Täytyypä taas kirjoittaa tännekkin, kun on operaatio taas meneillään. Itseasiassa ihan hyvässä vauhdissakin jo, kuutisen kiloa on elopaino laskenut.
Itse joudun jokatapauksessa aina olemaan jollain tapaa painonhallinnallisesti tietoinen, koska se paino tosiaan kertyy varsin vikkelästi, jos en asiaa mieti. Vastapainoksi kilot kyllä sitten lähtevätkin varsin sutjakkaasti. Easy come easy go pätee tähänkin. Itsensä tunteminen on valttia painonpudotuksessakin, niin ei tarvitse tehdä asioista turhan vaikeita. Itse olen jo pitkään syönyt aamupalan ja kaksi ateriaa päivässä, joten toimintasuunnitelma oli suht helppo tehdä. Kun toinen ateria on yleensä duunisafkaus, niin sitä helpompi.
Ensimmäinen ja keskeisin asia muistaa on se, että painonpudotus ei ole päämäärä vaan keino päämäärän saavuttamiseksi. Se päämäärä voi olla parempi olo tai parempi ulkonäkö tai jotan muuta, mutta vain anorektikot laihduttavat laihduttamisen vuoksi. Itsellä tuo parempi olo on keskeisin syy, tosin ei laardikerroksen poistumisen aiheuttama visuaalisen ilmeen muutos pahaa tee sekään.
Yksi keskeinen askel kohti päämäärää on se, että käyn töissä pyörällä. Päivittäinen 10 km suuntaansa toimii jo ihan riittävänä liikunnallisena pohjana. Muuten ei paljoa ehdi liikkumaan, joten ihan kätevä on tuo. Ruokailu on semmoista summapeliä. Virallisten taulukoiden ja laskentakaavojen perusteella olen ynnäillyt, että paino laskee sopivasti, kun syö sen hiukan alle 2500 kcal päivässä. Itselläni jakautuu jotensakin niin, että aamupala 300-400, lounas ja päivällinen about tonni. Illalla jos nälättää, niin vedän toisen aamupalan suuruisen vedon. Nuo lounas ja päivällinen eivät yleensä ihan tuota tonnia ole, joten lisä ei haittaa tee.
Aamupalana on jugurttia ja talkkunajauhoja. Jos syö rasvatonta jugurttia, niin täytyy syödä iltapalakin, muuten tulee syötyä liian vähän. Lounaalla käyn Subwayssä, kun lounareita kerran on. Subwayn etu on määrämittainen annos ja ilmoitetut kalorimäärät. Ei tarvitse pähkäillä eikä harjoittaa itsehillintää. Ja kun on lounareita, niin ei tarvitse tuntea itseään kusetetuksi. Päivällisen perusta on 400g vähärasvaista jauhelihaa. Siihen jotain salaattia jos jaksaa ja ehkä jotain muutakin. Olen itsekseni pähkäillyt, että tuosta tulee varmaan jo tarpeeksi monipuolinen ruokavalio, mikä sekään ei ole huono asia, koska tarkoitus ei ole sairastua.
Se, että tämä toimii perustuu kahteen asiaan. Ensimmäinen on helppous. Ei tarvitse opetella uusia tottumuksia, eikä tarvitse käyttää aikaa ruokien pähkäilyyn tai suunnitteluun. Eli ei tarvitse pinnistellä laihtuakseen. Se toinen on siten se, että en kyllästy ruokiin. Laihduttaminen noin yleensäkin on paljon helpompaa, jos jos voi syödä melkein samaa safkaa pienillä variaatioilla. Ettei tarvitse miettiä sitä ruokaa. Silloin tulee nälkä.
