Löytyykö lakimiehiä?

[ZayWest]

Nyt otettiin yhteyttä. Saan korvaushakemuksen, mutta sairaala ei koe olevansa vastuussa. Nyt tutkitaan että oliko liikuntakyvyttömässä ja lähes tajuttomassa tilassa ollut isäni vastuussa. Ennen kuin teho-osastolle siirrettiin.

 

[huhheijaa]

Jos noin mennyt keissi, niin sairaanhoitopiirin pitäisi olla vastuussa. Taitaapi olla niin, että lähtökohtaisesti potilaat vastaavat itse omaisuudestaan, mutta jos vahinko johtuu sairaalan toiminnasta, niin sairaanhoitopiiri/sairaala on vastuussa. Käsittääkseni joissain yksiköissä on myös potilasasiamiehiä, miltä neuvoa voi pyytää, mutta joka tapauksessa pitäisi ainakin korvaushakemus tehdä. Voi olla kai vapaamuotoinen, mutta yleensä noista on ihan valmiita lomakkeita. Sieltä tulee sitten virkamiespäätös.

E: Ai sieltä oli tullut jo ohjeistusta korvaushakemuksen kanssa. Jos tosiaan löytyy kirjallista todistetta, että sairaala myöntänyt syyllisyytensä, niin kannattaa tuoda esille. Sairaala toki yrittää kaikin voimin saada sinut jättämään koko hakemuksen tekemisen, joten heidän näkemyksiään hakemuksen läpimenosta ei kannata hirveästi kuunnella.

Ja tsemppiä tosiaan. Vittumaisia asioita käsitellä, kun varmaan tuollaisessa tilanteessa ei pahemmin nappaisi hakemusten täyttäminen.

 

[teppana]

Syyllistämisellä viittasin tuon yhden nimimerkin viestiin. Olen kuitenkin oma-aloitteisesti hoitanut jo pitkään isäni asioita ja ollut tarkka hoitojen suhteen. Olen halunnut että kohtuullisen toimintakykyinen ikäihminen saisi kokea normielämää ennen hoitokoti yms. tilannetta. Eli vähän tunteisiin meni.

Sairaalalta ei ole yhteyttä otettu, mutta toistuvasti ovat virheensä myöntäneet. Vastuu ei kuitenkaan tunnu houkuttelevan nyt.

Tässä nyt kannattaa tosiaan odotella tuota yhteydenottoa sairaalan puolelta. Homma voi selvitä hyvinkin helposti, kunhan pääset keskustelemaan jonkun kanssa joka korvauksista pystyy päätöksiä tekemään. Aika yksiselitteiseltä tuo tilanne mielestäni kuulostaa. Potilaan tavaroita on hävinnyt sairaalan toimien vuoksi. En millään jaksa uskoa, että sairaalan hallinnon puolelta aletaan tästä asiasta pidempää vääntöä käymään. Isossa mittakaavassa korvaus on kuitenkin suhteellisen pieni ja sairaalalla voi olla jopa vakuutus joka heille korvaa osan.

Ripeä mutta rauhallinen lähestymistapa on varmasti se kaikkein toimivin. Puheluihin vastataan paremmin ja viesteihin nopeammin kun molemmilla osapuolilla on toista kunnioittava tapa keskustella. Ikävähän tuo sinun ja isäsi kannalta on, mutta onneks ei kyse ole mistään tavaraa suuremmasta. Sairaalalla ei liene halukkuutta asiaa turhan pitkälle jauhaa, vaan kunhan saat nimenkirjoitusoikeuden omaavan henkilön linjan päähän niin asiat voi lähteä kohtuullisen ripeällä tahdilla etenemään.

 

[teppana]

Nyt otettiin yhteyttä. Saan korvaushakemuksen, mutta sairaala ei koe olevansa vastuussa. Nyt tutkitaan että oliko liikuntakyvyttömässä ja lähes tajuttomassa tilassa ollut isäni vastuussa. Ennen kuin teho-osastolle siirrettiin.

Oho. Tulipa pienenä yllätyksenä. Neuvoisin ottamaan potilasasiamieheen yhteyttä. Jos sinulla on kirjallista todistetta sairaalan syyllisyyden myöntämisestä (tai vaihtoehtoisesti henkilön nimi joka on suullisesti tämän myöntänyt) niin lähtisin sen tiedon kanssa potilasasiamieheen ottamaan yhteyttä. Jos isäsi on tosiaan ollut toimintakyvyttömänä niin kyllä se vastuu tavaroista on sairaalalla jonka henkilökunta on nämä tavarat vastaanottanut. Tai näin ainakin oma mutuni sanoo.

 

[ZayWest]

Onko sinulla se turvallisuuspäällikön virheen myöntäminen kirjallisesti tallessa?

Tsemppiä isän kanssa.

Ei ole tallessa, mutta onhan ko. herra koko ajan puhunut heidän vastuustaan ja ihmeellisen paljon nähnyt vaivaa tutkia asiaa jos lähtökohtainen selitys on noin helppo. Ei hän kuitenkaan mulkkuillut vaan näki järkevänä tehdä hakemuksen ja hädissään sanoi että voin soitella. Tuntui häiritsevän tuo tekemäni tutkinta/rikosilmoitus.

Ja kiitos tsempistä! Vittumainen tilanne.

 

[pernaveikko]

Tuntui häiritsevän tuo tekemäni tutkinta/rikosilmoitus.

No onhan nyt rikosilmoitus aivan uskomaton ylilyönti ennen kuin sairaala on asiaa selvittänyt.

 

[Vesuri]

Ja mikä ihmeen vittuilukysymys tuo viimeinen on?

Nöyrä anteeksipyyntö. Ei ollut tarkoitus vittuilla. Homma vituttaa sinua takuulla aivan riittävästi ilmankin. Ja hatunnosto sinulle, että hoidat isääsi. Kysymys oli harkitsematon ja viittasin sillä lähinnä siihen, että isäsi mukana oli tavaraa, jota ei sairaalassa tarvitse lainkaan ja tavaraa, jota olisit voinut sinne viedä kun isäsi on päässyt teholta osastolle.

Tuollaisessa vaiheessa kun potilas on menossa hälytysajossa ensiapuun ja siitä mahdollisesti teholle, ei omaisuutta mukana tarvitse eikä kyllä kannata laittaakaan, koska siinä tulee melkoinen määrä siirtoja ja siinä hässäkässä ei niille tavaroille huolehtijaa oikein löydy. Niin ambulanssissa kuin sairaalassakin henkilökunnan tärkein tehtävä on potilaan hengen ja terveyden turvaaminen. Itse en laittaisi yhtään irtonyssäkkää matkaan. Korkeintaan puhelin taskuun niin voi voinnistaan soitella jos ei heti ehdi mennä katsomaan. Omia vaatteita, rahapussia sun muutakaan ei tuossa vaiheessa tarvitse yhtään mihinkään. Eri asia silloin jos potilas on lähdössä kiireettömässä siirtoajossa ja pystyy itse huolehtimaan tavaroistaan.

 

[ZayWest]

@pernaveikko No mitä nyt turvallisuuspäällikkö mm. itse neuvoi tuon tekemään pian ja poliisikin piti fiksuna liikkeenä. En tiedä mainitsinko, mutta t-päällikkö oli jo tutkinut kaiken ensin.

@teppana Nyt on potilasasiamieheen oltu yhteydessä ja selkeät ohjeet tuli. Näki myös tapauksen selvänä, mutta kuulemma kestää. Ei kuitenkaan ollut huolissaan lopputulemasta ja kirjasin kaikki tiedot ylös.

@Vesuri Eipä mitään. Nyt oli kuitenkin kyse sovituista ja ennenkaikkea aiemmin ongelmitta toimineista ratkaisuista. Usko tai älä, mutta olen kysellyt tarkkaan omaisuusasiat. Sairaalalta ihmeteltiinkin että miksei omaisuutta kirjattu ylös/talletettu siksi aikaa.

 

[ZayWest]

Täytyy tässä vielä jakaa aiempi avautumiseni, eli nyt olen potilasasiamiehen ja asiaa hoitavan toisen henkilön kanssa korvaushakemuksen pistänyt liikkeelle. He näkivät ratkaisevana tekijänä sen että isälläni on ollut välttämätöntä olla tietty omaisuus mukana, koska esimerkiksi asuntoni avaimen suhteen en voi päivystää koko ajan jos isäni kotiutetaan. Nk. omaishoitajan asemassa meillä on isäni kanssa kirjallinen sopimus että hän on voinnin ollessa heikko luonani. Kävin tänään hakemassa isältäni allekirjoituksen tehtyyn korvaushakemukseen ja hänen tilansa on parempi. Mutta vain lääkityksen voimalla. Turvallisuuspäällikkö mitä ilmeisemmin "pääsee" vastaamaan väitteestään että liikuntakyvyttömässä ja lähes tiedottomassa tilassa päivystyspolille viety isäni olisi ollut velvollinen vastaamaan omaisuudestaan. Ambulanssimiesten ohjeistus huomioidaan myös vaikka he hoitivatkin hommansa hyvin.

Tärkeintä on nyt kuitenkin saada ukko kuntoon ja oli hyvillään kun näin ripeästi olen toiminut. Samaa palautetta tuli hoitajilta sekä potilasasiamieheltä. Tässä on sen verran kauhea fiilis ollut ja edelleenkään ei diagnoosia isästäni saada että tuntuu edes vähän paremmalta kun on jotain tehnyt oikein.

Kiitos vielä kerran täällä saaduista neuvoista. Ei tässä ajatukset ihan kasassa ole olleet. Seuraavaksi sitten ratkomaan lukkopesien vaihtoa/avainten teettämistä.

 

[Avuton tunari]

Olisiko jollain asiantuntemusta perintöriidasta, jossa osallisena perintötoimisto sekä erittäin kusipäinen sukulainen?
Tilannetta avaan enemmän, jos löytyy joku, joka osaisi neuvoa..

 

[Eikka86]

Olisiko jollain asiantuntemusta perintöriidasta, jossa osallisena perintötoimisto sekä erittäin kusipäinen sukulainen?
Tilannetta avaan enemmän, jos löytyy joku, joka osaisi neuvoa..

Voisi auttaa jos avaisit tuon perintätoimiston osuutta asiaan, harvoinhan niillä on osaa tai arpaa perinnöistä. Varmaankin perunkirjoituksessa kannattaa nuo mahdolliset vainajan velat selvittää ja jos on epäselviä, reklamoida ja edetä siitä eteenpäin parhaaksi valikoidulla taktiikalla.

 

[Avuton tunari]

Voisi auttaa jos avaisit tuon perintätoimiston osuutta asiaan, harvoinhan niillä on osaa tai arpaa perinnöistä.

Tosiaan avasin kieltämättä huonosti tilannetta..

No, avataanpa lisää:

Isoäitini kuoli 31.12 2018.
(Saimme virallisen tiedon kuolemasta eilen, epävirallisen 1.1, kun serkkuni laittoi facebookkiin ilmoituksen: '' Läheinen on kuollut").

2.1 äitini vei perinnöstä luopumisilmoituksen lapsien hyväksi maisraattiin ( varmuuden vuoksi).
Eilen tuli tieto, että perintötoimistolle ( äidilläni on velkaa ulosotossa) on ilmoitettu mummoni kuolemasta samana päivänä, 2.1.2019, ja ulosottopäätös on tehty samalla.

Asianajajamme on ihmeissään tapauksesta ( sanoo, ettei ole törmännyt vastaavaan tapaukseen aikaisemmin).

Kysynkin, meneekö äidin osuus perintötoimistolle, ottaen huomioon, että perinnöstä luopuminen on tehty samana päivänä ulosottopäätöksen kanssa.

Ps. Äitini veli on ilmeisesti ilmoittanut perintötoimistolle tilanteen ENNEN väestörekisterille/meille ilmoittamista ( eilen mummoni näkyi vielä elävänä väestörekisterin sivuilla)..

 

[Eikka86]

Tosiaan avasin kieltämättä huonosti tilannetta..

No, avataanpa lisää:

Isoäitini kuoli 31.12 2018.
(Saimme virallisen tiedon kuolemasta eilen, epävirallisen 1.1, kun serkkuni laittoi facebookkiin ilmoituksen: '' Läheinen on kuollut").

2.1 äitini vei perinnöstä luopumisilmoituksen lapsien hyväksi maisraattiin ( varmuuden vuoksi).
Eilen tuli tieto, että perintötoimistolle ( äidilläni on velkaa ulosotossa) on ilmoitettu mummoni kuolemasta samana päivänä, 2.1.2019, ja ulosottopäätös on tehty samalla.

Asianajajamme on ihmeissään tapauksesta ( sanoo, ettei ole törmännyt vastaavaan tapaukseen aikaisemmin).

Kysynkin, meneekö äidin osuus perintötoimistolle, ottaen huomioon, että perinnöstä luopuminen on tehty samana päivänä ulosottopäätöksen kanssa.

Ps. Äitini veli on ilmeisesti ilmoittanut perintötoimistolle tilanteen ENNEN väestörekisterille/meille ilmoittamista ( eilen mummoni näkyi vielä elävänä väestörekisterin sivuilla)..

Jos perinnönsaajalla on ulosottovelkaa niin toki vouti (ei siis mitää perintäkikkarit) ottaa omansa sitten aikanaan.

Käsittääkseni perunkirjassa vahvistetaan kuolinpesän osakkaat ja jaetaanko vai ei pesää. Omaisuutta realisoidaan yms ja tuon jälkeen vasta rahaa siirtyy äitisi tilille, mistä vouti tulee omansa ottamaan.

Jos pesää ei jaeta tai äitisi kieltäytyy osastaan, ei ole mitään ulosmitattavaa ja tuolloin vouti ei ota mitään. Käsittääkseni vouti voi myös ulosmitata tuota jakamatonta osuutta mutta varmaan jonkinlaista euromäärää tuossa on eli jos velka vaikka 10k ja kuolinpesässä kolmelle jaettava 100k mökki niin eivät vaadi osuuden realisointia tms.

Antakaa lakimiehen hoitaa perunkirjoitus yms viralliset asiat ja perunkirjassa maininta kieltäytymisestä. Eiköhän se siitä selviä.

 

[huhheijaa]

Tosiaan avasin kieltämättä huonosti tilannetta..

No, avataanpa lisää:

Isoäitini kuoli 31.12 2018.
(Saimme virallisen tiedon kuolemasta eilen, epävirallisen 1.1, kun serkkuni laittoi facebookkiin ilmoituksen: '' Läheinen on kuollut").

2.1 äitini vei perinnöstä luopumisilmoituksen lapsien hyväksi maisraattiin ( varmuuden vuoksi).
Eilen tuli tieto, että perintötoimistolle ( äidilläni on velkaa ulosotossa) on ilmoitettu mummoni kuolemasta samana päivänä, 2.1.2019, ja ulosottopäätös on tehty samalla.

Asianajajamme on ihmeissään tapauksesta ( sanoo, ettei ole törmännyt vastaavaan tapaukseen aikaisemmin).

Kysynkin, meneekö äidin osuus perintötoimistolle, ottaen huomioon, että perinnöstä luopuminen on tehty samana päivänä ulosottopäätöksen kanssa.

Ps. Äitini veli on ilmeisesti ilmoittanut perintötoimistolle tilanteen ENNEN väestörekisterille/meille ilmoittamista ( eilen mummoni näkyi vielä elävänä väestörekisterin sivuilla)..

En oikein ymmärrä mikä asiasta tekee vaikean muuten kuin todistusmielessä. Jos perinnöstä on luovuttu tehokkaasti ennen ulosottopäätöstä, niin kaikki ok. Jos perinnöstä luovuttu ulosottopäätöksen jälkeen, niin sitten menee ulosottoon.

 

[pernaveikko]

En oikein ymmärrä mikä asiasta tekee vaikean muuten kuin todistusmielessä. Jos perinnöstä on luovuttu tehokkaasti ennen ulosottopäätöstä, niin kaikki ok. Jos perinnöstä luovuttu ulosottopäätöksen jälkeen, niin sitten menee ulosottoon.

Se, että eihän tavallinen ihminen ymmärrä eikä ole kuullutkaan mistään tehokkaasta ja tehottomasta perinnöstä luopumisesta.

 

[benicio]

Meneekö tämä siis äärimmillään sekuntipeliksi, jos luopuminen ja ulosottopäätös on tehty samana päivänä?

 

[Avuton tunari]

Meneekö tämä siis äärimmillään sekuntipeliksi, jos luopuminen ja ulosottopäätös on tehty samana päivänä?

Olen miettinyt tätä kovasti, mutta en tiedä....
Enoni on petkuttanut rahaa ja toiminut sokean mummoni edunvalvojana, samalla kähmien omaisuuden itselleen.

 

[mutina]

Olen käsittänyt, että perinnöstä luopuminen ennen pesän jakamista riittää, eikä siinä tarvitse yrittää käydä kilpajuoksua ulosottomiehen kanssa. En kylläkään ole lakimies, tai edes kummoinen perijä.

 

[benicio]

Olen miettinyt tätä kovasti, mutta en tiedä....
Enoni on petkuttanut rahaa ja toiminut sokean mummoni edunvalvojana, samalla kähmien omaisuuden itselleen.

Kuulostaa mukavalta mieheltä. Kai noistakin nyt johonkin vastuuseen tyypin saa. Ainakin edunvalvonnasta kantelu on helppoa (tiedän koska vähän vastaava enomies koitti viimeiseen asti tehdä kiusaa asiat viimeisen päälle hoitaneelle edunvalvojalle).

Olen käsittänyt, että perinnöstä luopuminen ennen pesän jakamista riittää, eikä siinä tarvitse yrittää käydä kilpajuoksua ulosottomiehen kanssa. En kylläkään ole lakimies, tai edes kummoinen perijä.

Tämä kuulostaisi kyllä kaikinpuolin järkevältä, inhimilliseltä ja loogiselta.

 

[huhheijaa]

Se, että eihän tavallinen ihminen ymmärrä eikä ole kuullutkaan mistään tehokkaasta ja tehottomasta perinnöstä luopumisesta.

Jos ei olisi puhuttu asianajajasta, niin en ihmettelisikään, jos olisi epäselvää. Väittäisin kuitenkin, että asianajajalle asian pitäisi olla tuttu, kun ihan laissa asti käsitellään. Kyllä nyt asianajajan pitäisi vähintään pystyä asia selvittämään, kun yleensä voi vielä laskuttaa.
"Velallisen oikeutta perintöön tai testamenttiin ei saa ulosmitata, jos velallinen osoittaa, että hän on:

1) perittävän eläessä luopunut oikeudestaan perintöön perintökaaren mukaisesti;

2) perittävän kuoleman jälkeen antanut kirjallisen luopumisilmoituksen tiedoksi kuolinpesälle niin kuin hallintolain 57 §:n 2 momentissa säädetään; tai

3) perittävän kuoleman jälkeen jättänyt luopumisilmoituksen kotipaikkansa maistraattiin tallettamista varten.

Sen jälkeen kun ulosmittauspäätös on tehty, velallinen ei voi hakijaa sitovasti luopua oikeudestaan perintöön.

Velallisen tulee viipymättä ilmoittaa luopumisilmoituksen tallettamisesta pesän osakkaille ja hallinnolle."

Meneekö tämä siis äärimmillään sekuntipeliksi, jos luopuminen ja ulosottopäätös on tehty samana päivänä?

Pakko sanoa, että ei hajuakaan miten tuo menisi, jos ei voitaisi todistaa kumpi oli ensin, kun ei ole velka- tai perintöasiat kauhean tuttuja perusteita syvällisemmin. Tuolta osin ihan jännä keissi olisi. Normaalisti menisi aina yksilön hyväksi, mutta velkojia suojellaan Suomessa aika hanakasti. Voi toki olla, että asiasta on jo ennakkoratkaisu tai jotenkin muuten pitäisi olla vastaus, mutta en itse ainakaan muista.

 

[benicio]

Ok eli olisi kannattanut jo mummon eläessä tehdä se luopumisilmoitus. Lohduttaa varmaan paljon nyt.
Seuraava tyhmä kysymykseni on, että tehdäänkö noita ulosottopäätöksiä tosiaan noin sähäkästi yhdessä päivässä? Ei tarvita mitään tiedoksiantoaikoja tai kuolintodistuksia tms? @huhheijaa @Avuton tunari

 

[Avuton tunari]

Jos ei olisi puhuttu asianajajasta, niin en ihmettelisikään, jos olisi epäselvää. Väittäisin kuitenkin, että asianajajalle asian pitäisi olla tuttu, kun ihan laissa asti käsitellään. Kyllä nyt asianajajan pitäisi vähintään pystyä asia selvittämään, kun yleensä voi vielä laskuttaa.

Tähän sen verran tarkennusta, että kyllä asianajajamme tietää kyseiset lakisäännöt, mutta ei sitä miten pitää toimia, jos sekä luopuminen että ulosottopäätös sattuvat SAmalle päivälle..

 

[Avuton tunari]

Ok eli olisi kannattanut jo mummon eläessä tehdä se luopumisilmoitus. Lohduttaa varmaan paljon nyt.
Seuraava tyhmä kysymykseni on, että tehdäänkö noita ulosottopäätöksiä tosiaan noin sähäkästi yhdessä päivässä? Ei tarvita mitään tiedoksiantoaikoja tai kuolintodistuksia tms?

No, enollani on " ystäviä" verotoimistossa....

Ja häntä auttaa lakimies ( ?- Henrikson, tarkemmin en sano, koska tunnistettavuus), joka on umpikiero ja josta kerrotaan kaikenlaista.
Esimerkkinä: Baaritappelussa loukkaaantuu kaksi tappelussa eri puolilla. Molemmat koittavat heti saada Henriksonin puolellensa korvauksia varten.

 

[Avuton tunari]

Vähän tuntuu kyseenalaiselta, miten ulosmittauspäätös olisi tehty perinnöstä, mitä ei ole. Jos kuolinpesää ei ole aloitettu edes selvittämään, millä ihmeellä tehdään päätös ulosmittauksesta?

Niimpä, mutta niin meinasi käydä myös isoisäni kohdalla 2014..
Perunkirjoituksessa enoni ilmoitti, että äidilläni on ulosottopäätön tullut hänelle, pesän hoitajana.

Äitini oli kuitenkin kerinnyt jo luopua perinnöstä ennen päätöstä, joten saimme osuutemme , tai no, oikeusjutut ovat vielä kesken..

 

[huhheijaa]

Ok eli olisi kannattanut jo mummon eläessä tehdä se luopumisilmoitus. Lohduttaa varmaan paljon nyt.
Seuraava tyhmä kysymykseni on, että tehdäänkö noita ulosottopäätöksiä tosiaan noin sähäkästi yhdessä päivässä? Ei tarvita mitään tiedoksiantoaikoja tai kuolintodistuksia tms? @huhheijaa @Avuton tunari

Periaatteessa joo. Tosin itse varmaan tekisin testamentilla, kun voi sumplailla myös osittaisia luopumisia sun muita ja varmaan ajaisi saman asian noin muuten.

Ulosottopuolella ollaan tietoisia, että kyseessä on kilpajuoksu, joten ei yllätä, että toiminta on nopeaa. Päätös on yksipuolinen, joten todistamista tarvitaan varmaan vasta, jos joku väittää, ettei henkilö x ole kuollut tai vastaavaa. Siinä vaiheessa ehkä kannattaa kuolintodistus jostain kaivaa.

Tähän sen verran tarkennusta, että kyllä asianajajamme tietää kyseiset lakisäännöt, mutta ei sitä miten pitää toimia, jos sekä luopuminen että ulosottopäätös sattuvat SAmalle päivälle..

Itse vain ilmoittaisin, että ikävä kyllä x oli ilmoittanut maistraattiin, että luopuu perinnöstä, joten ulosmittauspäätös on mitätön. Voihan toki tarkistaa onko aihetta pohdittu oikeuskirjallisuudessa tai lain esitöissä tjsp. En ole itse törmännyt, mutta eiköhän tuossa oikeuteen joudu asiaa pähkäilemään. Toki aina kannattaa pohtia onko summa tarpeeksi iso, että oikeuteen kannattaa mennä.