Ehkä tässä keskustelussa on tullut selväksi, että Juice oli täysin oikeassa: ateistikin uskoo. Vaikea on ymmärtää sitä kiihkoa, jolla osa hyökkää kristinuskoa kohtaan. Edes iltapäivälehtien lööppien kauhistelema Päivi Räsänen, vaikka edustaakin kirkon pientä mutta äänekästä konservatiivisiipeä, ei ole hyökännyt ateistien vakaumusta kohtaan. Samalla kun niin sanotusti puolustetaan tieteellistä maailmankuvaa (johon muuten ylivoimainen enemmistö kristityistäkin on sitoutunut) hukataan itse täysin tieteellisen argumentoinnin perusteet.
Minusta on ok, että eettistä pohdiskelua opetetaan uskonnontunnilla, heti kun tehtävissä on joukossa tyyppiä etsi jumalan toiminnasta ja raamatun opetuksista eettisesti täysin kestämättömiä malleja ja mieti miten oikeasti kaukaa viisas ja hyvä toimija olisi sen sijaan toiminut (ilman että aletaan rusinat pullasta tyylisesti rajaamaan raamattua pelkästään osiin esim ainoastaan vuorisaarnan riveihin 3, 7 ja 18). En pidätä hengitystä tätä odotellessa.
Jokainen ajatteleva ihminen tietää, että Raamattu on syntynyt historiallisesti ja että siinä on vahva historiallinen kerrostuma. Se ei ole rusinat pullasta -ajattelua vaan sillä tavalla valtaosa kristityistä on itse asiassa tulkinnat Raamattua kautta maailmanhistorian. Toki on ilman muuta sanottava, että Raamattua on tulkittu ja tulkitaan joidenkin toimesta mielestäni liian kirjaimellisesti. Mutta siis jos kaiken ottaisi kirjaimellisesti, ei kyseessä olisi enää kristinusko. Käsitykset naisen asemasta tai vaikka seksuaalivähemmistöistä heijastavat aikansa käsityksiä. Joku vapaa-ajattelija totesi muuten joskus vuosia sitten minusta osuvasti jossain Ajankohtaisen Kakkosen uskontoteemaillassa tms.: "onhan ihmisellä omatunto". Tämähän on myös kristinuskon käsitys ja minusta sen omantunnon avulla pitäisi tulkita myös Raamattua ja kulloistakin yhteiskunnallista tilannetta.
Tämä argumentointi pätisi edes vähän alusta jos opetussuunnitelmaan kuuluisi muitakin satuja tai vaikka kurssi "Korvatunturilta Pohjoisnavalle - johdatus joulupukkiin". Eihän Kalevalaakaan opeteta minään totuuspohjaisena lapsille, vaikka kyseessä on samanlainen folklore kuin raamatunkin osalta.
Edelleen, vanhemmat voivat ihan rauhassa syöttää tarustoaan lapsilleen, mutta näen todella kyseenalaisena että julkinen koululaitos tekee niin.
Niin, kertovathan lähes kaikkien vanhemmat lapsilleen joulupukista. En kuitenkaan olisi huolissani siitä, ettei lapsi myöhemmin ymmärtäisi, ettei joulupukkia olekaan. Edelleen, uskonnon opetuksessa ei ole tarkoituskaan kertoa luonnontieteellisiä faktoja vaan Raamatun tarinoiden kautta tuodaan esille kristillisiä arvoja ja opetuksia. En olisi myöskään huolissani esimerkiksi C.S. Lewisin kristillisten Narnia-kirjojen takia, itse asiassa pidän niitä mitä suositeltavimpina lapsille: ne opettavat kristillisiä arvoja, mutta en olisi huolissani siitä, että joku lapsi uskoisi aikuisenakin Narnian olevan oikeasti olemassa.
Heh, ja kreationistien pahuus -argumentti on jo jotenkin koominen. Minä väitän, että kreationisti voi olla mitä mukavin ihminen, vaikka ei kaikkia tieteellisiä tosiasioita tiedostaisikaan. Kyllä pahuus on aivan toinen asia: sitä löytyy vaikka nimimerkki MustatKortit mainitsemalta Anneli Auerilta tai natsien keskitysleireiltä/Stalinin puhdistuksista.
Jos oikeasti haluaa näistä asioista keskustella, niin pitäisi mielestäni kunnioittaa toisten vakaumuksia ja olla älyllisesti rehellinen. Toista kohtaa eivät täytä kreationistit, mutta eivätpä sitä näytä täyttävän kaikki ateistitkaan. Uskonnot ovat aiheuttaneet maailmanhistoriassa paljon pahaa, välillisesti, niin kuin poliittiset ideologiatkin. Kun ihmiset käyttävät jotain välikappaleena, niin seuraukset voivat olla pahojakin. Tämähän on kristinuskonkin ihmiskäsitys, mikäli joku ei sitä tiennyt: eivät kristityiksi itseään kutsuvat ole lähtökohtaisesti sen parempia ihmisiä kuin muut vaan todennäköisesti yhtä vajavaisia. Nyt pitäisi vain olla jälleen rehellinen: onko tämän hetken maailmassa suurempi ongelma esimerkiksi fundamentalistinen islamin tulkinta ISIS-järjestöineen vai suomalaisen koulun uskonnonopetus, jossa opetetaan muun muassa rakastamaan lähimmäistä niin kuin itseään.