Eivät toki välttämättä laittaisi - ja osalle siitä ei olisi ongelmaa.
Sitten meillä on perheitä, joissa on muutenkin ongelmia tämän vuoksi - ja joille ilman koulujen avaamista tulee viiden (5) kuukauden yhtäjaksoinen periodi ilman lasten koulukontaktia, koska eivät ole avanneetkaan koulukirjojaan. Eivät nämä mustavalkoisia asioita ole ja se kaksi viikkoa voi olla tällaisessa perheessä valtavan merkittävä tulevaisuuden kannalta. En silti osaisi tällä tiedolla ratkaista, kumminko pitäisi tehdä. Se nyt on selvää, että valtaosa opettajista palstalla tai vaikkapa ammattijärjestön johdossa ei varmasti tässä tilanteessa lasten kanssa töihin halua.
Toki nuo suurimmat ongelmaperheet ovat selvä vähemmistö, se täytyy muistaa tässä keskustelussa, kun media tätäkin asiaa esiin nostaessaan samalla myös sitä paisuttaa. Edellinen ilman vähättelyä, koska tiedän tilanteen valitettavan hyvin työskennellessäni parhaillaan koulualueella, jossa sosiaalisia ongelmia riittää. Selkeällä enemmistöllä lapsista on kuitenkin asiat vähintään kohtuullisesti ja ne oireilevimmat ovat tehneet sitä jo normaalin koulutyöskentelyn aikana. Ja toisaalta mitä olen etäopetuksen aikana oppilaita tapaillut Meeteissä, eivät nuo sosiaaliset suhteet juuri tällä porukalla ole hirveästi rajoittuneet, siinä määrin porukkaa on ympärillä riittänyt, kun oppitunneille ovat liittyneet.
Mä uskallan sanoa, että suurin osa opettajista menee mielellään kouluun pariksi viimeiseksi viikoksi. Mä en, koska en näe siinä erityistä pointtia ja henkilökohtaisesti tykkään nukkua tunnin pidempään, siis ihan puhtaan itsekkäästi ajateltuna. Toki menen nuo kaksi viimeistä viikkoa mieluummin lapsenvahdiksi kuin esim. vapun jälkeen, jos jostain syystä tilanne näin päätettäisiin, koska silloin vielä aktiivinen koulutyöskentely häiriintyisi aivan turhaan. Se kun ei ole vain niin, että mennään työpaikalle ja jatketaan opettamista siitä, missä oltiin ennen vappua.