Onhan tätä tullut jo aiemminkin toitotettua, mutta kun nämä koronaviruksen pitkäaikaisvaikutukset aina nousevat pinnalle, niin niistä lienee hyvä aina välillä sananen kirjoittaa.
Kyllä, koronaviruksesta voi tulla ikäviä pidempikestoisia vaikutuksia. Niiden vaivatessa mieltä on kuitenkin hyvä pohtia myös seuraavia asioita:
1. Vaikeat pitkäaikaisvaikutukset vaikuttavat olevan hyvin harvinaisia.
Jonkun verran näkee kirjoitettavan, että "joka viidennessä todetussa koronatartunnassa oireet kestävät yli kuukauden". Mielestäni "yli kuukausi" ei ensinnäkään vielä tarkoita tolkuttoman pitkää aikaa: minulla flunssaoireet usein kestävät yli kolme viikkoa ja olen täälläkin kirjoittanut edellisestä flunssavirustartunnasta, jossa oireet kestivät 5-6 viikkoa. Toisekseen, se että oireet kestävät yli kuukauden, ei ole vielä itsessään kovin hyvä indikaattori vaikeista pitkäaikaisvaikutuksista: jos esimerkiksi makuaisti on koronaviruksen takia heikentynyt kuuden viikon ajan, niin se on tietenkin vittumaista, mutta nähdäkseni tuossa tapauksessa ei voida puhua mistään vaikeista pitkäaikaisvaikutksista, jos kyky maistaa on kuuden viikon jälkeen on taas palautunut normaaliksi.
Tässä uutisten negatiivisuusvinouma ja clickbaiting ovat kyllä vääristäneet hieman todellisuutta. Koronavirukseen liittyvät pitkäaikaisoireet ovat saaneet runsaasti palstatilaa ja siinä vähän on päässyt hämärtymään se, että ylivoimainen valtaosa koronatartunnan saaneista perusterveistä ihmisistä sairastaa taudin pois flunssan tapaan ja "yli kuukauden jatkuvat" oireetkaan eivät vielä itsessään tarkoita mitään hirveää, vaikka yli kuukauden kestävät oireet sinällään vittumaisia ovatkin.
2. Pitkäaikaisvaikutkset ovat mahdollisia monien flunssavirusten yhteydessä
Kovasti vaikuttaa täällä olevan muodissa vähätellä "peruslenssua", mutta - kyllä - peruslenssuvirukset influenssasta puhumattakaan voivat koronan tavoin aiheuttaa pitkäaikaisvaikutuksia kuten esimerkiksi lihasheikkoutta, kuulovaurioita tai keuhkojen alentunutta suoristuskykyä. Myös keuhkokuumeet ja sydänlihastulehdukset ovat mahdollisia.
Koronaviruksessa nämä ovat mahdollisesti todennäköisempiä, mutta perusteita millekään mystifioinnille ei ole. Ehkä kannattaisi siirtyä koronaviruksen ylipelkäämisestä ja mystifioinnista sekä "peruslenssun" vähättelystä sinne välimaastoon: jokaista tartuntatautia kannattaa itsensäkin takia pyrkiä välttämään, koska virus vaikuttaa kehossa aina arvaamattomasti ja sairastaminen on ikävää. Marginaalitodennäköisyyksiä ei kuitenkaan kannata alkaa pelkäämällä pelkäämään. Eihän meidän kannata myöskään pelkäämällä pelätä jokaisella pyöräretkellä kaatumista. Se mikä turvallisuuden lisäämiseksi on arkijärjen mukaisesti ja elämänlaatua kohtuttomasti heikentämättä tehtävissä, kannattaa kuitenkin tehdä niin tartuntatautien välttämisessä, pyöräretkellä kuin niin monessa muussakin arjen asiassa.
***
Edellinen pohdinta siis egoistiselta, jokaiseen itseensä kohdistuvalta kannalta. Vaikka tämä itseensä kohdistuva pohdinta on tietysti myös tärkeää (ainahan se oma napa on kaikista lähimpänä), niin se pitää ehdottomasti erottaa koronaviruksen ja siihen liittyvien toimenpiteiden yhteiskunnallisten vaikutusten pohdinnasta.
Tarkoitan tällä tiivistettynä sitä, että koronavirustartunnan rajuus - tai sen lyhyet tai pitkät vaikutukset - eivät ole nykyisellä tiedolla millään tavalla relevantti peruste rajoitustoimenpiteille, vaan
Rajoitustoimenpiteiden ainoina tavoitteena tulee olla riskiryhmien hengen suojaaminen sekä terveydenhuollon- ja erikoissairaanhoidon kantokyvyn turvaaminen
Mikäli yhteiskunnallisen toimeliaisuuden rajoittamista aletaan millään tavoin perustelemaan sillä, että koronavirus voi aiheuttaa rajun taudin tai pitkäaikaisia vaikutuksia myös nuorille ja perusterveille ihmisille, eksytään rumasti sinne holhousyhteiskunnan pimeisiin metsiköihin. Siinä vaiheessa, kun akuuttia uhkaa sairaanhoidon kantokyvylle ei enää ole ja riskiryhmät on rokotettu, niin jääköön koronavirustaudin vältteleminen sinne yksilönvapauden- ja vastuun piiriin.
En väitä, että täällä sinänsä kukaan muuta on väittänytkään. Siitä huolimatta keskustelu rajoituksista ja keskustelu taudin vaikutksesta yksilölle tuntuvat jostakin syystä menevän autuaasti sekaisin.
***
On se silti aika mielenkiintoinen, miten joillekin se iskee kovempaa ja jotkut eivät edes välttämättä tiedä sairastaneensa.
On kyllä. Tänään on uutisoitu myös, että Euroopan vanhin ihminen, 116-vuotias ranskalainen nunna, selvisi koronasta eikä edes huomannut sairastavansa. Ehkei se silti oireeton ollut - saattaa olla, että tuossa iässä vain on jo jonkun verran erilaisia vaihtelevia kolotuksia, joihin covid-oireet tässä tapauksessa sekoittuivat.
“I didn’t even realise I had it,” she told French newspaper Var-Matin.
www.euronews.com
