retro kirjoitti:No offense, mutta mikä on pointtisi? Ei atkinsisissa tms. ketoosi ole mikään itsetarkoitus. Eikätkä alhaisetkaan (alle 20g) hiilihydraattimäärät välttämättä johda ketoosiin.
masaman kirjoitti:Kuulostaa hieman oudolta, että jopa 150 g olisi urheilijalle raja. Onko kyseessä enää ollenkaan Atkins, sanoisin, että pikemmin ihan tavallinen ateria normaalilla ihmisellä tuo 150g hiiilareita. Otetaan vaikkapa riisi, jota tuosta kaapista kattelen... Siinä on 71 g /100, eli reilu 200 g keitettyä riisiä. Eipä tuo sinänsä hirveästi ole, mutta Atkinssina kuulostaa oudolta. Tämä on kyllä muutenkin hieman salassa pysynyt tieto, ainakin minulta.
Boddington kirjoitti:Nykyään koitan niinä päivinä kun en urheile, syödä vain yhden -tukevan- aterian päivässä siinä kello kahden maissa, jonka avulla yleensä jaksan hyvin iltaan asti. Illalla vedän sitten joko muutaman siivun ruisleipää, munakkaan tai kanasalaatin. Aamupalaksi muutama siivu ruisleipää päällysteillä. Metwurstia en kuitenkaan enää leivälleni laita.
Treenipäivinä sitten syön ihan peruskaavan mukaisesti lounaan ja päivällisen, ilta- ja aamupalat syön toki myös. Salitreenin jälkeen vedän palautusjuoman, johon kuitenkin harhaoppisesti laitan proteiinia ja maltoa suhteessa 2:1 -hiilareita siis vähemmän. Porteiini on Fastin Whey3:sta ja sitä otan desin kerralla.
Kertokaahan nyt palstan kehogurut, olenko aivan hakoteillä palautusjuomani kanssa? Olen itse päätellyt niin, että saan hiilareita ruoastani vähintään tarpeeksi -syön lähes päivittäin pastaa tai riisiä eri muodoissaan- ja näin ollen ajattelen palautusjuoman hiilareiden vain lisäävän läskin määrää. Olen myös ymmärtänyt, että lihaskasvun kannalta olennaisinta on proteiinien saanti pian treenin jälkeen, kunhan palautusjuomassa on myös hiilihydraatteja. "Perinteisen" palautusjuoman suhde proteiinit 1 : hiilihydraatit 2 ei tunnu minusta kovin hyvältä reseptiltä kadonneiden vatsalihasten metsästyksessä. Miten on?
Joo, aterioinnin optimointi ja levon merkitys ovat kyllä tiedossa. Edelliseen viestiin jäi kirjoittamatta, että vielä syksyn aikana ei ole pääpaino lihaskasvulla, vaan ennemminkin siinä, että saa rasvaprosentin tippumaan ja kroppaa kireämmäksi. Jos (ja kun) lihakset siinä samalla kasvavat, niin se on vain plussaa. Joulun jälkeen, jos rasvaprosentti toivon mukaan on tippunut olisi tarkoitus pikku hiljaa alkaa kasvattamaan lihaksia siihen päälle.Sääksi kirjoitti:Ihan amatööri olen, mutta kerronpa silti omia mielipiteitäni. Lihakset kasvavavat levossa ja tarvitsevat siihen energiaa välipäivinäkin. Mielummin useita vähän pienempiä aterioita, kuin yksi iso mättö päivässä. Aterioiden väli ei saisi venyä yli neljään tuntiin.
Jos sixpack ei vielä ole tarpeeksi timmi siellä alla, niin mielestäni nyt voisit ns. massakausi-tyyppisesti vetää perinteistä palautusujuomaa protskut ja hiilarit suhteessa 1/2. Lihasten kehittymiseen tarvitaan myös hiilareita. Kevään korvilla voit siirtyä siihen päinvastaiseen suhteeseen hiilareissa ja protskuissa ja aloittaa ns. kiintetyksen ja tadaa! Kesällä kelpaa rannalla patsastella. Helppoa.
Olisiko niin, että eri ihmiselle sopivat erilaiset metodit? No, joka tapauksessa nythän me voimme eri metodeja testata, ja vaikkapa joulun alla tarkistaa missä mennään. Jos kuitenkin pidät tuon linjasi etkä vedä pizzaa joka päivä, niin olen aika saletti että kesään mennessä tuloksia näkyy.Sääksi kirjoitti:Voin olla ihan väärässäkin tässä ja toivonkin, että minua oikaistaan jos niin on, koska oma suunnitelmani menee tuota rataa kohti ensi kesää. Kolme salia ja kaksi lenkkiä viikossa ja myös välipäivinä palautusjuomaa ravintolisäksi.
Ymmärsithän toki, että kyse on siis päivärajasta? Kunhan tarkensin.masaman kirjoitti:Kuulostaa hieman oudolta, että jopa 150 g olisi urheilijalle raja. Onko kyseessä enää ollenkaan Atkins, sanoisin, että pikemmin ihan tavallinen ateria normaalilla ihmisellä tuo 150g hiiilareita.
Tuossa on kyllä ilmaus mitä vihaan. "kova rasva" on vaikea määritellä ja kuitenkin sitä käytetään jatkuvasti :)masaman kirjoitti:kovien rasvojen
Riippuu hyvin pitkälti rasvanpolttokyvystä.Brunberg kirjoitti:Tuosta 20 grammasta olen tasan erimieltä, 99% ihmisistä on takuuvarmasti ketoosissa noin pienillä määrillä, ketoosejakin on eri asteisia. Tuolla määrällä ollaan kyllä jo syvällä.
Brunberg kirjoitti:Sulla on nyt ajatuskatko ton riisin kanssa. Tuo 71g/100g ei pidä enää paikkaansa kun sen riisin keittää. Jos laitat kattilaan 200g riisiä ja vedät sen keitettynä niin on maha aika täynnä.
retro kirjoitti:Ymmärsithän toki, että kyse on siis päivärajasta? Kunhan tarkensin.
retro kirjoitti:Tuossa on kyllä ilmaus mitä vihaan. "kova rasva" on vaikea määritellä ja kuitenkin sitä käytetään jatkuvasti :)
Mutta kun en ole vielä tähän ikään kuullut, mikä tekee rasvasta pehmeän tai kovan. Vau onko se vain päätöskysymys. Eli päättääkö joku mielivaltaisesti onko rasva kovaa vai ei?masaman kirjoitti:Minusta ei ollenkaan vaikeata. Rypsiöljy ynnä muut benecolit on sitä pehmeämpää, kun taas Oivariinia leviteltäessä saadaan leivälle meetwurstin kera aika moinen määrä sitä "kovaa rasvaa".
Siis, öljyä pannuun ja margariinia leivän päälle. Läskiä ei kannattane vetästä pihvin kera suolistoon:)
masaman kirjoitti:Minusta ei olla silloin enää Atkinsissa, koska mainostetaan, että "ei hiilareita. Ne ovat pahasta", mutta kuitenkin niitä sitten tarvitaan:D
retro kirjoitti:Mutta kun en ole vielä tähän ikään kuullut, mikä tekee rasvasta pehmeän tai kovan. Vau onko se vain päätöskysymys. Eli päättääkö joku mielivaltaisesti onko rasva kovaa vai ei?
No joo, tässä on ehkä pienoinen käsitevirhe olemassa. Tuo esittämäsi prosenttiluku on aika liki totuutta, mutta on otettava huomioon se, että sianlihatuotteet ovat myös melko rasvaisia keskimäärin. Pekonit, kyljykset ja perusjauheliha sisältävät hyvien rasvojen lisäksi sen 30-50% kovia rasvoja, ja jos ajatellaan jonkun tuollaisen perustuotteen rasvamääräksi/100 g n. 30 g, saadaan kovia rasvoja jo vähimmillään 10 g. Jos toisena vaihtoehtona on rasvaprosentiltaan n. 1 luokkaa oleva broilerin rintafile (lisätään vielä, että kovia rasvoja n. 20% eli 0.2 g), voi miettiä, kumpi on pitemmän päälle terveellisempää. Toki voi vetää jotain porsaanfilettä, jonka rasvaprosentti ei ole kovin korkea, eikä tällöin myös kovien rasvojen todellinen määrä. Itse vain olen tykästynyt erityisesti kanaan ihan vain maultaankin. Kannattaa käydä tsekkailemassa Finelin (www.fineli.fi) sivuilta lisää tuota rasva-asiaa, ja muistaa ottaa huomioon nimenomaan se kovien rasvojen määrä, mikä loppupelissä masuun menee.retro kirjoitti:No miksi sitten esimerkiksi sianrasva on kovaa, kun siinä on kerran n.60-70% tyydyttymättömiä rasvahappoja.
Brunberg kirjoitti:Heititkö huulella tuon hillareiden tarpeen? Tuohan ei pidä paikkaansa koska ihminen ei tarvitse hiilaria ruokavaliosta.
masaman kirjoitti:Tarkoitatko sinä tässä sitä, mitä luulen, että ihminen ei tarvitse hiilareita? Lähinnä aikuisiässä se on proteiini jota ei juuri tarvita, koska kasvuikä on mennyt. Mutta mikäli on urheileva hlö niin hiilareita kyllä tarvitsee, koska palautumisessa ovat tärkeitä. Lihakset eivät kestä pidemmän päälle hiilaritonta treeniä, tai siis kestävät jos palautuu viikon:)
girlzilla kirjoitti:Niin eikös se ole niin että ilman hiilareita ei lihakset muokkaannu/kasva? Saatan puhua paskaa.
girlzilla kirjoitti:Niin eikös se ole niin että ilman hiilareita ei lihakset muokkaannu/kasva? Saatan puhua paskaa.
masaman kirjoitti:Tarkoitatko sinä tässä sitä, mitä luulen, että ihminen ei tarvitse hiilareita? Lähinnä aikuisiässä se on proteiini jota ei juuri tarvita, koska kasvuikä on mennyt. Mutta mikäli on urheileva hlö niin hiilareita kyllä tarvitsee, koska palautumisessa ovat tärkeitä. Lihakset eivät kestä pidemmän päälle hiilaritonta treeniä, tai siis kestävät jos palautuu viikon:)
? Siis häh? Nyt mie putosin kyllä kärryiltä. Lähinnä tuo sanamuoto "hiilareissa olevia ravinteita" hämää. Mitähän tarkoitat tällä? Aivot tarvitsemat nimenomaan glukoosia. Ketoosissakin aivojen glukoosin tarve vähimmillään on n.30g/päivä. Hiilihydraatin valmistus ei tosin elimistölle ole mikään hankala projekti.Daespoo kirjoitti:Aivot tarvitsevat jonkin verran hiilareissa olevia ravinteita mutta ketoosissa oppivat muuttamaan sitä muista saatavilla olevista aineista.
Einyt ihan näinkään. Pienen sopeutumisjakson jälkeen lihakset oppivat polttamaan erinomaisesti tiettyjä rasvahappoja energiakseen. Itseasiassa monesti low-carbilla on saavutettavissa parempia tuloksia kuin perinteisellä mallilla.masaman kirjoitti:Lihakset eivät kestä pidemmän päälle hiilaritonta treeniä, tai siis kestävät jos palautuu viikon:)