Milläköhän perusteella rajoituksista ei päästä eroon tulevanakaan talvena?
Perusteena ovat samat kuin tähänkin asti. Koronavirus on muuttanut niin fundamentaalisella tavalla ihmisten oikeutta elämään, että käytännössä poliittinen paine ajaa siihen, ettei kausiluontoisessakaan epidemiassa voida jättää rajoituksia asettamatta.
Positiivisen puolella on Yhdysvaltojen rohkea esimerkki (vaikka heidän koronanhoidostaan voi muuten olla montaa mieltä) niin rokotekattavuuden saavutettua riittävän korkean tason on rajoituksista uskallettava päästää irti, vaikka se sillä hetkellä lisääkin tartuntoja. Olen aiemminkin paaluttanut, että minusta on ensimmäistä kertaa elämässäni tullut ihan oikea USA-fani, jota en aiemmin ainakaan ole tiedostanut olevani.
Eurooppalainen yhteiskuntamalli on osoittautunut tässä kriisissä poikkeuksellisen selvästi, kuinka monella muulla tavalla uljas yhteiskuntamme ei pysty tämän kokoluokan tapahtumiin reagoimaan lainkaan. Uskon, että osittain kyse on myös eurooppalaisesta kuuliaisuuden perinteestä, jossa ajatellaan, että erilaiset ajatukset hajottavat kansan, joten meillä yritetään viimeiseen asti säilyttää yhtäläisyys ja samanlaisuus. Euroopassa on koronaviruksesta vain yksi totuus, vaikka todellisuudessa totuus onkin vähän erilainen.
Euroopan haaste syksyllä on se, mitä nähdään jo nyt Britanniassa. Britannia tippui tartuntaluvuissaan melko lailla suoraa vauhtia alas aina viimeiseen kuukauteen asti. Siinä vaiheessa avaukset alkoivat tuoda lisää tartuntoja ja yllättäen Britanniassa myös keskustelu rajoituksien palauttamisesta on virinnyt uudestaan. Voitte olla varmoja, että jokainen Euroopan maa käy saman prosessin läpi - myös Suomi. Rajoituksien purkutoimien väistämätön seuraus on se, että paikallisia tartuntaryppäitä syntyy erityisesti nuorten keskuudessa.
Tämän kaiken alkuvaiheessa yksi professori sanoi, että yhteiskunnan tasolla nopeat muutokset ovat aina arvaamattomia. Eurooppa avasi 2020 paniikissa rajoituslippaan ja silloin kyseinen professori ennusti, että kansalaiset tulevat vaatimaan tartuntalukuihin perustuen yhä uusia ja uusia lockdowneja. Viranomaiset on eri maissa vähän eri pakkokeinoin pakotettu samaan - Suomen tapauksessa erityisesti Kiuru on ollut voimahahmo, joka on jyrännyt muiden ajatuksien yli yhden totuuden nimissä.
Totuus tästä kaikesta on tuolla välissä. Suurin haaste syksylle ja ensi vuodelle mentäessä on se, että puolet kansasta ei ymmärrä tartuntalukujen olevan irrelevantteja silloin, kun väestötason kattava immuniteetti on luotu. Kahden annoksen Pfizer tulee tuottamaan (case Israel) väestötason immuniteetin, vaikka tartuntoja esiintyisikin kausittain ryppäissä. Ongelma vain on se, että tässä 1,5 vuoden aikana ihmiset ovat tottuneet siihen, että tartuntalukujen pitää olla nolla. Koko rokotekattavuuden saavuttaminen tähtää siihen, että voimme elää koronamme kanssa ilman, että kukaan kuolee siihen ja se ei tuota ongelmaa. Tällainen hetki meillä on jo nyt käsillä, vaikka siihen ei haluta uskoa. Kesä olisi tosin ilman rokotteitakin tuonut täysin saman tilanteen, mutta tätä ei saa sanoa.
Tämä on siis pitkä vastaus siihen, miksi syksy tulee olemaan haastava. Politikot tulevat elämään uudessa ristipaineessa, kun puolet kansasta on niin kyllästyneitä, että vaaditaan jokaisen rajoitteen purkua ja toinen puoli vaatii kovempia toimia tartuntamäärään perustuen koko syksyn. Ja tämä tulee vaatimaan toisenlaista jämäkkyyttä hallitukselta kuin se, mitä Kiuru tarjoaa.