En mä ota minkäänlaista kantaa yhtään mihinkään muuhun lakiin tässä tapauksessa. Ei ole mitään tarvetta eikä oikeastaan haluakaan, kun ei ne tähän liity mitenkään. Mutta kuten nyt varmaan jokainen tietää, niin on olemassa laki, ja sitten on olemassa ihmiset, jotka tulkitsevat lakia. Käytännössä mikään laki ei ole kirjaimellisesti tulkitsematon.
Tämä on ihan totta ja usein ihmisiltä unohtuukin, että mikään laki tai lainkohta ei ole yksiselitteinen. Oikeustiede on siitä hauska tiede (senkin voi kyseenalaistaa, että onko se tiedettä laisinkaan), ettei absoluuttista totuutta ole olemassa. Riippumattomilla tuomioistuimilla, jotka Suomessa käyttävät perustuslain nojalla tuomiovaltaa, on ratkaisupakko eli heidän on tehtävä laintulkinta suuntaan tai toiseen. Heidänkään ratkaisuja ei tarvitse pitää absoluuttisena totuutena laintulkinnasta, vaan heidänkin näkemyksensä voi kyseenalaistaa valitustuomioistuimissa. Korkeimmat oikeusasteet sitten antavat sen viimeisen ratkaisun, josta ei saa enää valittaa. Korkeimpien oikeusasteidenkaan ratkaisut eivät ole mitään absoluuttisia totuuksia laintulkinnasta, mutta niihin ratkaisuihin on vain yksinkertaisesti tyydyttävä.
Laintulkintaa voi toki harjoittaa kuka tahansa, eikä tämä ole mikään tuomioistuimien yksinoikeus. Jotkin tulkinnat ovat parempia kuin toiset ja eri tulkintojen paremmuutta voi punnita (oikeus)tieteellisin kriteerein. Oikeustieteilijät ovat luoneet laintulkinnan apuvälineeksi erilaisia oppirakennelmia, joita kutsutaan oikeuslähdeopiksi. Tuomioistuimetkin tukeutuvat aina ratkaisuissaan johonkin oikeuslähdeoppiin.
Tätäkin ongelmaa voi siis lähestyä näiden oppirakennelmien kautta. Ensin olisi ratkaistava, että mitä lainkohtaa kyseiseen tapaukseen sovelletaan. Tässä kohdin tyypillisimpiä apuvälineitä ovat normihierarkia ja normiristiriitojen ratkaisemiseen tarkoitetut lex posterior, specialis ja superior. Koska perustuslaissa, EU-perustamissopimuksissa tai kansainvälisissä ihmisoikeusvelvoitteissa ei ole rattijuopumusta käsitteleviä lainkohtia, on siirryttävä seuraavalle hierarkiatasolle, eli lakeihin. Lex specialis -ohjetta soveltaen voitaisi päätyä siihen, että kyseisessä tapauksessa sovellettavaksi voisi tulla erityislakina tieliikennelaki (267/1981). Tieliikennelain soveltamisala on kuitenkin rajattu tieliikenteeseen, eikä sitä tällöin sovellu suljetulla alueella ajamiseen. Kyseisen lain 100 § kuitenkin kertoo, että rangaistus rattijuopumuksesta, törkeästä rattijuopumuksesta, kulkuneuvon luovuttamisesta juopuneelle ja liikennejuopumuksesta moottorittomalla ajoneuvolla säädetään rikoslain (39/1889) 23 luvussa. Tähän liittyvät rikoslain pykälät onkin jo tänne referoitu. Rikoslain soveltamisala ei ole sama kuin tieliikennelain. Tuomioistuimet voivat toki käyttää tieliikennelain soveltamisalaa tulkintaohjeena, jos rikoslain soveltamisalassa on jotain epäselvyyttä. Tuomioistuimet voivat ratkaisua tehdessään punnita, että noudattavatko sananmuodonmukaista tulkintaa vai pyrkivätkö saamaan selville, mikä on ollut lainsäätäjän tarkoitus kyseistä normia säätäessään (teleologinen tulkinta). Lainsäätäjän tarkoituksena on voinut olla säätää rattijuopumus rangaistavaksi siitä syystä, että sen on katsottu lisäävän muiden ihmisten turvallisuutta. Tällöin voisi olla ihan perusteltua ajatella, että täysin suljetulla alueella olisi ihan suotavaa ajella, kun muut ihmiset eivät ole vaarassa. Toisaalta rangaistavuudella on voitu myös pyrkiä edistämään humalaisen omaa turvallisuutta, jolloin muiden vaaraan joutuminen ei ole tapauksen kannalta relevantti. Lainsäätäjän tarkoitusta voi pyrkiä selvittämään lain esitöihin perehtymällä. Lähtökohtana on kuitenkin se, että jos sananmuodonmukaisesta tulkinnasta poiketaan, täytyy se kyetä perustelemaan (esim. juuri lainsäätäjän tarkoituksella).
Jos Kisapuisto katsoo, että kyseisessä tapauksessa olisi syytä poiketa rikoslain soveltamisalan sananmuodonmukaisesta tulkinnasta, niin kuulisin mielelläni perusteet. Näkisin, että tähän mennessä esitetyillä perusteluilla se tulkinta, että rattijuopumus on kiellettyä riippumatta siitä missä ajoneuvoa ajaa, on huomattavasti vahvemmilla.