Tämä on nyt soinut tiuhaan. Jos ei välitä Collinsin satulannuuskintasaundista, niin biisi on jopa yksi Genesiksen parhaista. A Trick Of The Tail -levy oli vielä hyvinkin progea.
Tää potkii kuin sata jänistä ja svengaa kuin hirvi. Tietysti alkuperäinenkin toimii. Kyllä tuo J.Ahola laulaa osaa.
Saattaa kyllä potkia, mutta svengistä tässä ei valitettavasti ole tietoakaan. Svengi ei ole millimetrintarkkaa konerummun napsutusta. Svengi on elävää, vapaata, leikittelevää rytmiä.
Teräsbetoni ei aikanaan ollut taiteellisesti ehkä kaikista korkealuokkaisin bändi. Mutta nähdäkseni suomalainen musiikkikenttä silti hieman hävisi Jarkko Aholan siirtyessä vetämään iskelmää. Ei mitään iskelmää vastaan, mutta Aholan äänestä siinä ei kaikkea irti saada. Sääli sinänsä. Vetää sentään covereita edelleen, joten täysin ei iskelmään jämähtänyt ole. Onneksi.Jarkko Aholassa harmittaa, että on kunnon rokin jättänyt hieman taka-alalle. No onneksi Raskasta joulua -tekeleistä tuota kuulee.
Teräsbetoni ei aikanaan ollut taiteellisesti ehkä kaikista korkealuokkaisin bändi. Mutta nähdäkseni suomalainen musiikkikenttä silti hieman hävisi Jarkko Aholan siirtyessä vetämään iskelmää. Ei mitään iskelmää vastaan, mutta Aholan äänestä siinä ei kaikkea irti saada. Sääli sinänsä. Vetää sentään covereita edelleen, joten täysin ei iskelmään jämähtänyt ole. Onneksi.
En ole toistaiseksi ensimmäistäkään Twilight-elokuvaa katsonut. Silti myönnän avoimesti, että useampi kyseisen elokuvasarjan virallinen soundtrack on edelleen todella lähellä sydäntä.
Blur: There´s No Other Way
Blööriä tulee nyt kuunneltua muutenkin koko ajan, mutta nyt tässä tylsyyden hetkinä tuli mieleen taannoinen Argentiinan reissu. Siellä soi radiossa usein tämä, ja muutakin tuota esibrittipop-kamaa, esimerkiksi alkuaikojen Ride raikasi usein. Oli hämmentävää, kuitenkin tästä sodasta kertovia biisejä. Siinä kaikkein kuppaisimmassakin ja kuumimmassa busseissa saattoi raikata tämä hieno musiikinlaji. Sinänsä vähän vanha toki.
Ehkä tämä johtuu jotenkin sodasta. Britit vastaan argot ovat ehkä ikuinen taistelupari. Kaiken vihan ja katkeruuden keskellä olen näkevinäni myös arvostusta. Minulle itselleni siinä on kaksi aivan upeaa kansaa. Silloin kun kansoja sai vielä olla. Rakastan molempia. Lontoo ja Buenos Aires ovat molemmat upeita paikkoja, olen nauttinut viihtynyt suuresti.
Tässäpä mies, joka tuo ylläoleva Demon Alborn olisi halunnut olla. Ray Davies. Bluria ei olisi ilman Kinksiä, ja eihän siinä mitään jos ottaa vaikutteita. Ylitsevuotava palvonta, kopiointi ja omien ideoiden täydellinen puute, se on huonompi juttu. Siksi en Blööriä kuuntele.
Osaisin minä sen selittää, mutta en kehtaa kun voisit suuttua.Ihanaa, että Vanha Yrmy on taas täällä latistamassa. Tuntuu niin kotoisalta.
Kyllä, Blur ja Damon Albarn ovat ottaneet vaikutteita Kinksistä, mutta miten sitten selitetään se, että esimerkiksi minulle Kinks ei iske, mutta Blur on yksi suurimpia suosikkibändejä. Ja tuo kaava toimii esimerkiksi Byrdsin ja Teenage Fanclubin kohdalla, minusta molemmat ovat loistavia, vaikka sen tietyn alisteisen suhteen näenkin.
Minut tuntevat ihmiset sanovat, että minä olen siitä harvinaislaatuinen ihminen, että minun kanssani voi olla eri mieltä, ilman että olisi pelkoa välien rikkoutumisesta. Kyllä ne ovat tuossa ihan oikeassa.Osaisin minä sen selittää, mutta en kehtaa kun voisit suuttua.
Onko meillä välejä, jotka voisivat rikkoutua?Minut tuntevat ihmiset sanovat, että minä olen siitä harvinaislaatuinen ihminen, että minun kanssani voi olla eri mieltä, ilman että olisi pelkoa välien rikkoutumisesta. Kyllä ne ovat tuossa ihan oikeassa.