Kuinka päästä läskeistä eroon?

[Tpip]

Dodiin, rojekti alkaa ollla puolivälissä. Jos ei mitään ihmeellistä tapahdu, niin ensi viikolla on "virallisestikin" (salin vaa'alla mitattuna) -15kg. Kotona aamupaino alasti ja juuri kustuna on jo -17,5kg, muttei sitä lasketa.

Yllä oleva viesti on kirjoitettu 5.3.2009 tähän ketjuun ja on viimeisin mitä tänne olen päivittänyt.

Alkutilanne marraskuussa 2008 oli 130kg ja tavoite oli siitä mennä kaksinumeroiseen lukuun. Homma rullasikin ihan mallikkaasti ja 1½ vuodessa paino tipahti 102,5 kiloon, jossa se pysyi jonkun aikaa. Sitten "salibuddy" muutti toiseen kaupunkiin, salilla käynti jäi. Selkä rupesi oireilemaan ja 4 kertaa viikossa uimassa käynti jäi. Lyhyellä aikavälillä 5-6 urheilukertaa viikossa vaihtui 0 kertaan viikossa. Karppaaminen oli jäänyt jo aikaisemmin, koska liikuntaa tuli sen verran ettei lihaksisto pysynyt ilman hiilareita perässä, samoin ruokaa oli taas aktiivisen liikkumisen ansiosta kulumaan isompia määriä. Massa alkoi hilautua takaisin...

Tuossa pari viikkoa sitten menin auttamaan muutamaa ystävää eräässä projektissa. Ohimennen tuli puheeksi, että heillä on illalla punnitus kaveriporukan "suurin pudottaja" kisaan. Panoksena euroja ja eniten pudottaneelle on oikeus kutsua vuoden ajan muita läskeiksi. Hetken mielenjohteesta kysyin pääseekö mukaan. Pääsin mukaan ja pääsiäisviikonlopun jälkeinen iltapunnaus pysähtyi lukuihin 133,2. Noin kolmessa vuodessa kaikki oli tullut takaisin ja muutama lisäkilokin. Pisti taas ajattelemaan.

Liikunta on tällä hetkellä isolta osalta pannassa, alaselkä ei meinaa kestää minkäänlaista ärsytystä. Osaltaan varmasti reippaan ylipainon syytä, joten tarkoitus on ottaa ensin massaa pois ja lisätä sitten liikunnan määrää. Tällä hetkellä teen päivittäin vuoropäivin pienen määrän joko vatsalihas- tai punnerrusliikkeitä.

Karppaaminen toimi viimeksikin, joten miksi ei nytkin. Nautin salaateista, vihanneksista sekä kasviksista, joten niiden suhteen ei ole ongelmaa. Tarkoitus ei ole vetää pelkästään "pekonia, voita ja munia", joka sinänsä tuntuu meille miespuolisille olevan "ihannekarppausta" makujen suhteen.

Nyt päivittäinen ruokavalio on:

Aamu: 3 isoa ruokalusikallista ”partaäijä” –jugurttia, pari reipasta kulausta oliiviöljyä.
Päivä: Lounaaksi duunissa rasiallinen salaattia. Vihersalaatti pohja, tomaattia, avocadoa, kurkkua jne. Päälle joku ingredientti tyyliin kanaa, paistettua porsasta, kinkkua ja homejuusto.
Ilta: Kotiin tultua jotain lihapitoista salaatin kera. Illan mittaan saattaa mennä vielä vähän pähkinöitä/siemeniä, muutama pala juustoa, itse tehtyä beef jerkyä.

Lisäksi koitan juoda mahdollisimman paljon, aamuin ja illoin teen jääteetä kannullisen vihreää teetä. Ravitolisänä tällä hetkellä yksi magnesium –tabletti / päivä. Viikonloppuisin tulee syötyä runsaampi aamiainen (kananmunaa, salaattia jne) ja juotua muutama pullo viiniä.

Vajaa kolme viikkoa takana ja vaaka näytti aamulla lukemaa 124. Kisa loppuu 19.8.2013, jolloin alkupunnituksesta saa olla jäljellä 90 %, muuten joutuu maksumieheksi. Tämän aamuinen on enää 93 % tuosta 133,2 kilosta. Kilpailu ei ole kuitenkaan se tärkein juttu, jos nyt saisi elämäntavat muutettua loppuelämäksi.

 

[Imagined]

Itse olen huomannut, että kun jaksaa syödä niitä pieniä annoksia 5-6 kertaa päivässä, niin keho ja mieli oppii siihen, että vähemmälläkin pärjää. Välipala snäkit sisältää yleensä RASVATONTA maitorahkaa tai jotain muuta proteiinipitoista vähärasvaista, koska proteiinista saatu energia palaa jo ruuansulatuksen yhteydessä suurin osa. Porkkanoita syön päivässä 5-10. älyttömän hyviä ja terveellistä todella monessa suhteessa..

Kaikista tärkeintä on ollut kuitenkin se mentaalinen laihduttaminen, eli se mitä päässä pyörii. Se on kaikista tärkein juttu elämän tapojen muuttamiseen. En käytä enää mikroa, vaan pannulla lämmitän kaiken. Syön mahdollisimman vähän E-koodeja. Uskokaa pois, on mahdollista syödä aika paljonkin ilman lisäaineita hektisessä arjessa.

 

[Jerry100]

Osaakos kukaan asiantuntija antaa vinkkiä seuraavaan ongelmalliseeen tilanteeseen.?

Olen treenannut juoksua (pääsääntöisesti) noin puolen vuoden ajan. Ensimmäiset 3 kk harjoittelin 2krt/päivä 12 kertaa viikossa. Suomeen muuton jälkeen aikaa riittää enää 5-6 kertaan viikossa. Pyrin vetämään harjoitukset kovalla sykkeellä ja menemään lähellä kamalaa oloa."kovaa" reeniä vedän siis nyt 4krt viikossa ja 1-2 kevyempää reeniä siihen lisäksi. Juoksuvauhti on ollut noin 13-14kilsaa/tunnissa.
Nyt kuitenkin viimeaikoina tuntuu että kunto on ottanut selkeää takapakkia, treenivauhti on enää jotakin 11km/tunti. Ruokahalu on jotenkin lisääntynyt huomattavasti ja outoa hikoilua on usein ihan telkkaria kattellessa.
Pitäisikö kenties muuttaa harjoittelussa jotakin ja jos niin miten?

 

[sampio]

Osaakos kukaan asiantuntija antaa vinkkiä seuraavaan ongelmalliseeen tilanteeseen.?

Olen treenannut juoksua (pääsääntöisesti) noin puolen vuoden ajan. Ensimmäiset 3 kk harjoittelin 2krt/päivä 12 kertaa viikossa. Suomeen muuton jälkeen aikaa riittää enää 5-6 kertaan viikossa. Pyrin vetämään harjoitukset kovalla sykkeellä ja menemään lähellä kamalaa oloa."kovaa" reeniä vedän siis nyt 4krt viikossa ja 1-2 kevyempää reeniä siihen lisäksi. Juoksuvauhti on ollut noin 13-14kilsaa/tunnissa.
Nyt kuitenkin viimeaikoina tuntuu että kunto on ottanut selkeää takapakkia, treenivauhti on enää jotakin 11km/tunti. Ruokahalu on jotenkin lisääntynyt huomattavasti ja outoa hikoilua on usein ihan telkkaria kattellessa.
Pitäisikö kenties muuttaa harjoittelussa jotakin ja jos niin miten?

En halua mitään paniikkia lietsoa, mutta mites pulssi käyttäytyy? Entä saatko unta hyvin. Mietin vain, ettet ole vetänyt itseäsi ylikuntoon. Kokeile vähän kevyempää jaksoa, mutta vähennä samalla syömistä. Jos noita pulssi- ynnä unihäiriöitä on, niin lääkärille lämps.

 

[Jerry100]

En halua mitään paniikkia lietsoa, mutta mites pulssi käyttäytyy? Entä saatko unta hyvin. Mietin vain, ettet ole vetänyt itseäsi ylikuntoon. Kokeile vähän kevyempää jaksoa, mutta vähennä samalla syömistä. Jos noita pulssi- ynnä unihäiriöitä on, niin lääkärille lämps.

Noh, itse asiassa unta saan kyllä hyvin koska duuni on henkisesti raskasta mutta leposyke on selkeästi normalia korkeampi....mietin vaan että onkohan jotakin millä voisi juoksun sitten korvata?

 

[sampio]

En mikään asiantuntija ole, mutta melko läheltä olen saanut muutaman loppuunpalamista/ylikuntoon ajautumista seurata, ja kaava molemmissa oli aika samankaltainen. Burn outissa valtava henkinen taakka ja stressi vei muistinmenetyksiin, pulssi hakkasi kovaa yms. Ylikunnossa taas henkilä kertoi, ettei treeni tuntunut menevän kunnolla perille, mikä sai treenaamaan kovempaa, mutta silti treenin taso ei noussut. Pulssi hakkasi ja unta ei meinannut saada.

Kuten sanoin, en ole mitään muuta kuin puoskari, joten jos yhtään epäilyttää, niin käy lääkärillä tms. asiantuntijalla konsultoimassa. Sen tiedän kuitenkin, että toipuminen noista on perusjanarille aika pitkä tie.

 

[Rod Weary]

Osaakos kukaan asiantuntija antaa vinkkiä seuraavaan ongelmalliseeen tilanteeseen.?

Olen treenannut juoksua (pääsääntöisesti) noin puolen vuoden ajan. Ensimmäiset 3 kk harjoittelin 2krt/päivä 12 kertaa viikossa. Suomeen muuton jälkeen aikaa riittää enää 5-6 kertaan viikossa. Pyrin vetämään harjoitukset kovalla sykkeellä ja menemään lähellä kamalaa oloa."kovaa" reeniä vedän siis nyt 4krt viikossa ja 1-2 kevyempää reeniä siihen lisäksi. Juoksuvauhti on ollut noin 13-14kilsaa/tunnissa.

Tuo on fiksumpien mukaan väärin urheiltu. Sanovat, että 80% juoksuharjoituksesta pitää olla 65-70% maksimisykkeestä. Eli kaukana tuosta kamalasta olosta. Vaihda kovat ja kevyet reenit päittäin, niin tulokset alkavat parantua. Jos eivät parane, niin älä syytä minua, syytä noita viisaita miehiä ja naisia, joita on juoksufoorumit pullollaan.

 

[HokiHero]

Pyrin vetämään harjoitukset kovalla sykkeellä ja menemään lähellä kamalaa oloa."kovaa" reeniä vedän siis nyt 4krt viikossa ja 1-2 kevyempää reeniä siihen lisäksi.

Vaihtaisin kovien ja kevyiden reenien paikkaa. Eli:
- Neljä kevyempää peruskestävyysharjoitusta, joissa ei saa tulla kamala olo ja maitohappoa ei synny. Tätä n. 80% kaikesta harjoittelusta.
- Yhdestä kahteen kovempaa vauhtikestävyysharjoitusta. Eli n.15% harjoittelusta. Maksimikestävyyden jättäisin kokonaan pois.

Rautainen peruskestävyys antaa pohjan kaikelle kestävyydelle. Tämän vuoksi esimerkiksi jääkiekkoilijat harjoittelevat joka ikinen kesä peruskestävyyttä prosentuaalisesti selkeästi eniten kaikista ominaisuuksista. Jos olet pidempään harjoitellut korkealla teholla voi helposti tulla raja vastaan jolloin "pohja" ei kestä ja sitä kautta tulee ylirasitustiloja tms. Voi verrata siihen, että lähdetään punttisalilla riuhtomaan 6-12 toiston sarjoja kyykkyä ja aluksi kehitystä tuleekin mallikkaaksi, kunnes jossain vaiheessa ihmetellään miksi kehitys on pysähtynyt ja alaselkään sattuu kunnes tajutaan, että pohjaa ei ole rakennettu riittävillä harjoitteilla tekniikkaa, kestovoimaa, keskivartalon tukea ja lonkankoukistajien liikkuvuutta.

Kestävyyden lajeista löytyy helposti useita kirjoja, joista voi ottaa vinkkiä sykealueista, kestosta ja muista perusjutuista joista on hyötyä.

Nyt kuitenkin viimeaikoina tuntuu että kunto on ottanut selkeää takapakkia, treenivauhti on enää jotakin 11km/tunti. Ruokahalu on jotenkin lisääntynyt huomattavasti ja outoa hikoilua on usein ihan telkkaria kattellessa.
Pitäisikö kenties muuttaa harjoittelussa jotakin ja jos niin miten?

Ylikunto on kyllä täysin mahdollinen vaihtoehto. Googleta "ortostaattinen syke" tarkista ainakin se. Muutenkin jättäisin kaiken kovatehoisen liikunnan hetkeksi kokonaan pois ja lähtisin vaikka sauvakävelylle tai kevyelle hölkälle ja seuraisin kuinka oireet muuttuvat ja tuleeko esim ortostaattiseen sykkeeseen muutoksia. Lääkärillä suosittelen myös käymään.

Loppuun vielä jotain ketjun aiheeseenkin: Säännöllisellä peruskestävyysharjoittelulla kehität rasva-aineenvaihduntaa eli opit käyttämään rasvaa energianlähteenä tehokkaammin, joten hyvän kuntopohjan lisäksi rakennat hyvää pohjaa laihduttamiseen.

 

[Tpip]

Kaikista tärkeintä on ollut kuitenkin se mentaalinen laihduttaminen, eli se mitä päässä pyörii. Se on kaikista tärkein juttu elämän tapojen muuttamiseen. En käytä enää mikroa, vaan pannulla lämmitän kaiken. Syön mahdollisimman vähän E-koodeja. Uskokaa pois, on mahdollista syödä aika paljonkin ilman lisäaineita hektisessä arjessa.

Valmisruoat, einekset jne. ovat olleet pitkään jo pannassa. Ihan siitä syystä, että 1) näyttävät paskalle 2) haisevat paskalle 3) maistuvat paskalle 4) ovat paskaa. Kun käytännössä tekee kaiken itse ja pääsääntöisesti luomusta, niin pystyy nuo lisä- ja säilöntäaineet kiertämään yllättävän hyvin.

Satunnaisesti käyn duunikavereiden kanssa lounaalla (yleensä lounasruoan duunaan töihin aamulla mukaan) ja olen huomannut tiettyjen lounasravintoloiden pöperöiden aiheuttavan järjettömät vatsanväänteet. Oli ruokana sitten mitä tahansa, niin ruokailun jälkeen alkaa vatsassa kuplehdinta ja happamat röyhyt. En oikein muuta syytä ole tähän keksinyt, kuin noiden muutaman ravintolan täytynee käyttää jotain aromivahvennetta tms. ruoassaan, joka laittaa pakkini sekaisin.

 

[Palstalegenda]

Olen treenannut juoksua (pääsääntöisesti) noin puolen vuoden ajan. Ensimmäiset 3 kk harjoittelin 2krt/päivä 12 kertaa viikossa. Suomeen muuton jälkeen aikaa riittää enää 5-6 kertaan viikossa.

En ole varmaan ikinä lukenut kenenkään harjoitelleen noin vituralleen. Tuntemukseni tuon luettuani oli "siis mitä vittua täällä lukee". Luin vielä toiseen kertaan ja sama tuntemus oli edelleen mielessäni.

Kaikkia sitä. Ei ole ihme, että on ilmaantunut "outoa hikoilua"...

 

[Jerry100]

Hyviä vinkkejä kiitoksia. Pitää ottaa kokeiluun tuo kovemman treenin radikaali vähentäminen. Sellanen tavoite oli että Heinäkuun alkuun mennessä olisi 10 km mennyt alle 40 minuutin mutta pitänee miettiä tavoitteet uudelleen.

 

[Jerry100]

En ole varmaan ikinä lukenut kenenkään harjoitelleen noin vituralleen. Tuntemukseni tuon luettuani oli "siis mitä vittua täällä lukee". Luin vielä toiseen kertaan ja sama tuntemus oli edelleen mielessäni..

Joo. Niin en ole siis itse asiantuntija mutta kun harjoittlin 2 krt/päivä niin tällöin jostakin syystä keho palautui selkeästi nopeammin ja siksi tuleekin hieman outo fiilis itselle kun puolet treenimäärää vähentämällä tilanne ei ikäänkuin helpotu.
Aloitin marraskuussa tämän kehon paskanpoisto projektin. Paino on nyt siinä 71-72kg. Eli noin 12kg on lähtnyt pois. Pituus about 178cm.

 

[kamik]

Noin kaksitoista kiloa on paino pudonnut joulun jälkeen. Hiihtoa reilu tuhat kilometriä ja siitä 95% melko leppoisalla vauhdilla. Harkoittelua 3-5 kertaa viikossa, kesto tunti-puolitoista per kerta. Syke alas ja treenin kestoa pidemmäksi, sillä niitä kiloja lähtee. Treenin lisäksi ruokavaliota kevyesti säätäen pääsi yllättävänkin hyvin ja helposti tavoitteesen.

 

[Palstalegenda]

Pitää ottaa kokeiluun tuo kovemman treenin radikaali vähentäminen.

Ei mihinkään kokeiluun vaan pysyväksi. Tuollaisesta treenistä ei voi joutua kuin ylikuntoon. Oireesi viittaavat siihen, että olet jo siinä. Näin alkuun suosittelisin kahden viikon totaalista treenilepoa. Jos sinulla on sykemittari, niin kannattaa mitata ortostaattinen syke eli makaat selälläsi ja olet siinä niin kauan, että syke on niin alhainen kuin se voi levätessä olla ja sitten nouset vaikkapa sängyn viereen seisaallesi ja olet mahdollisimman liikkumatta ja mittaat 2 minuutin ajan sykettäsi siten, että tasaisin väliajoin talletat sykkeesi. Tuo tasainen väliaika voi olla 10 tai 15 sekuntia. Sitten ihmetellään, että miten korkealle se sykkeesi jää seisaallaan ollessasi pyörimään, kun olet noin vähäisen asian elil seisomaan nousemisen tehnyt. Mittaat tuon ortostaattisen sykkeen joka päivä, niin alat huomata milloin olet palautumassa.

En ole leijonakuningas enkä Izvestijassa kahta maalia neukkuja vastaan tehnyt mutta kuitenkin eräitä kertoja ratamatkoilla SM-finaalissa juossut, että on sitä maksimin rajoilla treenattu ja tarkkaan näitä kuntoasioita mitattu ja selvitelty.

 

[Tpip]

Viisi viikkoa takana ja paino tippunut lukemiin 121,7kg. Vanhana teekkarina (kirjoilla koululla, mutta vakituisesti työelämässä) tuli vappuna juhlittua jonkun verran. Kolme parin päivän kuppireissua parin viikon sisään hidasti tahtia... Viikonloppuisin on karppaus hieman lipsunut, mm. hyvien ystävien järjestämillä illallisilla en tohtinut kieltäytyä useamman ruokalajin tarjoilusta.

Painon kehitys viikottain:

Aloitus: 133,2 -> 1. 128,7 -> 2. 125,4 -> 3. 126,6 -> 4. 123,6 -> 5. 121,7

Yleisfiilis on todella paljon pirteämpi, nukun paremmin ja herään aamulla ilman väsymyksen tunnetta. Rakas harrastus, frisbeegolf, on ollut selän takia talven ajan pannassa. Ajattelin aloittaa uudelleen vasta, kun vaaka pysähtyy lukemiin 115kg. Vähän lisämotivaatiota, kova olisi polte päästä laittamaan pannua ilmaan.

 

[Sistis]

Näin kirjoittelin tammikuussa:

Kolmen viikon aikana paino on siis pudonnut 2.6 kiloa. Laskennan mukaan sen olisi pitänyt pudota 1.1 kiloa. Vielä pitäisi ainakin viisi kiloa lähteä. Liikuntaa olen muutenkin lisännyt, joten eiköhän tuo ole ihan toteutettavissa oleva suunnitelma...

Lähtöpaino tammikuun puolivälissä oli siis 84 kg. Siinä oli oman veikkaukseni mukaan pari kiloa joulun ajan "pöhöä", koska paino putosi alkuun todella nopeasti. Sen jälkeen on menty aika hyvin ennusteiden mukaan.

Helmikuussa tuli lomailtua viikon verran anoppilassa ja vanhemmilla, ja vaikka tuolloin liikuttiinkin myös melko paljon, ilmainen syöminen teki taas vanhanaikaiset, ja painon pudotus pysähtyi hetkeksi. Kokonaisuudessaan helmikuussakin tultiin jonkin verran alaspäin. Maaliskuussa paino putosi yskähdellen, vaikka kävelylenkkejä tulikin tehtyä aika reippaasti ja syöminen pidettyä melko lailla kurissa. Sitten koittikin huhtikuu, ja fillarikausi alkoi vihdoin. Painokin alkoi pudota kun liikuntaa tuli lisättyä reippaasti. Ja vaikka syötyjen kalorien määräkin vähän kohosi maaliskuuhun verrattuna, liikunnan lisääminen painoi kulutuksen ja syömisen välisen suhteen oikeaan suuntaan.

Kuun lopussa paino oli jo 78 kg, eli kuusi kiloa oli pudotettu. Vappuna tuli sitten herkuteltya enemmänkin, joten paino kääntyi vähän taas nousuun. Vähän pelkään tätä toukokuuta muutenkin, kun joka viikonloppu on jotain ohjelmaa, ja ulkomaillakin pitäisi käydä. Fillari saa siis olla kovassa käytössä.

Yhtä kaikki, helposti se on pudonnut. Syömisten kirjaaminen saa melko tehokkaasti välttämään ylimääräisten herkkujen syömistä, kunhan vain on rehellinen itselleen. Toisaalta se motivoi myös liikkumaan lisää ja polttamaan kaloreita, jos jostain syystä on antanut syömisnautinnolle vallan... ketään muuta ei tuossa kirjanpidossa voi kusettaa kuin itseään. Jos jättää syömisiä kirjaamatta, tai merkitsee ylimääräisiä liikuntasuorituksia muistiin, ei pidä ihmetellä, jos paino ei putoakaan...

Tavoite on 75 kg. Eiköhän siihen pääse. Sen verran mukavaa puuhaa tuo liikkuminenkin on.

 

[häpeäpaalu]

Yleisfiilis on todella paljon pirteämpi, nukun paremmin ja herään aamulla ilman väsymyksen tunnetta. Rakas harrastus, frisbeegolf, on ollut selän takia talven ajan pannassa. Ajattelin aloittaa uudelleen vasta, kun vaaka pysähtyy lukemiin 115kg. Vähän lisämotivaatiota, kova olisi polte päästä laittamaan pannua ilmaan.

Hienoa tarinaa! Voi kuinka voi olla vilpittömän onnellinen täysin tuntemattoman puolesta. Vaikka varmasti osa lukijoista ei tavoitteistaan huolimatta pääse heti vastaaviin tuloksiin, on nämä esimerkit vähintäänkin tärkeitä. Vaikka kuulunkin niin sanotusti läpipaskojiin, toivotan kaikille paino-ongelmaisille lykkyä pyttyyn!

 

[Iker]

Toisaalta se motivoi myös liikkumaan lisää ja polttamaan kaloreita, jos jostain syystä on antanut syömisnautinnolle vallan... ketään muuta ei tuossa kirjanpidossa voi kusettaa kuin itseään. Jos jättää syömisiä kirjaamatta, tai merkitsee ylimääräisiä liikuntasuorituksia muistiin, ei pidä ihmetellä, jos paino ei putoakaan...

Nyt kun viime vuosina televisiokanavat ovat aina vaan lisääntyvissä määrin ollut täynnä kaikenlaisia laihdutusohjelmia, treeniprojekteja ja muita vastaavia, tulee yhdestä ohjelmasta heti mieleeni hyvä esimerkki itsensä kusettajasta.

Joku brittinainen oli kyseessä, ja niin että piti pari viikkoa tarkkaa kirjaa omista syömisistään ja liikunnoistaan ennen saapumistaan sinne läskileirille ohjelman tekoon.

Omien kirjanpitojensa mukaan olisi saanut vuorokaudessa keskimäärin n. 1900 kilokalorin verran energiaa, ja ihmetteli valitellen omia geenejään että todella masentavaa kun syö terveellisesti ja silti läski ja paino vaan lisääntyy.

Siinä sitten ravintoekspertin kanssa asioita läpikäydessään tulivat siihen tulokseen kaiken mahdollisen uudestaan kirjaamalla, että nainen oli todellisuudessa kaikkine pikku naposteluineen ja välipaloineen syönyt vuorokaudessa pitkälti yli 3500 kilokalorin verran myös tuon kirjanpitovaiheen aikana. Nainen oli aivan ihmeissään ja oli aivan vakuuttunut että söi terveellisesti ja vähemmän kuin kulutti, mutta paljastuikin että hieman itseään kusettaen pitikin yllä pelkkää mielikuvaa terveellisestä syömisestään.

Ei muuta kun tsemppiä kaikille, mulla nyt ei tähän ketjuun sen enempää tarvetta ja asiaa ole, mutta kiva lukea porukan tarinoita ja laihdutusprojekteja, samalla tavalla kun niitä tulee televisiostakin katsottua ja toivottua kulloisenkin taistelijan onnistumista pyrkiessään ei pelkästään kiloista vaan myös epäterveellisistä elämäntavoista eroon. Omalla kohdallani 6 treenipäivää viikossa ja säännöllisen terveellinen ruokailutottumus ovat pitäneet ylimääräiset kilot pois, suosittelen myös muille!

 

[TykkiJutila]

Kolmas kerta toden sanoo. En ala sen kummemmin ruotimaan menneitä, omaa tyhmyyttäni taas, että vaaka näytti maaliskuun alussa 117,5. Mutta tänä aamuna vaa´alla seisoi 9kg kevyempi mies, lukeman ollessa siis 108,5kg. Välitavoitteeksi olen asettanut alle 100kg heinäkuun 20. mennessä ja lopullisena sekä prkl pysyvänä 89kg vuoden loppuun mennessä. Ydinfysiikkaa tää ei edelleenkään ole, siis syön "järkevämmin" ja liikun. Aloitin tällä viikolla pyöräilyn työmaalle, joka tulee pysyvänä ohjelmistoon. Tsemppiä kaikille painoaan pudottaville ja sitä aikoville.

 

[hihhu]

Merkkipaalu saavutettu kun vaaka näytti alle 100 kg. Vauhti sinällään on aika hyvä pitkää tähtäintä ajatellen, pari kiloa menee kuukaudessa, mutta näyttää kyllä siltä, ettei pienen vedonlyönnin kohteena ollut 95kg tammikuun loppuun tule toteutumaan. Ainakin vaatisi tiukkaa loppukiriä jo.

Reilu 2 vuotta sitten tälläistä kirjuuttelin ja tuohon 95 kiloon se paino jäi, kun aloin panostamaan enemmän liikkumiseen ja totesin, että olkoon paino mitä on kunhan ei nouse enää. Kohtuullisesti onnistunut, sillä 96 näytti vaaka aamulla ja leposyke oli 47 kun viimeksi mittasin.

Sählyä, futista, hiihtoa ja pyöräilyä lähinnä tullut tehtyä, olen koittanut löytää myös aikaa seinäkiipeilylle, mutta en oikein ole löytänyt. Olen myös ajatellut, että olisi hyvä hilata massaa vielä alaspäin, koska tulee noita niveltetappolajeja harrastettua, mutta en ole saanut motivaatiota kasaan. Eilen kuitenkin venäytin vähän polvea futiskentällä ja ajattelin ottaa varoituksesta vaarin. Jos sen painon vaikka hilaisi tuonne 85 kiloon ja koittaisi saada juuttumaan siihen.

Reseptinä lie aika sama kuin ennenkin, eli hiilaria vähemmälle. Ei edes mitenkään erityisesti pois, ottaa vaan annokseen niitä vähän vähemmän. Siis riisipastaperunat. Muuten pyrkii mässyistä eroon. Tällä reseptillä putoaa paino ihan riittävästi, jos vaan kuri pitää. Ei se isoa muutosta kuitenkaan vaadi, että saa vakaana pysyvän painon laskemaan.

 

[Wolves]

Välitavoitteeksi olen asettanut alle 100kg heinäkuun 20. mennessä ja lopullisena sekä prkl pysyvänä 89kg vuoden loppuun mennessä.

Tsemppiä tavoitteeseen. Itse onnistuin n. vuodessa pudottamaan 20 kiloa pois. Herätys tuli oikeastaan siinä vaiheessa kun sappivaivat alkoivat vaivaamaan pahemmin ja leikkaukseen jouduttuani aloinkin määrätietoisesti pudottamaan painoa. Vaaka näytti tuolloin 102kg.

Ydinfysiikkaa tää ei edelleenkään ole, siis syön "järkevämmin" ja liikun.

Juuri näin. Aloittaessani kuuria 90% ihmisistä, jotka halusivat välttämättä neuvoa laihduttamisessa, kertoivat kuinka nyt pitää ruveta syömään kukkakaalia ja puputtamaan pellavansiemeniä. Totesin silloin ja totean nyt, paskanmarjat.

Ihan samaa ruokaa syön nyt kuin silloinkin. Annoksia on vain lämpimässä muodossa yksi/päivä ja sekin on pienempi, "välipaloja" on muutettu vähemmän rasvaa sisältäviksi. Mitään muuta ei ole muutettu. Liikuntaa saan ihan samanverran kuin yli satakiloisenakin.

Ihmettelen kuinka muutama himokarppaaja on vetänyt herneen syvälle hajuraajaansa, kun kerroin ettei laihtuakseen tarvitse vetää vihanneksia ja linnunsiemeniä sekä ravata kahdeksan kertaa viikossa salilla. Riittää, kun syö sen verran kuin kuluttaa tai mielellään hieman vähemmän. Toimistotuolin ja tietokoneen näppäimistön suurkuluttajana, en tarvitse tuon enempää.

Ai se paino? Se on nyt 83.

 

[HokiHero]

Samaa mieltä kuin moni muukin tuosta laihduttamisesta. Asioista ei saa tehdä liian vaikeita. Tuntuu, että esimerkiksi karppaajista löytyy aina sellaisia, jotka haluavat hifistellä kaikella pienellä vain jo sen vuoksi, että saa näyttää kuinka sitä tietoa löytyy. Siinä vaiheessa kun aletaan pyöriä liian tarkasti jonkun tietyn ruoka-aineen ympärillä ja aletaan puhua kofeiinin tai vihreän teen vaikutuksesta painonpudotuksessa ollaan pihalla ja keskitytään, poltetaan hermot ja motivaatio asioihin joiden vaikutus kokonaisuuteen on naurettavan pieni. Esimerkiksi yksi maan johtavia ravintoneuvojia Olli Ilander on korostanut kaikilla luennoillaan joihin olen osallistunut, että inhoaa sanaa "hifistely" puhuttaessa painon pudotuksesta tai ruokavaliosta.

Olen ammatissani huomannut selvästi kuinka ihmisillä on käsitys, että painonpudotus on niin vaikeaa ja ei koskaan onnistu. Onhan siinä haasteensa, mutta vaikeaa siitä teen vain sinä itse/ammattitaidoton valmentaja. Loppujen lopuksi kyse on kuitenkin vain tekemättä jättämisestä (osaa vähentää herkuttelua, tunnesyömistä jne.) ja pienistä muutoksista (valitsee vähempi sokerisen, runsaskuituisen, täysjyvän jne) joka tulee jo yleensä pelkästään siten, että valitset laadukkaan perusruuan. Ei siitä, että punnitset purukumin, jotta voit kirjata ylös kalorit. Laadukasta perusruokaa voi syödä yllättävän suuria määriä ja saada silti loistavat tulokset.

Tarkoituksena ei ole sanoa painon pudotuksen olevan lasten leikkiä ja arvostella siinä epäonnistuneitä. Lähinnä tuoda vain näkökulma siihen, onko keskittyminen ollut kuitenkin asioissa joilla ei ole ollut kokonaisuuden kannalta mitään merkitystä, mutta ovat silti onnistuneet polttamaan motivaation kevyemmästä tulevaisuudesta. Tsemppiä kaikille tavoitteiden saavuttamiseksi!

 

[Andrew]

Itse olen huomannut, että on täysin totta, että ihminen tekee kyllä uskomattomalla tavalla addiktioita moneen asiaan. En ole syönyt roskaruokaa tai karkkia oikeastaan tänä vuonna ollenkaan ja aluksi kaipasin ja teki mieli sitä, mutta nykyään ei edes tee mieli roskaruokaa tai karkkia.

En oikeastaan muuttanut treeneissäni mitään, jätin ainoastaan roskaruuan (pizzat, hampurilaiset, kebab jne.) ja vatsa kyllä katosi kolmessa kuukaudessa. 90 kilosta lähemmäksi 80 kiloon.

 

[J.Petke]

Itse olen huomannut, että on täysin totta, että ihminen tekee kyllä uskomattomalla tavalla addiktioita moneen asiaan. En ole syönyt roskaruokaa tai karkkia oikeastaan tänä vuonna ollenkaan ja aluksi kaipasin ja teki mieli sitä, mutta nykyään ei edes tee mieli roskaruokaa tai karkkia.

En oikeastaan muuttanut treeneissäni mitään, jätin ainoastaan roskaruuan (pizzat, hampurilaiset, kebab jne.) ja vatsa kyllä katosi kolmessa kuukaudessa. 90 kilosta lähemmäksi 80 kiloon.

Minulla on täsmällee sama taktiikka. Jätin karkit, roskaruoan, herkut pois ja liikunnan määrän pidin samana eli käytännössä vain hyötyliikuntaa. Nyt ei tee enää edes karkkia mieli kuin harvoin ja painoa on lähtenyt jo reilusti. Jätin toki myös pastat/riisit/leivät pois mutta en ikinä halua tuotakaan viedä sille hc-asteelle. Kun pääsen alle 100kg niin pidän päivä jolloin ostan kaiken mahdollisen hekun donitseista Pizza Hutin pizzaan ja Makuunin karkkeihin. Juomaksi juon Dr Pepperin jenkkiversiota.

 

[kahden suunnan sentteri]

Kun pääsen alle 100kg niin pidän päivä jolloin ostan kaiken mahdollisen hekun donitseista Pizza Hutin pizzaan ja Makuunin karkkeihin. Juomaksi juon Dr Pepperin jenkkiversiota.

Ja tulet huomaamaan, kuinka naurettaviin juttuihin sitä on joskus aikanaan tullut kiinnyttyä.