköpostilla, koska mailiin voi aina palata tai kysyä apua joltain muulta, jos ei ymmärrä tai muista, miten asia tullaan puoleltamme hoitamaan.
Myös "perheen lakimiehellä" uhkailu on nykyään erittäin yleistä. Vanhemmat ovat valmiita menemään yllättävänkin pitkälle voidakseen olla "oikeassa" ja saadakseen tahtonsa läpi. Ja jos sopimusosapuolena on oma lapsi, vaikkain täysi-ikäinen, viime kädessä laskun tai oppirahat maksaa se lapsi. Olen myös huomannut, että monesti itse nuori on sitä mieltä, että asia on hänen puoletaan ihan ok, mutta vanhemmat palaavat asiaan uudelleen ja uudelleen, koska kokevat, ettei "asia nyt mennyt, kuten olisi kuulunut", eli heidän tahtonsa mukaisesti. Jos ensikontaktissa olen havaitsevinani henkilöstä, että lakimieskortti tullaan käyttämään, otan sen puheeksi itse. "Suosittelen, että annatte tekemänne/lapsenne tekemän sopimuksen perheenne lakimiehelle nähtäväksi ja pyydätte hänen mielipiteensä asiasta". Yhtään kertaa nykytyöurani aikana vastapuoli ei ole palannut asiaan niin, että olisivat asiasta enemmän mussuttaneet, vaan joka kerta asia on mennyt niin, kuten allekirjoitetussa sopimuksessa on sovittu.
Kaikista ei ole ihmisten kanssa toimijoiksi, eikä se ole väärin sekään. Toiset ovat todella hyviä asiakaspalvelijoita, koska omaavat sellaisia luonteenpiirteitä, joita voi hyödyntää. Sanoisin, että tässäkin duunissa kaikki lähtee itseluottamuksesta ja käytöstavoista. Tietenkin alalla tarvittava tietotaito on myös tärkeää, mutta sen taas pitäisi tarttua matkan varrella kuin itsestään. Alkuvaiheessa pärjää sillä, että on kohtelias, ymmärtäväinen ja halukas ratkaisemaan asiakkaan ongelman. Vaikeimmat asiakkaat ovat niitä, jotka haistavat epävarmuuden. Tällöin periaatteessa täysin selvässäkin asiassa voidaan joutua vänkäämään pitkän aikaakin. Jos asia osataan kohteliaasti perustella ja asiakkaalle jää sellainen käsitys, että asiaa on täysin turha enää vatvoa, hän on valmiimpi hyväksymään lopputuloksenkin. Jos asiakas on sitten ihan oikeasti sitä mieltä, että on kokenut kohtuuttomuutta tai vääryyttä, hänen oikeutensa on viedä asia eteenpäin jotain muuta kautta. Onneksi tälläiseen törmää todella harvoin.