Vauhdit on nykyään niin kovat verrattuna sääntöjen laatimisaikaan, että kellään pelaajalla ei ole mahdollisuuksia "päätä ylhäällä pitämällä" rekisteröidä kaikkina hetkinä kaikkia tööttiriskejä kaikista suunnista. Ehkä se oli 1930 luvun vauhdeilla mahdollista. Kokonaan toinen juttu on sitten se, että suurimman osan peliajasta pelaaja taitaa pelata ns. vaistoilla eli että ei ylpäätää tietoisesti ajattele saati harkitse jokaista liikettään. Parin kymmenystä vaistomaiseen kiekon vilkaisuun tai väärään suuntaan katsomiseen tms. voi hyvinkin riittää siihen, että pää ei ole riittävästi ylkäällä ja PAM!. Tämä tarkoittaa siis, että jos/kun joku pitää tarpeellisena ajella vastustajia lasarettiin, niin se aina toisinaan varmasti onnistuu vaikka kiekollinen kuinka yrittäsi pelata pää ylhäällä ja jopa kiinnittää siihen huomionsa.
Ehkä näitä sääntöjä käytettäessa luonnonvalinta sitten suosii pelaajia, jotka lyö kiekon aina sen saatuaan hetimiten ränniin. Kuskailijat sortuu elon tiellä.
Ehkä näitä sääntöjä käytettäessa luonnonvalinta sitten suosii pelaajia, jotka lyö kiekon aina sen saatuaan hetimiten ränniin. Kuskailijat sortuu elon tiellä.