Välttämättämyyden periaatetta ei ole ollut enää vuoteen ja olisi luullut, että viimeistään tänään pyydetään nöyrästi anteeksi viimeisen kuukauden täysin turhaan tehdyistä rajoituksista ja poistetaan ne kaikki huomisesta alkaen.
Välttämätön on muodostunut tyhjäksi sanaksi tässä parissa vuodessa. Välttämättömyyttä voi perustella ainoastaan sairaalahoidon kapasiteetilla ja tuosta kapasiteetista ei enää tiedoteta riittävän läpinäkyvästi, jotta tavallinen ihminen voisi tehdä johtopäätöksiä. Kapasiteetti on muutenkin häilyvä - 50 potilaan raja piti olla jonkinlainen raja, mutta näköjään pärjäävät ihan kohtalaisesti, vaikka heitä on tullut +10 tuohon lukuun. Kysymys kuuluukin, kun Suomi on demokratia ja kehuskelee oikeusvaltioperiaatteellaan niin missähän on oikeasti lukuisien ihmisten oikeudet muuhun elämään?
Meillä on muutama ala, jossa elinkeino on estetty. Näiden alojen merkitys ei ole pelkästään tuosta näkökulmasta vähäinen vaan kyllä ihmiset nyt johonkin kulttuuri- ja tapahtumarientoihin jo pikku hiljaa haluaisivat. Tavoite on karannut ajat sitten - kärsimys kaikesta muusta saa nousta melkoisen korkeaksi ennen kuin ollaan valmiita hieman lisäämään koronakärsimystä. Tilanne on oikeasti yhteiskunnan kannalta aivan kestämätön. Rajoituksilla ei pitäisi olla tasoa "varmuuden vuoksi", mutta kyllähän ne nyt sellaisia vaan ovat. Lisäävätkö varmuutta vai ei - sitä ei tarina kerro.