Näinhän se menee. Se vaan tämmöisellä univammaisella vähän vaikeampaa. Eilen söin iltapalan 20.30 ja menin sänkyyn noin tuntia myöhemmin. Eipä se uni sitten tullut ja puolen yön aikaan olikin sitten jo nälkä. Sen jälkeen sai jo unenkin.
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Taponen nollasi Sportin Liigan juhlapelissäLue lisää »
-
Liiga-kierros: Jukurit yllätti Ilveksen, HPK otti aikalisän reilun minuutin jälkeen ja voittiLue lisää »
-
Maalivahdit loistivat TPS:n ja KalPan kohtaamisessa: Emma Hall vastasi ottelun ainokaisestaLue lisää »
-
Ville Hämäläinen sai potkut Regensburgista – DEL2-seuran kuuden ottelun tappioputki oli liikaaLue lisää »
-
Saija Tarkki herätti aikanaan kunnioitusta nuorissa kärppäpelaajissa – ”Eihän hän ollut ollenkaan niin pelottava kuin luulimme"Lue lisää »
-
Kunnianosoitus kärppälegendalleLue lisää »
Kuinka päästä läskeistä eroon?
- Viestiketjun aloittaja Tinke-80
- Alkaa
- 588 414
- 3 060
Herra Hopotin
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Pittsburgh Penguins
Tämä näin. Itsellä ei ollut edes varsinainen tarkoitus laihduttaa, vaan saada tasattua hieman vireystilaa. Otin välipalat mukaan ruokarytmiin, ja lihomisen pelossa vähensin annoskokoa muilta aterioilta.
Tavoite onnistui, eli jaksaa paremmin, sivussa hävisi kymmenen kiloa.
Esim. Töissä lounasruokailussa vedin samoin kuin muutkin. Eli pieni lautasellinen salaattia kylkeen ja iso lautasellinen varsinaista ruokaa. Nykyisin yksi iso lautanen, johon puolet salaattia, toiseen puoleen sitten ruoka. Ei ole enää ähkyä ja jaksaa niitä töitäkin tehdä.
Tämä oli 15.3. ja tänään kävin puntarilla kun tulin junnujen valmennuksesta kotiin ja sehän näytti 78kg. Tämän oli tarkoitus olla vasta 7 viikon päästä. No ruuvaanpa sitten 76kg helatorstain tavoitteksi ja sen jälkeen alkaa sitten kesäloma näistä hommista. 77,8kg on on ollut perjantaiaamun arvioksi aika hyvä parisen viikkoa sitten.
E: vyötärö kaventunut 104,5 -> 93,5
Hormoni- ja aineenvaihduntasairauksien erikoislääkäri selittää lihavuuden yleistymistä ulkoisilla tekijöillä eli energiapitoisten tuotteiden ilmestymisellä kauppoihin. Taustalla on tietenkin elintarviketeollisuuden vaikutus.
Suomalaisista aikuisista ylipainoisia on jo noin kaksi kolmesta, vaikka merkittävä osa ihmisistä yrittää laihduttaa. Ihminen ei kuitenkaan biologialleen mitään voi. Vaikka ihmisellä kuinka olisi toive pysyä normaalipainossa, niin ympäristön tarjoamat mahdollisuudet saavat hänet syömään ja juomaan yli kulutuksensa.
Tilanteelle on ilmeisesti annettu periksi. Sen sijaan että kokeilisimme rajuja haittaveroja, myyntikieltoja ja kulttuurin muokkaamista ylipainoa paheksuvaan ja normaalipainoon kannustavaan suuntaan, saamme lukea juttuja kehopositiivisuudesta ja painon nousuun vaikuttavien syiden monimutkaisuudesta.
Aivan varmasti syyt yksilön kohdalla voivatkin olla monimutkaisia, mutta väestötasolla selitys on yksinkertainen. Se on liian energiapitoinen ruoka liian usein ja liian suurina annoksina syötynä. Arkiliikunnan vähentymiselläkin on merkityksensä, mutta se on paljon pienempi kuin ravinnon merkitys.
Suhtautuminen lihomiseen muistuttaa erehdyttävästi suhtautumista kannabikseen.
Kannabis on täällä ja on ihan luonnollista, että ihmiset tahtovat päihtyä, joten turha paheksua.
Energiapitoinen ruoka on täällä ja on ihan luonnollista, että ihmiset tahtovat herkutella, joten turha paheksua.
Ilmeisesti usko kulttuuriseen vaikuttamiseen on mennyt. Tätä avutonta suhtautumistapaa vahvistaa se, että raha tulee nykyään kaikessa ykkösenä, eikä lihotusbisnestä saa häiritä.
Suomalaisista aikuisista ylipainoisia on jo noin kaksi kolmesta, vaikka merkittävä osa ihmisistä yrittää laihduttaa. Ihminen ei kuitenkaan biologialleen mitään voi. Vaikka ihmisellä kuinka olisi toive pysyä normaalipainossa, niin ympäristön tarjoamat mahdollisuudet saavat hänet syömään ja juomaan yli kulutuksensa.
Tilanteelle on ilmeisesti annettu periksi. Sen sijaan että kokeilisimme rajuja haittaveroja, myyntikieltoja ja kulttuurin muokkaamista ylipainoa paheksuvaan ja normaalipainoon kannustavaan suuntaan, saamme lukea juttuja kehopositiivisuudesta ja painon nousuun vaikuttavien syiden monimutkaisuudesta.
Aivan varmasti syyt yksilön kohdalla voivatkin olla monimutkaisia, mutta väestötasolla selitys on yksinkertainen. Se on liian energiapitoinen ruoka liian usein ja liian suurina annoksina syötynä. Arkiliikunnan vähentymiselläkin on merkityksensä, mutta se on paljon pienempi kuin ravinnon merkitys.
Suhtautuminen lihomiseen muistuttaa erehdyttävästi suhtautumista kannabikseen.
Kannabis on täällä ja on ihan luonnollista, että ihmiset tahtovat päihtyä, joten turha paheksua.
Energiapitoinen ruoka on täällä ja on ihan luonnollista, että ihmiset tahtovat herkutella, joten turha paheksua.
Ilmeisesti usko kulttuuriseen vaikuttamiseen on mennyt. Tätä avutonta suhtautumistapaa vahvistaa se, että raha tulee nykyään kaikessa ykkösenä, eikä lihotusbisnestä saa häiritä.
Niin hyvin kuin tuo painonpudotus viime vuonna menikin niin eipä ole jatkunut tänä vuonna. Samoissa lukemissa (+/- 1 kg) kuin tammikuussa. Ruokavaliostakin tiputtelin jo hiilareita alaspäin, mutta ei silläkään ole ollut vaikutusta. Liekö sitten stressiä ja vaikuttaneeko tuo huono nukkuminenkin asiaan.
Nukkuminen on iso asia ja toki palautuminen ylipäänsä. Ne on tietysti niitä asioita jotka kannattanee ensin yrittää saada kuntoon, mutta myös ruokavalio voi vaikuttaa uniin.
Perinteinen hiilarit alas dietti saattaa tätä kiihdyttää. Aivo/unitutkijat taitaa puhua hiilareiden puolesta. Lisäksi myös diettinä hiilarivetoinen dietti voinee olla toimiva. Ainakin omalla kohdalla yleisvoinnin ja myös rasvanpolton kannalta parhaiten on toiminut se, että rasvat ottaa ihan nolliin, proteiinit kohdilleen ja hiilareilla sitten se loppu.
Yleisesti jos paino pysyy hyvin tasoissa eli et liho et laihdu niin lienee todennäköisempää, että keho ei halua jostain luopua kuin se että kulutus/ravinto olisi juuri sillä tasolla ettei mitään tule tai lähde. Hiilaritankkaus vaikka väliaikaisestikin voisi olla tällaisessa tilanteessa järkevää jos se mistä keho ei halua luopua on nesteitä.
Olen tämmöinen univammainen. Ilman lääkkeitä nukun 3-4 h, lääkkeiden kanssa enemmän. En silloinkaan tarpeeksi, tai ainakin siltä yleensä aamulla tuntuu. Tämä tuskin mitenkään korjaantuu, joten pitäisi keksiä joku muu keino. En ole huomannut eroa tilanteeseen ennen hiilareiden vähentämistä.
Monesta asiasta nämä voi olla kiinni. Omat univammat ovat olleet selkeästi pienempiä. Ainakin omalla kohdalla unia kuitenkin auttoi se, että söi selkeästi riittävästi ja toki melkolailla puhtaasti.
Enivei, viheliäitä asioita ja toivottavasti näihin joku ratkaisu löytyy lääkkeiden lisäksi. Tässä tullut itsekin mietittyä missä vaiheessa nostaa hiilareita jottei riskeeraa kesän energioita.
Olen jo pari vuotta syönyt aamuisin tuorepuuroa. Täyttävää ja monipuolista. Eli kaura- tai ruishiutaleita, vähän vettä, vähän maitoa, sekä rasvatonta rahkaa tai maustamatonta jogurttia jossa ei sokeria, sitten sekoitetaan. Päälle pakkasesta, puolukkaa, mustikkaa, karpaloita. Yöksi jääkaappiin ja aamulla ääntä kohti.
Tuollaisia kirjoittelin helmikuussa ja nyt ollaan tilanteessa, jossa painoni on siinä sadan kilon tietämissä edelleen eli mitään uutta ei sen suhteen ole tapahtunut. Tuo toivottu pudotus ei ole lähtenyt tulille johtuen pitkälti siitä, etten ole mitenkään aktiivisesti enää jaksanút kiinnittää huomiota syömisiini ja iltasyöminen on hieman lisääntynyt. Tai ehkä niin, että kiinnitänkin huomiota siihen, mitä suuhuni panen, mutta määrät ovat hieman isompia eikä ehkä niin vähäkalorisia.
Toiveissa on, edelleen, painon putoaminen ja yritystä siihen on kuitenkin havaittavissa nyt, kun hyötyliikunta pihalla lisääntyy ja ruokavalio muuttuu kesän myötä kepeämmäksi... katsotaan...
Täällä pitäisi nyt viimeistään ottaa itseä niskasta kiinni, kun vaaka alkaa uhkaavasti lähestymään kolminumeroista lukua. Olen (kuten varmasti moni muukin) mestari kehittämään tekosyitä. Tällä hetkellä mielessä se, että unta tulee aivan liian vähän (allergia ja kuuma asunto verottaa yöunta) ja siten ei ole energiaa tehdä mitään. Kiinnostusta liikuntaan toki on, mutta ei vaan saa aikaiseksi. Toinen, ja vielä tärkeämpi, osa-alue johon pitäisi tehdä isosti muutoksia on se, että tekisi kunnon ruoat itselleen. Jonkun verran tulee haettua jotain nopeaa tai käytyä ulkona syömässä. Kotona sitten "ei jaksa" (eli ei viitsi) tehdä ruokaa, vaan syöminen on leipää / munakasta yms tyyppistä..
Painoklinikka.fi -lääkärikeskuksen ylilääkäri ja Suomen Lihavuuslääkäriyhdistyksen toiminnanjohtaja André Heikius purkaa myyttejä laihduttamisesta.
Heikius kertoo, että laihtumiseen vaikuttavat monet muuttujat ja yksilölliset erot ovat suuria. Reilun kymmenen vuoden aikana kerääntynyttä tietoa suolistomikrobikannan vaikutuksesta hän pitää vallankumouksellisena.
Toisin kuin usein oletetaan, aineenvaihdunta ei vanhetessa juurikaan hidastu. Sen sijaan stressi on merkittävä painoa nostava tekijä. Sitä on monilla paljon keski-iässä, jolloin lihominen usein alkaa. Myös alkoholin käyttö lisääntyy ihmisten ikääntyessä.
Merkittävimpänä painonhallintakeinona hän pitää stressin hallintaa. Toiselle sijalle pääsee ruokavalio ja kolmanneksi tulee liikunta. Syömisen vaikutus on 80 prosenttia ja liikunnnan 20 prosenttia.
Heikius listaa painonpudotusta haittaavia tekijöitä.
1. Stressi.
2. Liian vähäinen nukkuminen.
3. Voimat vievä liikunta. Kortisolitason noustessa painokin nousee.
4. Alkoholi.
5. Huonot ajatusmallit.
6 Kärsimättömyys. Mikä on hitaasti tullut, se hitaasti lähtee.
www.is.fi
Heikius kertoo, että laihtumiseen vaikuttavat monet muuttujat ja yksilölliset erot ovat suuria. Reilun kymmenen vuoden aikana kerääntynyttä tietoa suolistomikrobikannan vaikutuksesta hän pitää vallankumouksellisena.
Toisin kuin usein oletetaan, aineenvaihdunta ei vanhetessa juurikaan hidastu. Sen sijaan stressi on merkittävä painoa nostava tekijä. Sitä on monilla paljon keski-iässä, jolloin lihominen usein alkaa. Myös alkoholin käyttö lisääntyy ihmisten ikääntyessä.
Merkittävimpänä painonhallintakeinona hän pitää stressin hallintaa. Toiselle sijalle pääsee ruokavalio ja kolmanneksi tulee liikunta. Syömisen vaikutus on 80 prosenttia ja liikunnnan 20 prosenttia.
Heikius listaa painonpudotusta haittaavia tekijöitä.
1. Stressi.
2. Liian vähäinen nukkuminen.
3. Voimat vievä liikunta. Kortisolitason noustessa painokin nousee.
4. Alkoholi.
5. Huonot ajatusmallit.
6 Kärsimättömyys. Mikä on hitaasti tullut, se hitaasti lähtee.
6 asiaa, jotka haittaavat painonpudotusta – yksi lisää rasvan kertymistä varsinkin vyötärölle
Tutkimukset osoittavat, että kalorien laskeminen ei ole oikea tie pysyvään painonhallintaan, mutta piintyneet käsitykset istuvat tiukassa.
www.is.fi
Taas on tullut aika karistaa kesäkilot. 6 kiloa on näköjään saatu massaa n.3kk aikana 83kg->89kg. Tuosta lähtee se 1-2kg viikossa jo pelkkiä nesteitä pois ja ruokavaliota muuttamalla loput toivottavasti joulukuuhun mennessä. Liikuntaa on kuitenkin tullut harrastettua suhteellisen aktiivisesti kesälläkin.
En nyt äkkiseltään sopivampaakaan ketjua tälle löytänyt. Liikkumisen nyt pitäisi kuitenkin minusta olla lähtökohtaisesti iloinen, terveellinen ja hyvää oloa tuova asia. Siitä olisi hyvä tulla sellainen elämäntapa, joka on olennainen ja luonnollinen osa elämää.
Se että päivittäisistä kävelyaskeleitten määrästäkin pitää saada joku suoritus ja mitattava asia aikaan on minun mielestäni enemmänkin vain pelkästään huono asia, kuin hyvä. Että tuommoisessakin jutussa pitää pingottaa ja kytätä jotain mittareita.
www.hs.fi
Se että päivittäisistä kävelyaskeleitten määrästäkin pitää saada joku suoritus ja mitattava asia aikaan on minun mielestäni enemmänkin vain pelkästään huono asia, kuin hyvä. Että tuommoisessakin jutussa pitää pingottaa ja kytätä jotain mittareita.
Terveys | Myytti 10 000 askeleesta kumottiin, eikä siihen ylläkään keskiverto aikuinen – Katso, oletko aktiivisempi kuin muut ikäisesi
Pitkään ajateltiin, että vain 10 000 askelta kävelemällä saa terveyshyötyjä. Uusi tutkimus kumosi myytin. Suomalaisväestössä vähiten askelia ottavat yllättävät ikäryhmät.
www.hs.fi
135 päivää siitä, kun istuin työterveyslääkärin huoneessa. Olin ylipainoinen(puntari näytti 89kg), kokonaiskolesteroli yli suositusten ja rasvamaksa-arvot(sokeria meni aivan liikaa) myös. Lääkäri suositteli, että nyt olisi hyvä aika alkaa tehdä muutoksia ennen kuin mitään sairauksia puhkeaa. Mielessäni päätin siinä tuolissa istuessani ja lääkärin ”saarnaa” kuunnellessani, että nyt riittää tämä elämäntyyli ja juhannusviikon jälkeen maanantaina alkaa remontti.
Kirjoitin itselleni ajatuksia ylös, että miten alkaisin toteuttaa tätä muutosta ja että mitä haluaisin tältä muutokselta. Pääpointit olivat, että haluaisin tehdä taas hyvää ruokaa ja nauttia sen syömisestä ilman että tuntisin syyllisyyttä sen syömisestä. Ja halusin löytää taas liikunnan ilon. Mutta kiirettä en halunnut pitää, vaan pikku hiljaa parempia ratkaisuja ja muutoksia syömiseen ja että se halu liikkua taas tulee sitten kun tulee.
Heinäkuussa keskityin ainoastaan maittavien ruokien tekemiseen ja siihen, että söin riittävästi. Kävelylenkkejä kävin tekemässä, mutta mitään juoksuun liittyvää en edes ajatellut, tiesin, että kunto ei riitä ja että nivelet eivät tykkää jos alan juoksemaan, koska painoa on liikaa.
Elokuussa olo oli jo paljon parempi, ruokavalio oli muokkaantunut hyväksi ja se halu liikkua ja hikoilla nosti päätään, joten ei muuta kuin pölyt pois lenkkareista ja lenkille! Silloin tuntui, että miten minusta enää lenkkeilijää ja juoksiaa tulee, koska jaksoin juosta muutaman sadan metrin matkan ja sitten oli pakko jatkaa kävelyllä. Päätin, että en luovuta vaan että nyt on pakko jatkaa vaikka epämukavalta tuntuukin.
Syyskuussa juoksu alkoi jo jotenkin sujua, pari kilometriä meni jo mukavasti putkeen juosten ja muutaman sadan metrin kävelyn jälkeen jaksoi taas ”kirmata”. Lenkkien pituuskin kasvoi 6 kilometriin, pari kuukautta aikaisemmin en juossut metriäkään, joten ihan positiiviset fiilikset kasvoivat. Ruokailujen kanssa ei enää mitään kipuiluja ollut vaan tasapaino oli löytynyt ja vihdoin oli taas pitkästä aikaa kiva syödä perheen kanssa välillä vähän epäterveellistäkin ruokaa, koska ei yksittäinen päivä tai kaksi mitään pitkässä juoksussa merkitse.
Nyt lokakuussa lenkit ovat kulkeneet hyvin ja jaksaa juosta jo koko matkan ilman kävelyä. Tällä viikolla on 10km lenkkejä tullut juostua pari kappaletta 6.30/km keskivauhdilla. Kova muutos sohvaperunasta muutamassa kuukaudessa. 141 kilometriä näytti kuukauden kokonaissaldo aamun lenkin jälkeen.
Niin ja se paino oli aamulla 70,5 kg puntarilla. Tuntuu että olisi nuorentunut 10 vuotta tässä viime kuukausina eikä kohta mittariin tuleva 42 vuotta ole muuta kuin numero!
Kirjoitin itselleni ajatuksia ylös, että miten alkaisin toteuttaa tätä muutosta ja että mitä haluaisin tältä muutokselta. Pääpointit olivat, että haluaisin tehdä taas hyvää ruokaa ja nauttia sen syömisestä ilman että tuntisin syyllisyyttä sen syömisestä. Ja halusin löytää taas liikunnan ilon. Mutta kiirettä en halunnut pitää, vaan pikku hiljaa parempia ratkaisuja ja muutoksia syömiseen ja että se halu liikkua taas tulee sitten kun tulee.
Heinäkuussa keskityin ainoastaan maittavien ruokien tekemiseen ja siihen, että söin riittävästi. Kävelylenkkejä kävin tekemässä, mutta mitään juoksuun liittyvää en edes ajatellut, tiesin, että kunto ei riitä ja että nivelet eivät tykkää jos alan juoksemaan, koska painoa on liikaa.
Elokuussa olo oli jo paljon parempi, ruokavalio oli muokkaantunut hyväksi ja se halu liikkua ja hikoilla nosti päätään, joten ei muuta kuin pölyt pois lenkkareista ja lenkille! Silloin tuntui, että miten minusta enää lenkkeilijää ja juoksiaa tulee, koska jaksoin juosta muutaman sadan metrin matkan ja sitten oli pakko jatkaa kävelyllä. Päätin, että en luovuta vaan että nyt on pakko jatkaa vaikka epämukavalta tuntuukin.
Syyskuussa juoksu alkoi jo jotenkin sujua, pari kilometriä meni jo mukavasti putkeen juosten ja muutaman sadan metrin kävelyn jälkeen jaksoi taas ”kirmata”. Lenkkien pituuskin kasvoi 6 kilometriin, pari kuukautta aikaisemmin en juossut metriäkään, joten ihan positiiviset fiilikset kasvoivat. Ruokailujen kanssa ei enää mitään kipuiluja ollut vaan tasapaino oli löytynyt ja vihdoin oli taas pitkästä aikaa kiva syödä perheen kanssa välillä vähän epäterveellistäkin ruokaa, koska ei yksittäinen päivä tai kaksi mitään pitkässä juoksussa merkitse.
Nyt lokakuussa lenkit ovat kulkeneet hyvin ja jaksaa juosta jo koko matkan ilman kävelyä. Tällä viikolla on 10km lenkkejä tullut juostua pari kappaletta 6.30/km keskivauhdilla. Kova muutos sohvaperunasta muutamassa kuukaudessa. 141 kilometriä näytti kuukauden kokonaissaldo aamun lenkin jälkeen.
Niin ja se paino oli aamulla 70,5 kg puntarilla. Tuntuu että olisi nuorentunut 10 vuotta tässä viime kuukausina eikä kohta mittariin tuleva 42 vuotta ole muuta kuin numero!
4
444
Mä olen kävellyt tänä vuonna keskimäärin 12137 askelta päivässä. Toisinaan iloisesti ja toisinaan vähemmän iloisesti. Vaan siinäpä se kuntoilu sitten onkin. Painoani en tiedä, mutta tuskin määräänsä enempää liikaa. Syön lähes päivittäin suuren kulhollisen salaattia (salaatti, kurkku, paprika, rypäleet) ihan hitonmoisella määrällä kasviöljyjä. Pysyy mieli ja keho niin virkeinä kuin ne tällä univajeella voivat olla.En nyt äkkiseltään sopivampaakaan ketjua tälle löytänyt. Liikkumisen nyt pitäisi kuitenkin minusta olla lähtökohtaisesti iloinen, terveellinen ja hyvää oloa tuova asia. Siitä olisi hyvä tulla sellainen elämäntapa, joka on olennainen ja luonnollinen osa elämää.
Se että päivittäisistä kävelyaskeleitten määrästäkin pitää saada joku suoritus ja mitattava asia aikaan on minun mielestäni enemmänkin vain pelkästään huono asia, kuin hyvä. Että tuommoisessakin jutussa pitää pingottaa ja kytätä jotain mittareita.
Terveys | Myytti 10 000 askeleesta kumottiin, eikä siihen ylläkään keskiverto aikuinen – Katso, oletko aktiivisempi kuin muut ikäisesi
Pitkään ajateltiin, että vain 10 000 askelta kävelemällä saa terveyshyötyjä. Uusi tutkimus kumosi myytin. Suomalaisväestössä vähiten askelia ottavat yllättävät ikäryhmät.
Itseäni on häirinnyt jo pidempään, että mistä johtuu se, ettei rasva tunnu palavan lainkaan.
Olen urheillut aina, välillä enemmän ja välillä vähemmän, ja painoni on aina ollut enemmän kuin mitä ehkä ulkonäkö näyttää. Tälläkin hetkellä painoa on 110kg ja pituutta 183cm eli painoindeksin mukaan sairaalloisen ylipainoinen, mutta väitän, että kukaan ei uskoisi mun painoksi tuota. Tuo ei kuitenkaan missään nimessä ole ihannepainoni, vaan ihannepainossani olin vuonna 2019, kun olin vuoden treenannut triathlonin puolimatkaa varten. Paino lähti silloin putoamaan vuonna 2018 loppusyksystä 105 kilosta ja kesällä 2019 painoa oli 91kg. Tuolloin olin elämäni parhaimmassa kunnossa ja puolimatkat sujuivat leikitellen.
2020 tammikuussa syntyi ensimmäinen lapseni, joka tietenkin pisti prioriteetit ja ajankäytön täysin uusiksi. 2019 viikottaiset treenitunnit olivat olleet jossain 12h kieppeillä, mutta lapsen jälkeen 6h viikkoon pääseminenkin oli työn ja tuskan takana, kun ylimääräisen ajan halusi käyttää lapsen kanssa. Kuitenkin pystyin jollain tavalla pitämään itseni kunnossa ja kävin myös 2020 sekä 2021 muutaman puolimatkan tekemässä. Painosta ei ole tietoa, koska vaaka oli hajonnut eikä tullut ostettua uutta.
Toinen lapsi syntyi 2022 maaliskuussa ja tuon jälkeen aikaa treenaamiseen on ollut lähes mahdotonta löytää, sillä nyt lapsia, joiden kanssa halusin viettää aikaa, olikin tuplasti. Oikeastaan aikaahan olisi varmasti löytynyt, mutta kun päälle oli jääneet ne pari vuotta käytössä olleet treenirutiinit, ei niistä tuntunut pääsevän irti ja kun sillä tavalla ei päässyt treenaamaan, ajattelin ettei treenata sitten ollenkaan.
Vasta tässä tämän vuoden aikana olen ymmärtänyt, että treenaamisen voi sovittaa myös lasten kanssa vietettyyn aikaan ja esimerkiksi reippaat kävelylenkit vaunujen kanssa ovat mainiota liikuntaa. Ruokavalio on pysynyt ihan ok kunnossa nyt viimeiset puoli vuotta ja ateriarytmi on, kiitos lasten, hyvin säännöllinen. Ruoka on myös puhdasta eikä herkkuja tai alkoholia kulu juuri lainkaan. Alkoholia en ole koskaan käyttänyt kuin maksimissaan muutamia annoksia vuodessa.
Näistä asioista huolimatta paino on pysynyt tuossa 108kg - 114kg välillä nyt koko tämän vuoden. Eikä se tunnu siitä laskevan mihinkään. Olen pian kuukauden käynyt tekemässä joka ikinen päivä reippaan minimissään puolen tunnin kävelyn ja sen lisäksi sykettä nostattavaa liikuntaa on joka viikko vähintään kaksi kertaa. Mitään ei vain tapahdu ja hieman rupeaa jo turhauttamaankin tämä homma. Yöunet toki ovat sen 6-8h, mutta ei kai nyt tuo niin vähän ole? Olen sitä pohtinut myös, että voiko tämä viimeisin, henkilökohtainen taloudellinen kriisi, joka kieltämättä on koko vuoden aiheuttanut välillä aika suurtakin stressiä, vaikuttaa tähän? Vai pitäisikö tässä käydä kilpirauhas-, testo-, tai muut -arvot ottamassa? Ei vain oikein oireet sovi mitenkään noiden puutostiloihin.
Olen urheillut aina, välillä enemmän ja välillä vähemmän, ja painoni on aina ollut enemmän kuin mitä ehkä ulkonäkö näyttää. Tälläkin hetkellä painoa on 110kg ja pituutta 183cm eli painoindeksin mukaan sairaalloisen ylipainoinen, mutta väitän, että kukaan ei uskoisi mun painoksi tuota. Tuo ei kuitenkaan missään nimessä ole ihannepainoni, vaan ihannepainossani olin vuonna 2019, kun olin vuoden treenannut triathlonin puolimatkaa varten. Paino lähti silloin putoamaan vuonna 2018 loppusyksystä 105 kilosta ja kesällä 2019 painoa oli 91kg. Tuolloin olin elämäni parhaimmassa kunnossa ja puolimatkat sujuivat leikitellen.
2020 tammikuussa syntyi ensimmäinen lapseni, joka tietenkin pisti prioriteetit ja ajankäytön täysin uusiksi. 2019 viikottaiset treenitunnit olivat olleet jossain 12h kieppeillä, mutta lapsen jälkeen 6h viikkoon pääseminenkin oli työn ja tuskan takana, kun ylimääräisen ajan halusi käyttää lapsen kanssa. Kuitenkin pystyin jollain tavalla pitämään itseni kunnossa ja kävin myös 2020 sekä 2021 muutaman puolimatkan tekemässä. Painosta ei ole tietoa, koska vaaka oli hajonnut eikä tullut ostettua uutta.
Toinen lapsi syntyi 2022 maaliskuussa ja tuon jälkeen aikaa treenaamiseen on ollut lähes mahdotonta löytää, sillä nyt lapsia, joiden kanssa halusin viettää aikaa, olikin tuplasti. Oikeastaan aikaahan olisi varmasti löytynyt, mutta kun päälle oli jääneet ne pari vuotta käytössä olleet treenirutiinit, ei niistä tuntunut pääsevän irti ja kun sillä tavalla ei päässyt treenaamaan, ajattelin ettei treenata sitten ollenkaan.
Vasta tässä tämän vuoden aikana olen ymmärtänyt, että treenaamisen voi sovittaa myös lasten kanssa vietettyyn aikaan ja esimerkiksi reippaat kävelylenkit vaunujen kanssa ovat mainiota liikuntaa. Ruokavalio on pysynyt ihan ok kunnossa nyt viimeiset puoli vuotta ja ateriarytmi on, kiitos lasten, hyvin säännöllinen. Ruoka on myös puhdasta eikä herkkuja tai alkoholia kulu juuri lainkaan. Alkoholia en ole koskaan käyttänyt kuin maksimissaan muutamia annoksia vuodessa.
Näistä asioista huolimatta paino on pysynyt tuossa 108kg - 114kg välillä nyt koko tämän vuoden. Eikä se tunnu siitä laskevan mihinkään. Olen pian kuukauden käynyt tekemässä joka ikinen päivä reippaan minimissään puolen tunnin kävelyn ja sen lisäksi sykettä nostattavaa liikuntaa on joka viikko vähintään kaksi kertaa. Mitään ei vain tapahdu ja hieman rupeaa jo turhauttamaankin tämä homma. Yöunet toki ovat sen 6-8h, mutta ei kai nyt tuo niin vähän ole? Olen sitä pohtinut myös, että voiko tämä viimeisin, henkilökohtainen taloudellinen kriisi, joka kieltämättä on koko vuoden aiheuttanut välillä aika suurtakin stressiä, vaikuttaa tähän? Vai pitäisikö tässä käydä kilpirauhas-, testo-, tai muut -arvot ottamassa? Ei vain oikein oireet sovi mitenkään noiden puutostiloihin.
regularflex
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ässät
@iibor 6-8 tunnin yöunissa on eroa. Onko se pääsääntöisesti 6h vai pääsääntöisesti 8h ja tuleeko paljon yöheräilyjä. 8h ei ole vähän unta, mutta 6h mahdollisilla yöheräilyillä on aivan liian vähän. Aikanaan yksi aivotutkija piti unen merkityksestä luentoja ja n. 1 ihminen miljoonasta on poikkeusyksilö, jolle 6h unta oikeasti riittää.
Eli tuo unen määrä voi ihan oikeasti selittää yllättävän paljon ja siihen kannattaa panostaa. Unen määrä vaikuttaa myös suoraan kykyyn käsitellä stressaavia tilanteita yms. muut välilliset vaikutukset.
Eli tuo unen määrä voi ihan oikeasti selittää yllättävän paljon ja siihen kannattaa panostaa. Unen määrä vaikuttaa myös suoraan kykyyn käsitellä stressaavia tilanteita yms. muut välilliset vaikutukset.
Syitä voi tietysti olla monia, mutta ihan ensimmäisenä analysoisin tarkkaan, mitä tulee syötyä. Rasvan palaminen vaatii, että saanti jää pienemmäksi kuin kulutus ja on aika helppoa syödä vähän liikaa. Näläntunne ohjaa helposti syömistä ja jos mututuntumalla yrittää mennä alikaloreilla, niin todennäköisesti syö liian harvoin ja paljon kerrallaan. Kotitalousvaaka ja excel-taulukko on hyviä työkaluja, jos tosissaan haluaa rasvaa saada poltettua. Teoriassa helppoa, mutta vaatii itsekuria.
Exceliin kannattaa laittaa kaikki ruoka-aineet, joihin ruokavalio perustuu. Sitten mittaa jokaisen annoksen ja kirjaa ne ylös. Jokin laite kulutuksen mittaamiseen (sykemittari tai Oura) auttaa hahmottamaan kulutusta. Jos esim. kulutus on 3000 kcal, niin pitää kalorit 2500 kcal tasossa. Proteiinin määrä 1,5-2 g/painokilo, rasvaa 1 g/painokilo ja loput hiilareista. Säännöllinen rytmi aamupala-välipala-lounas-välipala-päivällinen-iltapala.
Proteiinin lähteiksi hyviä ovat rahkat (rasvattomat maitorahkat, Arlan proteiinirahkat tai Alpron soijavalmisteet) ja raejuusto, hyviä rasvoja saa mm. granolasta tai avokadosta. Hiilari mieluummin perunasta kuin pastasta, mutta loppuen lopuksi määrä ratkaisee. Hedelmät on hyviä välipaloja ja salaattia kannattaa syödä lounaalla reilusti. Lihaa tai mieluummin kanaa 100 g sekä lounaalla että päivällisellä.
Kun hetken tekee näin, niin todennäköisesti havahtuu aika nopeasti siihen, mikä on omassa syömisessä ollut pielessä. Ainakin itse yllätyin siitä, miten helposti rasvaa tulee, kun esimerkiksi parille voidellulle ruisleivälle laittaa pari palaa juustoa, leikkelettä ja paistetun kananmunan. Suunnilleen sama määrä energiaa tulee huomattavasti täyttävämmin, kun keittää puuron 60 g kaurahiutaleista, laittaa päälle 100 g raejuustoa, 100 g mustikoita ja 20 g maapähkinävoita. Makrotkin on paremmalla tasolla.
Yöunillakin on merkitystä, mutta voiko toisaalta huonot yöunet myös johtua ainakin osittain huonosta syömisestä?
Vähäiset yöunet johtuu tällä hetkellä pääasiassa 3- ja 1,5- vuotiaiden suht säännöllisistä yöheräilystä, jolloin jompikumpi meistä käy heidän luonaan heidän huoneessaan. Juuri toissa yönä tuo meidän 1,5 -vuotias valvoi keskellä yötä lähes pari tuntia, joten jäi yöunet aika huonoksi :D
@Ruutuässä erittäin hyviä pointteja. En ole ollut mikään puuron ystävä, mutta olen tässä muutaman kuukauden ajan nyt "pakottanut" itseäni syömään sitä. Pikkuhiljaa se maistuu, mutta laitan sinne yleensä maapähkinävoita ja banaania. Tuolla se uppoo parhaiten. Raejuustoakin välillä. Leipäaamiaisia syön edelleen ehkä turhan usein ja silloin on ruisleivän päällä se muutama siivu juustoa, kinkkua tai kalkkunaa sekä jotain vihannesta. Silloin tällöin myös kananmuna. Tuosta nyt ainakin voisi karsia ensi alkuun.
Lounasta ja päivällistä syödään säännöllisesti aina samaan aikaan ja aina on jotain perinteistä kotiruokaa. Laitan lautaselle aina puolet lautasesta salaattia ja vihanneksia ja sitten vasta varsinaisesti tuon ruuan. Eli omasta mielestäni tuo puoli on kunnossa, vaikkakin perunaa syödään tosi harvoin.
Iltapalat ovat ehkä ne isoin murheenkryyni. Välillä menee ihan ok, kun syön rahkaa ja hedelmää, mutta välillä on "pakko" syödä muutama leipä vielä illalla. Yleensä pyrin kyllä siihen, että 21 jälkeen en enää syö mitään, mutta joskus lipsun tuostakin.
knttrtknkn1
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- JYP
Tuuppaa soijajugurttia puuron sekaan. Saat samalla proteiinia, ja jos valitsee sokerittoman version niin parempi. Tulee tuhdimpi puuro. Makeutta voi lisätä myös agave siirapilla joka on tavallaan kuin hunajaa mutta ymmärtääkseni aika paljon terveellisempää kuin sokeri.
Savon leijona
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Leijonat, Slovakian jääkiekkomaajoukkue ja KalPa
Miten saada ylimääräistä painoa pois ? No, treenaamalla, ulkoilemalla, terveellisellä ruualla, eli kasviksilla ja kanalla, terveellä unirytmillä, sokerin vähentämisellä, alkoholin vähentämisellä, kohtuu kokoisilla ruoka-annoksilla ja terveillä elintavoilla. Itse syön yhden suuremman ruoka-annoksen, koska en syö aina aamiaista tai iltapalaa. Itsellä paino on tällä hetkellä tasapainossa. Näin.
Stressi voi tosiaan vaikuttaa ja pysäyttää rasvan palamisen.
Unen tarve on yksilöllinen, mutta elämäntilanteesi vuoksi tuohon ei voine kovinkaan paljoa vaikuttaa tällä hetkellä. Tai jos voi, niin se on siitä "omasta ajasta" pois. Itsellä ainakin tärkeää myös se aika, jonka voi viettää itsekseen (tai puolison kanssa) hereillä vielä lasten nukkumaan menon jälkeen. Viitteellisen takarajan nukkumaanmenolle (22.30) asetin pahimpaan stressiaikaan ja välillä noudatan sitä edelleen, kun koen tarvitsevani unta.
Kokeile jättää leipä vaikka pariksi viikoksi kokonaan pois ja katso mitä tapahtuu. Tiedän, se on vaikeaa, mutta mulla toimi. Tällä hetkellä tulee taas puputeltua leipää kun lapset syö ja muuten ne jää pahenemaan niin jonkun täytyy syödä ne pois..
Hahaa ja se on taas joka vuotisen laikkarikisan aika mr. jojolla. Tänä vuonna olinkin valmiiksi kilon kevyempi kuin vuosi sitten. Viime vuonna lähti 8 viikkoon 9,4kg painoa joka vastasi lähtöpainosta 10,82%. Siitä se sitten aina pikkuhiljaa kaljottelemalla, makkaraa syömällä ja namuja popsimalla nousee mutta sitä varten on alkuvuodet että voi loppuvuoden vedellä stressittömästi kun ei tässä paksuimmassakaan kunnossa mitenkään syöttöporsaasta ole kyse ja vanha punttitausta kyllä pitää ikuisen dad bodyn kondiksessa.
Nyt löin armollisen tavoitteen 6kg ja aikaa on jäljellä 10 viikkoa. Pääasia että jokaisena aamuna paino on vähemmän kuin 7vrk aikasemmin.
Mullahan toimii kun voileivät jättää veks, tilalle ottaa viiliä tms. Ja lounas koostuu erittäin usein salaatista ja kuhasta. Sitä voi syödä yllättävän pitkään ilman että tympääntyy. Ainoa että jos ei itse kalasta niin saattaa olla karrvan verran arvokas dieetti. Ite olen tässä alkutalven saanut noin 1,4 kuhaa /vrk niin ei ole ollut siitä puutetta. Toinen on jauheliha ja jalapenot, kolmas rahka ja ananas. Ja sitten iso määrä kananmunia, josta kukaan ei tänäkään päivänä tiedä onko se terveellistä vai ei. Viimeisin "fakta" taitaa olla että terveyshyödyt ylittävät haittojen määrän.
Aijjai, kohta sitä ollaan taas kuin kuivan kesän oravia.
Nyt löin armollisen tavoitteen 6kg ja aikaa on jäljellä 10 viikkoa. Pääasia että jokaisena aamuna paino on vähemmän kuin 7vrk aikasemmin.
Mullahan toimii kun voileivät jättää veks, tilalle ottaa viiliä tms. Ja lounas koostuu erittäin usein salaatista ja kuhasta. Sitä voi syödä yllättävän pitkään ilman että tympääntyy. Ainoa että jos ei itse kalasta niin saattaa olla karrvan verran arvokas dieetti. Ite olen tässä alkutalven saanut noin 1,4 kuhaa /vrk niin ei ole ollut siitä puutetta. Toinen on jauheliha ja jalapenot, kolmas rahka ja ananas. Ja sitten iso määrä kananmunia, josta kukaan ei tänäkään päivänä tiedä onko se terveellistä vai ei. Viimeisin "fakta" taitaa olla että terveyshyödyt ylittävät haittojen määrän.
Aijjai, kohta sitä ollaan taas kuin kuivan kesän oravia.
Unet kuntoon, mutta melkein sanoisin että kannattaa kunnolla laskea mitä syö.
Jos oikeasti et juuri herkuttele tai käytä alkoholia, niin sieltä ravinnosta voi löytyä jotain jonka pienikin korjaus saattaisi aiheuttaa hyvän tuloksen. Sinun pituus ja paino huomioiden tarkistaisin etenkin tuleeko proteiinia ja/tai rasvaa liikaa? Tämä usein tarkoittaa myös sitä, että hiilihydraattia saa liian vähän. Esimerkiksi se, että syö vähemmän kuin kuluttaa saattaa hyvin saada rasvan palamaan, mutta samalla kroppa kerää nestettä sen saman mitä rasvassa menettää. Tämä saattaa olla jopa ihan silminnähtävä laadukkaiden hiilihydraattien "vajeen oire".
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy