Kun täällä ketjussa on pohdittu vaihtoehtoja erilaisia exit-strategioiden välillä. Ruotsin mallia onkin käsiteltylty varsin kattavasti. Singaporessa on sitten päinvastainen strategia eli tämä joidenkin arvioiden mukaan ainoa oikea WHO:n hyväksymä tukahduta ja testaa, testaa ja testaa -malli.
Singapore on yksi maailman tiheiten asuttu maa, rikas ja teknisesti hyvin kehittynyt kaupunkivaltio jonka kansalaiista valtaosa työskentelee valkokaulusammatteissa. He ovat tottuneet lähes totalitaristiseen hallintoon. Väkiluku on käytännössä sama kuin Suomessa. Maalla on maarajaa ainoastaan Malesian kanssa ja rajanylitys paikkoja on ainoastaan kaksi, mutta se on yksi maailman vilkkaimmista rajoista, sillä maan duunarit asuvat ja tulevat töihin käytännässä Malesiasta. Olen kyseisen rajan joskus aikoinaan bussilla ylittänyt (tosin en ollut duunari), mutta en tarkkaan muista minkälainen byrokratia siinä oli, joten taisi suht sujuvaa olla. Nämä seikat toisaalta luovat mahdollisuuksia, toisaalta aiheuttavat uhkia, mutta erityisesti oleellista on että kaikkea mikä heiltä onnistuu ei voida suoraan olettaa toimimaan meillä.
Miten Singapore on sitten epidemian käsittelyssä onnistunut? Riippuu miten sitä mittaa. Kuolleita on toistaiseksi ainoastaan 10 kpl eli so far so good. Tartuntoja on tilastojen mukaan noin 4500, mikä paperilla on hieman enemmän kuin Suomessa, mutta koska maa on ymmärtääkseni testannnut huomattavasti enemmän, niin käytännössä tauti on todennäköisesti Suomessa huomattavasti useammalla. Mielenkiintoista on, että näistä tartunnoista on maan tilastojen mukaan aktiivisia ainoastaan 1900 eli parantuneita olisi jopa 2600. Tuostakin voisi päätellä että tauti on siis maassa ollut kauemmin kuin Suomessa, minkä toki tiedämme muutenkin. Näistä seikoista huolimatta tilanne ei ole ihan näin simppeli.
Singapore on kertoman mukaan joutunut laittamaan yhteiskunnan kiinni pariin-kolmeen uudestaan kertaan kun epidemia on ryöpsähtänyt avaamisten jälkeen uudelleen. Kun katsoo kumulatiivista tilastoa, niin tätä on vaikea nähdä vaan trendi on vain tasaisen kasvava:
Kun katsoo päiväkohtaisia lukuja, niin siitä on muutama dippi havaittavissa:
Kuitenkin isompi huomio kohdistuu siihen, että viimeisen kahden viikon aikana uusien tapauksien määrä on räjähtänyt alle sadasta tartunnasta per päivä yli seitsemäänsataan ja kasvu näyttää hirveältä. Pitää seurata seuraavat viikot, että missä vaiheessa tasaantuu eli tuleeko uusia tartuntuja useita tuhansia päivässä.
Joka tapauksessa malli näyttää singaporessa epäonnistuneen. Pidän mahdottomana että tautiketjuja saataisiin enää jäljitettyä ja katkaistua, vaan paska on tuulettimessa. Tuo ei suoraan tarkoita, etteikö malli voisi toimia Suomessa, mutta lapsenusko sitä kohtaan on kohdannut melkoisen reality checkin. Jos Singapore ei siinä onnistu, niin helppoa se ei tule olemaan.
Singapore on yksi maailman tiheiten asuttu maa, rikas ja teknisesti hyvin kehittynyt kaupunkivaltio jonka kansalaiista valtaosa työskentelee valkokaulusammatteissa. He ovat tottuneet lähes totalitaristiseen hallintoon. Väkiluku on käytännössä sama kuin Suomessa. Maalla on maarajaa ainoastaan Malesian kanssa ja rajanylitys paikkoja on ainoastaan kaksi, mutta se on yksi maailman vilkkaimmista rajoista, sillä maan duunarit asuvat ja tulevat töihin käytännässä Malesiasta. Olen kyseisen rajan joskus aikoinaan bussilla ylittänyt (tosin en ollut duunari), mutta en tarkkaan muista minkälainen byrokratia siinä oli, joten taisi suht sujuvaa olla. Nämä seikat toisaalta luovat mahdollisuuksia, toisaalta aiheuttavat uhkia, mutta erityisesti oleellista on että kaikkea mikä heiltä onnistuu ei voida suoraan olettaa toimimaan meillä.
Miten Singapore on sitten epidemian käsittelyssä onnistunut? Riippuu miten sitä mittaa. Kuolleita on toistaiseksi ainoastaan 10 kpl eli so far so good. Tartuntoja on tilastojen mukaan noin 4500, mikä paperilla on hieman enemmän kuin Suomessa, mutta koska maa on ymmärtääkseni testannnut huomattavasti enemmän, niin käytännössä tauti on todennäköisesti Suomessa huomattavasti useammalla. Mielenkiintoista on, että näistä tartunnoista on maan tilastojen mukaan aktiivisia ainoastaan 1900 eli parantuneita olisi jopa 2600. Tuostakin voisi päätellä että tauti on siis maassa ollut kauemmin kuin Suomessa, minkä toki tiedämme muutenkin. Näistä seikoista huolimatta tilanne ei ole ihan näin simppeli.
Singapore on kertoman mukaan joutunut laittamaan yhteiskunnan kiinni pariin-kolmeen uudestaan kertaan kun epidemia on ryöpsähtänyt avaamisten jälkeen uudelleen. Kun katsoo kumulatiivista tilastoa, niin tätä on vaikea nähdä vaan trendi on vain tasaisen kasvava:
Singapore: number of COVID-19 cases 2022 | Statista
As of April 7, 2022, the total number of COVID-19 cases in Singapore amounted to around 1.1 million.
www.statista.com
Singapore: COVID-19 new cases daily 2022 | Statista
On November 4, 2022, Singapore recorded 3,128 new confirmed cases of COVID-19.
www.statista.com
Joka tapauksessa malli näyttää singaporessa epäonnistuneen. Pidän mahdottomana että tautiketjuja saataisiin enää jäljitettyä ja katkaistua, vaan paska on tuulettimessa. Tuo ei suoraan tarkoita, etteikö malli voisi toimia Suomessa, mutta lapsenusko sitä kohtaan on kohdannut melkoisen reality checkin. Jos Singapore ei siinä onnistu, niin helppoa se ei tule olemaan.