Kun Jeesuksen historiallisuutta on tässä ketjussa sivuttu, niin voisin kirjoittaa oman näkemykseni. En näe syytä epäillä Jeesus Nasaretilaisen historiallisuutta. Sen lisäksi , että Jeesuksesta on epäsuoria todisteita, enemmän kuin useimmista sen aikaisista ihmisistä, niin koko Uusi Testamentti ja sen synty on paljon helpompi selittää, jos tarinan taustalla on karismaattinen saarnaaja, kuin että joukko ihmisiä olisi keksinyt tyhjästä koko jutun. Tämän karismaattisen innoittajan tarinaan on lisätty elementtejä muualta, ja siten UT:n tarina sinänsä ei tietenkään ole historiallinen, vaikka ei edes puhuttaisi ihmeistä.
Toki voidaan kysyä myös, kuinka paljon henkilön tarinaan voidaan lisätä, että tarina olisi "sama". Ilmeisesti on viitteitä (ei nyt tähän hätään viitettä lähteeseen, muistan vain näin kuulleeni), että esimerkiksi Jeesukseen olisi yhdistetty myös Johannes Kastajan tekemisiä. Johannes Kastaja oli ilmeisen merkittävä ja tunnettu henkilö noihin aikoihin, ja siksi Jeesuskin tapaa hänet, mutta olikohan niin, että vain yhdessä evankeliumissa? Tämä viittaisi siihen, että kirjoittaja on kokenut tärkeäksi, että kaksi aikansa suuruutta kohtaavat, vähän niinkuin Aliens vs Predator. Tarkennan tässä vaiheessa, että tarkoitan historiallisella Jeesuksella sitä, että oli puuseppä nimeltä Jeesus (Joshua, Jeshua, tms.), joka oli kotoisin Nasaretista, joka saarnasi muutamia vuosia Galilean seuduilla kunnes päätti lähteä suureen kaupunkiin. Aiheutti todennäköisesti selkkauksen pääsiäisen tienoilla Jerusalemissa, mistä syystä roomalaiset ristiinnaulitsivat hänet.
Tähän historialliseen saarnaaja-puuseppään on sitten sepitetty/yhdistetty/lisätty muuta aineistoa erinnäisistä syistä. Yksi merkittävä syy oli se, että seuraajat uskoivat juuri Jeesuksen olleen juutalaisten Messias, ja siksi tarina oli väkisin väännettävä sellaiseksi, että se sopi siihen, mitä Messiaan tulosta tiedettiin. Otetaan esimerkkinä Jeesuksen syntymä. Vanhin evankeliumeista (Matteus?) ei kerro asiasta mitään, mikä ehkä viittaa siihen, että asiaa ei alun perin pidetty merkityksellisenä. Kuitenkin Messiaan piti olla Daavidin huonetta, ja Daavidin kaupunki oli Beetlehem, ja evankeliumien kirjoittajien piti selittää, miten Galilean Nasaretista kotoisin oleva kaveri saattoi olla Beetlehemistä. Siitä seurasi osin sekavat, anakronistiset ja yksinkertaisesti epäjohdonmukaiset tarinat. Esimerkiksi Luukas siksi kirjoittaa, että hänen isänsä oli Daavidin huoneesta ja joutui lähtemään verolle pantavaksi B:iin, vaikka itse asiassa Nasaret ei kuulunut Rooman valtakuntaan tuolloin, vaan oli klienttikuningaskunnalle kuuluva kaupunki. Ja miksi muutenkaan olisi roomalaisia kiinnostanut, mistä joku oli kotoisin? Eiköhän ihmisiä veroteta paikassa, jossa he harjoittavat elinkeinoaan. Markus (vai Matteus? menevät minulla aina sekaisin) taas nojasi lukijalle tuttuun Vanhaan Testamenttiin, ja nojaa (1) Mooseksen tarinaan (lasten surma Herodeksen toimesta) ja (2) Joosefiin (pako Egyptiin). Nokkelasti sitten perhe muuttaa Egyptistä Nasaretiin, ja siksi Jeesus on nasaretilainen. Sitten on tietenkin vielä Johannes, joka kertoo, että alussa oli sana, ja sana oli jumala. Tästä on vaikea tulla hullua hurskaammaksi.
Mitä sitten tulee uskonnon opetukseen koulussa, niin pidän nykyjärjestelmää hyvänä. 1. - 4. luokka on sopiva aika opettaa tarinoiden kautta länsimaisen kulttuurin perustaa, ja sitähän kristinusko hyvin vahvasti on. Toki siihen on sitten myöhemmin (yläasteella ja lukiossa) hyvä lisätä historiallista katsantokantaa, kriiittistä analyysiä yms. välttämättömiä työkaluja. Näiden aika ei ole ala-asteella, taitaisi mennä opetus siltä osin hukkaan. Syyt, miksi uskontoa pitää opettaa koulussa, on tässä ketjussa jo mainittu aiemmin, itseäni parempien kirjoittajien toimesta, joten niihin en sen kummemmin mene.