Kustannuksiin ja siitä itkemiseen olikin tarkoitus tuossa ottaa kantaa. Kun Suomi on jo pitkän aikaa elänyt velaksi, niin voisi ruveta hiljalleen priorisoimaan, mitä kaikkea yhteiskunnan kustannuksella hoidetaan. Jos katsotaan, että sairaus on itse aiheutettu, niin ihminen voisi osallistua enemmän tai jopa kokonaan sairaudesta koituviin kustannuksiin. Tämä nyt sitten voisi päteä yhtä lailla rokottamattoman koronataudin hoitoon kuin jonkun itse aiheutetun elintasosairauden kustannuksiin. Tosiasia kuitenkin on, että edes tätä nykyistä terveydenhoidon tasoa emme pysty pitämään jatkossa väestön ikääntyessä ja tulopohjan kaventuessa, joten kustannuksia täytyy jollain tavalla karsia.
Samalla toki pitää myös tehostaa terveydenhuoltoa. Tämä koronakriisi osoitti, että tuolla terveydenhuolttoon satsatulla rahamäärällä ei ihan saada sitä mitä pitäisi. Jos muutama kymmenen ylimääräistä tehohoitopotilasta laittaa jo terveydenhuollon toimintoja kyykkyyn ja kriisiin, niin kyllähän jokin on aika pahasti vialla.
Perustuslaillisten oikeuksien rajoittaminen on täysin poliittinen valinta. Eihän sitä olisi mikään pakko koronan takia tehdä. Mielestäni rajoitustoimet ovat olleet ylimitoitettuja koko ajan. Rajoitukset pois ja jokainen voi itse huolehtia omalta osaltaan omasta terveysturvallisuudestaan. Ei joka asiassa tarvitse holhota, vaan ihminen voi ottaa itse vastuun itsestään.