Luin. Kerrassaan erinomainen juttu asiasta, jota läheskään kaikki eivät ymmärrä. On monille niin helppoa ajatella rajoituksia epidemian näkökulmasta, eli että kunhan sitä saadaan hillittyä, niin voitolla ollaan. Vaan kun se ei vaan perkele niin ole, ei lähellekään.
Enhän minäkään noita rajoituksia ja muuta perseilyä niin ankarasti kritisoisi, mutta kun on niin läheltä nähnyt kolikon toisen puolen. Itselläni on kolme eri elämänvaiheessa olevaa lasta, ja olen nähnyt miten tämä paska on vaikuttanut kaikkiin, enemmän vähemmän. Eikä me edes olla oltu niitä jotka ovat tässä huonoiten henkisesti pärjätty, tiedän tapauksia joille tämä show on soveltunut vielä paljon huonommin. Ahdistusta, harrastusten lopettamista, koulumenestyksen laskua jne. Lista on loputtoman pitkä.
Olen kutsunut pandemian hoitoa kärpäsen ampumisesta haulikolla, eli sekoilu on ollut aivan suhteetonta, muuttuen päivä päivältä suhteettomammaksi. En suinkaan vähättele koronaa tautina, mutta en myöskään ole missään vaiheessa pitänyt sitä niin kauheana kuin mitä meille on yritetty iskostaa. Joku saattaa olla allerginen koronan vertaamisesta influenssaan, mutta vertaan silti. Edelleenkään ei ole koronaan kuollut likikään niin paljon ihmisiä kuin kovan influenssaepidemian aikana influenssaan.
Olen myös useammassakin keskustelussa ottanut eri ihmisten kanssa puheeksi, että mitä sitten tapahtuu jos/kun tulee vastaan sellainen ihan oikeasti kauhea tauti. Siis sellainen, joka uhkaa kymmeniä prosentteja maailman väestöstä. Miten edes voi kuvitella päättäjien suhtautuvan sellaiseen, kun tällainen hiukan influenssaa pahempi virus saa päät näin sekaisin. Kun se Ebola v2.0 saattaapi vielä olla sellainenkin, ettei siihen saada kehitettyä rokotetta, ainakaan tarpeeksi nopeasti.
Ei voi ymmärtää miten asioista päättävät ei näe kokonaisuutta. Useimmat kuitenkin perheellisiä ja painii pitkälti samojen arkijuttujen kanssa kuin me muutkin vanhemmat. Lisäksi noiden lehdissä paistattelevien tuttavapiirit on takuulla laajempia kuin meidän tavallisten pulliaisten. Eikö luulisi kaikkien tutuista löytyvän joku koronasodan uhri, joka sanoo, että jumalauta nyt riittää?
Mikä on sitten suhteellista koronasta keskustellessa? Vertaus taudin vakavuudesta influenssaan on ihan relevantti, mutta onko Ruotsissa koskaan kuollut samassa ajassa influenssaan
14 724 henkilöä, kun täällä on kuollut 995.
Jos Suomessa olisi suhtauduttu koronaan samalla tavalla kuin Ruotsissa
, niin uskoisitko suhdelukujen silti pysyneen samana täällä väitetyn asumistiheyden ja sosiaalisen käyttäytymisen erojen vuoksi? Olisiko mukulat nyt onnellisempia, kun leikit olisi jatkuneet, mutta isovanhemmat kuolleet?
Korona on ihan eri levelin harventaja, kuin influenssa. Rajoituksilla ja nyttemmin rokotuksilla on ollut uskomaton vaikutus kansalaisten suojaamisessa, josta kunnia sinne, minne se kuuluu. Itselleni on täysin käsittämätöntä, kuinka Ruotsissa suvaitaan moista lahtaamista - yhteiskunnassa jota olen pitänyt turvallisuuden ja toisista välittämisen pioneerimaana koko maailmassa.
Päättäjät toimii tilanteen mukaisesti. Suomessa on selvitty Eurooppalaisessa vertailussa erinomaisesti miltä kantilta tahansa koronan aiheuttamia haittoja tarkasteltaessa. En näe mitään syytä sille, mikä veisi päättäjien kyvyn tehdä oikeita päätöksiä vakavammankaan uhan edessä. Suomi on selvinnyt nälänhädistä, maailmansodasta, sisällissodasta, lamoista, ja nyt pikkuhiljaa koronasta. Kyllä päättäjillä on taustaa ja historiaa sille, mitä on tehtävä, eikä mikään viittaa jäätymiseen seuraavan kikkareen osuessa ropeliin. Kenen pää täällä on ollut sekaisin?
Isossa kuvassa korona on sekoittanut koko maailman talouden, pudottanut tuotantoa enemmän kuin pahimmat lamat, kasvattaa inflaatiota, tappaa ihmisiä, aiheuttanut työttömyysaallon, ja uhkaa köyhimpiä maita luhistumisella. Onko tässä kokonaisuudessa nyt kaikkein oleellisinta se, että pääseekö tiivitaavi harrastamaan vai ei? Mielestäni ei ole. Kyseessä on globaali pandemia, mikä on helvetin kaukana paikallisesta räkäyskästä. Tällä taudilla on erittäin merkittävä vaikutus koko ihmiskunnan toimintaan, ja siinä kuvassa tiivitaavin harrastelut on aika pieni detalji. Yksilötasolla erittäin valitettavaa draamaa, mutta siinä isossa kuvassa aivan sama. Koronasodan uhreja ovat kuolleet ja pysyviä vammoja saaneet. Nyt harrastuksensa menettäneet ovat samassa joukossa niiden -90 luvun kakaroiden kanssa, joilta lama vei lätkät, säbät, heppavuorot, uudet vaatteet ja ulkomaan matkat vanhempien talouden romahdettua. Täällä kirjoittavista aika moni on sen ikäinen, että oli lapsi tuolloin. Kokevatko he itsensä uhreina, väärinkohdeltuina? Elämä ei ole reilua, se on tosiasia. Mutta jos ihan oikeasti katsoo sitä isoa kuvaa, niin missä muualla tätä paskaa on paremmin hämmennetty?
Nyt eletään tiettyä taitekohtaa. Katsooko riittävä osa kansalaisista rokotteen ottamisen tarpeelliseksi, joka todistetusti on ollut tehokkain suoja tartuntaa vastaan. Päättäjät ovat tuoneet rokotteet kaikkien saataville ilmaiseksi sitä mukaa, kuin niitä on maahan saatu. Onko rajoituksista luopuminen nyt enemän kansalaisten itsensä, kuin päättäjien käsissä?
Kaikella järjellä ajateltuna vähäinen tartuntojen määrä ajaisi rajoitusten alasajoon vääjäämättä, mutta miksi meillä tartunnat on ennätystasolla? Mikä on pienen vähemmistön oikeus kusta kaikkien muiden muroihin? Eikö sen pitäisi pikkuhiljaa jumalauta riittää? Onko kokonaiskuva Suomessa nyt se, että kansalaiset itse ylläpitävät tartunnoillaan rajoitteita?
