Oisko siksi, että tuo maistuu oikein valmistetuna ihan vitun hyvältä? Toiseksi sitä on helpolla saatavissa. Poron sisäfilettä kun saa samaan hintaan ravintoloista niin tilaan taatusti.
En vois enempää olla samaa mieltä kanssasi. En muutenkaan oikein ymmärrä kuka tuon naudan sisukan on aikanaan nostanu ihan omalle jalustalleen kun sitä monet pitää jotenki ylivertaisena lihana?
Oisko siksi, että tuo maistuu oikein valmistetuna ihan vitun hyvältä? Toiseksi sitä on helpolla saatavissa. Poron sisäfilettä kun saa samaan hintaan ravintoloista niin tilaan taatusti.
Komppaan tätä siinä mielessä, että todella hyvä kokki osaa tehdä herkkuruokaa vähän vaativammistakin ruhonosista. Helpoin tie valmistaa lihaa on paistaa tai grillata pihvi. Kiva tietysti, että ihmiset viitsivät valmistaa ruokaa edes sen pihvin verran, mutta ei sisäfilepihvi ole välttämättä parasta mitä voi suuhunsa laittaa.Niin se kuule maistuu melkeinpä mikä tahansa liha oikein valmistettuna ihan vitun hyvältä. Porsaan etuniska, naudan kulmapaisti.. aah... Toki näihin pitää jo vähän nähdä vaivaakin eikä riitä et paistaa pannulla, tekee soosin ja jotkut potut kaveriksi. Toki sisukkaa puoltaa myös se ettei siinä ole juuri nimeksikään rasvoja tai kalvoja..
Vannoutuneena grilli- ja paistetun pihvilihan ystävänä pidän tätä henkilökohtaisena loukkauksena. Eihän paistaminen ja/tai grillaaminen tietenkään vaikeaa ole, mutta kyllä hyvänkin lihan voi sekä grillissä että paistinpannulla pilata ihan huolella.Helpoin tie valmistaa lihaa on paistaa tai grillata pihvi.
No eihän poroa tulekaan jatkuvasti "tuoreena" lihatiskiin. Siellä on ihan erikseen ajat, jolloin noita poroja teurastetaan ja liha on sen verran kalluista, että käsittääkseni suurin osa pakastetaan. En tiedä ihan tarkasti, kun meille on aina ostettu pakastin täyteen poroa kerran vuodessa (siis kokonainen poro ostettu).Poron filettä on tähän mennessä sattunu silmään ainoastaan pakastettuna versiona joita yleensä kartan viimeiseen asti. En tosin ole hirveästi etsinytkään joten eiköhän tuota Rovaniemeltä jostain luulisi saavan ns. "tuoreena".
Tuossa on lievä käsite-ero. Kyllähän nuo valmistusteknisesti ovat äärettömän helppoja. Nukettaminen taitaa olla vielä helpompaa. Myös pilalle saamisen osalta. Sinä taidat kuitenkin puhua onnistumisesta. Itse (terveisiä taas Evilille) valmistan pihvejä niin harvoin, että en todellakaan anna neuvoja kenellekään paistamisessa. Viimeksi onnistui kyllä ihan kohtuullisesti, omien standardien perusteella ainakin.Vannoutuneena grilli- ja paistetun pihvilihan ystävänä pidän tätä henkilökohtaisena loukkauksena. Eihän paistaminen ja/tai grillaaminen tietenkään vaikeaa ole, mutta kyllä hyvänkin lihan voi sekä grillissä että paistinpannulla pilata ihan huolella.
No eihän poroa tulekaan jatkuvasti "tuoreena" lihatiskiin. Siellä on ihan erikseen ajat, jolloin noita poroja teurastetaan ja liha on sen verran kalluista, että käsittääkseni suurin osa pakastetaan. En tiedä ihan tarkasti, kun meille on aina ostettu pakastin täyteen poroa kerran vuodessa (siis kokonainen poro ostettu).
Mutta siis - mun käsittääkseni poro useimmiten pakastetaan.
Minkä tahansa ruoan voi pilata huolella. Tarkoitin kommentillani sitä, että teknisesti pihvin paistaminen on hyvin simppeli tehtävä, riittää kun huolehtii lihan lämpötilasta, pannun/parilan kuumuudesta ja paistoajasta. Ei aikaa ja vaivaa vieviä monimutkaisia valmisteluja, ainoastaan liha ja pannu. Uskon myös sinun vannoutuneena grillilihan tai paistetun pihvilihan ystävänä pitävän muustakin kuin sisäfileestä, ehkä jopa enemmän.Vannoutuneena grilli- ja paistetun pihvilihan ystävänä pidän tätä henkilökohtaisena loukkauksena. Eihän paistaminen ja/tai grillaaminen tietenkään vaikeaa ole, mutta kyllä hyvänkin lihan voi sekä grillissä että paistinpannulla pilata ihan huolella.
Kiva tietysti, että ihmiset viitsivät valmistaa ruokaa edes sen pihvin verran, mutta ei sisäfilepihvi ole välttämättä parasta mitä voi suuhunsa laittaa.
Possusta parhaalta maistuu kassler...varsinkin grillissä.
Tarkoitatko nyt sitä sianniskaa mistä aiemmin puhuin vai jotain aivan muuta?
Tarkoitin kommentillani sitä, että teknisesti pihvin paistaminen on hyvin simppeli tehtävä, riittää kun huolehtii lihan lämpötilasta, pannun/parilan kuumuudesta ja paistoajasta. Ei aikaa ja vaivaa vieviä monimutkaisia valmisteluja, ainoastaan liha ja pannu.
Tuohon kun heität vielä pussillisen pinjansiemeniä, niin punainen pesto on valmis. Paitsi basilikaa mun reseptissä ei ole.Helppoa & helvetin hyvää
Aurinkokuivattua tomaattia
basilikaa
snadisti chiliä
parmesaania
oliiiöljyä
valkosipulia
--> tehosekoittimeen, sopii lähes kaikkeen.
Tuohon kun heität vielä pussillisen pinjansiemeniä, niin punainen pesto on valmis. Paitsi basilikaa mun reseptissä ei ole.
Noista pinjansiemenistä olisin kysynyt tässä välissä, että onko tietoa kuinka yleistä on pestossa pinjansiemenet korvata munuaispuun hedelmällä joka myös cashew-pähkinänä tunnetaan? Jossain reseptissä tätä kerran ehdotettiin ja olen itse paljon harrastanut, lähinnä oksidoituneiden pinjansiementen aiheuttamien makuaistihäiriöiden pelossa.Pinjansiemenet tietysti ihan must.
Olen korvannut pinjansiemenet välillä saksanpähkinällä, välillä manteleilla. Kaippa nuo cashewitkin ajavat saman asian. Anna mennä vaan.Noista pinjansiemenistä olisin kysynyt tässä välissä, että onko tietoa kuinka yleistä on pestossa pinjansiemenet korvata munuaispuun hedelmällä joka myös cashew-pähkinänä tunnetaan? Jossain reseptissä tätä kerran ehdotettiin ja olen itse paljon harrastanut, lähinnä oksidoituneiden pinjansiementen aiheuttamien makuaistihäiriöiden pelossa.
vaihtoehto 1. Marinoi ne kareet, kannattaa leikata ne jo ennen sitä, niin on enemmän imeytymispinta-alaa. Nuiji kevyesti se "pihvi" sieltä luun päästä. Sitten kun on aika syödä, paistat kuin pihvin.
vaihtoehto 2. Marinoi, ota väri pintaan ja paista kokonaisena. Leikkaa ja tarjoile.
Tarjoile vaikkapa risoton ja paksuhkon punaviinikastikkeen kera. Voit käyttää minttua tai valkosipulia tai molempia. Itse ehkä tekisin (tuore)mintturisoton ja valkosipulipunkkusoosin.
Punkkusoosin jos haluaa tehdä ihan alusta alkaen niin pannulle vaan joitain juureksia (porkkanaa, lanttua yms.) sekä sipulia, kevyt kuullotus, vettä niskaan ja pari laakerinlehteä. Tota keittelee aikansa jonka jälkeen ottaa sen liemen talteen siivilän läpi. Tän jälkeen pannulle sokeria joka paahdetaan, lisätään punaviinit ja lopuksi toi liemi. Kamaa keitellään sen aikaa et maku on kohdillaan ja lopuksi tarvittava määrä Maizenaa niskaan. Yrtit toimii melkeinpä aina punaviinikastikkeessa.