Kuinka montaa kieltä puhut edes välttävästi?

[Aatos]

Ah, lempiaiheeni kielet.

Suomi, ruotsi, englanti, saksa, italia, espanja. Ranskaa välttävästi.

 

[mtmela]

Siis sen kokin? Sehän kuullostaa kun sillä olisi kuuma peruna suussa... Skånea kai se vääntää..

Noh kai sekin voi olla seksikästä...

Ennemminkin kuuma makkara suussa. Suosittelen tutustumaan myös leidistä (ja hänen halvasta suomalaisesta bimboversiosta) kertovaan taisteluketjuun.

http://keskustelu.jatkoaika.com/showthread.php?t=28732&page=1&pp=25

 

[Rocco]

Suomi ja englanti menee mainiosti. Suomi siksi koska se on äidinkieli ja englanti sen takia koska sillä pärjää kaikkialla ja sen olen oppinut loistavasti.

Ruotsia osaan vähän. Sen verran että Ruotsissa ei joudu ihan ongelmiin jos ei vastakumppani osaa englantia tai ole suomalaissiirtolainen.

 

[Los Sin Nombre]

Suomi äidinkieli, tosin kielioppi on aivan hakusessa... Englantia käytän päivittäin ja osaan loistavasti. Ruotsilla pärjään normaaliasioissa ja pientä jutustelua pystyn harrastamaan.

Viime aikoina olen tutustunut muutamamaan kiinalaiseen joiden kanssa olen hieman kiinaa opiskellut. Jos tossa syksyllä jaksaisi oikein tosissaan ruveta kiinaa opiskelemaan, aivan mahtava kieli ja kulttuuri.

 

[brehme_]

suomi - äidinkieli
ruotsi - sujuvasti
englanti - sujuvasti
venäjä - kelvollisesti
italia - alkeet
savo ja pori - sen verran ettei tule nakkarilla niin kutsutusti nenukkaan

 

[Jj]

Onnistuneesti unohdettu jo useampi koulussa opittu kieli...
Kertauksella voisi alkaa muistua mieleen ruotsi ja saksa.
Opettajani Rönkä & Nyström olivat sen verran hyviä.

Suomi - unohtumaton (murteella)
Englanti - hyvä
Ruotsi - välttävä
Saksa - kurja*
Ranska - tuhoisa
Espanja - tuhoisa

*Saksaa olen lukion jälkeen käyttänyt kerran mutta mielestäni
oikein, kun piti nyrkkipartiossa häätää germaanituristeja pois Utön
sotilasalueelta. "Dieses Gebiet ist verboten!" Tai ainakin ne kääntyi 90°...

Joskus kun Tukholmassa änkytin kahvilassa tilaustani,
myyjä kysyi "Että kahvia ja pullaa vai?"

 

[lunar]

Suomi on äidinkieli, englanti sujuu suht hyvin, ruotsi ja saksa jotenkuten.

 

[vilperi]

Suomea nyt tottakai osaan puhua,koska äidinkieleni. Ruotsi menee hyvin ja englanti menee...no menee.

Sitten on skeida, en tiedä onko nyt mikään oma kielensä, mutta sitä tulee puhuttua useimmin.

 

[Arnold]

Pori ja suomi, ruotsin kielioppi, englannin lyhyt sanaoppimäärä ja saksan perusalkeet. Siinä ne.

Tosin ruotsia ei ole tullut sitten lukion luettua, joten sekin pahasti ruosteessa, mutta ruotsin kielioppi selkeästi helpompaa kuin englannin IMHO. Tosin lontoonkielestä tietää sanastoa eniten heti porin ja suomen jälkeen. Saksaa ya:lla ja lukiossa tuli lueskeltua.

 

[Sonny Burnett]

Perussettiä, eli formulaenglantia länsi-suomen murteella höystettynä. Eikä siinä vielä kaikki: Ruotsia olen opiskellut kansalaisopistossa neljä vuotta ylimääräistä, koska töissäni on paljon pohjanmaalaisia asiakkaita. Myös työkavereissani näitä Österbotterneita löytyy. Mutta siitä huolimatta korotan svenskan osaamiseni vain tyydyttävään. Kiva kieli silti.

 

[Koirapoika]

Kuka toimii tuomarina? :)

Mukana varauksin, eri asia onkin, saanko itseäni vielä ensi syksyksi kansalaisopiston penkille. Mutta pitää tehdä parhaani. Ainahan sitä voi tuopin tarjota. :)

Jos seeyou@jäähalli pääsee joku kerta tulemaan Tampere miittiin, voitte ottaa kisan siellä, tuomaristo on paikalla. Riittävässä kumarassa sitä puhuu vaikka mitä kieltä ja ymmärtää vielä paremmin. Laulatte veljellisesti karaokea norjaksi jos kisa päättyy ratkaisemattomaan.

Ja mitä itse osaan, ruotsalaismallisesta oikeasta nimestäni huolimatta , ruotsi on onnetonta, parit rumat sanat ja jotain muuta pientä. Englannilla sen verta pärjää ettei ihan nälkään ja janoon kuole, luettuna ja kuultuna väitän ymmärtäväni ihan siedettävästi.

 

[pancor]

Englantia osaan kuulemma todella hyvin ainakin syntyjään amerikkalaisen mielestä. Yläasteelta, kun pääsin niin päättötokarissa numero 10 ja sain oikein stipendin :)

Ruotsi ei taas suju lähellekkään yhtä hyvin. Tasan sen verran opin mitä oli pakko päästäkseen läpi. päättötokarissa numero oli ihmeen hyvä eli 7. Enään en muistä lähes ollenkaan.

 

[Hockey 24/7]

En yhtään. Suomi on äidinkieli mutta en puhu sitäkään kovin ymmärrettävästi.
Englantia ymmärrän, mutta en osaa puhua.
Muita kieliä ei ole tullut harjoiteltua.

 

[Pärde]

Jos mittarina pidetään tosiaan tasoa "välttävä", niin voin laskea puhuvani suomen lisäksi neljää kieltä. Eli englanti, ruotsi, saksa ja italia.

Englanti on loistava, aina ollut. Ruotsi kiitettävä/hyvä, saksa hyvä/tyydyttävä ja italia välttävä. Tarkoitus on edelleen opiskella kaikkia kieliä paremmin. Viidettä tuskin innostun opiskelemaan, mutta mistäs sitä koskaan tietää.

edit: Lukiossa tuli luettua latinaa, siitä muistuu vielä pätkiä mieleen, joista on ollut yllättävääkin apua joskus.

 

[Zenith]

Suomi-äidinkieli
Englanti-hyvin
Eesti-huono
Saksa-huono
Ruotsi-vill du gnulla mej

 

[Toripolliisi]

Suomi (äk)
Englanti - hyvä
Ruotsi - Tyydyttävä
Oulun murre - Kiitettävä

 

[Individual]

Suomi (äidinkieli)
Englanti (kiitettävä)
Ruotsi (tyydyttävä- välttävä. Tämä on ollut yllätys huomata, että vaikken ylä-asteella, enkä lukiossa ollut todellakaan mikään taituri ko. kielessä ja eihän se hurri nuorta jullia napannut, niin voisin uskoa suht´ok sillä pärjääväni keskustelussa ja jos FST:ltä tulee jokin ohjelma, joka on esim. ranskankielinen, mutta tekstitys ruotsiksi, niin aika hyvin pysyy kärryillä mitä tapahtuu. Samoin, jopa jonkun jutun pystyy IMO varsin hyvin ymmärtämään jostain Aftonbladetista, kuten esim. erään ruotsalaisen kolumnistin suht´provosoivan "näkemyksen" Suomen MM- kisoista kesällä.)
Saksa (välttävä-alkeet)

Norja, arabia...joskus seuraavana aamuna vessassa (tyydyttävä-välttävä)

 

[seeyou@jäähalli]

Laulatte veljellisesti karaokea norjaksi jos kisa päättyy ratkaisemattomaan.

Minä suostun tähän vain, jos Designer sitoutuu kuuntelemaan tuon karaoke-esityksen alusta loppuun selvin päin. Muuten en suostu laulamaan julkisesti. Designer nimittäin tietää minun laulutaitoni, joka on sitä luokkaa, että kaikki vähänkin liikkumaan kykenevät juoksevat karkuun.

Sinällään tuo ajatus kilpailun pitämisestä Tampere-miitin yhteydessä on varsin kannatettava.

Taustatietona espanjan taidoistani sen verran, että olen kerran ollut viikon Kanarialla, ja opin tärkeimmät lauseet, eli tilaamaan juotavaa. Veikkaan, että Sistikselllä on vähintään saman tason tiedot saksasta - Korkeajännitys-saksa riittää siihen mainiosti.

 

[J.Petke]

Puhun suomia lostavasti.
Englantia on tullut puhuttua käytännössä toisena äidinkielenä.
Ruotsi menee kyllä kunhan uskaltaisi puhua ja saisi samalla treeniä
Saksaa on tullut opiskeltua 6 vuotta mutta en sitä silti pidä kovin vahvana.
Malesiaa pystyy joitain alkeita puhumaan mutta syvälliset jeesus-keskustelut jäävät turisematta.

 

[Jukan takahiukset]

Ruotsi-vill du gnulla mej

Se on muuten knulla ;)

Englannin kieleni on kehittynyt ilmeisen huimasti vuosien saatossa. Erään tallinnalaisen hotellin aulassa keskustelin parin walesilaisen kanssa sujuvasti lähes tunnin kaiken maailman asioista. Sanoivat vielä lopuksi, että puhut käsittämättömän hyvää englantia, vaikka olet noin kännissä. Kyselivät myös sitä, että opiskellaanko Suomessa englanninkieltä kouluissa....
Kun on riittävästi päissään, ei kielivirheitä liiemmin pelkää. Sama se on aina ruotsin kanssa. Selvinpäin takeltelen niin hemmetisti, mutta päissään homma sujuu kuin "rasvattu", luonnollisesti.

 

[pettter]

Ei hitto kun mä en tota Ruotsia osaa sitten melkeimpä yhtään. Enkkukin on melko huonoa, mutta sitä oppii lähes väkisinkin kun joka tuutista kuulee. Ruotsia mä oon opiskellut koulussa vaikka kuinka pitkään ja vaikka kuinka monta kurssia. Ammattikorkeakoulussa oon käynyt jo viisi tai kuusi kurssia Ruotsia, enkä siltikään pysty kommunikoimaan ruotsalaisen kanssa. Hävettää joskus kertoa opettajille että oon mä sen ja sen kurssin jo käynyt, ja siltikään en osaa. Viimeisimmän Ruotsin kurssin aloitan syksyllä jo kolmannen kerran. Jospa tällä kertaa sais sen läpi, edes just ja just rimaa hipoen. Joskus penskana mä oon kuulemma ollut ruotsinkielisessäkin perheessä hoidossa, ja siellä lauleltiin ruotsinkielisiä lastenlauluja yms. Luulisi että oppi palautuisi kun vaan vähän kertaisi, mutta ei. Yksi syy tähän huonoon kielipäähän on varmaankin asenne, mutta sitä on vaikea muuttaa.

Venäjän alkeitakin on tullut vähän opiskeltua. Sitä täytyy opiskella vielä lisääkin.

 

[Gellner]

Suomi on äidinkieleni, joten se sujuu. Englannin kanssa ei ole ongelmia, eikä ruotsinkaan. Ruotsia osaan ehkä jopa englantia paremmin. Venäjää opiskelin aikoinani 12 vuotta, mutta en ole kymmeneen vuoteen kieltä tarvinnut, joten valitettavasti venäjänkielentaitoni on päässyt rapistumaan. Pitäisi varmaan ostaa jotain venäläisiä lehtiä, jotta kieli palautuis mieleen.
Äidinkielen lisäksi ylivoimaisesti eniten tulee käytettyä ruotsia. Tarvitsen ruotsin kieltä päivittäin töissä ja ihan omaksi ilokseni luen ruotsalaisia lehtiä, kuuntelen ruotsinkielistä musaa ja töllötän svedukanavia. Tavallaan harmittaa että menin aikoinani möläyttämään töissä että osaan ruotsia, sillä valta-osa tiimiläisistäni ei puhu ruotsia, joten ruotsinkieliset tehtävät kasautuvat minulle ja on tietenkin luonnollista että palkassa tätä ei huomioida.

 

[Mats Bedö]

Se on muuten knulla ;)

Niin mut jos se haluskin sanoa: Haluutko baneskella kanssain'?

 

[Mats Bedö]

Ranska tuli opiskeltua aikuisiällä työn takia. Hyvin onnistui. Asiaa auttoi toki se, että opiskelu tapahtui työnantajan kustantamana kahden kuukauden intensiivikurssina. Nyt kolme vuotta kurssin jälkeen suullinen kielitaito on heikentynyt käytö puutteen vuoksi, mutta lukeminen ja kirjoittaminen sujuu ranskaksi kyllä.

Mullakin oli sama kun 30 vuotiaana muutin ranskankieliseen maahan. Siellahan sita oppi. Toisaalta nyt kahden vuoden jalkeen taalla Ameriikoissa on ranskan kirjoittaminen unohtunut jonkun verran (melkein taysin?), mutta puhe (jota heitellaan vaimon kanssa himassa edelleen aina valilla) ja lukeminen onnistuu edelleen paremmin kun valttavasti.

 

[Solomon]

Englanti, ruotsi hanskassa ainakin jotenkin. Viime aikoina olen jopa kääntänyt ruotsia töikseni kotimaiselle. Pohjat eivät siihen kovin hyvät olleet, mutta onneksi tekstinymmärtämiseen harjaantuu nopeasti eikä ensiaskeleissa tarvitse ujostella kuten laita puhumisessa aina on.

Latinantaitoa yritettiin tartuttaa muutamia vuosia sitten ja ranskaa päälle kymmenen vuotta sitten yläasteella, tuloksetta.