Tänään ainakin seitsemän päivän liukuva keskiarvo ylitti kevään huipun. Tämä nyt on vain pieni yksityiskohta, josta voidaan hyvin todeta, että keväällä jäi todella paljon tapauksia tilastoimatta, kun sairaalaluvut ovat edelleen hyvin matalat noihin verrattuna.
Meillä R-luku on ollut tilastoista laskemalla nyt heinäkuun puolivälistä alkaen keskiarvotettuna käytännössä 1.2:n pinnassa pois lukien lyhyt vaihe elo- ja syyskuun vaihdetta. Minua huolestuttaa eniten se, että luku ei ole vieläkään osoittanut merkkejä hiipumisesta. No, väkisinkin se tekee sen jossain kohtaa. Laskin huvikseni, että mitä tuolla kasvunopeudella tulisi tartuntoja päivässä tämän ja ensi kuun lopussa. 31.10. niitä tulisi 621 ja 30.11. jo 2519.
Nousu varmasti taittuu jo ennen tuota, koska en usko noin korkeiden lukujen olevan realismia. Jo pelkästään tämän Vaasan "superlinkoryppään" (termi on sarkasmia) hiipuminen kaunistaa tilastoja (eri asia on, että tuleeko hiipumista). Ja toinen on se, että ihmisten käyttäytyminen tulee väkisinkin muuttumaan tartuntojen kasvaessa, oli rajoituksia tai ei.
Mutta ongelma on siinä, että tuo 1.2 saisi pudota reippaasti, jotta epidemia ei karkaa käsistä. Sairastuneita on jo nyt sen verran paljon, että jopa 1.05 saa luvut kasvamaan reippaasti, ennen kuin meillä on rokote.
Jotain pitää siis tehdä. En minä tiedä, että onko tämä ravintoloiden sulku hyödyksi tai edes tarpeen, mutta ei kai tässä ihan käsiäkään voida pystyyn nostaa? Jotain pitää tehdä, ja olisi oikeastaan pitänyt tehdä jo aiemmin.
Ai niin. Sanoin joskus pari kuukautta sitten olevani ihan positiivisella mielellä, enkä silloin uskonut tämän toisen aallon yltävän ensimmäisen tasolle edes tilastoissakaan. Olin tässä väärässä. Heti kun panikoijaksi haukuttu osoittaa positiivista näkökulmaa, menee se vituroilleen. :)
Olen edelleen positiivisella mielellä, että tästä selvitään suhteellisen hyvin, mutta jotain pitäisi silti tehdä.