Ja veitsien terät ovat kuluneet pois kaiken sen veitsenteräilyn jälkeen.
Kyllähän nämä sanonnat "veitsenterällä" tai "vedenjakajalla" otsikoinnissa sekä poliitikkojen ja asiantuntijoiden puheissa on niin viimeisen päälle suomalaiskansallista, protestanttista fatalismia, kuin olla ja voi.
Molemmat sanat ovat uskomattoman kohtalokkaita:
1. Sanasta "veitsenterällä" tulee mieleen tilanne, jossa pienikin virhe tai huono tuuri voi aiheuttaa lipeämisen kuiluun - pahimmassa tapauksessa vielä niin, että pää irtoaa kaatuessa siihen veitsenterään.
2. Sana "vedenjakajalla" puolestaan tuo mieleen tilanteen, jossa lasketaan koskea pitkin kohti alavirtaa ja joki haarautuu. Toinen haara vie aurinkoiseen suvantoon, jonka rannoilla kukat kukkii ja linnut laulaa, ja toinen haara johonkin Mordoriin tai vastaavaan hyvin ikävään paikkaan sillä tavoin, että tilanne on ehdottomasti peruuttamaton.
Voihan tietysti olla, että näillä "nyt tarkkana tai kuollaan kaikki" -kielikuvilla on ollut vaikutus siihen, että Suomessa on mennyt koronankin kanssa näin hyvin, mutta ihmisten fiiliksiin voi vaikutus olla vähän toisenlainen. Tai kenties Suomi ylipäätään on maailman onnellisin kansa siksi, että ollaan totuttu siihen, että asiat ovat vielä hyvin, mutta ne on "just kohta menossa päin vittua". Ja sitten, kun ei sillä kertaan mennytkään, niin kaikille tulee onnelliset fiilikset.
Ja ei tämä siis pelkästään koronaa koske, vaan muissakin asioissa Suomessa median, poliitikkojen, asiantuntijoiden, ja kansalaiskeskustelun perusteella ollaan aina menossa seinää päin tai jyrkänteeltä alas.
Mieleni on musta!
:)
www.hs.fi
