Kuinka päästä läskeistä eroon?

[Surprise Me]

Juttelin naapurin kanssa kuinka paljon se on laihduttanut kevään aikana. Kaverin pakki ja posket ovat pienentyneet huomattavasti kolmessa kuukaudessa. Vastaus oli 20kg. Kaveri teki kuusi kahden tunnin kävelylenkkiä päivässä ja oli syömättä herkkuja ja alkoholi oli pannassa. Tai ei oikeastaan. Lauantaisin sai juoda kaksi olutta ja sunnuntaina sai ottaa jälkiruuan lounaan päälle. Muuten ruokavalio oli lähes sama kuin ennenkin eli ihan perus kotiruokaa.

 

[Beagle Boy]

Kaveri teki kuusi kahden tunnin kävelylenkkiä päivässä ja oli syömättä herkkuja ja alkoholi oli pannassa.

Siis kävelikö naapurisi 12 tuntia päivässä, vai tuliko sinulle ajatuslapsus?

 

[Surprise Me]

Siis kävelikö naapurisi 12 tuntia päivässä, vai tuliko sinulle ajatuslapsus?

Hupsis... Tarkoitin kuusi kertaa viikossa ja kaksi tuntia kerralla :)

 

[Haastattelija]

• Ota salitreeni mukaan. Ei ole mitään järkeä polttaa lihaksia pois ja sitten kasvattaa niitä takaisin kauhealla vaivalla. Syömällä oikein ja harrastamalla lihaskuntoharjoittelua voit minimoida lihaskadon ja polttaa lihasten sijasta rasvaa. Kuulostaa hyvältä eikö?

Eli ruokavalio kuntoon ja lihaskuntoharjoittelu mukaan niin projekti tulee tehtyä järkevästi loppuun ja saat tästä projektin sijaan itsellesi elämäntavan, jota voit harjoittaa vaikka loppuelämäsi.

Kiitoksia vinkeistä. Täytynee koittaa löytää tästä lähistöltä jokin opiskelijabudjettiin sopiva sali ja alkaa hommiin. Salilla en ole oikeastaan koskaan käynyt ja vaikka tiedän, että ei kannata jännittää niin silti kynnys mennä sinne on jostain syystä aika korkea.

Ruokavaliosta vielä sellainen kysymys, että jos vedän 1000 miinuskalorilla, niin miten mun kannattaisi jakaa hiilareiden, rasvojen ja protskujen suhde? Nopeat hiilarit nyt lasken aika minimiin jokatapauksessa
Rasvat saan aika kivasti maapähkinöistä ja protskua sitten vissiin kanasta, raejuustosta, rahkoista yms. Saa antaa muitakin toimivia ravintovinkkejä jos toimiviksi havaittuja on löytynyt.

 

[Rod Weary]

Ruokavaliosta vielä sellainen kysymys, että jos vedän 1000 miinuskalorilla, niin miten mun kannattaisi jakaa hiilareiden, rasvojen ja protskujen suhde? Nopeat hiilarit nyt lasken aika minimiin jokatapauksessa

Syöt ihan normaalisti, paitsi jos tiedät, että syöt liian usein epäterveellistä mättöä. Liikunnan lisääminen normaaliin elämään riittää melko pitkälle tavalliselle ihmisellä painonpudotukseen. Kunhan ei rupea mättämään pizzaa sillä varjolla, että "liikkuu riittävästi". Minusta ruokailun rytmittäminen on tärkeämpää kuin kalorien ja protskujen viimeisen päälle laskeminen. Aamiainen on tärkeä, ja jos seuraava safka venähtää pitkälle iltapäivään, tarvitset välipalan. Muuten vedät itsesi ähkyyn seuraavalla aterialla. Eli mieluummin pieniä annoksia tasaisesti kuin kaikki kerralla. Helpompaa ja terveellisempää niin. Joku friikki voi pärjätä täsmälleen päinvastaisella ohjelmalla, mutta jos nyt kuitenkin mentäisiin normikaavalla. Turhia sokereita ja pökkelöpullaa kun välttää, voi syödä kyllä niin, ettei ole koko ajan nälkä. Järki mukana.

 

[Haastattelija]

Kiitos @Leon

Nyt parina aamuna olen saanut ruisleivän päällyksineen alas, joka on minulle jo iso saavutus. Intin jälkeen en ole aamupaloja syönyt, ei vain tunnu uppoavan. Ehkä tästä taas tottuu aamusyömiseen ja sitä kautta saisi ateriarytmin vähän säännöllisemmäksi.

Vähän vajaalla 2000 kalorin päiväsatsilla olen nyt viime päivät mennyt ja missään vaiheessa ei kyllä ole nälkä päässyt yllättämään. Rahkaa, kanaa, ruisleipää, raejuustoa, salaattia, pähkinöitä. Näillä varmaan mennään jonkin aikaa eteenpäin.

Aamupaino oli tänään 89.1kg, eli neljässä päivässä lähtenyt 4 kiloa nesteinä, tästä sitten alkaa pikkuhiljaa varmaan läskikin vaihtamaan maisemaa.

Se täytyy vielä todeta, että olotila on energisempi kuin vuosikausiin ja fiilis muutenkin todella positiivinen.

Edittinä lisättäköön, että pahin pelko ruokailutottumusten muuttamisessa oli pastan hylkääminen. Sitä on tullut vuosikausia vedettyä lähes päivittäin aika järkyttäviä määriä.
Nyt sitten äsken korvasin pastan keittämällä soirotettua kesäkurpitsaa parisataa grammaa jauhelihan kaveriksi. En usko että tulee enää pastaa ikävä, oli nimittäin helvetin hyvää.

Aiemmin tuli syötyä liikaa, nyt sitten menee vaikeaksi saada tarvittava määrä kaloreita mieheen sisään. Tuntuu, että olen koko päivän muheltanut jotain ja ruokapäiväkirjan/kalorilaskurin mukaan pitäisi vielä saada melkein 1000 kcal nautittua jotta pysyn tavoitteissani. (1000 miinuskaloria/päivä)
On tämä mielenkiintoista.

 

[Sistis]

Pastan ja riisin käyttö ei minusta ole suurikaan ongelma, kunhan ottaa niistä ne täysjyväversiot. Toki kasviksilla kannattaa korvata osa noista, kuten myös lihastakin.

 

[Haastattelija]

Pastan ja riisin käyttö ei minusta ole suurikaan ongelma, kunhan ottaa niistä ne täysjyväversiot. Toki kasviksilla kannattaa korvata osa noista, kuten myös lihastakin.

Joo, varmaan täytyy hiilareita alkaa nauttimaan kohtuudella viimeistään sitten kun saa itsestään sen verran irti että saa lisättyä liikunnan mukaan päiväohjelmaan. Nyt ei tosiaan tule kuin fillaroitua kouluun ja takas, joten aika hiljaista on tuolla saralla toistaiseksi.

 

[Giba]

Katsoin helmikuun alussa peiliin, taas kerran. Olutta, pizaa, hampurilaisia sun muuta suusta alas tiheään viimeiset kolme vuotta. Peiliin katsoessa päätin, että nyt perkele äijä alkaa muodonmuutos. Pituutta 175 cm ja vaaka näytti 112 kg!! Verenpaineet alkoi olla tapissa ja kolesterolit koholla suht reippaasti. Pippelikään ei vatsan takaa enää näkynyt. Sukkia ei saanut jalkaan ilman puuskutusta, varpaiden kynsien leikkuu lähes mahdoton tehtävä yms yms yms.

Ruokavalio uusiksi, lähes jokailtaiseksi muodostunut parin oluen ottaminen jäi pois. Viikonloppuisin tuli tilsittyä sitten alkoa ihan huolella. Koirakin katsoi, että miksi et enää tee pitkiä lenkkejä kanssani??

Viikko 8 tätä elämäntapamuutosta menossa. Vaaka näyttää 95 kiloa, yksi kolmesta leuasta on hävinnyt, kohta se toinenkin ylimääräinen. Vanhat, lähes käyttämättömät vaatteet alkavat tulla käyttöön. Ruokavalio on pysynyt hyvin hallussa, eikä pizzoja ja hampurilaisia tee enää oikeastaan mielikään. Koiran kanssa tulee ulkoiltua 3-5 tuntia päivässä reipasta kävelyä, nyt jaksaa jo juostakin pieniä matkoja. Puijon rappuset alkaa tulla tutuksi ja pyöräkin alkaa olla huollettu kesää varten.

Tavoitteeseen on vielä matkaa 15-20 kiloa. Läskit ovat saaneet kyytiä hyvin helpostikkin, itsekuriahan tämä ainakin minun kohdalla vaatii. Laihduttanut olen ennenkin mutta kilot tulleet takaisin korkojen kanssa. Mutta nyt olen päättänyt, että tämä on viimeinen kerta kun joudun laihduttamaan. Itse en tähän projektiin ole tarvinnut mitään trainereita tai ulkopuolisten neuvoja.

Tsemppiä kaikille muillekkin tuleville ex-pullukoille.

Omaa viestiä lainaten. 4.6 oli eilen ja vaaka näytti 82 kiloa sitä elämän iloa. Alkuperäisesi tavoitteesta puuttuu siis 2-7 kiloa, Pirun tyytyväinen täytyy olla.

Ruokavalio pysynyt terveellisenä edelleen ja kotikokki oppii koko ajan. 103 päivää alkoholittomanakin olin. Sitten tuli juhlat mitä en voinut jättää väliin enkä halunnut. Muutama lasillinen ja mukavaa oli ja on edelleen :) Kerran viikossa on herkkupäivä eli karkkipäivä ja tulee olemaan jatkossakin. Kyllä kesä on hoikempana mukavampaa. 30 kiloa on aika paljon, yli neljäsosa entisestä minusta. 60 puolen kilon voipakettia. Olen onnellinen. Pienestä ihminen on onnellinen.

 

[Jupe]

Joo, varmaan täytyy hiilareita alkaa nauttimaan kohtuudella viimeistään sitten kun saa itsestään sen verran irti että saa lisättyä liikunnan mukaan päiväohjelmaan.

Pastahan on ehdottoman hyvää energiaa, syö järkeviä vähärasvaisia pastaruokia aina silloin kun tiedät että kulutat sitä myös. Sanoisin että suurin ongelma perunan riisin ja pastan kanssa on jos syö mutta ei kuluta. Ei tarvitse missään nimessä luopua, mutta ajatus mukaan syömiseen, milloin sitä energiaa tarvitsee ja milloin esim proteiinit ja salaatit riittää. Itse syön melkein joka ilta eli päivän toisena ruokana monipuolisia salaatteja missä proteiinina voi olla vaikkapa se kana.

Itse olen ottanut hiljalleen sen noin 5-7kg pois ja uskallan sanoa pysyvästi. Pituus 192 ja paino yli 100kg->95kg, on ollut pirun vaikeaa kun ei enää ehdi/pysty liikkumaan niin monipuolisesti kuin nuorempana, eikä ole samaa aineenvaihdutaa ja perkeleen istumaduunikin vielä. Pelkillä ruokatottumuksilla on lähtenyt, vähentänyt sokerit, suolat, rasvat minimiin eli funtsii aina kun niitä syö onko tarpeen. Leivän päällä ei ole ollut rasvaa pariin vuoteen mutta on siinä maukasta juustoa ja ehkä kinkkua/leikkelettä. Illalla tosiaan salaatteja ruoksi, eikä mitään mauttomia vaan perussalaatin lisäksi siemeniä,pähkinöitä, avocadoa, kanaa, jauhelihaa, leipäjuustoa... kohtuudella tuollaista ja öljyä ja viinietikkaa, sanoisinko että lempiruokiani. Juomaksi vettä, sitruunavettä, tai kuplavettä koneesta.

_

 

[Karpat46]

Omaa viestiä lainaten. 4.6 oli eilen ja vaaka näytti 82 kiloa sitä elämän iloa. Alkuperäisesi tavoitteesta puuttuu siis 2-7 kiloa, Pirun tyytyväinen täytyy olla.

Ruokavalio pysynyt terveellisenä edelleen ja kotikokki oppii koko ajan. 103 päivää alkoholittomanakin olin. Sitten tuli juhlat mitä en voinut jättää väliin enkä halunnut. Muutama lasillinen ja mukavaa oli ja on edelleen :) Kerran viikossa on herkkupäivä eli karkkipäivä ja tulee olemaan jatkossakin. Kyllä kesä on hoikempana mukavampaa. 30 kiloa on aika paljon, yli neljäsosa entisestä minusta. 60 puolen kilon voipakettia. Olen onnellinen. Pienestä ihminen on onnellinen.

Ei saatana. Ei saatana.

30kg/4kk.

Nyt joku roti.

Muista nauttia elämästä.

Ei saatana.

 

[Fiftie]

Itellä on viimeisen vuoden aikana paino noussut huomattavasti. Pitäis saada vähän enemmän motivaatiota ottaa painoa pois. Veden juonnin lisääminen, ja se että jättää lähes kaiken muun juoman pois auttaa jo huomattavasti.

 

[sampio]

Vehnässä vain on se huono, että turvottaa ja saa pöhöttyneen fiiliksen ainakin meikäläiselle. Siis kunnon annoksina. Riisi ei tee samaa, eikä pottu. Toki riippuu lisukkeissakin. Peruna ja kala tai riisi ja kana ovat hyvät kombot mulle, punaista lihaa sitten kasvisten kanssa esim. grillatessa. Ok, jotkut ruoat pitää vetää ihan vehnähöttönä, esim. burgerit grillailen briossisämpylöihin ja pulla pullana. Pitää vain nauttia hiukan harvemmin.

 

[Germanicus]

Giba: Rispect, olet aika äijä! Itsellä viikonloppu takana frendin mökillä. kävelyä, dokaamista ja uimista. Tällä reissulla muistin jopa syödä. Aamulla tsekkasin vaakan ja se näytti 88kg. Itse aloitin tämän vähän päälle sadasta kilosta, joten tyytyväinen olen. Hieman vaikeaa oli kuitenkin tänään aamulla vetää 30 kilsaa kuntopyörällä parvekkeella. Mutta siitä se arki taas lähtee. On se muuten saatanan hyvä fiilis, kun on tuota painoa vähän lähtenyt. Ensi viikonloppuna rakennan omalle tontille vierasmajan, saatana. Olen hyvässä kondiksessa oleva alfauros!!! :o)

 

[Nick Neim]

Meikäläisellä taasen kevät ja kesä on pysäyttänyt sitä parhainta tahtia, ja vähän reippaat 23 kiloa on pudotettu tuolta alkuvuoden puolelta. Ehdottoman positiivista tosin on se, että painoa ei ole tullut ollenkaan takaisin.

Näin kesäloman ajaksi otin hieman vapaamman vaihteen esimerkiksi alkoholin suhteen, ja loppukesästä jatketaan sitten ihan erilaisella temmolla.

 

[Haastattelija]

Mulla joku vajaa parisen viikkoa takana nyt elämäntapamuutosta ja paino laskenut
93kg--> 88kg.

Juurikaan mistään ei ole pitänyt luopua, olen syönyt 5-6 kertaa päivässä, juonut reippaasti vettä ja liikuntana toistaiseksi pari lenkkiä ja päivittäin koulumatkafillaroinnit. (6km suuntaansa)

Ruokavalio on muuttunut kyllä aiemmasta, mitään herkkuja en ole syönyt ja joka aterialle lisätty salaattia. Pääosin kanaa, kalaa ja jauhelihaa. Silloin tällöin hieman täysjyväriisiä kylkeen. On muuten jännä, miten noita limuja, sipsejä, suklaata ja pullaa lakkaa kaipaamasta nopeasti. Ekat päivät vähän karkkihammasta kolotti, mutta nyt ei ole viikkoon edes tehnyt mieli mitään.
Ekan viikon laskin kaloreita yms yms, mutta nyt alkaa jo tuntua siltä että pääpiirteittäin kun katsoo mitä syö, niin hyvä siitä tulee.

Ainoa haittapuoli toistaiseksi ollut oma vatsa. Se toimii turhan harvoin. Olen kyllä lisännyt kuituja ruisleivän muodossa ja nyt pari päivää lisännyt aamurahkan sekaan ruokalusikallisen pellavansiemeniä, mutta toistaiseksi ei vaikutusta

Mutta tästä tähän.

 

[bulftrik]

Tammikuussa tuli astuttua puntarille ja se näytti komeaa lukemaa 109kg. Tästä sisuuntuneena päätin ruveta korjaamaan asiaa: tänä (tai siis eilis) aamuna vaaka näytti lukemaa 85,6 eli kyllä sitä kaiketi on jotain oikein tehty. En kyllä huomaa kropassa lähes mitään muutosta, toki vaatteet ovat vähän väljempiä mutta siinähän se aikalailla on. Toki aina sanotaan, että itse ei huomaa eroa koska näkee oman peilikuvansa niin usein.. no kyllä osa tutuista on huomauttanut asiasta, joka kyllä motivoi jatkamaan.

Tuntuu että rasvaprosentti on vieläkin reippaasti yli "normaalin", vaikka paino itsessään alkaa olemaan aika normaali meikäläisen pituiselle henkilölle (194cm ja risat). Josko sitä tiputtelisi tuota painoa tuonne kahdeksankympin alle ja katsoisi että mitä se tuo tullessaan.

Resepti on ollut aika yksinkertainen: ruokavalio kuntoon, sekä viimeisen reilun kuukauden aikana on tullut pyöräiltyä tuollaiset ~150-200km / vko.

 

[Sistis]

Osallistun vielä tuohon keskusteluun pastan ja riisin sopivuudesta: itse en missään vaiheessa painonpudotustani tai nyt painonhallintavaiheessa ole edes harkinnut kyseisistä tuotteista luopumista. Kuten mainitsin, mielestäni täysjyväversioihin vaihto on usein jo varsin riittävä toimenpide. Toinen, mitä suosittelen etenkin alkuvaiheessa, on ruoan kaloreiden laskenta. Sitä kautta oppii kummasti, mitkä raaka-aineet esimerkiksi risotossa tai pastakastikkeessa tuovat tarpeettomia lisäkaloreita. Samalla tulee arvioitua myös sitä, että onko oma annoskoko sittenkin liian suuri.

Itse olen havainnut, että ruoka-annoksen (lounas, päivällinen) laskennallisen kalorimäärän ollessa 500-600 kcal, pystyn hyvin pitämään keskimääräisen energiansaantini ja -kulutukseni balanssissa. Ja tällöin ei haittaa, vaikka välillä käynkin oluella kavereiden kanssa, avovaimon kanssa syömässä, kahvilla vanhemmilla tai anoppilassa, tai mökillä grillaamassa.

Kun arkisin elää terveellisesti ja luopuu mahdollisista huonoista tavoista (esim. jokapäiväinen karkin syönti), ei tarvitse viettää nollatoleranssia juhlissa tai vaikka viikonloppumenoissa. Tietenkään ehdoin tahdoin ei tarvitse mitään ahmimispäivää pitää. Mutta arjen valinnoilla antaa tilaa myös elämän nautinnoille.

 

[Haastattelija]

Pientä päivitystä.

Hitusen reilu 3 viikkoa takana ja lähtötilanteesta (93 kg) on menty vähän turhankin nopeasti alaspäin. Tällä kellonlyömällä paino on 86,4 kg.

En kyllä oikein ymmärrä tuota pudotuksen määrää, kun tuntuu etten ole muuttanut juuri mitään. Nestettä ja lihaksia kaikki tyynni varmaan. Toki herkut on pannassa ja kaikenlainen limujen ja mehujen ryystäminen on loppunut. Pastaa, riisiä tai perunaa olen nauttinut ainoastaan silloin, kun tiedossa on rankempaa treeniä ja vettä on juotu 2-3 litraa päivässä. Muuten ruokailu on ollut ihan normaalia, salaatin tosin otan lautaselle ennen kunnon ruokaa. Cheattipäiväkin oli tuossa viime lauantaina, jätin väliin. Ei yksinkertaisesti tehnyt mieli mitään herkkuja.

Juokseminen tuntuu kerta kerralta palkitsevammalta ja mielekkäämmältä, askel kulkee kuin nuorella varsalla. Tänään vielä saan sykemittarin treenikaveriksi, niin voi vähän alkaa hifistelemään senkin kanssa.

 

[Jupe]

Juokseminen tuntuu kerta kerralta palkitsevammalta ja mielekkäämmältä, askel kulkee kuin nuorella varsalla.

Kyllähän juokseminen kuluttaa ihan eri tavoin kuin kävelylenkit mitä itsekin täällä olen mainostanut. Juoksulenkin jälkeen keho kuluttaa vielä pidempään eli menee varmasti seuraavan päivän puolelle ja tunnet sen niin että saattaa olla enemmän nälkä.
Mutta pointti edelleen sama että jos aloittaa nollista niin on hyvä ensiksi kävellä ja vaikka lyhyitä hölkkiä sinne kävelylenkin keskelle niin tietää miten kroppa ja jäsenet suhtautuu juoksemiseen. Monesti rasvanpolton kannalta onkin järkevää tehdä hiukan intervallia olemalla pidemmällä kävelylenkillä ja juosta esim ylämäkiä ja pulssi kyllä tasaantuu ja voimat nousee seuraavaa pyrähdystä varten reippaasti kävellessä.

_

 

[Haastattelija]

Mutta pointti edelleen sama että jos aloittaa nollista niin on hyvä ensiksi kävellä ja vaikka lyhyitä hölkkiä sinne kävelylenkin keskelle niin tietää miten kroppa ja jäsenet suhtautuu juoksemiseen.

En tiedä viittasitko muhun, mutta itselläni on 20 vuotta futista takana ja jotain pohjia niiltä ajoilta varmaan jäljellä, cooperkin meni parhaimmillaan melkein kolmeen ja puoleen tonniin.
Toki samaa mieltä tuosta nollista aloittamisesta, pätee myös käytännössä kaikkeen urheiluun. Moni tuttu on aloittanut treenin ihan kauhealla raivolla ja joko kroppa tai pää on antanut periksi muutaman viikon jälkeen. Hiljaa hyvä tulee ja maltti on valttia jne.

 

[Jupe]

oki samaa mieltä tuosta nollista aloittamisesta, pätee myös käytännössä kaikkeen urheiluun

Juu, enemmän yleisellä tasolla höpöttelen. Itsellä esimerkiksi kun juoksukunto laski urheiluajoilta liki nollaan aloittelin palauttelemaan sitä yllä mainituin tavoin ja toimi hyvin. Iän tuomat haasteetkin pitää ottaa huomioon 30-40v ei liiku enää helpolla kuin nuori varsa. En näe mieltä siinä että juoksee heti maksimit ja keuhkot pihisee, vituttaa ja huimaa. Hyvin se juoksukunto sieltä tulee kun on kävelylenkillä ja sinne väliin aluksi juoksee sen 1km, muutaman viikon päästä juoksee jo siitä 6km kävelylenkistä puolet. Vaikutuksen tuntee kropassa, eikä saa vähätellä tälläistä osittaista juoksua. Tuntuu välillä että moni ajattelee liian on/off, joko juostaan pelkästään tai sitten ei kehdätä mennä kävelemään. Tälläisten asioiden funtsiminen sopii tänne ketjuun missä lähtökohta voi olla aika nollissa tai sitten status on ex-urheilija.

_

 

[Haastattelija]

Tuntuu välillä että moni ajattelee liian on/off, joko juostaan pelkästään tai sitten ei kehdätä mennä kävelemään.

Tämä on muuten taivahan tosi. Kävin äsken kokeilemassa sykemittaria juoksemalla/kävelemällä 5km. Aikaa meni 36 minuuttia ja kävelin varmaan kolmasosan matkasta. Paljon parempi fiilis nyt kuin mun aikaisempien repimisien jälkeen. Oli tapana tosiaan vetää jokainen lenkki niin, että rapun ovelle päästessä hyvä kun jalat kantoivat hissille asti. Nyt oli jotenkin silmiäavaava kokemus ottaa rauhallisemmin.

Kävellessä syke 115-125 ja juostessa 135-165. Vikat 200-300 metriä repäisin niin lujaa kuin irtosi ja sykkeen sain nousemaan 187 asti. Leposykkeenkin otin aiemmin, se oli 57. Lenkin keskisyke 147 ja kaloreja paloi 468. Oivariinin osuus 40%. Näistä lukemista voi siis luonnollisesti päätellä, että... En tiiä, kuhan lätisen. Joku fiksumpi saa toki avartaa mua.

 

[Jupe]

Paljon parempi fiilis nyt kuin mun aikaisempien repimisien jälkeen. Oli tapana tosiaan vetää jokainen lenkki niin, että rapun ovelle päästessä hyvä kun jalat kantoivat hissille asti. Nyt oli jotenkin silmiäavaava kokemus ottaa rauhallisemmin.

Tätä juuri tarkoitin. Asiaa voi miettiä siltäkin kannalta että kuntoaan hiljalleen nostava pystyy juoksemaan putkeen vaikkapa sen 3-4km 15-20min sitten keuhkot pihisee ja on pakko lopettaa. Sama jätkä voi kävellä/juosta/olla lenkillä helposti 10km pari tuntia kun välillä kävelee, välillä juoksee sen pari kilometriä, sitten latailee akkuja kävellessä kilometrin ja taas pystyy juoksemaan pari kilometriä jne.
Ongelma monesti on ajankäyttö, perustellaan asiaa sillä että tuolla 15min repimisellä saadaan sama hyöty. Itse ainakin koen tällä hetkellä että edelleen liki nelikymppisenä paras vaihtoehto on olla lenkillä tunti ja juosta siitä 40-80%, toimii erittäin hyvin, kaloreita kuluu ja on paljon mukavampaa lopettaa lenkki 500m-1km kävelyyn kuin juosta keuhkot pihisten kotiovelle. Lenkki myös useasti sisältää mulla jyrkkiä mäkiä mitkä juoksen täysillä ja hölkkäilen /kävelen niiden välit.

Tätä suosittelen kaikille jotka eivät ole vielä kokeilleet ja on tarkoitus kaloreita poltella ja aikaa siihen on se muutama päivä viikossa kerrallaan noin tunti. Tämä ei ole huippu-urheilua, eikä välttämättä ole järkevää henkilölle jolle juoksu on ollut aina se laji ja helppoa. Mutta muille ex-urheilijoille sekä läskien polttajille erittäin hyvä vaihtoehto.

_

 

[Rod Weary]

Siitä lenkkeilystä nauttii huomattavasti paljon enemmän, kun saa tuon ahaa-elämyksen järkevästä vauhdinpidosta. Voisin veikata, että 99% lenkkeilyn aloittaneista ja sitä jatkavista ovat tokaisseet "enpäs aiemmin tajunnutkaan, että hitaastikin voi juosta". Lenkkeilyn aloittaneet ja parin viikon päästä turhautuneina lopettaneet ovat sitten niitä, joiden ego ei kestä rollaattorivauhtia, vaan kotiovelle tullaan kuola leukaa pitkin valuen. Näin kärjistetysti siis. Hauskaa siinä on toki se, että tuo helposti ylläpidettävä rollaattorivauhti kasvaa harrastuksen edetessä.