Kuinka montaa kieltä puhut edes välttävästi?

  • 15 336
  • 160

Timbit

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, BC Lions
seeyou@jäähalli kirjoitti:
Minä suostun tähän vain, jos Designer sitoutuu kuuntelemaan tuon karaoke-esityksen alusta loppuun selvin päin. Muuten en suostu laulamaan julkisesti. Designer nimittäin tietää minun laulutaitoni, joka on sitä luokkaa, että kaikki vähänkin liikkumaan kykenevät juoksevat karkuun.
Tämän toteutuminen vaatii kyllä lahjontaa. Ja paljon.
Ihan sama, onko paikalla vai ei. Jokainen, joka on samassa kaupungissa, kuulee tuon esityksen. Valitettavasti.

Oma kielitaitoni:
Suomi - päätelkää itse.
Englanti - hyvin menee, käytän melkein päivittäin.
Ruotsi - Pakollisten koulujen ruotsintuntien ohella olen puhunut sitä muutaman lauseen. Lienee siis ruosteessa tämä äärettömän tärkeäksi mainittu kielitaito.
Espanja - Joitain lauseita osaan sanoa, ymmärrän välttävästi.
Saksa - Ich haber sauerkraut in meine Lederhosen.
 

ISH

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL, HIFK, Arsenal
italia: espanjan takia pystyn ymmärtämään melko hyvin
portugali: sama homma mikä italian kanssa

Portugalissa useamman kerran käyneenä, kieli kuulostaa jostain syystä venäjältä, eikä kyllä yhtään miltään Etelä-Euroopan maalta.
 

ernestipotsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Suomi ja englanti toki sujuvasti. Niitä osaan.

Ruotsi, saksa ja korea. Sanavarasto n. 3000 sanaa per kieli.
Tosin useimmat kyseisiä kieliä äidinkielenään puhuvien kanssa keskustelu käydään useimmiten englanniksi, koska se on sujuvaa molemmille.
Saksan kylkiäisenä tulee jonkinlainen ymmärrys sveitsinsaksasta sekä hollannista. Ruotsin pohjalta toki ymmärtää paljon norjaa ja tanskaa. Jälkimmäistä toki vain kirjoitettuna.

Puola. Kielen opiskeluun en ole panostanut yhtään. Toisaalta maassa asuneena väkisinkin kieltä oppii jonkun verran. Kieli on indoeurooppalaisista kieiistä vaikeimpia. Toisaalta paljon on lainattu saksasta ja venäjästä joten sanoja ja jopa kokonaisia lauseita pystyy ymmärtämään. Tsekki ja slovakia toki lähellä ja ravintola/kauppareissuilla ymmärtää perusasioita.
Venäjä. Alkeiskurssi käyty joskus 2012. Kyrilliset kirjaimet toki hallussa. Perussanastoa, tervehdyksiä yms. Slangista ja englannista saa apua.
Eesti. Eräs entinen vakipanoni oli varsin viehättävä virotar. Yllättävän paljon sitäkin ymmärtää kun saa vähän auki sitä logiikkaa, että mistä suomensukuinen sanasto on peräisin.

Kiina. Osaan lausua ehkä viisi sanaa mandariinia. Mutta tunnistan noin sata kirjoitusmerkkiä.
Japani. Erittäin hatara ymmärrys kielen kirjoitusjärjestelmistä. Erittäin kiehtovan kulttuurin johdosta toki jotain itse kielestäkin tarttuu. Kieli ja kulttuuri kun ovat toisistaan erottamattomia. Haluaisin joskus oppia japania, mutta sitä pidetään varsin yleisesti maailman vaikeimpana kielenä.
 

Ralph

Jäsen
Suomea ja englantia puhun edes välttävästi. Olen juntti ja olen huono ruotsissa. Muita kieliä en osaa yhtään. Tai siis ihan yksittäisiä sanoja, mutta niin osaa kaikki.
 

vetti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, CAR, HIFK (salaa)
Suomi ja englanti tietenkin. Ruotsiakin kohtuullisen sujuvasti. Espanjalla tulen toimeen, samoin saksaksi. Portugalia osaan sen verran lukea että tiedän mistä on kyse, mutta kielen tuottaminen onkin sitten jo hieman haastavaa. Venäjää myös osaan tulkita, mikäli tiedän mistä on kyse, mutta en todellakaan väitä kieltä osaavani.
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Suomi äidinkielenä ja toiseksi eniten käyttämäni kieli on englanti. Ei se mitenkään erikoisen hyvin mene, mutta saan sillä ainakin tärkeimmät asiat hoidettua ja tulen kohtuullisen hyvin ymmärretyksi.
Saksaa ymmärrän paljon enemmän kuin osaan puhua, vaikka aikoinaan luinkin sitä neljän vuoden ajan. Ruotsi on niin ruosteessa, että muutamaa peruslausetta lukuunottamatta kielitaitoni sen suhteen on täysi nolla. Eipä minua pahemmin edes innosta kyseisen kielen oppiminen näin myöhemmällä iällä.
Venäjää opiskelin pari kurssia lukiossa, mutta ne jäivät sitten siihen. Harmi sinänsä, sillä tykkään kielestä.
Arabiaa "opiskelin" peräti yhden kokonaisen oppitunnin verran kymmenisen vuotta sitten, kun ilmoittauduin kesäyliopistokurssille. Kun raahauduin sitten tunnille, kävikin ilmi, että olin eksynyt noin viisi vuotta kieltä opiskelleiden ryhmään, joten siihen se sitten jäi.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Suomi: äidinkieli.
Luetun ymmärtäminen: natiiviksi erinomainen (eivät kaikki suomalaiset osaa lukea enää kunnolla)
Kirjoitettu: natiiviksi erinomainen (eivät kaikki suomalaiset osaa kirjoittaa kuin välttävästi)
Puhuttu: natiiviksi hyvä
Kuullun ymmärtäminen: natiiviksi hyvä paitsi hälyisissä olosuhteissa, jolloin keskinkertainen tai jopa keskivertoa heikompi melutason noustessa

Ikävä kyllä vuosien varrella edennyt kuulonalenemani haittaa ja häiritsee vieraiden kielien kuullun ja puhutun ymmärtämistä, sen takia varsinkin uusien kielien omaksuminen on nykyisin aiempaa hankalampaa ja aiemmin opittujenkin kanssa on enemmän tekemistä. Mutta näillä mennään.

Seuraavaa kolmea kieltä olen opiskellut:

Englanti (A-kieli, lisäksi kursseja toisella asteella ja korkeakouluissa)
Luetun ymmärtäminen: erinomainen (ei päde toki vaikeiden erikoisalojen jargoniin)
Kirjoitettu: hyvä (parempi se ainakin on kuin nettipalstojen perusteella monen jenkkinatiivin sönkötys)
Puhuttu: keskinkertainen+
Kuullun ymmärtäminen: keskinkertainen (riippuu puhujan aksentista)

Pakkoruotsi (pakkoruotsia tuskastuttavan monta vuotta, varmaan yli 16 vuoden ajan)
Luetun ymmärtäminen: "hyvä arvosana virkamiestutkinnossa" - oikeasti välttävä
Kirjoitettu: "hyvä arvosana virkamiestutkinnossa" - oikeasti kehno
Puhuttu: "hyvä arvosana virkamiestutkinnossa" - oikeasti surkea
Kuullun ymmärtäminen: "hyvä arvosana virkamiestutkinnossa" -oikeasti surkea

Saksa (luin yläasteella pari vuotta, jatko-opinnoissa yhden lisävuoden)
Luetun ymmärtäminen: alle keskinkertaisen, rajoittuu matkailusanastoon ja Korkeajännitykseen
Kirjoitettu: alle keskinkertaisen, rajoittuu matkailusanastoon, yleisfraaseihin ja Korkeajännitykseen
Puhuttu: varsin heikko, rajoittuu fraaseihin ja natseihin (jälkimmäinen hyödytön ja vaarallinen Saksassa)
Kuullun ymmärtäminen: heikko, ellei kyse ole sota- tai pornoleffoista

Seuraavista kielistä osaan sanan sieltä ja täältä, en korkeintaan muuta kuin perussanoja ja/tai fraaseja:
-puola (joitain sanoja/fraaseja on tarttunut noin kymmenellä eri Puolan reissulla, lähipiirissä on lisäksi puolan kieltä opiskellut)
-espanja (Tex Willer -tasoa, eli kutakuinkin Caramba, Muy bien, vamos ja Madre de Dios)
-viro (osaan sanoa aitäh, juu, ja jotain eri numeroita)
 
Suomi: äidinkieli.
Luetun ymmärtäminen: natiiviksi erinomainen (eivät kaikki suomalaiset osaa lukea enää kunnolla)
Kirjoitettu: natiiviksi erinomainen (eivät kaikki suomalaiset osaa kirjoittaa kuin välttävästi)
Puhuttu: natiiviksi hyvä

Tämä analyysi pisti oikein miettimään, että mitenköhän itseltäni suomen puhuminen sujuisi. Siitä on minulla todella vähän kokemusta, sillä näin duunarina sitä joutuu äärimmäisen harvoin tilanteisiin, joissa pitäisi puhua suomea. Arjessa puhun äidinkieltäni tamperetta, jota hallitsen omasta mielestäni kohtalaisen sujuvasti. Ainakin jotkut junantuomat ovat vahvasta aksentistani huomautelleet.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Suomen kielen lisäksi englannilla pärjään oikein hyvin, ja sitä tulee käytettyä työn vuoksi varsin säännöllisesti. Ruotsi on unohtunut melko totaalisesti, sillä pakollisesta virkamiesruotsistakin on jo yli kymmenen vuotta aikaa. Luettua tekstiä ymmärrän edelleen melko hyvin, ja YLE:n ruotsinkielisiä uutisia pystyn myös jotenkin seuraamaan. Puhuminen on sitten hankalampaa, ja ruotsalaisten puheesta en enää ymmärrä juurikaan.

Noiden lisäksi olen aikuisiällä (25+) opiskellut saksan ja espanjan perusteet. Taidot eivät riitä työelämässä, mutta matkailussa hyvinkin. Kun olin Chilessä viisi vuotta sitten pari viikkoa, espanjaa oli pakko käyttää usein. Matkaa ennen hoidin jokusen hotelli- ja retkivarauksen sähköpostilla espanjaksi, sillä vastapuoli osasi englantia huonommin kuin minä espanjaa. Valitettavasti saksan ja espanjan suhteen on kuitenkin tunnustettava, että kumpaakaan en ole muutamaan vuoteen käyttänyt yhtään, joten kertausta tarvitsisi paljon...
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Suomen lisäksi englantia sekä venäjää joutuu käyttämään jonkun verran töissä. Englanti menee sen verran hyvin että pystyn sanomaan tarvittavat asiat, vaikken mitenkään sujuvasti sitä puhukkaan. Ymmärrän paljon paremmin. Venäjää osaan vain sitten joitain yksittäisiä sanoja joilla työssäni pääsee jo aika pitkälle.

Ruotsia nyt joten kuten ymmärrän lauseen sieltä ja toisen tuolta, mutta puhumisesta ei kyllä mitään tulisi. Unohtuuhan se kun ei sitä kouluaikojen ulkopuolella mihinkään ole tarvinnut.
 

Surukuku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sanaan Sepot ja muut jemeniläiset kiekkoseurat
Suomi on äidinkieleni ja väitän, että minun aikanani keskikoulun ja lukion käyneet hallitsevat tämän kauniin kielemme monin verroin paremmin kuin vastaavan koulun nykyään läpikäyneet.

Englanti oli työkielenäni ulkomailla vuosia työskennellessäni, joten sen kanssa on helppo maailmalla vieläkin vaeltaa: ymmärtäminen, puhuminen ja kirjoittaminen sujuvat kohtuu hyvin edelleen.

Ruotsi on jäänyt aika kuolleeksi minulle, vaikka sitä on muutamaan otteeseen tullut opiskeltua - pitkäänkin ja tilaisuuksia sen käyttämiseenkin on ollut kosolti. Ulkomailla ruotsalaisia kollegoita kohdatessani olen yleensä joutunut harmikseni toteamaan, että "ska vi prata engelska".

Saksa on lähes käyttämättä jäänyt koulussa opiskelemani kieli. Osaksi varmaan sen takia, koska sen käyttöön on ollut aika harvoja tilaisuuksia. Ilokseni olen kuitenkin aina osannut jotakin puhua, kun paikka on tullut - jos ei muuta, niin kuitenkin saksankielinen keskustelukumppanini on ollut hyvillään edes yrittämisestä. Kielitaidostani on ollut lopulta kovasti hyötyä, kun olen hankkinut muutaman moottoripyörän ja osia niihin suoraan Saksasta - onpa tullut keskustelua puhelimessakin saksaksi jonkun jobbarin kanssa.

Venäjää tuli opiskeltua varsinaisessa kielikylvyssä eli työskennellessäni Venäjällä. Perinteisesti venäläiset kirjoittavat paljon käsin ja kaikki "opettajani" siellä vaativat myös minun käyttävän kaunokirjoitusta opintojeni aikana. Oli aika hankalaa kaiken muun lisäksi, mutta sen hyödyt kyllä aukesivat, kun joutui ottamaan selvää venäjäksi kirjoitetuista viesteistä ja ilmoituksista esim. työpaikalla. Noista reissusta jäi sellainen venäjänkielen taito, että uskaltaa mennä juttelemaan vielä nykyisinkin venäläisten kanssa, jos/kun on tarvis.
 

Red Label

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Bruins, Miro Heiskanen
Ruotsi: Äidinkieli (Ei oikeasti, vaan isänkieli).

Suomi: Vahvempi kuin ruotsi.

Englanti: Erinomainen.

Saksa: Pystyn jonkinlaiseen, joskin melko heikkotasoiseen, keskusteluun. Saksalaisille asiakkaille saan kyllä asiat painettua kaaliin, mikäli eivät englantia ymmärrä. Luetun ymmärtäminen ihan kohtalaista. Pohja on olemassa, mikäli asuisin Saksassa niin oppisin kielen luultavasti melko nopeasti.

Norja, tanska, hollanti: Luetttuna ymmärrän melko paljon näistä kolmesta, ja norjaa ymmärrän ihan ok puhuttunakin. Norskin kanssa pystyn keskustelemaan, mutta itse käytän kyllä siinä kohtaa ruotsia.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Tämä analyysi pisti oikein miettimään, että mitenköhän itseltäni suomen puhuminen sujuisi. Siitä on minulla todella vähän kokemusta, sillä näin duunarina sitä joutuu äärimmäisen harvoin tilanteisiin, joissa pitäisi puhua suomea. Arjessa puhun äidinkieltäni tamperetta, jota hallitsen omasta mielestäni kohtalaisen sujuvasti. Ainakin jotkut junantuomat ovat vahvasta aksentistani huomautelleet.

Minä joudun valitettavasti työssäni puhumaan usein ihmisille, sekä kollegoille että asiakkaille. En ole tosin varsinainen perinteinen duunari eli raskaan fyysisen työn raataja vaan köyhä ja sairas valkokaulustyöläinen.

Puhun tietysti Turun murteella, mutta se on sanomattakin selvää, että sehän on yhtä kuin suomen puhuminen. Agricola kehitti suomen kirjakielen ja yleiskielen Turun murteen ja varsinaissuomalaisen puheenparren perusteella, joten täkäläinen puhetapa on sitä varsinaista suomea Varsinais-Suomessa.

Nykyinen Suomi voisi jakautua takaisin alkuperäisiin alueisiinsa eli hieman laajennetun heimoajattelun mukaisesti Suomeen (nyk. Varsinais-Suomi), Hämeeseen, Kainuuseen, Karjalaan, Savoon ja Lappiin. Ehkä Uudenmaan alue vielä erillisalueeksi. Nämä kaikki itsenäisiksi valtioiksi ja jääkiekon MM-kisoihin perkeleelliset, joskin verettömät heimosodat pystyyn ja suomensukuisten kansojen kuninkuus jakoon esim. finaalissa Suomi-Häme. Voittaisi 6-0 nykyiset sisällissodan satavuotismuistelot joissa väännetään edelleen sodan nimestäkin.
 

Hangon keksi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Länsi-Saksan ja Neuvostoliiton joukkueet
Suomi, ruotsi, englanti ja espanja sujuvat hyvin. Italia ja saksa sitten lähempänä tuota välttävää. Muita kieliä sitten melko vähän.
 

Radiopää

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Greta Thunberg
Agricola kehitti suomen kirjakielen ja yleiskielen Turun murteen ja varsinaissuomalaisen puheenparren perusteella, joten täkäläinen puhetapa on sitä varsinaista suomea Varsinais-Suomessa.

Agricola loi silloisen kirjakielen silloisen varsinaissuomalaisen puheenparren perusteella. Molemmat näistä ovat muuttuneet niin paljon, ettei nykyisellä Turun murteella ole paljon tekemistä nykyisen äidinkielemme kanssa. Jos näin olisi, ymmärtäisimme paremmin viron kieltä. Ns. alkuperäinen suomen kieli muistuttaa kaikkein eniten nykyisiä Pohjanmaan murteita. Valitettavasti.

Portugalia osaan sen verran lukea että tiedän mistä on kyse, mutta kielen tuottaminen onkin sitten jo hieman haastavaa.

Mahtavaa että jollain muulla on näin. Ymmärrän hollannin kieltä, mutta en pysty tuottamaan kovin ymmärrettävää puhetta, vaikka haluaisin. Johtuu varmaan siitä, etten ole koskaan joutunut käyttämään sitä. Englantia puhun sujuvasti, ruotsilla pärjään vain pikkulasten kanssa ja saksaa pystyn käyttämään jonkinlaisena turistikielenä, työkielenä en ainakaan. Espanjaa en puhu edes välttävästi vaikka olen opiskellut sitä.
 

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Suomea äidinkielenä kohtalaisesti. Joskus on silläkin ollut kommunikointiongelmia etenkin naisten kanssa.

Englantia juurikin välttävästi. Sillai Puljujärvi-tasolla että saa pizzan tilattua ulkomaillakin ja voi antaa hämmentäviä haastatteluja.

Ruotsia puhuin aikoinaan juuri sen verran, että yliopiston pakkoruotsista sai hyväksytyn merkinnän. Sen jälkeen olen unohtanut kaiken, eli välttäväkin kommunikaatio ruotsiksi on enää haave vain.

Muita kieliä en ole koskaan yrittänytkään opetella. Eli vastaus on 2.
 

Makinpo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Japani
Suomi - äidinkielenä sujuu kaiketi jotenkin.

Englanti - Mielestäni sujuvaa, hieman on päässyt ruostumaan lukioajoista, vaikka töissä melkein päivittäin tulee englantia käytettyäkin. Sanotaan nyt vaikka että ymmärrys loistava, mutta puheen tuottaminen hieman heikompaa.

Ruotsi - Ei vain tartu vaikka tekee mitä. Syksyllä viimeksi kävin ruotsin kurssin, mutta ei vaan jää mitään päähän. Ymmärrys kohtalainen, mutta tekstin tuottaminen tai puhuminen lähinnä "jag vet inte" tasoa.

Japani - Englannin ja ruotsin välimaastossa. Kanjeja osaan noin 300, joten pystyn lukemaan ja tuottamaan perus arkijuttuja. Puhetta myös ymmärrän ihan ok, mutta puheen tuottaminen vielä puutteellista johtuen vähäisistä harjoitus mahdollisuuksista. Olen tehnyt itselleni lupauksen että menen japaniin vasta sitten kun pärjään pelkästään japanin kielellä. Vielä hetken aikaa on opiskeltava että tuo tavoite täyttyy.

Kiina - Hieman pystyn lukemaan jo opittujen kanjien ansiosta ja puhetta ymmärrän myös vähän. Vasta puoli vuotta on tullut kieltä opiskeltua, joten taidot ovat melko vähäisiä.
 

Ihmepeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Olen joskus heittänyt fun fact -kyssärinä: olen kaksikielinen. Toinen kieleni on suomi, mutta mikä on toinen?

En muista, että kukaan olisi arvannut oikein. Vastaus on siis viittomakieli.

En itse ole kuuro, mutta 9 vuotta vanhempi veljeni on. Kun synnyin, kotona käytettiin sujuvasti toisena kielenä viittomakieltä. Pikkulapsen on helpompi kommunikoida huitomalla kuin puhumalla, joten opin tietysti ensin viittomaan, sitten vasta puhumaan.

Muista kielistä sanottakoon, että englannilla pärjäilen, ruotsilla heikosti.
 
Suosikkijoukkue
Ilves
Suomi äidinkieli
Ruotsi ollut työkieli 22 vuotta, osaan asteikolla 1-10 noin ysin verran
Norjaa ymmärrän kohtuu hyvin, päällikkö on norski ja innostuessaan vaihtaa aina svorskista norjaan....
Tanskasta ymmärrän muutaman sanan tai joskus enemmän, riippuu täysin puhujasta...
Englanti ollut työkieli vielä pitempään, osaan reilun ysin verran samalla asteikolla
Saksalla pärjään noin kasin verran, sen verran joutunut työssä ja reissuilla käyttämään
Venäjää osaan nelosen verran, en eksy, saan ruokaa ja majoituksen
Puolaa osaan työn takia kolmosen verran, ruokalistan lukeminen onnistuu, hotellissa pärjään ja hitsareitten kanssa jonkin matkaa
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Puola. Kielen opiskeluun en ole panostanut yhtään. Toisaalta maassa asuneena väkisinkin kieltä oppii jonkun verran. Kieli on indoeurooppalaisista kieiistä vaikeimpia. Toisaalta paljon on lainattu saksasta ja venäjästä joten sanoja ja jopa kokonaisia lauseita pystyy ymmärtämään.

Puolassa on lopulta aika paljon lainasanoja myös englannista tai siis sen perusteella ymmärtää vaikka mitä. Sitä ei välttämättä edes huomaa, kun ne on siellä uuvuttavan pitkien sanojan keskellä. Siinä on vain se ongelma, että siinä lauseessa tai uutiskanavan otsikossa on aina se joku taikasana ja sitten ei olekaan varma kumpaa tuo lause nyt tarkoittaa.

Nyt esimerkiksi oli paikallinen poliisipäällikkö löydetty puskasta makaamasta naama verillään ja ympäripäissään. Sanakirjaa tarvitsi varmistamaan saako hän siis jatkaa virassaan vai ei. Arvaahan sen, että ei, mutta sitä ei voinut lukemalla mitenkään tietää, kun missään ei ollut "nie".

Lukeminen ja kirjoittaminen on sujuvoitunut huomattavasti ja ei niitä konsonantteja lopulta niin paljon peräkkäin ole. Jos pitää kirjoittaa oczyszczacz, niin sitten kirjoittaa niin (lausuminen on toki paljon vaikeampaa.) Tietenkin aakkosissa on useampia erilaisia kirjaimia kuin vaikka englannissa ja se nostaa vaikeusastetta. Nämä eivät vain itsekään aina jaksa kirjoittaa oikein, vaikka osaisivat. Jossain tsätissä Ż tai Ś on sujuvasti vain Z ja S. Koita siinä sitten oppia miten ne oikeasti kirjoitetaan.

Puhuminen on vaikeaa, mutta niin on myös kuullun ymmärtäminen. Ei siitä oikeasti tajua montaakaan sanaa, kun mummeli tulee raivoamaan raitiovaunussa kuinka täällä ei saa olutta juoda. Ja voihan olla, että se ei edes käytä sanaa piwo (ven. pivo) vaan jotain kiertoilmaisua, niin sitten ei tajua yhtään sanaa.

Sanojen muistaminen on vaikeaa, kun ne ovat niin pitkiä, varsinkin tarkka muistaminen. Luettuna sen ymmärtää tuohan on tuo, vaikka ei ihan tarkkaan osaisikaan kirjoittaa.

Kielioppi ei ole sen kummempaa, poikkeuksia on, mutta ei sitä vaikea ole ymmärtää, koska se vain menee noin ja silloin se menee. Sijamuotoja on seitsemän eli on siinäkin muistettavaa.

Motivaatiosta se on lopulta aika paljon kiinni.

Olen tehnyt itselleni lupauksen että menen japaniin vasta sitten kun pärjään pelkästään japanin kielellä. Vielä hetken aikaa on opiskeltava että tuo tavoite täyttyy.

En muista hetkeen kuulleeni mitään näin järjetöntä. Jos perusteet on hallussa, niin oppisit siellä kuukaudessa enemmän kuin kotona tai jossain kurssilla vuodessa.

En muista, että kukaan olisi arvannut oikein. Vastaus on siis viittomakieli.

Tämä tulee joillekin puskista, että ei ole vain yhtä maailmanlaajuista viittomakieliä vaan kaikkialla on omansa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös