Johtunee siitä, että tiede ei lähtökohtaisesti tarjoa kovin suoria ratkaisuja juuri mihinkään. Etenkin koronan suhteen tunnutaan odottavan jotain "näin tiede sanoo"-tason vastauksia, kun todellisuus on, että niitä ilmiöitä voidaan tutkia 5 vuotta putkeen eikä siltikään osata antaa varmoja kuvauksia ilmiöstä.
Erityisesti nämä rajoitukset ovat aina poliittisia ratkaisuja. Minusta nykyinen meno, jossa useampi tutkija ja instituutio pääsevät sanomaan näkemyksensä, on parempi kuin kekkoslainen yhdenmukaisuus. Niitä eriäviä mielipiteitä on nimittäin joka tapauksessa, vaikka tiedotus olisi typistetty yhden henkilön radiohaastatteluun.
Sekin on minusta erikoista, että takerrutaan henkilönä esim. Kiuruun tai Varhilaan, kun eivät he toimi yksin tai edusta mitään ylintä päättävää elintä. Jos päädytään etäkouluun, se on poliittinen päätös, eli vastuussa on viime kädessä pääministeri. Hän kantaa poliittisen vastuun, joten on täysin odotettavaa, että päätökset mukailevat ainakin osittain kansan pulssia.
Totta kai myös riviministerit ja -puolueet käyvät omaa peliään mediassa ja kulisseissa. Heistä sitten leivotaan sankareita ja pahiksia sen mukaan, mihin lokeroon oma mielipide osuu. Esim. Andersson on nyt jonkinlainen vapahtaja, kun hän täysin odotetusti puolustaa omaa ministeriötään ja puolueensa valtaa. Sitten taas STM on jatkuvasti tikunnokassa, kun tekevät samoin.
