Osaan enemmän tai vähemmän kuutta kieltä, jotka vahvuusjärjestyksessä: suomi, ruotsi, englanti, venäjä, saksa, puola. Myös unkaria opiskelin yhden kurssin verran ja totesin sen riittäväksi ko. kielestä.
Olen aina rakastanut kieliä, koska niitä osaamalla on mahdollista päästä lähemmäksi erilaisia kulttuureja ja ihmisiä. Kaikki ihmiset eri puolilla maailmaa pitävät ihmisistä, jotka puhuvat heidän kieltään ja suhtautuvat lämpimästi, jos pystyy kommunikoimaan heidän kanssaan heidän omalla äidinkielellään.
Suomen kieli on ollut kieliin kiinnostukseni lähtökohta ja rakastan sitä. Uskon, että äidinkielen mahdollisimman hyvä osaaminen ja esim. perehtyminen suomenkieliseen kirjallisuuteen laajasti auttaa vieraiden kielten opiskelussa.
Ruotsin kieli on kakkossijalla, koska olen kasvanut kaksikielisellä alueella ja osa koulukavereistani ja nykyisistä ystävistäni kuuluu Suomen ruotsinkieliseen vähemmistöön. Rakastan esim. ruotsinkielistä musiikkia, koska se kuulostaa hyvältä.
Englanti oli ruotsin ohella kouluaikoina toinen pitkistä kielistäni. Saksaa opiskelin ennen yliopistoa vain lukiossa.
Yliopistossa päätin jatkaa ja laajentaa kieliopintoja, koska ne toivat mukavaa vastapainoa aivan toisenlaisten pääaineiden opinnoille. Jatkoin siis ruotsin, englannin ja saksan opintoja, mutta otin niiden rinnalle vielä venäjän ja puolan kielet.
Isäni puhui venäjää työnsä takia, mutta ei halunnut minun opiskelevan kieltä mahdollisen ”leimaantumisen” vuoksi. Tietysti päätin heti kodista opiskelemaan lähdettyäni aloittaa venäjän opinnot ja kyllähän isäni tykkäsi myöhemmin, kun pystyimme puhumaan keskenämme muun perheen ymmärtämättä juttujamme. Opiskelin venäjää yliopistossa yhtä paljon kuin ruotsia ja englantia.
Harvinaisten kielten kuten venäjän ja puolan kielitaidon ylläpito on haasteellista. Puolan kielen taitoni on ruostunut, koska alunperinkin opiskelin sitä vain alkeiskurssin verran.
Onneksi olen pystynyt pitämään yllä venäjän kielen taitoani, mutta se on vaatinut omaa aktiivisuutta. Kielitaidon aktivoimista ja ylläpitoa on auttanut KHL-liigan seuraaminen kaudesta 2009-2010 alkaen. Kielitaidon aktivoinnista oli konkreettista hyötyä, koska noihin aikoihin tarvitsin venäjän taitoa myös työssäni.
Olen aina valmis kaikkialla, myös Jokereiden kotipeleissä, käyttämään venäjän kieltä. Olen saanutkin otteluissa ”ystäväkseni” yhden venäläisen Admiral Vladivostokin ja TsSKA Moskovan kannattajan, joka puhuu kanssani venäjää, vaikka osaa englantiakin. Satunnaisia kontakteja on ollut enemmän, mm. yhdellä kaudella moskovalainen Galina, joka miehensä, poikansa ja pojan vaimon kanssa sattui Jokerit - Dynamo Moskova -otteluun vieruskaverikseni. Sain häneltä muistoksi Dynamon kaulahuivin.
Odotan korona-ajan päättymistä, jotta pääsen jatkamaan KHL:n ”valloitustani” ja samalla venäjän kielen osaamisen kehittämistä. Olen tähän mennessä käynyt KHL-matkoilla vain kaksi kertaa Moskovassa ja kolme kertaa Riiassa. Molemmissa on ollut mahdollista puhua venäjää.