Näinhän se menee. Se vaan tämmöisellä univammaisella vähän vaikeampaa. Eilen söin iltapalan 20.30 ja menin sänkyyn noin tuntia myöhemmin. Eipä se uni sitten tullut ja puolen yön aikaan olikin sitten jo nälkä. Sen jälkeen sai jo unenkin.Miten olen saanut painon pysymään kurissa?
-Kaiken a jo on ollut säännöllinen syöminen. Maksimissaan 3-4 tuntia aterioilla väliä.
-kunnon aamiainen, lounas ja päivällinen. Väliin tarvittaessa välipaloja.
-Terveellinen iltapala klo 20-21. Kohta sen jälkeen nukkumaan, jotta ei kerkeä tulla uudestaan nälkä. Unirytmikin korjaantuu samalla.
-herkuttelut sallittu kohtuudella.
-pitkäkestoista matalasykkeistä liikuntaa.
-ei dieettejä
Tämä näin. Itsellä ei ollut edes varsinainen tarkoitus laihduttaa, vaan saada tasattua hieman vireystilaa. Otin välipalat mukaan ruokarytmiin, ja lihomisen pelossa vähensin annoskokoa muilta aterioilta.Miten olen saanut painon pysymään kurissa?
-Kaiken a jo on ollut säännöllinen syöminen. Maksimissaan 3-4 tuntia aterioilla väliä.
-kunnon aamiainen, lounas ja päivällinen. Väliin tarvittaessa välipaloja.
-Terveellinen iltapala klo 20-21. Kohta sen jälkeen nukkumaan, jotta ei kerkeä tulla uudestaan nälkä. Unirytmikin korjaantuu samalla.
-herkuttelut sallittu kohtuudella.
-pitkäkestoista matalasykkeistä liikuntaa.
-ei dieettejä
Minä seuraan painonkehitystä aamupainoista exeliin kirjaamalla. Viimeisen kahden viikon ajan painoa on lähtenyt keskimäärin 0,9kg / 7 vrk. Jos ei nyt into lopu niin tulen painamaan noin 77,8kg 31.3. aamulla kun lähdin kiloista 86,9kg.
Tavoite oli ja on 79kg ja piti olla helatorstaihin 78. Nyt on pikkusauma keulia edelle. Helatorstailta alkaa MM reissu ja siihen loppuu laihduttamiset. Jatkunee sitten ensi tammikuussa ~84-86 kiloista.
Niin hyvin kuin tuo painonpudotus viime vuonna menikin niin eipä ole jatkunut tänä vuonna. Samoissa lukemissa (+/- 1 kg) kuin tammikuussa. Ruokavaliostakin tiputtelin jo hiilareita alaspäin, mutta ei silläkään ole ollut vaikutusta. Liekö sitten stressiä ja vaikuttaneeko tuo huono nukkuminenkin asiaan.
Olen tämmöinen univammainen. Ilman lääkkeitä nukun 3-4 h, lääkkeiden kanssa enemmän. En silloinkaan tarpeeksi, tai ainakin siltä yleensä aamulla tuntuu. Tämä tuskin mitenkään korjaantuu, joten pitäisi keksiä joku muu keino. En ole huomannut eroa tilanteeseen ennen hiilareiden vähentämistä.Nukkuminen on iso asia ja toki palautuminen ylipäänsä. Ne on tietysti niitä asioita jotka kannattanee ensin yrittää saada kuntoon, mutta myös ruokavalio voi vaikuttaa uniin.
Perinteinen hiilarit alas dietti saattaa tätä kiihdyttää. Aivo/unitutkijat taitaa puhua hiilareiden puolesta. Lisäksi myös diettinä hiilarivetoinen dietti voinee olla toimiva. Ainakin omalla kohdalla yleisvoinnin ja myös rasvanpolton kannalta parhaiten on toiminut se, että rasvat ottaa ihan nolliin, proteiinit kohdilleen ja hiilareilla sitten se loppu.
Yleisesti jos paino pysyy hyvin tasoissa eli et liho et laihdu niin lienee todennäköisempää, että keho ei halua jostain luopua kuin se että kulutus/ravinto olisi juuri sillä tasolla ettei mitään tule tai lähde. Hiilaritankkaus vaikka väliaikaisestikin voisi olla tällaisessa tilanteessa järkevää jos se mistä keho ei halua luopua on nesteitä.
Olen tämmöinen univammainen. Ilman lääkkeitä nukun 3-4 h, lääkkeiden kanssa enemmän. En silloinkaan tarpeeksi, tai ainakin siltä yleensä aamulla tuntuu. Tämä tuskin mitenkään korjaantuu, joten pitäisi keksiä joku muu keino. En ole huomannut eroa tilanteeseen ennen hiilareiden vähentämistä.
Olen jo pari vuotta syönyt aamuisin tuorepuuroa. Täyttävää ja monipuolista. Eli kaura- tai ruishiutaleita, vähän vettä, vähän maitoa, sekä rasvatonta rahkaa tai maustamatonta jogurttia jossa ei sokeria, sitten sekoitetaan. Päälle pakkasesta, puolukkaa, mustikkaa, karpaloita. Yöksi jääkaappiin ja aamulla ääntä kohti.Ravitsemussuositukset - lapset & aikuiset. Jälleen asia, jota käsitellään Ylen Aamussa. Olen monesti miettinyt, kun näitä suosituksia katsoo rasvan ja sokerin osalta niin melkein tulee semmonen olo, ettei tässä mitään oikein voi syödä. Jos katson omaa ruokavaliota niin käytännössä paine olisi poistaa enemmän rasvaa, mutta sokereitakin näköjään tulee ihan huolella. Mitä enemmän näitä katsoo niin sitä varmempi on, että aamupalaksi kannattaisi syödä ainoastaan rasvatonta maitorahkaa ja laittaa siihen päälle jotain pakastemarjoja. Myslit yms. jotka ovat semmosia ajallisesti tehokkaita vaihtoehtoja - puhumattakaan jostain muroista - menevät heittämällä kaikkien suositusten ylitse.
Kokevatko muut tästä tiedon määrästä ahdistusta?
Tuollaisia kirjoittelin helmikuussa ja nyt ollaan tilanteessa, jossa painoni on siinä sadan kilon tietämissä edelleen eli mitään uutta ei sen suhteen ole tapahtunut. Tuo toivottu pudotus ei ole lähtenyt tulille johtuen pitkälti siitä, etten ole mitenkään aktiivisesti enää jaksanút kiinnittää huomiota syömisiini ja iltasyöminen on hieman lisääntynyt. Tai ehkä niin, että kiinnitänkin huomiota siihen, mitä suuhuni panen, mutta määrät ovat hieman isompia eikä ehkä niin vähäkalorisia.Mulle taisi oma 100 kilon alitus olla jotenkin henkisesti SE raja, jonka jälkeen olen hieman löysännyt suitsia. Tuossa loka-marraskuun vaihteessa, kun sairastin koronan, painoni kävi hetkellisesti 96-alkuisissa lukemissa, mutta sen jälkeen se on pysytellyt juuri ja juuri rajan alapuolella... tai käynyt jopa hieman ylikin.
Kuvittelin ehkä, että trendini jatkuisi, helposti, samaa rataa kuin se meni reilut vuoden päivät: 132 -> alle 100, mutta ei tää näköjään ilman vakaata yritystä ja itsekuria oikein luonnistu. Myös se on vain toiveajattelua, että painoni pysyisi tuossa alle 100 kilon ilman, että tarvitsisi enää isommin kiinnittää huomiota elämäntapoihini.
Mutta joo - yritän tsempata edes sen verran, ettei painoni lähtisi nousuun ja toiveajattelen, että tuossa kevään kuluessa saisin sen lasku-uralle uudestaan ja olisin tyytyväinen jostain -10 kilosta eli n. 90 kg elopainosta jossain kesän lopulla.
Mä olen kävellyt tänä vuonna keskimäärin 12137 askelta päivässä. Toisinaan iloisesti ja toisinaan vähemmän iloisesti. Vaan siinäpä se kuntoilu sitten onkin. Painoani en tiedä, mutta tuskin määräänsä enempää liikaa. Syön lähes päivittäin suuren kulhollisen salaattia (salaatti, kurkku, paprika, rypäleet) ihan hitonmoisella määrällä kasviöljyjä. Pysyy mieli ja keho niin virkeinä kuin ne tällä univajeella voivat olla.En nyt äkkiseltään sopivampaakaan ketjua tälle löytänyt. Liikkumisen nyt pitäisi kuitenkin minusta olla lähtökohtaisesti iloinen, terveellinen ja hyvää oloa tuova asia. Siitä olisi hyvä tulla sellainen elämäntapa, joka on olennainen ja luonnollinen osa elämää.
Se että päivittäisistä kävelyaskeleitten määrästäkin pitää saada joku suoritus ja mitattava asia aikaan on minun mielestäni enemmänkin vain pelkästään huono asia, kuin hyvä. Että tuommoisessakin jutussa pitää pingottaa ja kytätä jotain mittareita.
Terveys | Myytti 10 000 askeleesta kumottiin, eikä siihen ylläkään keskiverto aikuinen – Katso, oletko aktiivisempi kuin muut ikäisesi
Pitkään ajateltiin, että vain 10 000 askelta kävelemällä saa terveyshyötyjä. Uusi tutkimus kumosi myytin. Suomalaisväestössä vähiten askelia ottavat yllättävät ikäryhmät.www.hs.fi
Syitä voi tietysti olla monia, mutta ihan ensimmäisenä analysoisin tarkkaan, mitä tulee syötyä. Rasvan palaminen vaatii, että saanti jää pienemmäksi kuin kulutus ja on aika helppoa syödä vähän liikaa. Näläntunne ohjaa helposti syömistä ja jos mututuntumalla yrittää mennä alikaloreilla, niin todennäköisesti syö liian harvoin ja paljon kerrallaan. Kotitalousvaaka ja excel-taulukko on hyviä työkaluja, jos tosissaan haluaa rasvaa saada poltettua. Teoriassa helppoa, mutta vaatii itsekuria.Näistä asioista huolimatta paino on pysynyt tuossa 108kg - 114kg välillä nyt koko tämän vuoden. Eikä se tunnu siitä laskevan mihinkään. Olen pian kuukauden käynyt tekemässä joka ikinen päivä reippaan minimissään puolen tunnin kävelyn ja sen lisäksi sykettä nostattavaa liikuntaa on joka viikko vähintään kaksi kertaa. Mitään ei vain tapahdu ja hieman rupeaa jo turhauttamaankin tämä homma. Yöunet toki ovat sen 6-8h, mutta ei kai nyt tuo niin vähän ole? Olen sitä pohtinut myös, että voiko tämä viimeisin, henkilökohtainen taloudellinen kriisi, joka kieltämättä on koko vuoden aiheuttanut välillä aika suurtakin stressiä, vaikuttaa tähän? Vai pitäisikö tässä käydä kilpirauhas-, testo-, tai muut -arvot ottamassa? Ei vain oikein oireet sovi mitenkään noiden puutostiloihin.
@iibor 6-8 tunnin yöunissa on eroa. Onko se pääsääntöisesti 6h vai pääsääntöisesti 8h ja tuleeko paljon yöheräilyjä. 8h ei ole vähän unta, mutta 6h mahdollisilla yöheräilyillä on aivan liian vähän. Aikanaan yksi aivotutkija piti unen merkityksestä luentoja ja n. 1 ihminen miljoonasta on poikkeusyksilö, jolle 6h unta oikeasti riittää.
Eli tuo unen määrä voi ihan oikeasti selittää yllättävän paljon ja siihen kannattaa panostaa. Unen määrä vaikuttaa myös suoraan kykyyn käsitellä stressaavia tilanteita yms. muut välilliset vaikutukset.
Yöunillakin on merkitystä, mutta voiko toisaalta huonot yöunet myös johtua ainakin osittain huonosta syömisestä?
En ole ollut mikään puuron ystävä, mutta olen tässä muutaman kuukauden ajan nyt "pakottanut" itseäni syömään sitä. Pikkuhiljaa se maistuu, mutta laitan sinne yleensä maapähkinävoita ja banaania. Tuolla se uppoo parhaiten. Raejuustoakin välillä. Leipäaamiaisia syön edelleen ehkä turhan usein ja silloin on ruisleivän päällä se muutama siivu juustoa, kinkkua tai kalkkunaa sekä jotain vihannesta. Silloin tällöin myös kananmuna. Tuosta nyt ainakin voisi karsia ensi alkuun.
Koko viesti