Suvaittiin, imperfekti. Viimeisten ~60 päivän ajan Ruotsissa koronakuolleita ei ole per capita yhtään enempää kuin Suomessa. Se mitä Ruotsi teki ja oli tekemättä, on ehkä relevanttia, kun tehdään retrospektiiviä pandemiasta eurooppalaisella tasolla. Mutta ne kuolleet eivät nouse haudoistaan, vaikka väestö kuinka ruoskisi itseään miten tahansa pitkään.
Kuka ajattelisi Afrikan lapsia? Siellä yhä on nälänhätää, sisällissotia, Boko Haram, korruptoituneita diktaattoreita ja tartuntatautien osalta monta muuta koronaa enemmän väestöä koskettavia - eturivissä malaria. Ja jokainen meistä on elämäämme elänyt, tiivitaavin harrastuksista huolehtinut ja pihvinsä paistanut ilman puolikastakaan ajatusta niille Afrikan lapsille. Se parempiosaisten itsensä ruoskiminen ei tätäkään asiaa korjaa.
Ei ole mitään "riittävää osaa". Riittävä osa on jo ottanut kaksi annosta, tai sitten ei ota koskaan. Mitään laumasuojan rajaa ei saavuteta koskaan rokottamalla. Tämä ei ole kyllä/ei-kysymys, missä Marinin 80 tai 90 hillotolppa jotenkin yhtäkkiä muuttaisi asiaa. Sen sijaan väestötason immuunisuojan määrä kasvaa koko ajan rokotusten myötä, ja ihan pian se alkaa jo hiipua alaspäin, kun lakipiste saavutetaan.
Joten ei, rokotuksista luopuminen ei ole kenenkään muun kuin niistä päättävien käsissä.
Kukaan ei halua saada tartuntaa. Tosin sellaisiakin kohta ehkä nähdään kuten telttoihin pysyvästi, ilman vapautuspäivää, eristettyjen varusmiesten tapauksessa kuultiin.
Tartunnat ovat ennätystasolla. Ja ne ennätykset tullaan vielä rikkomaan moneen kertaan, ja uudelleen ja uudelleen on se sitten talvella 2023 tai 2025 tai koska vain.
Tartuntojen rajaaminen vain tartuntojen rajaamisen vuoksi ei ole koskaan ollut osa Suomen strategiaa. Näin on tehty, jotta terveydenhuollon kapasiteetti ei olisi uhattuna. Nyt on päivänselvää, että näin tapahdu - vaikka kaikki rajoitukset poistuisivat tänään ja massatestaaminen loppuisi samalla kellonlyömällä. Perusterveydenhuollon tämänhetkiset ongelmat johtuvat vain siitä, että henkilökuntaa on siirretty pois omista työtehtävistään - tekemään asioita, joita näin poikkeustilanteessa voisi tehdä hyvin moni muu ihminen.
Suvaitaan - edelleenkin. Vieläkin. Hallitus kaatui kiistaan vuokrankorotuksista, mutta missään vaiheessa en ole nähnyt todellista laajempaa kritiikkiä hallitusta vastaan kuolemista johtuen. Tegnelliä on kyllä arvosteltu, muttei häntäkään kuolemilla ole pahemmin haastettu. Eli talous oli tärkeämpää kuin ihmishenget. Haistakaa ruotsalaiset pitkä paska.
Minua häiritsee aika tavalla täällä oleva näkemys siitä, että nyt koronaan kuolleet vanhukset ovat jo monisairaita ja tiensä päässä. He ovat kumminkin niiden nyt niin suuren huolenaiheen, eli lapsien iso- tai isoisovanhempia, joita jokaisen on kiittäminen omasta elämästään. Työnsä tehneitä ja veronsa maksaneita, joille itse soisi kernaasti vielä ne vuodet, joita ilman koronaa olisi tarjolla. Mikä näistä tekee turhia kuolemia? Jos seuraava variantti niittää vastasyntyneet, niin mitä sitten. Nussimalla saa uusia. Niinkö? Eikö mikään hetkauta, jos se ei juuri omalle kohdalle osu? Ja usko omaan kuolemattomuuteen on järkkymätön. Hienoa.
Empatia on rajallista. Toisilla enemmän, ja joillain ei ollenkaan. Korona on sen sijaan suht demokraattinen sairaus. Se ei katso varallisuutta eikä sitä, onko vatsa täysi vai tyhjä. Köyhimpienkään nälänhätämaiden johtajilla ei ole yhtään nälkä, mutta koronaan he voivat sairastua samalla tavoin, kun sitä nälkää näkeväkin. Uskon koronan ahdistavan köyhimpiä maita nälkää pahemmin parista syystä. Ensiksikin se, ettei taudilta välty poliittinen johto, järjestyksenvalvonta, terveydenhoito, infra ylipäätään. Näiden tahojen lamaantuminen tartuntojen vuoksi johtaa levottomuuksiin, jotka hyvin harvoin johtaa mihinkään
hyvään.
Toiseksi, pelkään pahoin, että nälkäavustuksiin globaali avustusempatia vielä riittää, mutta rokotukset katsotaan ylellisyydeksi, joita ei olla valmiita kustantamaan. Ilman rokotteita maat joutuu käymään läpi pitkän ja runsaasti kuolemia tuottavan ajanjakson mahdollistaen niiden ikävämpienkin varianttien synnyn. Ei oikein hyvä tuokaan.
Olen siitä samaa mieltä, ettei tartuntoja saada nollaan millään. Mutta miksi haluaisin tartuntojen vähenevän? Vaikka olen kahteen kertaan rokotettu, niin uskon vahvasti voivani saada tartunnan, jota mahdollisesti oireettomana levitän eteenpäin. Mikä todennäköisyys tuolle on, en tiedä. Mutta oletan olevan todennäköisempää, että jos ympärillä on paljon tartuntoja, niin todennäköisyys on suurempi, kuin jos ympärillä on vähän tartuntoja. Siksi vähän tartuntoja on mielestäni parempi kuin paljon tartuntoja. Ja tartunnoista olen huolissani siksi, etten voi mitenkään etukäteen tietää, onko tauti tartunnan saaneelle kohtalokas, vai pelkkä räkäyskä. Siksi tartuntojen määrää kannattaa mielestäni yrittää hillitä, mutten näilläkään tartuntamäärillä sulkisi nykyisessä rokotustilanteessa enää mitään.
Tartunnan leviävät helpommin rokottamattomien kuin rokotettujen joukossa. Koska kyse on vakavasta tartuntasairaudesta, en koe rokotusta aivan puhtaasti yksilön omana asiana, vaan näen sen maan etuna, johon jokaisen pitäisi osallistua. Pakkorokotuksiin en lähtisi, mutta rokotepassi voisi sitten kumminkin olla jossain välissä hyvä kannustin.
Tuosta terveydenhuollon resurssien käytöstä voin helposti olla samaa mieltä. Mutta olisiko potilaat uskaltaneet tulla vaivoineen hoidettavaksi, vaikka miehitykset olisi olleet normaalit - siihen en usko.
/cloudfront-us-east-2.images.arcpublishing.com/reuters/NO62K7DGRZMQLEOTGJVBPCXGHQ.jpg)
