Sistis kirjoitti:
Sellaista tuli mieleen, että onko kuinka moni alkanut näin aikuisiällä (yli 25v) uuden kielen opiskelua? Ja onko se sujunut miten hyvin? Onhan se totta, että nuorempana se olisi paljon helpompaa, mutta onko turhaa yrittää ottaa vahinkoa takaisin? Tavoitteena on (saksan) peruskielitaito. Sellainen, että osaisi kommunikoida jotenkin suullisesti, sekä ymmärtää yksinkertaista kirjallista tekstiä.
Minä uskon, että aikuisiälläkin voi oppia uuden kielen. Minä (36v) haluaisin oppia puhumaan espanjaa. En vain ole saanut itseäni lähtemään kansalaisopiston penkille.
Haastankin sinut vetoon - opettele sinä puhumaan saksaa, minä opettelen puhumaan espanjaa. 1.6.2007 testataan, kumpi puhuu paremmin uutta kieltä. Hävinnyt tarjoaa tuopin. Otatko vedon vastaan?
Mitä tulee ketjun aiheeseen, minä olen wannabe tvåspråkig. Nykyisin yritän kehittää ruotsin kieltäni lukemalla HBL:ia ja puhumalla hurrien/kaksikielisten kanssa aina ruotsia. Joillekin joutuu vääntämään rautalangasta, että puhutaan ruotsia. Ymmärrän kyllä toisaalta, koska ruotsin puhuminen Suomessa ei ole kovassa suosiossa.
Ruotsini olisi varmasti vahvempi, jos ruotsi olisi vapaaehtoinen aine. Itse asiassa pidin kauppiksessa suullisen ruotsin kurssilla esitelmän aiheesta "Mot tvångssvenskan". Lehtori ryki ennen kuin totesi : "Var försigtig nu!" Minä pidin esitelmäni, jossa pääpointtini oli, että suomalaiset osaisivat paremmin ruotsia, jos "ruotsi EVVK" -häiriköiden ei olisi pakko olla tunneilla.
Muista kielistä - amerikanenglanti ja saksa ovat sujuvia. Ranska vähän "siinä ja siinä".