Joo, en minäkään tuota varmaksi sano. Mutta aiemmin tuota "leviää tehokkaasti oireettomien kautta" on käytetty argumenttina sille, miksi jäljittämiset ja eristämiset eivät onnistuisi enää taudin levittyä epidemiaksi. Samaten on todettu, että SARS ja MERS saatiin tehokkaasti kuriin, kun ne levisivät vasta oireellisten ihmisten kautta.
Minusta noista argumenteista voisi tehdä sen johtopäätöksen, että tauti on mahdollista tukahduttaa rajoituksilla. Se ei varmasti ole niin helppoa kuin SARS:n tai MERS:n kohdalla, mutta kuitenkin mahdollista. Islannin ja Uuden-Seelannin esimerkit viittaavat siihen, ettei tämä välttämättä ole mahdotonta.
Sehän tässä on maallikolle mielenkiintoista, että on hyvin argumentoitua tietoa, jonka mukaan virusta ei voi tukahduttaa tai ei kannata tukahduttaa täysin tai lähes täysin, ja on hyvin argumentoitua tietoa, jonka mukaan viruksen voi pitkälti tukahduttaa ja kannattaa tukahduttaa. Kenties tasapainoilu tässä välissä on yksi ratkaisumahdollisuus.
Kyse on myös siitä, millä aikajanalla tilannetta tarkastellaan, ja millaisia oletuksia esitetään. Onko esimerkiksi vuosina 2020-2022 hyötyä vai haittaa siitä, jos tauti tukahdutetaan niin hyvin kuin mahdollista ja miten tukahduttaminen vaikuttaa muuten ihmisiin ja erilaisia sairauksiin sekä talouteen ja yleiseen elämänlaatuun.
Tuo viimeinen lause vain yhtenä esimerkkinä oleellisista, pohdittavista asioista.
On siis toisaalla käsitys, jonka mukaan jos epidemian tukahduttamisen sijaan pyrimme vain hillitysti hidastamaan sen etenemistä ja sallimme nykyisenkaltaisen tartuntojen määrän, tällöin inhimillinen ja taloudellinen hinta on kova. Tällöin epidemian hidastamisstrategiassa tarvittaisiin jatkossakin mittavia rajoituksia. Tämä on esimerkiksi 50 tutkijan mukaan kestämätön tilanne, jos rokotetta joudutaan odottamaan vuosia.
Kuitenkin Suomen strategia on rajoituksilla hidastaa viruksen etenemistä ja turvata terveydenhuollon kestävyys. Rajoituksia voidaan höllätä ja tiukentaa sen mukaan, miten virus etenee. Strategia poikkeaa 50 tutkijan esittämästä, mutta onko se virhe ja voiko olla niin, että absoluuttista oikeaa srtategiaa ei joko ole tai emme tiedä sitä, koska tulosta tarkastellaan nyt muutaman kuukauden periodilla. Se ei ole riittävä aika varsinkaan, jos WHO:n johtajan arvio pysyvästä taudista on totta.
Minusta eduskuntatutkimuksen johtaja Markku Jokisipilä on varsin oikeassa. Jokisipilän mukaan hallituksen pitäisi viestinnässään tunnustaa, että koronakriisissä ei ole onnellista lopputulosta: tarjolla on vain epämiellyttäviä vaihtoehtoja. Kun punnitaan terveyttä ja taloutta, jossain kohtaa matkalla tulee vastaan piste, missä kustannukset ohittavat terveyshaittojen torjunnan. Ihmisen hengelle joudutaan asettamaan euromääräisiä mittareita.