Mielenkiintoinen versio, mutta aika kaukana alkuperäisestä. Sitä ei nähtävästi edes yritettykään. Olisi pitänyt olla David Crosby laulamassa harmonioita. Crosby oli lopulta Byrdsin sielu, ilman häntä bändissä oli jäljellä vain kuoret. Vähän sama kuin Frusciante Peppersissä.
Noh noh.Sinänsä jännä, että usean jäsenen soolotuotannosta löytyy albumeja, jotka vetävät vertoja mille tahansa Byrds-levylle. Ainakin Gene Clarkin "White Light" + "No Other", Gram Parsonsin "GP" + "Grievous Angel" ja David Crosbyn "If I Could Only Remember My Name" ovat kaikki täyttä rautaa.
No ok, on Byrdsilläkin pari täysosumaa, varsinkin "Sweetheart of the Rodeo" ja "The Notorious Byrd Brothers".
Byrds-keskustelun innoittamana yksi kaikkien aikojen suosikkikappaleistani. Tässä on jotain maagista, mielihyväkeskusta hiveleviä säveliä, joihin ei kyllästy ikinä:
Cosmic American Music, kuten Parsons-vainaa musiikkiaan kuvaili.
Maailman paras nykybändi. Ei petä koskaan. Viimeisin Suomen keikka Virgin Oilissa oli samaa parhautta kuin aina ennenkin.
Ei taida uskaltaa painaa tuota tykkäysnappia tähän viestiin. No, ehkä kuitenkin.Saako halata?