Koulukiusaajat

[Juhaht]

En taida osata ilmaista itseäni oikein. En siis syytä tästä opettajiakaan ja tiedostan kyllä, että opettajatkaan eivän mitään ihmeidentekijöitä ole. Tunnen muutamia opettajia ja he ovat sanoneet, ettei tuota kiusaamista yksinkertaisesti näe/tunnista ja muutenkin kaikki menee näiden kusipäiden ehdoilla kun oppilasta ei enää saa poistaa luokasta, ja jos oppilaaseen koskee/korottaa ääntään, ollaan kohta oikeudessa. En sitten tiedä millä systeemillä tämän kaiken voisi ratkaista, mutta ei tämäkään systeemi toimi. En tosin usko, että kiusaamista ikinä pystytään kokonaan lopettamaan.

Ei varmaan pystytäkään, mutta sekin riittäisi, että koulusta saataisiin turvallinen paikka, jossa kenenkään ei tarvitsisi pelätä. Siis aidosti pelätä. Opettajien rooli on tässä epäkiitollinen, mutta äärimmäisen tärkeä. Järjestelmää tulee muuttaa, se on selvä. Tää täysin vapaa meininki ei vaan toimi niin kauan kuin osa vanhemmista on avuttomia luusereita, joilla ei ole mitään edellytyksiä kasvattajan rooliin. Eli opettajille ehdottomasti suurempi valta ja oikeus käyttää tarvittaessa kovempia otteita. Eivät noi limanuljaskat muuta tottele.

 

[Juhaht]

Olen funtsinut sitä paljon, kun noita erilaisia "tää oli vain läppää"-tapauksia tulee eteen. Sitten on niitä, että tiedämme uhrin olevan osasyyllinen asiaan, mutta vanhemmat väittävät vahvasti, että kyseessä on kiusaaminen. Vähän karua lähteä tuomitsemaan kiusaajaksi tyyppiä, joka ei toditetusti ole mitään pitkäaikaista tehnyt.

Mulla esim. kävi sillein aikoinaan, että aineopettaja pyysi mua jäämään tunnin jälkeen luokkaan ja kyseli kovasti, että kiusataanko mua. No, siinä oli luokan ovi auki ja näin kyllä ne spedet siellä kurkkimassa ja kuuntelemassa mitä sanon. Eihän siinä uskaltanut pieni poika muuta sanoa kuin, että "se on vaan läppää." Opettaja ei huomannut tätä, mutta otti kuitenkin asian vanhempainillassa esille. Jos se sama opettaja olisi vedellyt oikeista naruista - ei kysellyt kiusataanko mua vaan enemmänkin vakuutellut, että se ei ole mun syy ja sanonut että voin aina tulla kertomaan eikä hän kerro sitä eteenpäin tms - olisin takuuvarmasti ennemmin tai myöhemmin uskoutunut hänelle asiasta. Kun opettaja tyytyi siihen ensimmäiseen yritykseen, ei tätä tapahtunut.

Eli se mitä itse toivoisin opettajilta, on paneutumista. Jos epäilys herää, on siihen yleensä hyvät perusteet vaikka itseä mietityttäisikin. Mut tietty jokainen keissi on varmasti yksilöllinen.

 

[ms.qvist]

En epäile tätä yhtään, mutta vaatii erittäin paljon, ennen kuin ihminen lähtee tappamaan toista.

Toisaalta kiusattujakin on suhteellisen paljon ja jos jotain oppilasta kiusataan henkisesti ja fyysisesti vuosikausien ajan, en pidä ihmeenä sitä etteikö psyyke voisi murtua ja seuraukset päätyvät sitten lööppeihin. Turvallinen koti, hyvä ystävä ja kenties mukava harrastus voivat auttaa kestämään jatkuvaakin kiusaamista mutta jos kiusattu jää totaalisen yksin eikä uskalla kertoa kiusaamisesta kenellekään, psyyke voi murtua ja ikäviä tapahtua - tosin hyvin usein kiusattu kohdistaa ne ikävät teot itseensä viiltelemällä tms. ja radikaaleimmassa tapauksessa yrittämällä itsemurhaa ja joku tässä teossa aina silloin tällöin onnistuukin. Mutta kuten totesit, vaatii erittäin paljon, ennen kuin ihminen lähtee edes tällaisessa tapauksessa tappamaan toista, kiusattu vui jopa nähdä itsessään syyllisen ja ryhyä näinollen rankaisemaan itseään.

vlad.

 

[pakki3000]

Mulla esim. kävi sillein aikoinaan, että aineopettaja pyysi mua jäämään tunnin jälkeen luokkaan ja kyseli kovasti, että kiusataanko mua. No, siinä oli luokan ovi auki ja näin kyllä ne spedet siellä kurkkimassa ja kuuntelemassa mitä sanon. Eihän siinä uskaltanut pieni poika muuta sanoa kuin, että "se on vaan läppää." Opettaja ei huomannut tätä, mutta otti kuitenkin asian vanhempainillassa esille. Jos se sama opettaja olisi vedellyt oikeista naruista - ei kysellyt kiusataanko mua vaan enemmänkin vakuutellut, että se ei ole mun syy ja sanonut että voin aina tulla kertomaan eikä hän kerro sitä eteenpäin tms - olisin takuuvarmasti ennemmin tai myöhemmin uskoutunut hänelle asiasta. Kun opettaja tyytyi siihen ensimmäiseen yritykseen, ei tätä tapahtunut.

Eli se mitä itse toivoisin opettajilta, on paneutumista. Jos epäilys herää, on siihen yleensä hyvät perusteet vaikka itseä mietityttäisikin. Mut tietty jokainen keissi on varmasti yksilöllinen.

Toi on juuri se ongelma mitä "ei kiusatut" henkilöt eivät tunnista..sinällään outoa, mutta varmaan totta jos ei ole kokenut itse sitä..luulisi tosin opettajien puhuvan keskenään asiasta ja jonkun edes tajuavan asian.

Kyllä siinä pitäisi opettajien hälytyskellot soida, jos sen "läpän" kohde on aina sama henkilö.

 

[masaman]

Kiusaamisesta tuli mieleen

Tällä hetkellä Lukon junnuissa valmentajalle tuli mitta täyteen, puolustaessan kiusattua pelaajaa n. 10-12 ikäisissä. Joukkueessa pelaava junnu oli ottanut yhden pelaajan silmätikukseen jo siinä määrin, että tämä toinen ei uskaltanut mennä edes treeneihin enää. Valmentaja otti asiassa linjan, jossa pisti kiusaajan pois joukkueesta ja tästä suivaantuneena kiusaajan vanhemmat aloittivat (aika isonkin) "ajojahdin" valmentajaa ja hänen ratkaisujaan kohtaan ja tilanne johti siihen, että valmentaja löi rukkaset naulaan. Hänelle riitti.

Sitten vielä ihmetellään, että miksi Raumalla ei juniorityö kanna hedelmää. Riittää, kun on vanhemmat tietyn nimiset, niin joukkueessa voi tehdä suurinpiirtein mitä tykkää. Ja jos valmentaja pistää kovan kovaa vasten, niin se on sitten valmentaja joka sieltä muuten lähtee :)


HYVÄ LUKKO-ORGANISAATIO!!

 

[sampio]

Kyllä siinä pitäisi opettajien hälytyskellot soida, jos sen "läpän" kohde on aina sama henkilö.

Toisaalta jos niitä oppilaita on keskiverto yläkoulussa se 300-400, on läpät ja "läpät" hiukan vaikea suodattaa. Tosiasia kuitenkin on se, että opettaja keskittyy tunneillaan pääsääntöisesti opettamaan eikä tarkkailemaan jokaista elettä ja liiketää 15-25 hengen joukossa. Välitunneilla tietenkin on eri asia, mutta silloin trafiikkiakin on aika paljon enemmän. Toki ahdistuneen tyypin yleensä erottaa, mutta nämä lievemmät tapaukset ovat jo vähän kinkkisempia juttuja.

 

[TosiFani]

...Kyllä siinä pitäisi opettajien hälytyskellot soida, jos sen "läpän" kohde on aina sama henkilö.

Nyt täytyy muistaa, että yläluokilla/ -koulussa opettajat opettavat yksittäisiä tunteja viikossa eli he eivät näe välttämättä tätä jatkuvaa "läpän" heittämistä. Kiusaamisen tunnistamiseen tarvitaan paljon puhumista opettajien kesken, oppilashuollossa, opettajankokouksissa, välitunnilla, illanvietoissa jne. Tällöin esimerkiksi erityisopettaja tai luokanvalvoja pystyy saamaan tietoa, jotta tilanteisiin pystytään puuttumaan tarvittaessa. Eikä kodin roolikaan ole miten pieni, kyllä vanhempien pitäisi keskustella lasten kanssa sen verran, että lapsen pahaolon tunnistaisi.

Mutta ennaltaehkäisy on kaikista tärkeintä ja se vaatii teemapäiviä, koulustusta jne. Näistä aineopettajat aika usein rutisevat, mutta ilman niitä ollaan pulassa.

 

[Juhaht]

Tällä hetkellä Lukon junnuissa valmentajalle tuli mitta täyteen, puolustaessan kiusattua pelaajaa n. 10-12 ikäisissä. Joukkueessa pelaava junnu oli ottanut yhden pelaajan silmätikukseen jo siinä määrin, että tämä toinen ei uskaltanut mennä edes treeneihin enää. Valmentaja otti asiassa linjan, jossa pisti kiusaajan pois joukkueesta ja tästä suivaantuneena kiusaajan vanhemmat aloittivat (aika isonkin) "ajojahdin" valmentajaa ja hänen ratkaisujaan kohtaan ja tilanne johti siihen, että valmentaja löi rukkaset naulaan. Hänelle riitti.

Name and shame. Ihan turha tällaisissa keisseissä on piilotella nimiä.

 

[Aunt Wang]

Imatran koulupuukottajaa kiusattiin koko yläasteen ajan

Niin kuin arveltiinkin.

 

[Stonewall]

Imatran koulupuukottajaa kiusattiin koko yläasteen ajan

Niin kuin arveltiinkin.

On se valitettavaa, ettei kiusaamista voida saada kuriin ilman väkivaltaa. En silti usko, että kouluissa voidaan hirveästi asiota muuten parantaa kuin ennalta ehkäisyllä. Nuoret haluavat ja osaavat kyllä pitää kiusaamisen piilossa. Uhrikaan ei halua ottaa yhteyttä kehenkään, koska ei halua kenenkään tietävän olevansa uhrin. No ehkäpä tässä sentään on lohtua kiusatuille, aina voi vetää turpaan kiusaajaa, ja jos ei muuten pärjää, niin puukolla. En tosin suosittele tätä kenellekkään, mutta ymmärrän ajatuksen houkuttelevuuden.

 

[Palstalegenda]

Imatran koulupuukottajaa kiusattiin koko yläasteen ajan.

Kun kyse ei ole mistään lyhyestä ja vähäisestä kiusaamisesta vaan 2,5 vuotta jatkuneesta jatkuvasta kiusaamisesta niin en koe olevani moraaliton tai kusipää, kun sanon, että ei hirveänä harmita tuo puukotustapaus vaan koen jopa, että saipa siinä kiusaaja ansionsa mukaan. Varsinkin kun räyhääjähenki jää kuitenkin henkiin ennen kuin kuolema joskus muulloin korjaa. Myös ennaltaehkäisevänä tapauksena tuo puukotus voi vähentää meneillään olevia ja tulevia kiusaamista.

Joo, olen tätä mieltä, tähän en kaipaa moraalisaarnoja, että puukotus on aina väärin ja häläpätihämmää häpätihää.

 

[ms.qvist]

On se valitettavaa, ettei kiusaamista voida saada kuriin ilman väkivaltaa. En silti usko, että kouluissa voidaan hirveästi asiota muuten parantaa kuin ennalta ehkäisyllä.

Kuten aiemmin kirjoitin omakohtaisesta kokemuksesta. Minun kohdalla tilanne oli hyvin pitkälti sama kuin tämän koulupuukottajan kohdalla - tosin en puukottanut kiusaajaani vaan vetelin turpiin, joten kykenen samaistumaan häneen aika hyvin. Vuosien kiusaaminen voi johtaa hyvinkin epätoivoisiin tekoihin ja psyyken napsahdettua poikki, seuraukset voivat olla sellaiset, että niistä jää arpia monelle vuosikymmenten ajaksi.

Pakko myös tunnustaa, että itsekin tuolloin ala-asteella ja jo ennen tätä kuvittelin mielessäni mitä erilaisimpia keinoja kostaa tälle kiusaajalleni - tappamisesta lähtien. Minulla se jäi siihen tappeluun ja turpiin antoon mutta jos se ei olisi riittänyt vaan kiusaaminen olisi jatkunut kahta kauheampana, en todellakaan tiedä mitä olisin tehnyt. Kenties hänelle jotain tai lopulta itselleni...

Samaa mieltä kanssasi siitä, että ennaltaehkäisevä työ on merkityksellisessä roolissa nyt ja tulevinakin aikoina. Sitä ei pidä lyömän laimi!

vlad.

 

[Juhaht]

Valitettavan useinhan se on niin, että väkivalta lopettaa vittuilun. Jotenkin veikkaan, että eilisessäkin tapauksessa ko. kiusattua ei kiusata enää.

Sympatiaa ei hirveästi heru eilisen teon uhrille (eikä tosin tekijällekään), mutta onneksi ei tullut kuolonuhreja. Toivottavasti muualla ei tarvitse tapahtua vastaavaa, ennenkuin vastaavat oman elämänsä persereiät tajuavat lopettaa.

 

[cottonmouth]

Joo, olen tätä mieltä, tähän en kaipaa moraalisaarnoja, että puukotus on aina väärin ja häläpätihämmää häpätihää.

Hämmentävä, mutta toisaalta erittäin nerokas katsantokanta. Eli heitän tietyn suuntaisen argumentin, mutta samalla avaan vastakkaisen takaportin toisaalle, jossa kumoan alkuperäisen. Mitenkäs siihen vastaan sanot? Täälläkään ei kukaan tiedä millaista ko. tapauksen kiusaaminen on ollut, mutta samalla hiljaisesti hymistellään sitä, että tekijällä nyt oli "vähän-niinq-oikeus" tekoonsa ja toimiipahan varoittavana esimerkkinä. Häh? Jannu yritti kuitenkin tappaa toisen ihmisen. [tami]Piste.[/tami] Viimeinen asia mitä kouluihin tai mihinkään tarvitaan, on teini-ikäisen kypsyydellä oikeutettu omankädenoikeus ja samalla piirretään veteen viiva, jonka perusteella voidaan vanhempana ruveta arpomaan saako esim. sen epäreilun pankinjohtajan, pomon, työkaverin jne. pistää kylmäksi, jos ovat tarpeeksi ilkeitä olleet. En millään tavoin symppaa kiusaajia, mutta onhan tämä näiden light-kouluampujien symppaus ihan käsittämätöntä, vaikka se korrektiuden viitan taaksen naamioidaankin.

Jotenkin veikkaan, että eilisessäkin tapauksessa ko. kiusattua ei kiusata enää.

Luulen, että kokonaisvaikutukset ovat juuri toisinpäin. Eri asia vaikkapa tapella kiusaajan/ien kanssa kuin yrittää tappoa (tässä oikea nimike lienee murhanyritys, koska suunnitelmallisuusargumentti varmasti täyttyy). Kaveri varmasti eritetään sosiaalisesti vieläkin enemmän kuin tähän asti on mahdollisesti tehty ja tuosta puukottajamaineesta ei tule elämänsä aikana pois pääsemään. Kyllä kannatti.

 

[Palstalegenda]

Hämmentävä, mutta toisaalta erittäin nerokas katsantokanta.

Varmasti se sinulle on hämmentävä argumentti, kun olet eri mieltä. Minun ei tarvitse olla tuota mieltä kuin sinä olet. Enkä tule olemaankaan.

Tuo on juuri sitä lässytysargumentointia, kun sanotaan, että "kukaan ei täälläkään tiedä millaista kiusaaminen on ollut". Sillä perusteella mitä lehdissä on luokkakavereiden kerrottu sanoneen tapauksesta, että rankkaa kiusaamista on ollut sen n. 2,5 vuotta, niin jos se pitää paikkansa, niin kuin luultavasti pitää, niin eiköhän se kiusaaminen sitten ollut pitkäaikaista ja rankkaa. Tietenkin on teoriassa mahdollista, että puukottajaa ei ole kiusattu ollenkaan ja kyseinen lehtijuttu on puutaheinää mutta en oikein usko, että on. Ehkä se puukotustapauskin on lavastus ja tämä on Truman-show.

Väkivalta lopettaa vittuilun ja ihan hienoa jos puukottaja olisi jättänyt tapauksen nyrkillä lyömiseen mutta nyt kävi noin ja minulta se uhri ei saa yhtään sääliä ja sympatiaa.

Opettajilla pitäisi olla lähes poliisien oikeudet, pois lukien ampuma-ase, niin moni kiusaaminen loppuisi ajoissa.

Muuan työpaikan iso pomoni (nainen, n. 60 v. ns. suvaitsevaistoa hän) muuten kertoi alkutalvesta opettavaisen tapauksen. Hänen ottopoikansa Afrikasta noin 20 vuotta sitten oli 13-vuotiaana kauhea riesa muille oppilaille. Muut oppilaat halusivat silti olla kavereita sille mutta sanoivat, etteivät halua sitä mukaan partioleirille, kun se heittelee makkarat maahan jne. Tuo työpaikan pomoni oli sanonut, että höykyttäkää sitä, älkää nyt mitään hampaita kurkkuun vetäkö ja silmää mustaksi mutta sillä tavalla kuitenkin, että oppii olemaan kunnolla. Näinpä tekivät. Käytös muuttui saman tien tuon jälkeen. Sen jälkeen se Afrikan poika oli kuuliaisuuden perikuva ja on nyt menestyvä aikuinen. Kannatti sitäkin ajoissa höykyttää. Sopiva väkivalta lopetti vittuilun. Niin että turpiin veto olisi kyllä riittänyt Imatrallakin mutta nyt kävi noin. Kyllä sen kiusatun elämä olisi ollut perseestä ilman tuota kostoakin. Toivottavasti saa mahdollisimman pienen rangaistuksen.

 

[Tadu]

Hämmentävä, mutta toisaalta erittäin nerokas katsantokanta. Eli heitän tietyn suuntaisen argumentin, mutta samalla avaan vastakkaisen takaportin toisaalle, jossa kumoan alkuperäisen. Mitenkäs siihen vastaan sanot? Täälläkään ei kukaan tiedä millaista ko. tapauksen kiusaaminen on ollut, mutta samalla hiljaisesti hymistellään sitä, että tekijällä nyt oli "vähän-niinq-oikeus" tekoonsa ja toimiipahan varoittavana esimerkkinä. Häh? Jannu yritti kuitenkin tappaa toisen ihmisen. [tami]Piste.[/tami] Viimeinen asia mitä kouluihin tai mihinkään tarvitaan, on teini-ikäisen kypsyydellä oikeutettu omankädenoikeus ja samalla piirretään veteen viiva, jonka perusteella voidaan vanhempana ruveta arpomaan saako esim. sen epäreilun pankinjohtajan, pomon, työkaverin jne. pistää kylmäksi, jos ovat tarpeeksi ilkeitä olleet. En millään tavoin symppaa kiusaajia, mutta onhan tämä näiden light-kouluampujien symppaus ihan käsittämätöntä, vaikka se korrektiuden viitan taaksen naamioidaankin.

En minä ainakaan ihmettele jos 2,5 vuotta kärsittyään rajusta kiusaamisesta päässä naksahtaa ja tekee jotakin pahaa. En symppaa, koska puukottaminen, ampuminen on aina väärin. En kuitenkaan symppaa "uhria", eli koulukiusaajaa myöskään.

Ainakaan tällä keskustelupalstalla en ole nähnyt mitään kouluampujien tai koulupuukottajien symppausta, vaan selkeästi ja asiallisesti otettu puheeksi ongelmat mistä väkivalta kumpuaa. Joidenkin mukaan näistä asioista ei vaan saa puhua, koska se on väkivallan sympatiseeraamista. Tulee ihan maahanmuutto- tai homokeskustelu mieleen.

 

[cottonmouth]

Varmasti se sinulle on hämmentävä argumentti, kun olet eri mieltä. Minun ei tarvitse olla tuota mieltä kuin sinä olet. Enkä tule olemaankaan.

Keskustelupalstahan tämä on, jossa vaihdetaan mielipiteitä, ei pakoteta toista vaihtamaan omaansa. Ei henk.koht. siis mitään sinua kohtaan.

Tuo on juuri sitä lässytysargumentointia, kun sanotaan, että "kukaan ei täälläkään tiedä millaista kiusaaminen on ollut". Sillä perusteella mitä lehdissä on luokkakavereiden kerrottu sanoneen tapauksesta, että rankkaa kiusaamista on ollut sen n. 2,5 vuotta, niin jos se pitää paikkansa, niin kuin luultavasti pitää, niin eiköhän se kiusaaminen sitten ollut pitkäaikaista ja rankkaa.

Voipi olla lässynlässyä, mutta edelleen emme kumpikaan ulkopuolisina voi tietää millainen tilanne on koulussa ollut. Tällä perusteella tuo boldattu osio on kai sitten noq-iltikses-luki-nii-argumentointia. Varmasti ihan aitoa kiusaamista on ollut ollut takana, mutta olisi mielenkiintoista kuulla millaisessa muodossa se edes osin oikeuttaa mainitunkaltaiseen toimintaan?

Väkivalta lopettaa vittuilun ja ihan hienoa jos puukottaja olisi jättänyt tapauksen nyrkillä lyömiseen mutta nyt kävi noin

Omasta mielestäni aika omituinen ja mannemaisen verikostoinen asenne, mutta se toki mielipiteenä sallitakoon.

Tuo työpaikan pomoni oli sanonut, että höykyttäkää sitä, älkää nyt mitään hampaita kurkkuun vetäkö ja silmää mustaksi mutta sillä tavalla kuitenkin, että oppii olemaan kunnolla.

Miten tämä liittyy tähän puukolla tuikkimiseen?

Edit:

Ainakaan tällä keskustelupalstalla en ole nähnyt mitään kouluampujien tai koulupuukottajien symppausta, vaan selkeästi ja asiallisesti otettu puheeksi ongelmat mistä väkivalta kumpuaa.

Omiin silmiin täällä on sellaista hiljaista hyväksyvää hymistelyä, joka, kuten jo kirjoitinkin, puetaan vain korrektiuden viittaan. Toiset enemmän ja toiset vähemmän. Noh, mielipiteitähän nämä.

 

[Juhaht]

Luulen, että kokonaisvaikutukset ovat juuri toisinpäin. Eri asia vaikkapa tapella kiusaajan/ien kanssa kuin yrittää tappoa (tässä oikea nimike lienee murhanyritys, koska suunnitelmallisuusargumentti varmasti täyttyy). Kaveri varmasti eritetään sosiaalisesti vieläkin enemmän kuin tähän asti on mahdollisesti tehty ja tuosta puukottajamaineesta ei tule elämänsä aikana pois pääsemään. Kyllä kannatti.

Ei varmasti kannattanut, mutta tollaista tilannetta kokemattoman on jotakuinkin mahdotonta hahmottaa sitä ahdinkoa johon keskenkasvuinen lapsi voidaan riittävän julmalla kiusaamisella ajaa. Ei noi päätökset hetkessä synny ja nyt saavat sitten kaikki (niin kiusaajat kuin kiusattu sekä asialta silmänsä ummistaneet oppilat ja opettajat) elää asian kanssa lopun elämäänsä.

 

[Juhaht]

Omiin silmiin täällä on sellaista hiljaista hyväksyvää hymistelyä, joka, kuten jo kirjoitinkin, puetaan vain korrektiuden viittaan. Toiset enemmän ja toiset vähemmän. Noh, mielipiteitähän nämä.

Hyväksymisellä ja ymmärtämisellä on vissi ero.

 

[cottonmouth]

Hyväksymisellä ja ymmärtämisellä on vissi ero.

Se vain kannattaa tuoda riittävän selvästi esille, jotta tällainen puusilmäisempikin kaveri sen huomaa. Nyt on hieman sekalaista signaalia tarjolla muutamalta kirjoittajalta. Puukotus kyllä tuomitaan nimellisesti vääräksi, mutta itse metodi eli teini arvottamassa millainen väkivalta on oikein, hyväksytään hiljaisesti myös. Nähdään ihan-ookoona se, että "nyt kävi näin".

Disclaimer: En hyväksy/symppaa koulukiusaamista millään tasolla. Yhtään. Omaa tyttöystävää kiusattiin koko yläaste eli tiedän kyllä miten tuo voi vaikuttaa vielä vuosien päästä. Silti nämä puukkoon, saati aseeseen, tarttuvat luuserit voisivat ennemmin vetää itsensä jojoon kuin toteuttaa mielihalunsa.

 

[Käärityt hihat]

Disclaimer: En hyväksy/symppaa koulukiusaamista millään tasolla. Yhtään. Omaa tyttöystävää kiusattiin koko yläaste eli tiedän kyllä miten tuo voi vaikuttaa vielä vuosien päästä. Silti nämä puukkoon, saati aseeseen, tarttuvat luuserit voisivat ennemmin vetää itsensä jojoon kuin toteuttaa mielihalunsa.

Turpiinveto voisi monessa tilanteessa olla se ns. ykkösvaihtoehto, mutta jos kiusattu on huomattavasti pienikokoisempi kuin kiusaajansa, niin kättä pidempään tarttuminen voi tuntua helpoimmalta. Siinähän tekisi itsestään vain entistä kiusatumman jos yrittäisi käydä vetämässä kiusaajaansa pataan, mutta ainut poskelle siirtynyt nenä olisikin kiusatun oma.

En symppaa minäkään puukottajaa Imatran tapauksessa kun kaikkia faktoja ei meidän sivullisten tiedossa ole ikinä kuitenkaan. Toisaalta en myöskään symppaa ketään koulukiusaajia. Onneksi säästyttiin henkiuhreilta.

 

[TosiFani]

Juttelin tänään omien oppilaitteni kanssa Imatran tapauksesta ja aika moni oli pitkälti Käyttäjänimettömän kanssa samaan mieltä, väkivalta lopettaa vittuilun. Tämähän on tietysti täysin väärä uskomus, väkivalta lisää vittuilua ja väkivaltaa.

En ymmärrä ihmistä, joka haluaa anarkiaa järjestyksen tilalle. Puukotus tai ampuminen ovat epätoivoisen, sairaan ihmisen ratkaisuja, joka ei ole osannut hakea apua ajoissa. Järjestelmässä on varmasti vikaa, mutta hyväksymällä väkivallan järjestelmän virheiden takia, vie järjestelmää kohti anarkiaa. Puukotuksessa ei ollut mitään hyväksyttävää, järjestelmä olisi auttanut mikäli ampuja olisi pyytänyt apua.

Täällä moni on kertonut kiusaamisestaan ja pääosin kestänyt sen, koska ei ole halunnut vasikoida. Opettajat eivät ole vartioita, eivätkä oppilaat vankeja, mikäli joku kiusaa, siitä pitää kertoa.

Oppilaani puhuivat tänään kostosta ja kunniasta. Kerroin heille, ettei kostossa ole mitään kunniakasta, Monte Criston kreivi on fiktio. Kostosta seuraa vain surua ja murhetta, ei kunniaa. Näin käy myös tällä Imatran ampujalle, ei kunniaa vaan surua ja murhetta, itkua ja hammastenkiristystä.

En hyväksy kiusaamista, mutta en myöskään kostoa.

 

[Steegil]

Tämähän on tietysti täysin väärä uskomus, väkivalta lisää vittuilua ja väkivaltaa. En hyväksy kiusaamista, mutta en myöskään kostoa.

Itselläni on toisenlaiset kokemukset ja luulen, että osalla muullakin on. Nimittäin turpakeikka kiusaajalle lopetti kiusaamisen ja silloin jälkikäteen harmitti, etten ollut vetässy tätä kaveria turpaan aiemmin niin olisin säästynyt monilta ikäviltä tapahtumilta.

 

[Timbit]

En ymmärrä ihmistä, joka haluaa anarkiaa järjestyksen tilalle. Puukotus tai ampuminen ovat epätoivoisen, sairaan ihmisen ratkaisuja, joka ei ole osannut hakea apua ajoissa. Järjestelmässä on varmasti vikaa, mutta hyväksymällä väkivallan järjestelmän virheiden takia, vie järjestelmää kohti anarkiaa. Puukotuksessa ei ollut mitään hyväksyttävää, järjestelmä olisi auttanut mikäli ampuja olisi pyytänyt apua.

Minua mietityttää tässä tapauksessa se, minkälaisen helvetin nuo kiusaajat ovat kiusatun elämästä tehneet. Mitä kaikkea kiusattu on joutunut kokemaan, jonka seurauksena hänen terveytensä on mennyt ja hän on päätynyt noin epätoivoiseen tekoon? 2,5 vuotta jatkuvaa rääkkäystä tekee taatusti ihmeitä vahvemmallekin mielelle.

Ihmetyttää myös koulun toiminta. Olen saanut tietää henkilöiltä, jotka ovat aikanaan tuossa koulussa oppilaina olleet, että kiusaamisiin suhtauduttiin ensin koko ilmiön olemassaolo kieltäen, ja jos se ei riittänyt, niin sitten kiusattu yritettiin koulun toimesta hiljentää. Tässäkin puukotustapauksessa Imatran sivistystoimi on ennättänyt kantamaan vastuuta julistamalla, että ihan varmana ei yksikään opettaja ole huomannut kiusaamista millään tavoin. Aivan valtavan hienoa ja ryhdikästä vastuunkantoa Imatralta ja Kosken koululta!

Ja juu, en hyväksy puukottamista. Mutta jos kiusatun pojan isä olisi heittänyt jonkun noista kiusaajista naama edellä seinään, niin olisin ehdottanut tälle mitalia.

PS. TosiFani, sellainen pikkuhuomio kirjoituksestasi, että mainitset Imatran ampujan pariin kertaan. Puukottajahan se on.

 

[Stonewall]

Juttelin tänään omien oppilaitteni kanssa Imatran tapauksesta ja aika moni oli pitkälti Käyttäjänimettömän kanssa samaan mieltä, väkivalta lopettaa vittuilun. Tämähän on tietysti täysin väärä uskomus, väkivalta lisää vittuilua ja väkivaltaa.

Varmaan opettajan pitääkin olla juuri tätä mieltä. Vaan realismia on, että 90% kiusaamisesta jää opettajilta huomaamatta ja lopusta vain osa tulee sitten kerrottuna julkisuuteen. Realismia on sekin, että kiusaaja ei välttämättä tajua homman vakavuutta, ellei saa turpiinsa. Itse en ole käsittääkseni kiusannut ketään, paitsi kerran. Toka luokalla koulussa kävelin erään luokalle jääneen pojan kanssa kohti kotikatu. En muista yksityiskohtia, mutta jotenkin tilanne meni sellaiseksi, että tulin ilkkuneeksi verbaalisesti lahjattomampaa luokkatoveria pitkin matkaa. En pitänyt häntä mitenkään ikävänä, vastenmielisenä tai muutenkaan huonona tyyppinä. Tilanteen kehittyessä vain huomasin pääseväni sanallisesti niskan päälle, ja se oli hauskaa, aivan kuin olisi voittanut vastustajan jossain pelissä.
Vaan kauaan en tilanteesta päässyt nauttimaan, kun vastapuoli hermostui ja pamautti oikean yläkoukun leukaani. (Oikein hyvä lyönti, hampaasta lähti palanen. Kaveri rupesikin harrastamaan nyrkkeilyä kohta). Vasta siinä vaiheessa minulla aukeni, ettei homma ollut toisesta tippaakaan hauskaa, ja vielä aivan päin vastoin. Hän ei lyönyt kuin kerran, ja minä opin läksyni (hyvänä muistutuksena yhdessä hampaassa edelleen keinokuori).
Meistä tuli ihan kohtuu kaverit ala-asteen kuluessa, enkä tosiaan sen koommin ole ketään kiusannut. Olen vaan miettinyt, että jos kaveri olisi ollut joku hyssykkä hieman hitaan ulosantinsa ohella, niin mistä tuon tietää vaikka olisin keksinyt kiusaamisesta itselleni harrastuksen kotimatkoille. Ihan vaan ajanvietteeksi, koska matka kesti puoli tuntia, se tuntui hauskalta, enkä osannut alle kymmen vuotiaana ollenkaan asettua toisen asemaan. Väittäisinkin, että se yksi nyrkinisku toki auttoi koulukaveriani lopettamaan orastavan kiusaamisen, mutta vielä enemmän se auttoi minua. Voidaan sanoa, että jopa pelasti monelta pahalta niin itseni kuin mahdolliset muut ihmiset.
Eli väitän ettei sopivan voimankäyttö ole ollenkaan pahasta. Sen sijaan tilanteen päästäminen sellaiseksi, ettei yksilöllä ole enään muuta keinoa kuin hankkia kättäpidempää, on kaikista huonoin vaihtoehto. En nyt voi sanoa yleispätevästi, että kiusaaja pitäisi hakata, mutta ns. show of force, jotta toinenkin tajuaa mistä on kysymys, voi oikeasti pelastaa monelta murheelta.