Nykyään meissä taitaa olla sisäänrakennettuna ajatus että on vain oikeuksia vailla velvollisuuksia. Ei kaikki muut kuin taklaaja voi olla kritisointivapaita. Näitä taklauksia olisi hyvä tarkastella pelkästään tapahtumana, ei lähtökohdasta että haetaan vain syyllistä. Yleensä näissä joku muu kuin taklaaja edesauttaa tapahtuman syntyä jotenkin, oli se sitten havainnoinnin puute, huono syöttö tai odottamaton luistelulinja. En tässä halua syyllistää taklattuja vaan nostaa esiin että kaikki tapahtumat kentällä ovat monien asioiden summa.
Jos tehdtäisiin päätös etteivät nämä tapahtumat joihin taklaaja ei voi vaikuttaa olisi rangaistavia niin näihin asioihin alettaisiin kiinnittää enemmän huomiota. Esimerkiksi jos pakki näkee että hyökkääjä on vaarassa jäädä jyrän alle niin syöttö jää helpommin antamatta jos pakki tietää että hyökkääjä voi joutua jyrätyksi ilman että saadaan tilanteesta mitään hyötyä, ehkä jopa päinvastoin. Nykyisellä systeemillä pakin on tyhmää olla antamatta vaarallista syöttöä sillä hyökkääjää ei saa taklata, tai jos taklaa niin tulee ylivoima, noin kärjistetysti.
Vieläkin väitän että kovin montaa teknisesti puhdasta taklausta, joista loukkaantumisesta huolimatta ei tulisi rangaistuksia, ei liigassa nähtäisi ennen kuin pelaajat alkaisivat tiedostaa etteivät enää voi sokeasti luottaa siihen ettei taklauksia tarvitse ottaa vastaan. Tämän jälkeen pelaajat olisivat kentällä enemmän varpaillaan ja kyseisiä tilanteita nähtäisiin enemmän. Ehkä takavuosien kananmunat kainalossa tyyppisten pelaajien määrä kasvaisi, mutta loukkaantumiset vähentyisivät.
Enää muuten ei peleissä juuri näe pelaajien pelkäävän. Vielä joitain vuosia sitten oli normaalia että tietyn tyyppiset pelaajat kaarsivat mahdollisen taklauksen alta kiltisti pois. Parhaimpana esimerkkinä Kimmo Rintanen Naganossa kun Kasparaitis puuskutti perään kulmaan, silloin Rintaselta oli ihan oikea ratkaisu luopua kiekosta ja säilyttää terveytensä.