Se on todella epätodellinen tunne, kun saa kuulla läheisen kuolemasta. Se on jotain mitä ei voi sanoin kuvailla... Elämä on niin pienestä kiinni... Nyt vietiin todella todella sydämellinen, elämäniloinen, nuori mies, jolla oli elämä vasta edessään...
Tiedän tunteen. Toinen isoisäni kuoli kun olin 4 vuotias, siitä en muista juuri mitään. Ainoa muisto tuosta on, kun hautajaisissa naskaleina serkkupojan kanssa leikittiin jotain, pieniä kun oltiin.
Viime helmikuussa kuulin peruskoulun opettajani menehtyneen 65-vuotiaana syöpään. Muutama viikko tästä, niin äitini äiti kuoli 91 vuotiaana ja tästä noin kuukausi, niin isäni isä menehtyi 79 vuotiaana syöpään.
Kolme minulle läheistä ihmistä kuoli lyhyen ajan sisällä. Kaksi syöpään ja kolmas luonnollisesti. Isoisälläni ja luokanopettajallani olisi ainakin ollut jotain annettavaa elämälle, mutta syöpä on vakava sairaus. Kyllä nämä kolme kuolemaa on saanut minut ajattelemaan elämää aivan eri tavalla kuin ennen.
En tiedä Urmaksen kuolleen sukulaisen ikää, mutta minä tiedän sen surun joka sinua tällä hetkellä painaa. Osanottoni.