Epidemian ensimmäisen aallon päätyttyä tai heikennyttyä merkittävästi, niin kuinka iso osa suomalaisista jatkaa suojautumista ja varovaisuutta ja kuinka moni alkaa elää aivan kuten koko paskaa ei olisi ollutkaan?
Tuleeko kasvomaskeista, kertakäyttöhansikkaista ja käsidesistä arkipäivää Suomessakin vai lentävätkö saman tien kaapin nurkkaan?
Omasta puolestani voisin väittää olevani varma, että käsien pesu ja muu käsihygieniasta huolehtiminen (kuten hienoinen strateginen ajattelu ovien avaamisessa, julkisessa käytössä olevien erilaisten päätelaitteiden käytössä, yms) jatkuu koko paskan jälkeen yhtä huolellisena, kun se on ollut tämän epidemian aikana. Samoin se, että pätkääkään flunssaisena en enää jatkossa mene töihin, kun etätyökin on mahdollista. Silloin saavat myös sosiaaliset harrastukset sekä afterworkit ja muut pubihommat jäädä väliin. Aikaisemmin kun ei ole tullut liiemmin ajateltua sitä, että minulle harmittoman oloinen flunssa tai vastaava voi olla jollekin toiselle aivan yhtä hengenvaarallinen, kuin koronaviruskin - sitä ajatteli vain, että "kyllähän
mä nyt perkele töihin pystyn menemään". Voihan jonkun työkaverini puoliso olla töissä vaikkapa vanhainkodissa ja jos levitän taudin työkaverille, hän saattaa levittää sen eteenpäin - ja lopulta se päätyy sinne vanhainkotiin. Ihan noin niinkuin esimerkkinä.
Jostakin luin, että influenssan ja nuhakuumevirusten eteneminen olisi ollut näiden toimien myötä myös huomattavasti vähäisempää, mikä tietysti on loogista. Ei tietenkään aina voi vetää karanteeneja päälle (eikä toivottavasti pitkään aikaan tarvitse), mutta helpot ja ilmaiset asiat kannattaa jatkossakin tehdä hyvin (valmentaja Antti Pennnasen sanoin). Niistä on hyötyä.
Voihan tästä seurata muutakin hyvää: esimerkiksi etätyön lisääntyminen voisi olla semmoinen asia myös päästöjen ja liikenteen kannalta. Lisäksi myös "turhat" työmatkalennot voi korvata etäyhteyksillä, jolla säästyy firman sekä myyntitykin ajallisia ja rahallisia resursseja sekä tietysti myös ilmasto kiittää. Vientiyrityksissä ei tietenkään etäyhteydet voi korvata kaikkea matkustamista, mutta kenties kriisin aikainen yhteydenpito on saattanut opettaa, että aivan jokaisen liiketapaamisen takia ei tarvitse matkustaa Tukholmaan, Hampuriin, San Franciscoon tai Shanghaihin. Omiakin taannoisia työmatkojakin kun miettii, niin varmasti läheskään kaikki niistä eivät ole olleet täysin välttämättömiä ja asian olisi voinut hoitaa etänäkin. Etäyhteyksistä vielä, että aika varmasti tämä koronakriisi innoittaa niihin keskittyviä firmoja kehittämään entistä parempia ja toimivampia ratkaisuja. Samoin, kun se innoittaa käyttäjäpuolta panostamaan niiden käyttöönottoon enemmän.